Lue keskustelun säännöt.
Millainen sinusta on tullut kiusaamisen johdosta?
30.04.2022 |
Koulu ja/tai työpaikkakiusaaminen jättää jälkensä, minusta on tullut epäluuloinen, herkästi hermostuva, olen ikäänkuin kokoajan puoluskannalla enkä siedä mitään "huumorillakaan" piikittelyä vähimmässäkään määrin vaan sanon kärkkäästi takaisin, en luota uusiin ihmisiin ollenkaan, on tunne että minulle ilkeillään ainakin seln takana. Nykyään työskentelen lähes 100% etänä ja tämä on minun pelastus, en haluaisi koskaan palata toimistolle.
Kommentit (95)
Minusta on tullut kuin Saulista Venäjän suhteen. En lakkaa ihmettelemästä miten joku käyttäytyy niin vielä 2020.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No elämäni on yhtä helvettiä,
He jotka kiusasi heillä pyyhkii hyvin!
Se ei ole oikein!
Ei ole perhettäkään.
Minusta tuli kiusaamisen johdosta alkoholisti ja täysi renttu. Kannan kaunaa koko elämäni, enkä mene töihin ikinä.
Ei minusta ulkoisesti mitään huomaa, saatan olla jonkun arvion mukaan ns. menestynyt. Mutta en päästä ihmisiä lähelle ja kanssani on vaikeaa rakentaa syvään luottamukseen perustuvaa suhdetta. Minun on hyvin vaikeaa luottaa muihin kuin itseeni. Se on surullista, sillä ihmisten välinen yhteys on mielestäni yksi elämän tarkoituksista.
Minusta tuli sellainen, että lyön aina kaksi kertaa lujempaa takaisin. Ja jos tarvitaan, niin hoitelen öykkärin perinpohjaisesti ja olen näin myös tehnytkin, jopa työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulukiusaamisen jälkeen 110-kiloinen voimanostaja. Vielä ne kaksi tulevat vastaan.
Jäi kytemään vuosiksi, hiljaa. Nyt kumpikin kiusaaja vainaita. Ei sureta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauneusleikkauksissa käynyt reipas mutta herkkä nainen. Epävakaa persoonallisuushäiriö ja OCD diagnoosit.
Olen vasta ihan hetki sitten opetellut sanomaan "ei" ja pitämään puoleni - välillä ehkä jopa turhan kärkkäästi. Tätä nykyistä minääni ennen olin sellainen ylikiltti tossukka, joka vaan kulki muiden mukana enkä omistanut omia mielipiteitä. Mielipiteeni olivat niitä, mitä muut halusivat kuulla, koska halusin miellyttää. Olin epäaito. Joskus tulee myös hetkiä, kun inhoan omaa peilikuvaani ja näen pelkkiä virheitä, samoin tunnen katkeruutta ja inhoa joitakin läheisiä kohtaan (esim. äitiä), jotka eivät ottaneet kiusaamista niin tosissaan, kuin olisi pitänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pitkään masentunut, ahdistunut ja opiskelu- ja työkyvytön. Pääsin kuitenkin jaloilleni, mutta olen melko epävarma ihminen ja pelkään, että kaikki vielä romuttuu. Häiritseväksi on jäänyt stressiherkkyys ja se, että punastun tosi helposti. Arki kuitenkin kohtuullisen mukavaa nykyään minulle suhteellisen hyvin soveltuvan työn takia, eikä päivät tunnu pelkältä selviytymiseltä.
Toivotan tsemppiä kaikille.
Katkera ja kyyninen. En luota keneenkään, enkä halua tutustua keneenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen stressitilanteessa. Koko ajan valmiina pakenemaan tai taistelemaan. Uskon ihmisten haluavan vain pahaa minulle ja olen todella vihamielinen. Säikyn myös kaikkea ja pelkään itseäni isompia ihmisiä. Arvioin jatkuvasti selviäisinkö, jos tulisi tappelu, mistä pääsee pois ja kuinka pitkä pudotus ikkunasta olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arka, esiintymispelkoinen, puolustatumiskyvytön, miellyttämisenhaluinen, konflikteja kaihtava. Loukkaannun herkästi sellaisestakin mitä ei ole tarkoitettu loukkauksiksi, mutta en uskalla ilmaista sitä kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta ihan hetki sitten opetellut sanomaan "ei" ja pitämään puoleni - välillä ehkä jopa turhan kärkkäästi. Tätä nykyistä minääni ennen olin sellainen ylikiltti tossukka, joka vaan kulki muiden mukana enkä omistanut omia mielipiteitä. Mielipiteeni olivat niitä, mitä muut halusivat kuulla, koska halusin miellyttää. Olin epäaito. Joskus tulee myös hetkiä, kun inhoan omaa peilikuvaani ja näen pelkkiä virheitä, samoin tunnen katkeruutta ja inhoa joitakin läheisiä kohtaan (esim. äitiä), jotka eivät ottaneet kiusaamista niin tosissaan, kuin olisi pitänyt.
Omien puolien pitäminen on ollut itselle ehkä yksi isoimmista opeista. Ennen en uskaltanut olla eri mieltä tai juuri mitään mieltä asioista. Nyt ymmärrän, että minulla on samanlainen oikeus olla oma itseni mielipiteineni kuten kaikilla muillakin eikä tekemisiä ja valintoja tarvitse hyväksyttää muilla. Osaan ottaa vastuun omasta hyvinvoinnista kuitenkin edelleen muut huomioiden. On kyllä suuri helpotus elämässä, kun tuntuu että en ole enää muiden pompoteltavana. Se jos mikä parantaa oloa ja itsetuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Arka, esiintymispelkoinen, puolustatumiskyvytön, miellyttämisenhaluinen, konflikteja kaihtava. Loukkaannun herkästi sellaisestakin mitä ei ole tarkoitettu loukkauksiksi, mutta en uskalla ilmaista sitä kenellekään.
Niin ja jos kuulen muiden ihmisten supattelevan tai naureskelevan keskenään, oletan ensimmäiseksi että he puhuvat minusta.
Vierailija kirjoitti:
Olen stressitilanteessa. Koko ajan valmiina pakenemaan tai taistelemaan. Uskon ihmisten haluavan vain pahaa minulle ja olen todella vihamielinen. Säikyn myös kaikkea ja pelkään itseäni isompia ihmisiä. Arvioin jatkuvasti selviäisinkö, jos tulisi tappelu, mistä pääsee pois ja kuinka pitkä pudotus ikkunasta olisi.
Ihmisistä olen oppinut, että aika moni ihan oikeasti on sellaisia, jotka eivät ole hyvissä aikeissa liikkeellä. T o d e l l a moni ihminen on ihan h*lvetin kiero, susi lampaiden vaatteissa ja sellainen, ettei tosiaan voi luottaa 100 %.
Ei tullut tutisevaa ihmisrauniota kuten koittivat selvästi minusta tehdä. Saivat aikaan raivohullun joka suuttuu hyvinkin pienistä asioista. Kiusaaminenkin lakkasi ysiluokan syksyllä kun sain ensimmäisen raivarini ja hakkasin yhden kiusaajista tajuttomaksi. Taidetetiin päästä silloin paikallislehteenkin sen jutun kanssa, tosin nimettömänä.
Sivari. Minusta tuli sivari.
.
.
M 48
Haukkuivat rumaksi, tyhmäksi, lesboksi. Minusta tuli vahva, fiksu ja kaunis nainen. Eli osuivat oikeaan vain siinä, kun lesboksi nimittelivät.