Minulle tarjottiin siirtoa ulkomaille, mies ei halua...argghh!!

Minä olisin tehnyt töitä, mies olisi voinut olla koti-isänä, olisi ollut koulupaikat, autot, asunnot, kodinhoitajat, vakuutukset ja kaikki. Noin niinkuin päällepäin katsoen loistopaketti.



Me emme lähteneet, koska A) en halunnut viettää kahta vuotta elämästäni vain töitä tehden, "pois" lasten elämästä (työmäärä olisi ollut järkyttävä). Vaikka "ulkoiset edut" olisikin olleet huiput. B) emme halunneet repiä herkkää esikoistamme täältä pois tutuista kuvioista. Ja C) miehen ura olisi ollut kysymysmerkki, että mitä sitten palatessa. Sekä D) isovanhemmat olisi olleet kaukana.



Toisille oikea ratkaisu on Suomi, toisille lähtö. Mutta kyllä ulkomaillelähdöstä pitää päättää perheenä, toinen ei voi sanoa ehdotonta eitä, toinen ei voi inttää vaan että mieti nyt miten huippu juttu.

ONNEKSI en tunne sinun kaltaisiasi ihmisiä! Nyt sanon törkeästi ja tähän varmaan taas kaikki tarttuu "suvaitsemattomana ihmiskuvana" mutta silti: Jos te peräkylien lähärit ja parturikampaajat ette ymmärrä elämää sen oman kirkonkylänne ympärillä, ei se silti tarkoita että muut eivät ymmärtäisi. AP: perustele ukollesi, miksi kannattaa lähteä! Menkää ihmeessä, lapsillennekin se on ihan mahtava tilaisuus!

Menossa jo toista viikkoa melkoisenmoinen perheriita. Työpaikkani tarjosi todella hyvää expat-sopparia ulkomaille neljäksi vuodeksi näin alkuun, mahdollisuus sen jälkeen olla pidempään jos haluaa. Siirto tapahtuisi nyt keväällä niin että aloittaa pitäisi uudessa paikassa touko-kesäkuussa. Lapset on nyt 6 ja 4 vuotiaat. Työpaikka auttaa asunnon hankinnassa, lapset aloittaisivat kansainvälisen koulun ja eläisimme ko paikassa niin että voisimme hyvin ottaa kotiin aupairin/kodinhoitajan. Lisäksi palkkani olisi siellä muutenkin todella hyvä paikallisesta verotuksesta johtuen. Miehenkin olisi mahdollista tehdä töitä sieltä käsin, mutta kun ei halua. Ei halua muuttaa, haluaa pysyä täällä missä mummit ja ukit on lähellä ja kaikki tuttua ja turvallista. Minä taas koen, että tämä on once in a lifetime chance minulle ja perheelleni. En tiedä mitä tästä seuraa jos mieheni ei muuta mieltään. Eroko?

Ensinnäkään et taida rakastaa miestäsi (tai lapsiasi) kovinkaan paljoa, jos olet valmis eroamaan siksi, että mies ei halua muuttaa ulkomaille SINUN työsi perässä! Ulkomaille muutto nyt vain ei ole kaikkien haave, minulle itsellenikin olisi kauhistus. Ja entä lapset? Eikö heille ole tärkeää, että ympärillä on muitakin rakkaita aikuisia kuin omat vanhemmat? Luuletko, että lapset ovat onnellisia jos heidät noin pienenä revitään vieraaseen kulttuuriin, jossa kukaan ei puhu samaa kieltä? 4 vuotta on todella pitkä aika. Häpeä! Jätä perheesi Suomeen, jos työ on elämäsi tärkein asia. Ehkä miehesi löytää uuden vaimon, joka ei ajattele vain omaa napaansa.

jos sattuu haluamaan elää kotimaassaan? Olet sinäkin ihan yhtä lapsellinen eukko kuin ap.

Jos olet tosiaan sitä mieltä, että perheellinen ihminen voi muutella ympäri maailmaa aina kun sattuu huvittamaan, niin siitä vain.

Mutta turha sitten jälkeenpäin kitistä, jos se mies löytää toisen, joka ei tuijota vain omaa napaansa.

mun mies kuolisi varmaan, jos joutuisi olemaan sellaisen peräkylän tytön kanssa. Mielestäni ap:n mies on kohtuuton. Hänellä ei ole mitään kunnon perustetta olla lähtemättä.

Ei muuten ihme, jos nykyään erotaan niin paljon ja lapset ovat mieleltään sekaisin, jos äidin perusajatus on "uhrautuminen".

ONNEKSI en tunne sinun kaltaisiasi ihmisiä! Nyt sanon törkeästi ja tähän varmaan taas kaikki tarttuu "suvaitsemattomana ihmiskuvana" mutta silti: Jos te peräkylien lähärit ja parturikampaajat ette ymmärrä elämää sen oman kirkonkylänne ympärillä, ei se silti tarkoita että muut eivät ymmärtäisi. AP: perustele ukollesi, miksi kannattaa lähteä! Menkää ihmeessä, lapsillennekin se on ihan mahtava tilaisuus!

Menossa jo toista viikkoa melkoisenmoinen perheriita. Työpaikkani tarjosi todella hyvää expat-sopparia ulkomaille neljäksi vuodeksi näin alkuun, mahdollisuus sen jälkeen olla pidempään jos haluaa. Siirto tapahtuisi nyt keväällä niin että aloittaa pitäisi uudessa paikassa touko-kesäkuussa. Lapset on nyt 6 ja 4 vuotiaat. Työpaikka auttaa asunnon hankinnassa, lapset aloittaisivat kansainvälisen koulun ja eläisimme ko paikassa niin että voisimme hyvin ottaa kotiin aupairin/kodinhoitajan. Lisäksi palkkani olisi siellä muutenkin todella hyvä paikallisesta verotuksesta johtuen. Miehenkin olisi mahdollista tehdä töitä sieltä käsin, mutta kun ei halua. Ei halua muuttaa, haluaa pysyä täällä missä mummit ja ukit on lähellä ja kaikki tuttua ja turvallista. Minä taas koen, että tämä on once in a lifetime chance minulle ja perheelleni. En tiedä mitä tästä seuraa jos mieheni ei muuta mieltään. Eroko?

Ensinnäkään et taida rakastaa miestäsi (tai lapsiasi) kovinkaan paljoa, jos olet valmis eroamaan siksi, että mies ei halua muuttaa ulkomaille SINUN työsi perässä! Ulkomaille muutto nyt vain ei ole kaikkien haave, minulle itsellenikin olisi kauhistus. Ja entä lapset? Eikö heille ole tärkeää, että ympärillä on muitakin rakkaita aikuisia kuin omat vanhemmat? Luuletko, että lapset ovat onnellisia jos heidät noin pienenä revitään vieraaseen kulttuuriin, jossa kukaan ei puhu samaa kieltä? 4 vuotta on todella pitkä aika. Häpeä! Jätä perheesi Suomeen, jos työ on elämäsi tärkein asia. Ehkä miehesi löytää uuden vaimon, joka ei ajattele vain omaa napaansa.

jos sattuu haluamaan elää kotimaassaan? Olet sinäkin ihan yhtä lapsellinen eukko kuin ap.

Jos olet tosiaan sitä mieltä, että perheellinen ihminen voi muutella ympäri maailmaa aina kun sattuu huvittamaan, niin siitä vain.

Mutta turha sitten jälkeenpäin kitistä, jos se mies löytää toisen, joka ei tuijota vain omaa napaansa.

isännälle tarjottiin ulkomaan komennusta.. olisi ollut triplapalkka, ok talo ja molemmille autot odottamassa... minä ja lapset melkein kaivettiin jo matkalaukkuja ja tilattiin konttia... ukko sano ettei tahdo lähteä suomesta mihinkään.. huoh.. ja olisi jopa niin pitkälle joutunut kuin ruotsiin.... siis rasittavaa.

isännälle tarjottiin ulkomaan komennusta.. olisi ollut triplapalkka, ok talo ja molemmille autot odottamassa... minä ja lapset melkein kaivettiin jo matkalaukkuja ja tilattiin konttia... ukko sano ettei tahdo lähteä suomesta mihinkään.. huoh.. ja olisi jopa niin pitkälle joutunut kuin ruotsiin.... siis rasittavaa.

Mä olisin varmaan pakottanut isännän lähtemään:D

mun mies kuolisi varmaan, jos joutuisi olemaan sellaisen peräkylän tytön kanssa. Mielestäni ap:n mies on kohtuuton. Hänellä ei ole mitään kunnon perustetta olla lähtemättä. Ei muuten ihme, jos nykyään erotaan niin paljon ja lapset ovat mieleltään sekaisin, jos äidin perusajatus on "uhrautuminen".

ONNEKSI en tunne sinun kaltaisiasi ihmisiä! Nyt sanon törkeästi ja tähän varmaan taas kaikki tarttuu "suvaitsemattomana ihmiskuvana" mutta silti: Jos te peräkylien lähärit ja parturikampaajat ette ymmärrä elämää sen oman kirkonkylänne ympärillä, ei se silti tarkoita että muut eivät ymmärtäisi. AP: perustele ukollesi, miksi kannattaa lähteä! Menkää ihmeessä, lapsillennekin se on ihan mahtava tilaisuus!

Menossa jo toista viikkoa melkoisenmoinen perheriita. Työpaikkani tarjosi todella hyvää expat-sopparia ulkomaille neljäksi vuodeksi näin alkuun, mahdollisuus sen jälkeen olla pidempään jos haluaa. Siirto tapahtuisi nyt keväällä niin että aloittaa pitäisi uudessa paikassa touko-kesäkuussa. Lapset on nyt 6 ja 4 vuotiaat. Työpaikka auttaa asunnon hankinnassa, lapset aloittaisivat kansainvälisen koulun ja eläisimme ko paikassa niin että voisimme hyvin ottaa kotiin aupairin/kodinhoitajan. Lisäksi palkkani olisi siellä muutenkin todella hyvä paikallisesta verotuksesta johtuen. Miehenkin olisi mahdollista tehdä töitä sieltä käsin, mutta kun ei halua. Ei halua muuttaa, haluaa pysyä täällä missä mummit ja ukit on lähellä ja kaikki tuttua ja turvallista. Minä taas koen, että tämä on once in a lifetime chance minulle ja perheelleni. En tiedä mitä tästä seuraa jos mieheni ei muuta mieltään. Eroko?

Ensinnäkään et taida rakastaa miestäsi (tai lapsiasi) kovinkaan paljoa, jos olet valmis eroamaan siksi, että mies ei halua muuttaa ulkomaille SINUN työsi perässä! Ulkomaille muutto nyt vain ei ole kaikkien haave, minulle itsellenikin olisi kauhistus. Ja entä lapset? Eikö heille ole tärkeää, että ympärillä on muitakin rakkaita aikuisia kuin omat vanhemmat? Luuletko, että lapset ovat onnellisia jos heidät noin pienenä revitään vieraaseen kulttuuriin, jossa kukaan ei puhu samaa kieltä? 4 vuotta on todella pitkä aika. Häpeä! Jätä perheesi Suomeen, jos työ on elämäsi tärkein asia. Ehkä miehesi löytää uuden vaimon, joka ei ajattele vain omaa napaansa.

jos sattuu haluamaan elää kotimaassaan? Olet sinäkin ihan yhtä lapsellinen eukko kuin ap. Jos olet tosiaan sitä mieltä, että perheellinen ihminen voi muutella ympäri maailmaa aina kun sattuu huvittamaan, niin siitä vain. Mutta turha sitten jälkeenpäin kitistä, jos se mies löytää toisen, joka ei tuijota vain omaa napaansa.

ja teet ihan omia päätelmiäsi tietämättä faktoista yhtään mitään. Se kertoo sivistyksestäsi kaiken oleellisen.

Ja kyllä, minusta sellaisen, joka lapsia hankkii, pitää jossain määrin myös "uhrautua" perheen puolesta, sekä miehen että naisen. Ja se tarkoittaa sitä, että toimitaan yhdessä perheenä, ja otetaan kaikkien tarpeet huomioon, ENSISIJAISESTI lasten.

Nykyään on tehokkaita ehkäisykeinoja, suosittelen niitä lämpimästi sinulle, ettei vain tarvitse "uhrautua" kenenkään vuoksi, vaan voit jatkaa hedonististen unelmiesi toteuttamista.

mun mies kuolisi varmaan, jos joutuisi olemaan sellaisen peräkylän tytön kanssa. Mielestäni ap:n mies on kohtuuton. Hänellä ei ole mitään kunnon perustetta olla lähtemättä. Ei muuten ihme, jos nykyään erotaan niin paljon ja lapset ovat mieleltään sekaisin, jos äidin perusajatus on "uhrautuminen".

ONNEKSI en tunne sinun kaltaisiasi ihmisiä! Nyt sanon törkeästi ja tähän varmaan taas kaikki tarttuu "suvaitsemattomana ihmiskuvana" mutta silti: Jos te peräkylien lähärit ja parturikampaajat ette ymmärrä elämää sen oman kirkonkylänne ympärillä, ei se silti tarkoita että muut eivät ymmärtäisi. AP: perustele ukollesi, miksi kannattaa lähteä! Menkää ihmeessä, lapsillennekin se on ihan mahtava tilaisuus!

Menossa jo toista viikkoa melkoisenmoinen perheriita. Työpaikkani tarjosi todella hyvää expat-sopparia ulkomaille neljäksi vuodeksi näin alkuun, mahdollisuus sen jälkeen olla pidempään jos haluaa. Siirto tapahtuisi nyt keväällä niin että aloittaa pitäisi uudessa paikassa touko-kesäkuussa. Lapset on nyt 6 ja 4 vuotiaat. Työpaikka auttaa asunnon hankinnassa, lapset aloittaisivat kansainvälisen koulun ja eläisimme ko paikassa niin että voisimme hyvin ottaa kotiin aupairin/kodinhoitajan. Lisäksi palkkani olisi siellä muutenkin todella hyvä paikallisesta verotuksesta johtuen. Miehenkin olisi mahdollista tehdä töitä sieltä käsin, mutta kun ei halua. Ei halua muuttaa, haluaa pysyä täällä missä mummit ja ukit on lähellä ja kaikki tuttua ja turvallista. Minä taas koen, että tämä on once in a lifetime chance minulle ja perheelleni. En tiedä mitä tästä seuraa jos mieheni ei muuta mieltään. Eroko?

Ensinnäkään et taida rakastaa miestäsi (tai lapsiasi) kovinkaan paljoa, jos olet valmis eroamaan siksi, että mies ei halua muuttaa ulkomaille SINUN työsi perässä! Ulkomaille muutto nyt vain ei ole kaikkien haave, minulle itsellenikin olisi kauhistus. Ja entä lapset? Eikö heille ole tärkeää, että ympärillä on muitakin rakkaita aikuisia kuin omat vanhemmat? Luuletko, että lapset ovat onnellisia jos heidät noin pienenä revitään vieraaseen kulttuuriin, jossa kukaan ei puhu samaa kieltä? 4 vuotta on todella pitkä aika. Häpeä! Jätä perheesi Suomeen, jos työ on elämäsi tärkein asia. Ehkä miehesi löytää uuden vaimon, joka ei ajattele vain omaa napaansa.

jos sattuu haluamaan elää kotimaassaan? Olet sinäkin ihan yhtä lapsellinen eukko kuin ap. Jos olet tosiaan sitä mieltä, että perheellinen ihminen voi muutella ympäri maailmaa aina kun sattuu huvittamaan, niin siitä vain. Mutta turha sitten jälkeenpäin kitistä, jos se mies löytää toisen, joka ei tuijota vain omaa napaansa.

liikaa välittävä äiti, joka asettaa lasten tarpeet omiensa edelle.

Tuo on vain nykyään muotiperustelu itsekkyydelle, ettei saisi "uhrautua" lasten vuoksi.

Äiti, joka luo uraa, pakottaa perheen muuttamaan maasta toiseen ja lapset kasvattaa ulkopuolinen hoitaja, on ihan yhtä traumatisoiva äiti kuin esim. alkoholisti tai narkomaani.

Molemmat luovat lapsille turvattomuutta ja juurettomuutta.

Sivistynyt ihminen osaa lukea. Ei vaan, jokainen tottakai tyylillään mutta ihmettelen silti ap:n miehen asennetta. Kyllä niitä lapsia kasvaa muuallakin kuin Suomessa.

mikä on tilanne?

expattina olisi?



Itse en lähtisi mistään hinnasta ulkomaille töihin lasten ollessa pieniä vaikka kansainvälisissä tehtävissä olenkin.



Työajat ovat ulkomailla usein tolkuttomia - sanotaan sopimuksessa sitten ihan mitä tahansa - ja lasten kanssa vietetty aika jää vähäiseksi. Itse haluan elää lapseni kanssa hänen lapsuutensa ja nuoruutensa.

Tosin yhdessä. Vauva tulossa ja ennestään yksi lapsi.



Minne asti sait työkomennuksen? Meillä se "mahdollisuus" olisi kaukana idässä.



Emme todellakaan tiedä mitä tehdä. Täällä Suomessa edessä ovat lomautukset ja kenties työttömyys tai ns. "hanttityöt". Itse olen äitiyslomalla jo, mutta en tiedä mitä sitten sen jälkeen. Ulkomailla suuri tuntemattomuus. Sen tiedän ainakin, että hurjan pitkiä työpäiviä, että hommat saat alkuun siellä jne.



Vaikeita punnittavia ja onko lapsille mikä parasta?

Mut oikeesti se on se once in a lifetime, ja ikävää, jos toinen hannaa vastaan. Varsinkin kun miehesi voisi myös tehdä työtä sieltä käsin.



Oon kyllä NIIN aapeen puolella!

Me asutaan ulkomailla, miehelle tarjottiin tyota ja innosta hihkuen lahdin mukaan. 3 lasta. Uskon, etta on once in a lifetime - juttu, jos rahallisesti natsaa ja muuta, niin ei kun matkaan, ainahan sielta kotiin paasee.



Ymmartaisin miestasi paremmin jos han ei voisi jatkaa tyossaan ja joutuisi "kotirouvaksi", mutta jos tyopaikkakin joustaa niin saa mieskin joustaa.



Minun mielestani kaksikielisyyskin on etu lapsille. Ja tuon ikaisille muutto ei edes ole hankalaa. Teilla ei tunnu olevan mitaan "havittavaa" tassa, paitsi tuo sukulaisten kaukana olo, mutta voihan puolin ja toisin matkustaa.



Jos olisi minun ongelmani, jarjestaisin vaan kaiken lahtoa vaille valmiiksi ja miehelleni antaisin "ota tai jata" - vaihtoehdot (ja toivon vaan kovasti etta ottaa...). Jos kaikki tosiaan on noin hyvin kun kuvailit, sanoisin etta miehesi on itsekas - vaikuttaa silta ettei halua sinulle hyvaa uraa.



Valitus siita etta ap laittaa tyon perheen edelle on ihan puppua.



Mika maa muuten on kyseessa? Jos Euroopassa niin parissa tunnissa sita lentaa kotiin kaymaan tai isovanhemmat kylailemaan.



Mene nainen, tartu tilaisuuteen!

onkin että eletään expatien ym. hyväosaisten suosimalla asuinalueella, lapset tietenkin kansainvälisessä koulussa, jossa ei juurikaan paikallisia, ystäväpiiri koostuu muista ulkomaalaisista.

Paikallisuutta tuo ehkä se kotiapulainen (ellei ole siirtotyöläinen) tai autonkuljettaja tms.

Minusta voisi ehkä kysyä toiste päin että mitä mieheni löaittaa perheen ja perheen edun edelle? Mielestäni tällainen kokemus ulkomailla asumisesta ja työskentelystä on todella arvokasta, koko perheelle. Lasten kielitaito karttuu, he oppivat luonnollisesti ja helposti sopeutumaan eri kulttuureihin yms.

En tietenkään halua erota miehestäni ja lapsistani vielä vähemmän! Olen vain tuskastunut, että en saa miestäni edes kuuntelemaan saati ajattelemaan niitä hyviä puolia, jota tällaisessa elämänkokemuksessa voi olla.

Eivät kaikki halua mitään tällaisia once in a lifetime -juttuja, monet ovat hyvin tyytyväisiä elämäänsä pienissä kotiympyröissä. Expat-elämä ei ole kaikille yhtä ihanuutta. Olisitko todella valmis eroamaan tämän takia? Jättämään lapset Suomeen?

mitä työtä miehesi tekee, kun voi tehdä sitä missä vain ja millaiseen maahan olisitte muuttamassa? Miten asutte Suomessa(vuokra- vai omistusasunto)?

Juu, komennus olisi meilläkin kauan itään ympärivuotiseen trooppiseen säähän. Täysin eri kulttuuri ja kaikki siis, mutta siellä on aika paljon meikäläisiä ja ulkomaalaisia muutenkin. Kansainväliset koulut todella hyviä, samoin asunnot ja muut edut.



Jos en lähde, en osaa sanoa miten työlleni käy. Kyseessä on ulkomaalainen firma, joka ei varmaan kauaan kaikki meitä Suomessa enää pidä.



Mies puolestaan on tutkija, ja tekee muutenkin etänä tutkimusta ulkomaiselle tutkimuksenrahoittajalle, jolla ei ole mitään väliä missä maassa/maanosassa mieheni asuu.



Ja tiedän siis, mitä expattina olo käytännössä on. Olen asunut nuoruudessani ulkomailla useita vuosia, ja opiskeluaikoinani hain vaihtoon ulkomaille myös ja olin siellä myös töissä pari vuotta ennen kuin palasin Suomeen.

ja nimenomaan nämä expat-lapset oppivat pienestä pitäen ihmisten arvojärjestyksen, nuo ovat niitä huonompia, jotka palvelevat meitä herroja jne. Eihän tässä toki mitään ihmeellistä ole kun erillään asutaan omassa ylhäisyydessä, vähän kuin apartheid-ajan Etelä-Afrikassa konsanaan.

Itse vietin lapsuuteni kahdessa eri maassa, muutettiin isän työn vuoksi. Ja minusta se oli hyvä asia, opin uuden kielen sujuvasti arkipäivän tilanteissa, sain uusia ystäviä ja näin erillaista elämän tapaa. En koe hävittäneeni juuriani vaikka suurimman osan lapsuudesta vietinkin muualla kuin suomessa. Synnyin suomessa ja suomea olen aina pitänyt kotimaanani, johtuu varmaan siitä että vanhempani puhuivat aina niin paljon suomalaisista perinteistä ja asioista, vaikka olimmekin kaukana suomesta.



Mielestäni lapsille on hyvä nähdä myös elämää suomen rajojen ulkopuolella. Neljän vuoden asumisesta ulkomailla jää valtavasti lapsille hyviä muistoja ja heidänkin on helpompi sitten aikuisena lähteä ulkomaille, jos haluavat, sillä tietävät millaista elämä siellä on. Lähtö on tietenkin teidän yhteinen päätös ja toivottavasti pääsette asiasta sopuun. :) Itse en näe mitään pahaa siinä että lapset joutuvat muuttamaan ulkomaille, mutta jokainenhan kokee sen omalla tavallaan...

Luulisin, että suurin osa näistä "ymmärrän miestäsi" -tyypeistä lähtisi kirkuen matkaan, jos vain pääsisi ;)