Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minulle tarjottiin siirtoa ulkomaille, mies ei halua...argghh!!
01.02.2010 |
Menossa jo toista viikkoa melkoisenmoinen perheriita. Työpaikkani tarjosi todella hyvää expat-sopparia ulkomaille neljäksi vuodeksi näin alkuun, mahdollisuus sen jälkeen olla pidempään jos haluaa. Siirto tapahtuisi nyt keväällä niin että aloittaa pitäisi uudessa paikassa touko-kesäkuussa. Lapset on nyt 6 ja 4 vuotiaat. Työpaikka auttaa asunnon hankinnassa, lapset aloittaisivat kansainvälisen koulun ja eläisimme ko paikassa niin että voisimme hyvin ottaa kotiin aupairin/kodinhoitajan. Lisäksi palkkani olisi siellä muutenkin todella hyvä paikallisesta verotuksesta johtuen.
Miehenkin olisi mahdollista tehdä töitä sieltä käsin, mutta kun ei halua. Ei halua muuttaa, haluaa pysyä täällä missä mummit ja ukit on lähellä ja kaikki tuttua ja turvallista. Minä taas koen, että tämä on once in a lifetime chance minulle ja perheelleni. En tiedä mitä tästä seuraa jos mieheni ei muuta mieltään. Eroko?
Kommentit (133)
ja tunteet ei ehkä ole niin pinnassa, kun alkushokissa :) Miiuksia ja plusssia miettimään vaikka paperille yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosissasiko näet eron ratkaisuna? Ota huomioon, että miehesi voi silloin estää lasten muuton ulkomaille. Oletko valmis jättämään lapsesi toiseen maahan TYÖtilaisuuden vuoksi?
Niin, ei tietenkään kaikki arvosta ulkomaankokemusta mutta minä kyllä arvostan. Isäni kiersi aikoinaan muutamassa maassa työssä ja me perhe seurasimme mukana. Kävin itse kansainvälistä koulua vähän missä tahansa, ja itse olen kokenut, että nuo vuodet ulkomailla ovat antaneet niin paljon sellaista elämänkokemusta, jota en itse vaihtaisi pois mistään hinnasta!
niin johan sitä pakattais tavaroita ja oltais menossa. ainahan sieltä voi palata takas suomeen, jos ei tunnukaan hyvältä.
vastaavaa tilaisuutta kuin ap:lle, olisin kauhuissani. Luultavasti mieheni mieliksi muutettaisiin koko perhe, mutta salaa (ja miehellekin) itkisin piiiitkän ajan. Mun on vaikea luoda sosiaalisia kontakteja täällä kotosuomessa niin kymmenen kertaa vaikeampaa se olisi ulkomailla. Neljä vuotta on pitkä aika. Ei taida millään onnistua, että aloittaisitte komennuksen ihan yhdellä vuodella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ajatellaan, että kyseessä on tilapäinen muutto! Ja mieskin voisi tehdä töitä sieltä. Ymmärtäisin pitkin hampain, jos mies ei voisi tehdä töitä sieltä. Joskin sopparisi kuullostaa tosi hyvälle!
Olet ilmiselvästi tehnyt hyvin hommasi, kun tuollaista sinulle ja perheellesi tarjotaan. Miehen pitäis olla susta ylpeä!
Expatsoppareita on todella vaikea saada enää, olette tosi onnekkaita jos sinulle tarjotaan sellaista! Ja jos lasten kansainvälinen koulu maksetaan, niin hieno juttu! Ne on niin kalliita, ettei niitä itse pysty millään maksamaan.
Olemme itse ulkomailla nyt, palaamme Suomeen mahdollisesti kesällä. Meidän lapset puhuvat nyt englantia (muuttaessa 2v. nyt 5v.) suomen lisäksi. Tenavat ovat viihtyneet hyvin, samoin me vanhemmat. Kaikin puolin positiivinen kokemus.
Harmi, jos jäätte siitä paitsi. Harvoin tuollaisia paketteja tarjotaan. Toivottavasti pääset miehesi kanssa sopuun.
asunut ulkomailla (kolmessa eri maassa) isäni työn takia. Ikinä en omille lapsilleni tekisi samaa. 17-vuotiaana vihdoin lopullisesti kieltäydyin, ja sainkin luvan jäädä yksin Suomeen. Tai en minä yksin ollut, täällä oli molemmat isovanhemmat, tädit, serkut, vanhat ystävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos miehelle tarjottaisiin tuollaista mahdollisuutta kaikki olettaa että nainen ja lapset seuraa automaattisesti mukana.
Mene sinä lasten kanssa ja jätä mies mummojen luo.
miten kävisi miehen työpaikan?... ymmärrän että harmittaa mutta ymmärrän myös miestä. t. ulkosuomalainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tässä ehkä eniten vi..ttaa kun tietää että jos kuvio olisi toisinpäin, niin mieheni olisi aivan järkyttynyt vastarinnastani! Mielestäni hänelle on jotenkin muutenkin ollut vaikea hyväksyä se, että tienaamme about saman, ja että työni on siten perheen elatuksen kannalta yhtä tärkeää. Tai sitten vaan kuvittelen niin...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sekä sinua että miestäsi, kaikille se ulkomaille muutto ei ole niin helppoa. Mutta itse kyllä tarttuisin mahdollisuuteen viivana, expat edut ovat hyvät ja tuo on todellakin mahdollisimman helppo tapa kokeilla muualla asumista.
Yrittäkää miehen kanssa käydä läpi plussia ja miinuksia, kunhan ilmapiiri tuosta leppyy.Ja jos tunnette muita ex-expatperheitä, niin kutsukaa kylään ja jutelkaa kokemuksesta.
tsemppiä joka tapauksessa.
aiemmin puhuneet ulkomaille lähdön mahdollisuudesta? Jos asia tuli ihan täysin yllärinä, niin ymmärrän miestäsi. Onhan kyseessä todella iso muutos elämässä. Ei kaikkia kiinnosta muutto ulkomaille. Minne päin maailmaa muuttaisitte, kovinkin kauas Suomestako? Ja miten olisiko miehellä todellakin mahdollista jatkaa omaa työtään ulkomailla ihan samaan tapaan kuin Suomessa?
Ei se ulkomaille muutto ole mikään "pikku juttu". Siinä on niin monta asiaa mitkä pitää ottaa huomioon. Toki sinulle asia on eri, koska menisit sinne työsi viemänä ja ihan eri pohjalta. Itse olen ollut mieheni työn vuoksi ulkomaankomennuksella ja vaikkakin kokemus oli lopulta erittäin positiivinen, niin kyllä alku oli vaikeaa, ennen kuin uuteen elämään sopeutui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yritetään iltaisin keskustella mutta ollaan juututtu asemasotavaiheeseen eli molemmat pysyy itsepäisesti omissa poteroissaan eikä todellista keskustelua synny. Sen verran mies on lisännyt, ettei halua senkään takia muuttaa ulkomaille, koska suunnittelee saavansa tämän nykyisen tutkimuksen loppuun noin vuoden kuluessa ja haluaa sitten taas ns toimistotöihin.
Kohdemaa on siis Aasiassa, sitä joku täällä vissiin kysyi.
Eikä me siitä kauheasti keskusteltukaan, kun sanoin, että ei käy enkä halua asiasta edes jutella. Sanoin miehelle, että saa mennä, jos haluaa, mutta minä ja lapset jäädään Suomeen. Ei sitten mieskään lähtenyt. Kyllä hän siitä aina välillä mulle kuittailee, mutta ei se mua haittaa. Olen niin "epäsosiaalinen" ihminen, että mua ei tuollaiset jutut houkuta yhtään.
Jos oisin ollut sun mies, olisin lähtenyt. Aikuista ihmistä ei saa rajoittaa. Ja itse ainakin olen ollut onnellinen siitä, että olen voinut olla mukana tekemässä kaikkein rakkaimman ihmiseni (mieheni) unelmista totta. Jos mun mies ilmoittaisi huomenna lähtevänsä Haitille jälleenrakentemaan kouluja, tsemppaisin häntä ja tukisin. Samoin mieheni mua. Millaisia ihmisiä ja vaimoja te oikein olette? JA millainen mies ap:lla on?
Menossa jo toista viikkoa melkoisenmoinen perheriita. Työpaikkani tarjosi todella hyvää expat-sopparia ulkomaille neljäksi vuodeksi näin alkuun, mahdollisuus sen jälkeen olla pidempään jos haluaa. Siirto tapahtuisi nyt keväällä niin että aloittaa pitäisi uudessa paikassa touko-kesäkuussa. Lapset on nyt 6 ja 4 vuotiaat. Työpaikka auttaa asunnon hankinnassa, lapset aloittaisivat kansainvälisen koulun ja eläisimme ko paikassa niin että voisimme hyvin ottaa kotiin aupairin/kodinhoitajan. Lisäksi palkkani olisi siellä muutenkin todella hyvä paikallisesta verotuksesta johtuen. Miehenkin olisi mahdollista tehdä töitä sieltä käsin, mutta kun ei halua. Ei halua muuttaa, haluaa pysyä täällä missä mummit ja ukit on lähellä ja kaikki tuttua ja turvallista. Minä taas koen, että tämä on once in a lifetime chance minulle ja perheelleni. En tiedä mitä tästä seuraa jos mieheni ei muuta mieltään. Eroko?
Ensinnäkään et taida rakastaa miestäsi (tai lapsiasi) kovinkaan paljoa, jos olet valmis eroamaan siksi, että mies ei halua muuttaa ulkomaille SINUN työsi perässä!
Ulkomaille muutto nyt vain ei ole kaikkien haave, minulle itsellenikin olisi kauhistus.
Ja entä lapset? Eikö heille ole tärkeää, että ympärillä on muitakin rakkaita aikuisia kuin omat vanhemmat?
Luuletko, että lapset ovat onnellisia jos heidät noin pienenä revitään vieraaseen kulttuuriin, jossa kukaan ei puhu samaa kieltä?
4 vuotta on todella pitkä aika.
Häpeä!
Jätä perheesi Suomeen, jos työ on elämäsi tärkein asia. Ehkä miehesi löytää uuden vaimon, joka ei ajattele vain omaa napaansa.
ONNEKSI en tunne sinun kaltaisiasi ihmisiä! Nyt sanon törkeästi ja tähän varmaan taas kaikki tarttuu "suvaitsemattomana ihmiskuvana" mutta silti: Jos te peräkylien lähärit ja parturikampaajat ette ymmärrä elämää sen oman kirkonkylänne ympärillä, ei se silti tarkoita että muut eivät ymmärtäisi.
AP: perustele ukollesi, miksi kannattaa lähteä! Menkää ihmeessä, lapsillennekin se on ihan mahtava tilaisuus!
Menossa jo toista viikkoa melkoisenmoinen perheriita. Työpaikkani tarjosi todella hyvää expat-sopparia ulkomaille neljäksi vuodeksi näin alkuun, mahdollisuus sen jälkeen olla pidempään jos haluaa. Siirto tapahtuisi nyt keväällä niin että aloittaa pitäisi uudessa paikassa touko-kesäkuussa. Lapset on nyt 6 ja 4 vuotiaat. Työpaikka auttaa asunnon hankinnassa, lapset aloittaisivat kansainvälisen koulun ja eläisimme ko paikassa niin että voisimme hyvin ottaa kotiin aupairin/kodinhoitajan. Lisäksi palkkani olisi siellä muutenkin todella hyvä paikallisesta verotuksesta johtuen. Miehenkin olisi mahdollista tehdä töitä sieltä käsin, mutta kun ei halua. Ei halua muuttaa, haluaa pysyä täällä missä mummit ja ukit on lähellä ja kaikki tuttua ja turvallista. Minä taas koen, että tämä on once in a lifetime chance minulle ja perheelleni. En tiedä mitä tästä seuraa jos mieheni ei muuta mieltään. Eroko?
Ensinnäkään et taida rakastaa miestäsi (tai lapsiasi) kovinkaan paljoa, jos olet valmis eroamaan siksi, että mies ei halua muuttaa ulkomaille SINUN työsi perässä!
Ulkomaille muutto nyt vain ei ole kaikkien haave, minulle itsellenikin olisi kauhistus.Ja entä lapset? Eikö heille ole tärkeää, että ympärillä on muitakin rakkaita aikuisia kuin omat vanhemmat?
Luuletko, että lapset ovat onnellisia jos heidät noin pienenä revitään vieraaseen kulttuuriin, jossa kukaan ei puhu samaa kieltä?
4 vuotta on todella pitkä aika.
Häpeä!
Jätä perheesi Suomeen, jos työ on elämäsi tärkein asia. Ehkä miehesi löytää uuden vaimon, joka ei ajattele vain omaa napaansa.
Eikä me siitä kauheasti keskusteltukaan, kun sanoin, että ei käy enkä halua asiasta edes jutella. Sanoin miehelle, että saa mennä, jos haluaa, mutta minä ja lapset jäädään Suomeen. Ei sitten mieskään lähtenyt. Kyllä hän siitä aina välillä mulle kuittailee, mutta ei se mua haittaa. Olen niin "epäsosiaalinen" ihminen, että mua ei tuollaiset jutut houkuta yhtään.
Jos oisin ollut sun mies, olisin lähtenyt. Aikuista ihmistä ei saa rajoittaa. Ja itse ainakin olen ollut onnellinen siitä, että olen voinut olla mukana tekemässä kaikkein rakkaimman ihmiseni (mieheni) unelmista totta. Jos mun mies ilmoittaisi huomenna lähtevänsä Haitille jälleenrakentemaan kouluja, tsemppaisin häntä ja tukisin. Samoin mieheni mua. Millaisia ihmisiä ja vaimoja te oikein olette? JA millainen mies ap:lla on?
Eikö aikuisuuteen kuulu muiden huomioonottaminen?
Asiahan toimii toisinkinpäin, eli miten ap:lla on sitten oikeus pakottaa miehensä ulkomaille, mikäli tämä ei sitä halua?
Jos perheen hankkii, se nyt valitettavasti tarkoittaa sitä, ettei enää voi juosta ympäri maailmaa "toteuttamassa omia unelmiaan".
Älkää hankkiko parisuhdetta ja lapsia, jos se oma napa ja omat unelmat ovat maailman tärkein asia.
Alue: Aihe vapaa
Minusta voisi ehkä kysyä toiste päin että mitä mieheni löaittaa perheen ja perheen edun edelle? Mielestäni tällainen kokemus ulkomailla asumisesta ja työskentelystä on todella arvokasta, koko perheelle. Lasten kielitaito karttuu, he oppivat luonnollisesti ja helposti sopeutumaan eri kulttuureihin yms.
En tietenkään halua erota miehestäni ja lapsistani vielä vähemmän! Olen vain tuskastunut, että en saa miestäni edes kuuntelemaan saati ajattelemaan niitä hyviä puolia, jota tällaisessa elämänkokemuksessa voi olla.