Lue keskustelun säännöt.
Millainen sinusta on tullut kiusaamisen johdosta?
30.04.2022 |
Koulu ja/tai työpaikkakiusaaminen jättää jälkensä, minusta on tullut epäluuloinen, herkästi hermostuva, olen ikäänkuin kokoajan puoluskannalla enkä siedä mitään "huumorillakaan" piikittelyä vähimmässäkään määrin vaan sanon kärkkäästi takaisin, en luota uusiin ihmisiin ollenkaan, on tunne että minulle ilkeillään ainakin seln takana. Nykyään työskentelen lähes 100% etänä ja tämä on minun pelastus, en haluaisi koskaan palata toimistolle.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen stressitilanteessa. Koko ajan valmiina pakenemaan tai taistelemaan. Uskon ihmisten haluavan vain pahaa minulle ja olen todella vihamielinen. Säikyn myös kaikkea ja pelkään itseäni isompia ihmisiä. Arvioin jatkuvasti selviäisinkö, jos tulisi tappelu, mistä pääsee pois ja kuinka pitkä pudotus ikkunasta olisi.
Ihmisistä olen oppinut, että aika moni ihan oikeasti on sellaisia, jotka eivät ole hyvissä aikeissa liikkeellä. T o d e l l a moni ihminen on ihan h*lvetin kiero, susi lampaiden vaatteissa ja sellainen, ettei tosiaan voi luottaa 100 %.
Todella, todella. Aamen.
Tää on aina yhtä järkyttävää tajuta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan että useimmat ihmiset ei oke kovinkaan luotettavia eikä oikeastaan epäoikeudenmukausissa tilanteissa kukaan lle valmis puolustamaan - päinvastoin useimmat mukavatkin menevät peloissaan kiusaajan puolelle.
Ja osa yrittää jopa ystäviksikin. Just päätin jättää taakseni (oon tätä jo vuoden miettinyt) 2 ihmistä joihin olen tutustunut nykyisissä opinnoissani. Toinen näytti kasvonsa jo viime keväänä, mutta en tuolloin vielä tiennyt miten etäännyttää kun olin jo ehtinyt tutustua. Tilanne hoitui kuin itsestään tämän toisen osoitettua tässä ihan vasta miten hänkin vaihtaa pienenkin konfliktin vuoksi vastapelaajan puolelle. Siis aivan pienestä asiasta johtuen jatkaa piikittelyä muiden kuullen. Sitten tajusin sen, nämä ovat niitä mitä kutsutaan nimellä "fake friends" tai "frenemies". Vaihtavat roolia kätevästi ilkeilyn puolelle silloinkin kun luulisi että jos joku oikeasti haluaisi olla jonkun ystävä, että yritettäisiin sovintoa.
Lisäksi jännä ett esim. toivat mulle läjän herkkuja kun olin jo päättänyt olla karkkilakossa. 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No elämäni on yhtä helvettiä,
He jotka kiusasi heillä pyyhkii hyvin!
Se ei ole oikein!
Ei ole perhettäkään.
Sinun olisi pitänyt saada enemmän tukea vanhemmilta, muulta perheeltä ja suvulta, kavereilta ja ylipäätään kaikilta jotka ovat olleet lähelläsi. Se voi pelastaa kiusatun.
Me tässä mietittiin kk sisällä yhden ihmisen kanssa että mitä vttua näiden vuosien aikana on oikein tapahtunut. Valmistuttiin omista kouluista ja kaikki oli hyvin. Asiat onnistui ja tulevaisuus oli edessä. Pskaa puhumalla saa paljon pahaa aikaan. Ei voi muuta sanoa.
Menestyvä ja reilu& rohkea. Minua ei enää nokitella! Enkä kyllä itse muitakaan.
Tuntuu hyvin kaukaiselta Muisto siitä kun istuin valmistujaissalissa ainoana ryhmästäni. Asuni oli täydellinen takkia myöden. Seurasin rinnakkaisluokkalaisten todistustenjakoa. Hetki oli hieno ja odotukset korkella. Juuri sinä päivänä pysähdyin kuuntelemaan naapurin muorin turhantoimittamisen rappukäytävään, mitä naapurit on tehneet ja kuka harrastaa mitäkin. Normaalisti kiersin hänet jo kaukaa mutta se päivä oli sellainen että jäin kuuntelemaan mitä hänellä oli asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin että minulla on nyt aikaa jopa tällaiselle. En viisatunut siitä, mutta muorille tuli hyvä mieli.
Minut kiusattiin yhdestä työpaikasta pois. Olin jatkuvasti ahdistunut, yöllä kieriskelin sängyssä kun mietin mitä inhottavaa seuraavana päivänä tapahtuisi. Lopulta sanoin itseni irti.
Kun menin seuraavaan työpaikkaan, siellä oli myös kiusaamista, mutta paljon hienovaraisempaa. En esim. käsittänyt ennen kuin jo olin lähdössä sieltä pois, mitä kaikkea pahaa ja valheellista minusta oli puhuttu. En kuitenkaan jaksanut enää välittää siitä, koska olin joka tapauksessa päättänyt lähteä - viisi vuotta samassa paikassa oli ihan tarpeeksi.
Perustin oman firman tuon jälkeen. Jos olisin onnistunut saamaan siitä paremmat tulot, firmasta olisi varmaan tullut pitempiaikainen kuin ne seitsemän vuotta. Se oli ihan hauskaa hommaa ja opin paljon.
.
Tuo alussa mainitsemani paikan menetys kiusaamisen takia on ollut rankimpia kokemuksiani elämässä. Ajattelin silloin jopa itsem*rhaa. En oikein tiedä, miten selvisin. Onneksi uskalsin sanoa itseni irti.
Ehkä se kokemus teki minusta loppujen lopuksi vahvemman kuin mitä muuten olisin ollut. Ikävä keino vahvistua kuitenkin. Soisin mielelläni, ettei tuollaista tapahtuisi millään työpaikalla.
En ole pystynyt antamaan anteeksi kiusaajilleni, vaikka tuosta on noin 30 vuotta. En tiedä, miten heillä on mennyt, luultavasti ihan hyvin kun olivat silloinkin niin kovia ihmisiä. Eivät he varmaankaan kaipaa anteeksisaamista sen paremmin minulta kuin muiltakaan, joita ovat kiusanneet.
Toisaalta en oikeastaan koskaan uhraa tuolla ajalle ja noille ihmisille ajatuksiani ja tunteitani. Silloin tällöin osallistun tällaisiin keskusteluketjuihin. Elämä vain sai toisenlaisen suunnan, mutta ihan hyvä näinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työpaikoillahan on kaksi klikkiä, tai oikeastaan yksi, eli kiusaajat jotka nälvivät, virnuilevat jne. Ja sitten ovat ne, jotka eivät tykkäisi kiusata ja olla ikäviä koko ajan ja heitä sitten kiusataan ja ylenkatsotaan.
Näin on. Vaikuttaa siltä, että kiusaajia häiritsee se, jos joku ei halua kiusata - ehkä siksi että se saa heidät näyttämään huonoilta ihmisiltä? Ja ehkä sitten kuvittelevatko että toinen pitää itseään jotenkin parempana jos asettuu kiusaamisen (ei kiusaajan vaan kiusaamisen ilmiönä) yläpuolelle. Ei ikäänkuin näe sitä että toisista se kiusaaminen voi tuntua oikeasta pahalta ja väärältä eivätkä siksi halua olla sellaisessa mukana/myötävaikuttamassa.
Olin tosin myöhemmin vähän pettynyt nirsoihin vieraisiin. Tarjoilut eivät oikein menneet kaupan. Vieraat vaan enemmän mulkoilivat toisiaan. Sinänsä se ja sama koska juhlat olivat minun. Ongelma oli heidän, ei minun. He olisi voineet syödä enemmän tarjoiluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halu kasvaaa ja kehittyä entistä enenemmän ja ymmärtää enemmän.
Edellisissä juhlissa ei ollut nirsoa väkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vainoharhainen. Joskus saatan mennä tietynlaiseen shokkitilaan, jossa koko maailma vihaa minua ja on tosi epätoivoinen ja turvaton olo. Siinä tilassa muut ihmiset ovat kuin hirviöitä, jotka eivät tunne empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Itsevarmempi, kun huomasin miten saan ärsyttävät nyhveröt ruotuun.
Eikö nyhveröt ole ruodussa muutenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Useimmat ihmiset ei ole kovinkaan luotettavia eikä oikeastaan epäoikeudenmukausissa tilanteissa kukaan ole valmis puolustamaan - päinvastoin useimmat mukavatkin menevät peloissaan kiusaajan puolelle."
Minäkin voin allekirjoittaa tämän.
Ihminen on ylivoimaisesti pahin petoeläin maan päällä.
Ihmiset on osoittaneet miten turhia ne on. Turhalla en tarkoita hyötymistä muista vaan sitä miten turhia nämä ilkeät, raukkamaiset, moraalittomat, selkäänpuukottajat, juoruammat ja energialoiset on. Ja niitä on suurin osa ihmisistä. Todella ikävää että tämän enemmistön takia ei viitsi ottaa selvää onko joukossa joku hyväkin ihminen.
Pidättyväinen, varovainen, yritän aistia ympäristön tuntemuksia, enkä uskoudu kuin lähimmilleni.
Vain luonteeltaan heikko ihminen nauttii toisten raunioittamisesta. Miten kiusaajaluonteinen ihminen yleensä tulee toimeen itsensä kanssa. Kiusaaja voi varmasti menestyä. Menestyksen hinta on se, että hän joutuu elämään sen tiedon kanssa, että on kiusaaja. Kiusaaminen on vääryyden tekoa. Lopettakaa ihmisten kiusaaminen. Se ei vaadi muuta kuin luonteenlujuutta ja reiluutta.
Oikeudenmukainen ihminen, joka aina puolustaa muita tarvittaessa.
Koen, että minulla ei ole mitään arvoa. Minun yli voi kävellä, asetan muiden mielipiteet ja tunteet etusijalle ja en välitä miten minun käy tai mitä saan tuntea.