Lue keskustelun säännöt.
G: Onko täällä muita lihavia, jotka ei enää jaksa taistella ruokaa vastaan? Mitä tapahtui kun luovutit?
06.04.2022 |
Tuntuu, ettei jaksa enää jatkuvia epäonnistumisia laihdutuksessa.
Kun ei ole sitä pitkäjänteisyyttä.
BMI 37
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään ihmeellistä ole tapahtunut vaikka en viitsi laihduttaa.
Onko mieliala tasaantunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Söin entistä enemmän ja join paljon alkoholia.
Nyt olen kyllä taas löytänyt otteen mutta työtä ja tavoitetta on entistä enemmän...
Lihoin entisestään. Menin lopulta lihavuusleikkaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Lihoin entisestään. Menin lopulta lihavuusleikkaukseen.
Harmi kun siihen on niin tiukat kriteerit. Toisaalta, en kyllä jaksaisi loppuelämää syödä vähän.
Ai mitä tapahtui? Lihoin lisää ja lisää. Mitä ihmettä kuvittelit? Tää ketju on taas jonkun sosiaalip0rn0n jahtaajan märkä unelma...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai mitä tapahtui? Lihoin lisää ja lisää. Mitä ihmettä kuvittelit? Tää ketju on taas jonkun sosiaalip0rn0n jahtaajan märkä unelma...
Mietin, onko jonkun elämänlaatu parantunut.
Ahdistus kadonnut jne
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihoin entisestään. Menin lopulta lihavuusleikkaukseen.
Harmi kun siihen on niin tiukat kriteerit. Toisaalta, en kyllä jaksaisi loppuelämää syödä vähän.
Miksi se ei mene jakeluun että ei tarvitse syödä vähän. Pitää syödä normaalisti, normaalia annoksia normaalia kotiruokaa.
Jos ruoka hallitsee mieltä, on syytä alkaa selvittää miksi niin on. Mikä on taustalla kun jokin tarve pitää tyydyttää syömällä? Mikään valtakunnan leikkaus ei siinä auta jos ahmimisen ja ylensyömisen syytä ei selvitetä. Sama jatkuu kaikkien ihmekuurien ja operaatiotten jälkeen. Miksi tämä ei mene jakeluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä laihdutin koko ajan ikävuodet 20-35. Lihoin tuona aikana 10 kiloa. Sit päätin et nyt riittää ja lopetin laihduttamisen ja lihoin vuodessa 15kg. Nyt olen taas laihduttanut viis vuotta ja paino on pysynyt samana tuon ajan
Mitä tapahtui?
Lopetin laihduttamisen, unohdin laskemisen ja tiukat säännöt. Ne tekivät hulluiksi.
Nyt voin paremmin. En ole laihtunut mutten lihonnutkaan enää. Se tasapainottuu..
Kunhan kiinnitän huomiota niihin määriin, niin uskon vielä tästä jopa laihtuvani. Lisännyt kulutusta siis myös hiljalleen.
Elämäntapamuutos sen pitää ollakin, ei kuuri.
Tasapainoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai mitä tapahtui? Lihoin lisää ja lisää. Mitä ihmettä kuvittelit? Tää ketju on taas jonkun sosiaalip0rn0n jahtaajan märkä unelma...
Mietin, onko jonkun elämänlaatu parantunut.
Ahdistus kadonnut jne
Ap
En mä ole koskaan tästä asiasta ollut ahdistunut. Olen nainen ja ollut kokoa 52 jo vuosikymmeniä. Välillä olen ollut laihempi. En koskaan liho tuon koon 52 yli. T. Nro 1
Eli syöminen on päätyö läpi vuorokauden?
Lihavuusleikkaus ei ole toimiva hoitokeino. Se olisi hyvä saada omakustanteiseksi.
On olemassa
OA Finland.
Googlaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole luovuttanut. Kun lipsun päivällä ruokavaliosta, syön illalla vain kurkkua ja tomaattia.
Mä oon. Olen 47 v nainen, bmi 46. Aloitin laihdutusurani kolmekymppisenä 80 kg painosta, josta vedin tiukalla kuurilla ja paastoilla 55 kiloon. Mutta: minulle puhkesi ahmintahäiriö. Joten lihoin takaisin ja ylikin. Uutta laihdutusta, taas lihomista ja tässä jojossa yli 10 v. Kokeiltu niin karppaukset, sairaalan painonhallintaryhmät kuin ravitsemusterapiakin. Ei vaan riiitä tahdonvoima mihinkään. Laihdun aina, mutta aina jossain vaiheessa repsahtaa ja päädyn uskomattomalle ahmimiskaudelle.
42-vuotiaana päätin että ei ole järkeä tässä, että olen laihdttanut 12 vuotta ja sinä aikana lihonut 80-kiloisesta 125-kiloiseksi. Joten lopetin yritykset laihtua. Paino on pysynyt samana siitä asti. Mutta onhan se helpotus kun ei tarvi enää olla jatkuvasti ruokavalion ja liikunnan kanssa säätämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen Laihduttanut koko ikäni.
Käytännyt joka suupalaa. Syönyt nauttimatta.
Lopetin jojoilulaihduttamisen.
Vasta äskettäin tajusin miten huonosti syön, vaikka syön omasta mielestäni sopivasti kaikkea.
Söin liian vähän kasviksia ja kuituja. Ja liikaa proteiinia ja rasvaa sekä hedelmiä. Sallin kaikkea, mutta nyt yritän korjata määriä ja laatua. Sokerista en luovu, kahviin puol tl ja herkkuja. Jos lopetan jonkin se ryöstäytyy holistisesti. Kohtuus kaikessa syömissessä on opettelussa. Alkoholia en voi enää juoda. Se on ollut onneksi pois jo vuosia.
Tein oivalluksen,
Mitä enemmän mietin mitä saa syödä, paljonko minulla on kaloreita vielä käyttämättä tälle päivää, miten syön ne, jätänkö syömättä.
Mitä ennemmän käytän energiaani ruokaan tai painoni tarkkailuun, siitä syntyy oravanpyörä,
joka johtaa jatkuvaan nälkään, kun se ruoka on Aina Mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Huutista läskeille 🤣🤣🤣
Huutista sinulle ja mars takaisin oppitunnille siitä, yläasteen aamuvälitunti meni jo...
Aloin tehdä ruokaa ja en elänyt välipaloilla
Mä taas toimin toisin: vaikka yhtenä päivänä tulisi luovutus ja ruoka veisi voiton, en masennu ja ota ”kaikki pilalla”-asennetta. Seuraava päivä on seuraava päivä eikä takapakin ole mikään pakko jatkua sinne.
Tämän on suurin oivallukseni painonhallinnassa.
Toinen iso asia on muutamat kikkakolmoset joita toteutan ihan jatkuvasti ja vuoden ympäri. Ja aina aina aina palaan niihin vaikka jonain päivänä tulisi repsahdettua. Se on vaan yksi päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihoin entisestään. Menin lopulta lihavuusleikkaukseen.
Harmi kun siihen on niin tiukat kriteerit. Toisaalta, en kyllä jaksaisi loppuelämää syödä vähän.
Miksi se ei mene jakeluun että ei tarvitse syödä vähän. Pitää syödä normaalisti, normaalia annoksia normaalia kotiruokaa.
Jos ruoka hallitsee mieltä, on syytä alkaa selvittää miksi niin on. Mikä on taustalla kun jokin tarve pitää tyydyttää syömällä? Mikään valtakunnan leikkaus ei siinä auta jos ahmimisen ja ylensyömisen syytä ei selvitetä. Sama jatkuu kaikkien ihmekuurien ja operaatiotten jälkeen. Miksi tämä ei mene jakeluun?
No syöminen on elämän iloa. Siis suuri syy, miksi elämä on elämisen arvoista.
Laihduttaessa tuntuu, kuin "kaikki" hyvä ja nautinto vietäisiin pois.
Aina ei ole kyse traumoista. AP
Ei mitään ihmeellistä ole tapahtunut vaikka en viitsi laihduttaa.