Minulle tarjottiin siirtoa ulkomaille, mies ei halua...argghh!!

työpäivien pituudesta ulkomailla. Osa jopa kysynyt, että miten ap voi olla erossa lapsistaan niin paljon ja että lapsia käy ihan sääliksi. On tämä hassua, että edelleen Suomessa odotetaan että äiti on enemmän lasten kanssa. Ja jos ei ole, hän on huono äiti, jonka lapsia pitää ihan sääliä. Että ilmeisesti isä ei sitten riitä lapsille tällaiseksi arjen pyörittäjäksi, ei kelpaa paikkaamaan naarmua laastarilla ja lohduttamaan jos päiväunilla näkee painajaisia. Saati ruokkimaan lapsia tai lukemaan iltasatua. Miksi ihmeessä ei?? Miksi pitää sääliä niitä lapsia, joiden äiti tekee pitkää päivää, jos samoilla lapsilla on isä kuitenkin kotosalla?? Eihän tässäkään ap ole mihinkään mustaan aukkoon menossa ja varmaan on edelleen lastensa kanssa. Hitsit vie, arvosteleeko nämä samat expatin vaimot omia miehiään siitä että "miten ne voi olla niin paljon erossa lapsistaan".

nämä expatien puolisot ovat nimenomaan asiallisesti tuoneet esiin tämän asian, että komennuksella oleva tekee yleensä todella pitkää päivää ja se toki on oletettvaakin. Eihän firmat vie työntekijöitään ulkomaille hengailemaan. Ja ap:n tapauksessa hänen miehensäkin tekisi töitä eli se on tarkkaan pohdittava miten kotona arki pyörii ja kuka vastaa mistäkin. ei varmaan ole tarkoitus, että lapset ovat täysin ulkopuolisen vastuulla.

Eli erittäin tärkeä ja hyvä pontti tuotu esille asiallisesti. Ulkomaille muutto perheenä ei ole mikään pikku juttu. On ihan eriasia lähteä yksin opiskelemaan tai töihin kuin perheen kanssa.

Pitäiskö jotenkin ylistää niitä, jotka haluavat elää elämänsä paikallaan?

Miten huono itsetunto sulla on?? Mitä tuossa on kirjoitettu väärin??? Eikö saa sanoa että toisille on vain hyväksi, jos toiset ei halua muuttaa????

"Pitäisikö ylistää..." Pitäisikö ylistää ylipäätään tietynlaista ihmistyyppiä? Mikä saa sinut ajattelemaan, että ulkomaille 4 vuodeksi perheensä raahaava ihminen on parempiarvoinen, kuin sellainen, joka haluaa jatkaa pysyvää ja rauhallista elämää kotikonnuillaan?

"Mitä tuossa on kirjoitettu väärin?" :DD Kuule, siinä oli r-kirjain väärässä paikassa!

Haluaisin tulla katsomaan teidän naapurustoa, vaikuttaa todella kiinnostavalta. Meillä päin on moni perhe asunut ulkomailla - esimerkiksi tässä meidän naapurustossa yksi perhe on ollut Hollannissa ja Ruotsissa, yksi perhe Singaporessa ja me USAssa - ja lasten koulukavereissa on myös keskimääräistä isompi osa ulkomailla oleskelleita ja koulua käyneitä. Tältä kokemuspohjalta tekisin kyllä sen johtopäätöksen, että ulkomailla olleet ovat reippaita, sosiaalisia, kohteliaita ja iloisia, aktiivisia lapsia ja nuoria. Toivon todella, että kirjoitit alla olevan pilan päiten, kuten luulen.

No minä en muuttaisi, jos miehelle tarjottaisiin ulkomaankomennusta. Itse vain ajattelen, että lapset häviävät enemmän kuin voittavat, jos heidät irrotetaan tutuista ympyröistään. Asun alueella, jossa useampi perhe, jotka asuvat vakituisesti ulkomailla miehen työkomennusten takia ja nähnyt riittämiin näitä lähes sairaalloisen arkoja, epäluuloisen näköisiä surusilmäisiä lapsia, jotka parin viikon mummolassa olon jälkeen saavat taas vähän iloa ilmeeseensä ja sitten sopivasti taas revitäänkin takaisin lentokoneeseen ja vieraaseen maahan.

Kyllä muualla asustelleet lapset ovat iloisempia, ennakkoluulottomampia. Ainakin ne lapset, joita itse olen tavannut.

Paljonhan riippuu vanhempien ja ympäristön asennoitumisesta. On myös vanhempia, jotka eivät ulkomaankomennukselle sopeudu. Koti-ikävä onkin suurempi ja vieras maa tuntuu vieraalta.

Tokihan eron hetkellä haikein mielin heitetään hyvästejä. Ulkomailla asuneet myös ehkä paremmin ymmärtävät perheen ja suvun merkityksen, kun kaikki eivät olekaan ihan siinä vierellä.

Meidän perhettä ulkomailla oleskelu on rikastuttanut. Eihän se aina helppoa ja herkkua ole, mutta eihän se ole Suomessakaan.

...kun ilmeisestikin joku maaseudun rauhassa viihtyvä veti herneen nenään siitä, että maalla asumista pidetään muka huonompana. Eihän sellaisesta ala ruikuttaa muut kuin ne, joilla on siitä alemmuudentunne. Tekstejä luetaan suurennuslasi kourassa ja etsitään piilomerkityksiä.

Pitäiskö jotenkin ylistää niitä, jotka haluavat elää elämänsä paikallaan?

Miten huono itsetunto sulla on?? Mitä tuossa on kirjoitettu väärin??? Eikö saa sanoa että toisille on vain hyväksi, jos toiset ei halua muuttaa????

"Pitäisikö ylistää..." Pitäisikö ylistää ylipäätään tietynlaista ihmistyyppiä? Mikä saa sinut ajattelemaan, että ulkomaille 4 vuodeksi perheensä raahaava ihminen on parempiarvoinen, kuin sellainen, joka haluaa jatkaa pysyvää ja rauhallista elämää kotikonnuillaan?

"Mitä tuossa on kirjoitettu väärin?" :DD Kuule, siinä oli r-kirjain väärässä paikassa!

...kun ilmeisestikin joku maaseudun rauhassa viihtyvä veti herneen nenään siitä, että maalla asumista pidetään muka huonompana. Eihän sellaisesta ala ruikuttaa muut kuin ne, joilla on siitä alemmuudentunne. Tekstejä luetaan suurennuslasi kourassa ja etsitään piilomerkityksiä.

Pitäiskö jotenkin ylistää niitä, jotka haluavat elää elämänsä paikallaan? Miten huono itsetunto sulla on?? Mitä tuossa on kirjoitettu väärin??? Eikö saa sanoa että toisille on vain hyväksi, jos toiset ei halua muuttaa????

"Pitäisikö ylistää..." Pitäisikö ylistää ylipäätään tietynlaista ihmistyyppiä? Mikä saa sinut ajattelemaan, että ulkomaille 4 vuodeksi perheensä raahaava ihminen on parempiarvoinen, kuin sellainen, joka haluaa jatkaa pysyvää ja rauhallista elämää kotikonnuillaan? "Mitä tuossa on kirjoitettu väärin?" :DD Kuule, siinä oli r-kirjain väärässä paikassa!

Tätäkö kommenttia tarkoitit:

Lainaus:

eivät suurin surminkaan uskaltaisi lähteä kokemaan mitään uutta. Suomessa on ällistyttävän paljon tosi nurkkakuntaista porukkaa, jotka ei kotikylästään mihinkään lähde, just koska siellä on serkut ja tädit ja faarit. Ei se mitään, onpahan enemmän mahdollisuuksia meille, jotka olemme halunneet lähteä ja lähteneet. Ja noiden "mäen kotoa lähde mihinkään"-tyyppienkin kannattaisi ajatella, mitä esimerkiksi lapset hyötyvät ulkomailla asumisesta. Ehkä se Nico-Petteri haluaisikin tehdä elämällään jotain muuta kuin jäädä Kyrvätperälle autonasentajaksi (vaikka tottahan Kyrvätperällä autonasentajiakin tarvitaan) ja esimerkiksi ulkomailla hankittu kielitaito voisi siinä auttaa.

Onko tuo yllä oleva sinun mielestäsi asiallinen kirjoitus? Eikä millään muotoa alentavasti kirjoitettu?

jos heille annetaan siihen eväät kotoa, asuivat he sitten siellä maalla tai ulkomailla. Tuo nico-petteri-jutun kirjoittaja karrikoi huonosti ja antoi itsestään suvaitsemattoman kuvan. Toivottavasti ap saa asian miehensä kanssa selvitettyä, molempia tyydyttävästi ja myös miehen mielipidettä kunnioittavasti.

Tuo pakettihan kuulostaa todella hyvältä!! Se on KOKO perheelle MAHDOLLISUUS!! Mieti, millaisen pääoman lapsesi komennuksesta saavat. Me asuimme kahteen otteeseen ulkomailla, ekalla kerralla esikko oli niin pieni, ettei muista siitä juuri mitään. Toisella kerralla oli 4v., kun lähdettiin. Meni kohdemaassa kansainväliseen kouluun ja viihtyi tosi hyvin. Oppi englantia ja paikallista kieltä ja jo pelkästään saatu kielipääoma on melkoinen. Lapsi viihtyi hyvin ja usein kyselee, muutetaanko sinne joskus uudestaan. Vielä alle kouluikäisten kanssa on helppo mennä, koska kaverisuhteet eivät ole tuossa iässä niin selkeästi muotoutuneita kuin kouluikäisillä saati murrosikäisillä.



Jos miehelläsi on mahdollisuus tehdä töitä sieltä käsin, sehän on hyvä juttu ja kohdemaastakin saattaa löytyä töitä. Tämä on ASENNEKYSYMYS. Me lähdimme toiselle reissulle siten, että miehellä oli töitä, minä tein niitä Suomeen etänä.



Suomeen pääsee aina lomalle ja kyllä kuule niitä sukulaisia riittää jonoksi asti vierailulle. Yhteyttä voi pitää esim skypellä.



Kotiapulainen kannattaa ehdottomasti ottaa helpottamaan arkirumbaa ja koska kohdemaassa ei tukiverkkoa ole.



KOITA SAADA SE MIEHESI LÄHTEMÄÄN - tuo on todellakin once in a lifetime chance!!!!

ulkomailla koko aikuisiän asuneena toisin kyllä senkin pointin esiin, että pitkät työpäivät ovat arkea ja ovat olleet arkea monille kansallisuuksille ympäri maailmaa. Ja hyvin ne lapset kasvavat muuallakin kuin Suomessa. Itse olisin enemmän huolissani vaikkapa siitä, kuinka lapset pärjäävät Suomen kaltaisessa ilmastossa ja pimeydessä. ;)

työpäivien pituudesta ulkomailla. Osa jopa kysynyt, että miten ap voi olla erossa lapsistaan niin paljon ja että lapsia käy ihan sääliksi. On tämä hassua, että edelleen Suomessa odotetaan että äiti on enemmän lasten kanssa. Ja jos ei ole, hän on huono äiti, jonka lapsia pitää ihan sääliä. Että ilmeisesti isä ei sitten riitä lapsille tällaiseksi arjen pyörittäjäksi, ei kelpaa paikkaamaan naarmua laastarilla ja lohduttamaan jos päiväunilla näkee painajaisia. Saati ruokkimaan lapsia tai lukemaan iltasatua. Miksi ihmeessä ei?? Miksi pitää sääliä niitä lapsia, joiden äiti tekee pitkää päivää, jos samoilla lapsilla on isä kuitenkin kotosalla?? Eihän tässäkään ap ole mihinkään mustaan aukkoon menossa ja varmaan on edelleen lastensa kanssa. Hitsit vie, arvosteleeko nämä samat expatin vaimot omia miehiään siitä että "miten ne voi olla niin paljon erossa lapsistaan".

nämä expatien puolisot ovat nimenomaan asiallisesti tuoneet esiin tämän asian, että komennuksella oleva tekee yleensä todella pitkää päivää ja se toki on oletettvaakin. Eihän firmat vie työntekijöitään ulkomaille hengailemaan. Ja ap:n tapauksessa hänen miehensäkin tekisi töitä eli se on tarkkaan pohdittava miten kotona arki pyörii ja kuka vastaa mistäkin. ei varmaan ole tarkoitus, että lapset ovat täysin ulkopuolisen vastuulla.

Eli erittäin tärkeä ja hyvä pontti tuotu esille asiallisesti. Ulkomaille muutto perheenä ei ole mikään pikku juttu. On ihan eriasia lähteä yksin opiskelemaan tai töihin kuin perheen kanssa.

Miten sitä kielitaitoa ylläpidetään suomeen palattua? Täällä englannin opetus alkaa vasta 9-vuotiaana ja siihen mennessä on kielitaito karissut..

että ulkomaille ei lähdetä. Miehellä olisi ollut parikin mahdollisuutta, mutta haluamme pitää perhe-elämän lasten kannalta mahdollisimman stabiilina. Emme halua repiä lapsia (meillä 4 ja 7-vuotiaat) tutusta ja turvallisesta maahan, jossa he eivät osaisi edes kieltä. Asia olisi ollut aivan eri, jos oltais lähdetty ennen lapsia tai kun he olisivat olleet aivan pieniä.



En ymmärrä ap:n ajattelutapaa, asettaa työ perheen edelle.

Miten sitä kielitaitoa ylläpidetään suomeen palattua? Täällä englannin opetus alkaa vasta 9-vuotiaana ja siihen mennessä on kielitaito karissut..

ja oma asenteeni lähtee ihan siitä, että hoidan työkseni työantajani työkomennuksille lähtevien ihmisten asioita. Toisaalta ystäväpiirissäni on paljon niitä, jotka ovat päättäneet lähteä.

että ulkomaille ei lähdetä. Miehellä olisi ollut parikin mahdollisuutta, mutta haluamme pitää perhe-elämän lasten kannalta mahdollisimman stabiilina. Emme halua repiä lapsia (meillä 4 ja 7-vuotiaat) tutusta ja turvallisesta maahan, jossa he eivät osaisi edes kieltä. Asia olisi ollut aivan eri, jos oltais lähdetty ennen lapsia tai kun he olisivat olleet aivan pieniä. En ymmärrä ap:n ajattelutapaa, asettaa työ perheen edelle.

En sitten millään ymmärrä ihmisiä, jotka vammautuvat lapsista. Eivät lapset ole mikään sairaus.

Onneksi omat vanhempani eivät ajatelleet yhtä ahtaasti kuin te. Saimme veljeni kanssa upean mahdollisuuden elää toisessa kulttuurissa, josta tuli meille toinen kotimaa.

että ulkomaille ei lähdetä. Miehellä olisi ollut parikin mahdollisuutta, mutta haluamme pitää perhe-elämän lasten kannalta mahdollisimman stabiilina. Emme halua repiä lapsia (meillä 4 ja 7-vuotiaat) tutusta ja turvallisesta maahan, jossa he eivät osaisi edes kieltä. Asia olisi ollut aivan eri, jos oltais lähdetty ennen lapsia tai kun he olisivat olleet aivan pieniä.

En ymmärrä ap:n ajattelutapaa, asettaa työ perheen edelle.

Miten sitä kielitaitoa ylläpidetään suomeen palattua? Täällä englannin opetus alkaa vasta 9-vuotiaana ja siihen mennessä on kielitaito karissut..

Kielitaito pysyy hyvin yllä; ulkomailla asuineiden perheiden lapset sijoittuvat useasti Suomessa kansainvälisiin kouluihin tai englannin kieliluokille. Päiväkoti-ikäisille on englanninkielisiä leikkikouluja/päiväkoteja.

että ajatellaan, että nainen joka tekee uraa/pitkää työpäivää on ihan huono ja kauhea äiti. Isä taas ei kelpaa lapselle tueksi ja turvaksi. Huh huh.



Pakko sen verran todeta, että minua jotenkin säälittää ihmiset, jotka viettävät sen elämänsä siellä samoissa kotiympyröissä... Toki jokainen elää tyylillään ja pääasia että on onnellinen=)

Olen kasvanut pienellä paikkakunnalla, missä muualta tullut on muualta tullut, jos suku ei ole paikkakunnalla asunut vähintään 300 vuotta, ja suhtautuminen on sen mukaista. Muualta tulleita kyräillään jatkuvasti. Uuteen ja vieraaseen suhtaudutaan epäilevästi ja jopa vihamielisesti.

Tai entä sitten hesalais-allergia? Ei tarvitse kuin asua pääkaupunkiseudulla, niin se riittää vinoilun aiheeksi ja tietynlainen leima lyödään kankkuun: leuhka hesalainen, tumpelo kaikessa.

Perustelut, ettei "haluta repiä lapsia juuriltaan" ovat täynnä asenteellisuutta. Pienet lapset oppivat kielen ja sujahtavat uuteen kulttuuriin kaikkein nopeimmin. Osaksi tähän varmasti vaikuttaa se, että pienelle lapselle ole vielä päässyt kehittymään aikuisen varautuneisuutta ja ennakkoasenteita. Myös ujommalle lapselle ulkomaankomennus voi saada ihmeitä aikaan. Meidän kuopus on hyvä esimerkki tästä.

Vaikeinta expattiperheissä taitaakin usein olla sillä vanhemmalla, joka on kotivanhempi. Työssäkäyvällä on työyhteisönsä ja lapsilla koulut, kotivanhemmalle ei tule samalla tavalla "automatiikkaa" auttamaan sopeutumista.

Uskon, että suojeluasenteen ottaneilla vanhemmilla on hyvät tarkoitusperät, mutta asian kääntöpuoli on se, että hyviä ja hyödyllisiä kokemuksia jää koko perheeltä ja erityisesti lapsilta näin saamatta.

Ei ulkomailla helppoa ole. Meidän lapset olivat jo isompia kun me lähdettiin ja heillä oli etuna se, että kaikki olivat jo opiskelleet kohdemaan kieltä koulussa. Silti vaihto koulujärjestelmästä toiseen, luokkatoverien kiinnikiriminen niissä oppiaineissa missä Suomessa ollaan selvästi jäljessä sekä kielenvaihto olivat ponnistus koko perheelle. Mutta lopputulos ylitti odotukset ja myös tiivisti meitä perheenä.

Tätäkö kommenttia tarkoitit:

Lainaus:

eivät suurin surminkaan uskaltaisi lähteä kokemaan mitään uutta. Suomessa on ällistyttävän paljon tosi nurkkakuntaista porukkaa, jotka ei kotikylästään mihinkään lähde, just koska siellä on serkut ja tädit ja faarit. Ei se mitään, onpahan enemmän mahdollisuuksia meille, jotka olemme halunneet lähteä ja lähteneet. Ja noiden "mäen kotoa lähde mihinkään"-tyyppienkin kannattaisi ajatella, mitä esimerkiksi lapset hyötyvät ulkomailla asumisesta. Ehkä se Nico-Petteri haluaisikin tehdä elämällään jotain muuta kuin jäädä Kyrvätperälle autonasentajaksi (vaikka tottahan Kyrvätperällä autonasentajiakin tarvitaan) ja esimerkiksi ulkomailla hankittu kielitaito voisi siinä auttaa.

Onko tuo yllä oleva sinun mielestäsi asiallinen kirjoitus? Eikä millään muotoa alentavasti kirjoitettu?

Olen kasvanut pienellä paikkakunnalla, missä muualta tullut on muualta tullut, jos suku ei ole paikkakunnalla asunut vähintään 300 vuotta, ja suhtautuminen on sen mukaista. Muualta tulleita kyräillään jatkuvasti. Uuteen ja vieraaseen suhtaudutaan epäilevästi ja jopa vihamielisesti.

Tai entä sitten hesalais-allergia? Ei tarvitse kuin asua pääkaupunkiseudulla, niin se riittää vinoilun aiheeksi ja tietynlainen leima lyödään kankkuun: leuhka hesalainen, tumpelo kaikessa.

Perustelut, ettei "haluta repiä lapsia juuriltaan" ovat täynnä asenteellisuutta. Pienet lapset oppivat kielen ja sujahtavat uuteen kulttuuriin kaikkein nopeimmin. Osaksi tähän varmasti vaikuttaa se, että pienelle lapselle ole vielä päässyt kehittymään aikuisen varautuneisuutta ja ennakkoasenteita. Myös ujommalle lapselle ulkomaankomennus voi saada ihmeitä aikaan. Meidän kuopus on hyvä esimerkki tästä.

Vaikeinta expattiperheissä taitaakin usein olla sillä vanhemmalla, joka on kotivanhempi. Työssäkäyvällä on työyhteisönsä ja lapsilla koulut, kotivanhemmalle ei tule samalla tavalla "automatiikkaa" auttamaan sopeutumista.

Uskon, että suojeluasenteen ottaneilla vanhemmilla on hyvät tarkoitusperät, mutta asian kääntöpuoli on se, että hyviä ja hyödyllisiä kokemuksia jää koko perheeltä ja erityisesti lapsilta näin saamatta.

Ei ulkomailla helppoa ole. Meidän lapset olivat jo isompia kun me lähdettiin ja heillä oli etuna se, että kaikki olivat jo opiskelleet kohdemaan kieltä koulussa. Silti vaihto koulujärjestelmästä toiseen, luokkatoverien kiinnikiriminen niissä oppiaineissa missä Suomessa ollaan selvästi jäljessä sekä kielenvaihto olivat ponnistus koko perheelle. Mutta lopputulos ylitti odotukset ja myös tiivisti meitä perheenä.

Tätäkö kommenttia tarkoitit:

Lainaus:

eivät suurin surminkaan uskaltaisi lähteä kokemaan mitään uutta. Suomessa on ällistyttävän paljon tosi nurkkakuntaista porukkaa, jotka ei kotikylästään mihinkään lähde, just koska siellä on serkut ja tädit ja faarit. Ei se mitään, onpahan enemmän mahdollisuuksia meille, jotka olemme halunneet lähteä ja lähteneet. Ja noiden "mäen kotoa lähde mihinkään"-tyyppienkin kannattaisi ajatella, mitä esimerkiksi lapset hyötyvät ulkomailla asumisesta. Ehkä se Nico-Petteri haluaisikin tehdä elämällään jotain muuta kuin jäädä Kyrvätperälle autonasentajaksi (vaikka tottahan Kyrvätperällä autonasentajiakin tarvitaan) ja esimerkiksi ulkomailla hankittu kielitaito voisi siinä auttaa.

Onko tuo yllä oleva sinun mielestäsi asiallinen kirjoitus? Eikä millään muotoa alentavasti kirjoitettu?

keskustelussa ja ap:n tilanteessa on kaksi erillistä asiaa:



1. Mitä komennus merkitsee koko perheelle (miehelle, lapsille ja ap:lle)? Hyviä puolia on ainakin ap:n uramahdollisuudet paranee, elämykset, kokemukset, kielitaito mutta on myös huonoja puolia kuten etäisyys sukulaisiin ja ystäviin, lapsilla voi olla sopeutumisvaikeuksia, lapsille noin suuri muutos on varmasti

stressaavaa vaikka sopeutuisivatkin hyvin, lasten kaverit jää tänne ja sitten muutaman vuoden päästä taas sinne...täällä ikään kuin huutaa kaksi puoluetta, toisen mielestä ulkomaille lähteminen on pelkästään hieno asia ja toisen mielestä pelkästään huono, mutta tuskin kumpikaan kanta on koko totuus. Ap:n ja miehensä pitää yrittää arvioida erityisesti lasten kannalta onko komennus heille voittopuolisesti hyvä juttu.



2. Miehen motiivit kieltäytymiseen. Jos mies kieltäytyy "sovinistisista" syistä, on se tosi ikävää, mutta kieltäytyminen voi johtua myös noista 1. kohdassa mainituista syistä. Ja vaikka miehellä olisi "väärät" syyt kieltäytyä, niin nuo 1. kohdan huonot puolet saattaa silti toteutua (mutta ei välttämättä),



Joka tapauksessa, toivottavasti pääsette ratkaisuun jonka kanssa kumpikin voitte elää ja lapset voivat hyvin!

Tosin minun työssäni ei ulkomaankomennuksia ole mutta miehellä saattaisikin olla. Meillä 2.v lapsi enkä todellakaan näe miten meidän ulkomaalle muutto voisi vahingoittaa lastamme,olisimmehan sielläkin perhe aivan kuin Suomessakin.

nähdään vain max tunti illassa ja muutama tunti viikonloppuisin? Useimmissa komennusmaissa ei todellakaan tehdä mitään 8h työpäivää ja matkat voivat viedä pari tuntia suuntaansa...



Tai perhe, jossa ehkä sitten molemmat vanhemmat tekevät matkoineen yli 12h työpäiviä ja paikallinen, kenties kielitaidoton aupair hoitaa lapsia koko muun ajan, kenties hyvinkin "maan tavoin" eli huutamalla, läpsimällä jne. En tiedä olisiko nyt niin autuas kokemus.