15 vuotiaan pojan äitinä oleminen on ihan kamalaa

Meillä tuo oli tyttö... Poika oli ja on edelleen täysi enkeli.

Mitä väliä sukupuolella tässä on? Luuletko, että tytön kanssa olisi helpompaa?

Been there, done that 😒

Tytöt osaa vielä tuohon lisäksi sanallisesti osua arkoihin paikkoihin. 

Olisipa lapseni saanut elää, että saisin valittaa jostain elämään kuuluvasta.

Me pääsimme pojan kanssa helpolla. Mutta tytön kanssa on käyty täysi helvetti läpi, aloitti sekoilut jo 12 vuotiaana.

Onneksi saimme lasusta ja terapiasta apua ja nyt on ollut "rauha maassa" vajaa pari vuotta, tytöllä ikää nyt 17v.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sukupuolella tässä on? Luuletko, että tytön kanssa olisi helpompaa?

En mä tiedä. Meillä tyttö oli huomattavasti helpompi. Tietysti välillä oli koviakin riitoja, mutta ei ikinä mitään tällaista. En olis ikinä edes voinut kuvitella, että mä voin joutua mun lapsen kanssa tällaiseen h e l v e t t i i n. En ikinä. Ap

Tsemppiä! Menee kyllä ohi, mutta vuodet on pitkiä. Itselläni on kehitysvammainen lapsi, jonka kanssa oli aivan kamalaa ikävuodet 12-17, ongelmat tietysti osittain erilaisia. Jostain ihmeen syystä lapsesta tulikin ihan kiva aikuinen.

Voit vaihtaa poikasi meidän poikaan. Ikää 17v, ei tee muuta kuin istuu kotona, syö ja pelaa. Vakavasti masentunut ja syrjäytyy kovaa vauhtia. Koko ikänsä ollut kiltti ja pärjännyt koulussa hyvin, mutta jokin meni pieleen silti. Ei ole kavereita, ei ole mitään unelmia eikä halua tehdä mitään. Omat voimat eivät enää riitä patistamaan poikaa ja olen lähes luovuttanut jo.

Missä isä on?

Mä olen ilmeisesti päässyt helpolla kuitenkin. Poika 15v nepsy ja kielenkäyttö on välillä todella ärsyttävää. Ei osaa puhua normaalilla äänellä tai normaalilla kohteliaisuudella. Aina äkäinen ja epäkohtelias. Ei onneksi luuhaa missään teillä tietymättömillä, vain tyttöystävän luona, eikä ole käyttänyt alkoholia. Viimeksi toissapäivänä meillä oli infernaalinen huutokonsertti, kun sain raivarin pojan käytöksestä. Huudettiin niin, että räkä roiskui ja solvaukset sinkosivat. Onneksi ilta päättyi itkuun ja halaukseen ja poika sanoi, että hän rakastaa minua, eikä voi omalle käyttäytymiselleen aina mitään <3

Kyllä mä uskon, että siitä vielä asiallinen ihminen tulee. Tämä murrosikä ei ole helppoa lapselle eikä perheelle.

Paskat vanhemmat kasvattavat paskoja lapsia.

Mikset laita mitään rajoja ja vaadi kunniottavampaa käytöstä? Oletko niitä vanhempia, joiden mielestä tämä tehtävä kuuluu yhteiskunnalle? Jos vanhempi ei sitä osaa, niin ne laittaa poliisi ja oikeuslaitos, ja muut ikävämmät tahot. Sinä laitat säännöt kotonasi, eikä kukaan muu.

Lisäksi kommunikoi lapsesi kanssa ja tee asioita yhdessä, ihan vaikka laitatte ruokaa, kävelette kauppaan ja kannatte kassit sieltä yhdessä jne. Sen tekemisen ei tarvi olla aina mitään ihmeellistä, mutta se on tärkeää kommunikointiyhteyden kannalta. Älä päästä asioita luisumaan hällä väliä -vanhemmuuteen. Se on kaikkein huonoin vanhemmuuden malli, jopa autoritääristä huonompi. Paras on demokraattinen malli. Sinä olet aikuinen, ota paikkasi perheesi johtajana.

Vierailija kirjoitti:

Voit vaihtaa poikasi meidän poikaan. Ikää 17v, ei tee muuta kuin istuu kotona, syö ja pelaa. Vakavasti masentunut ja syrjäytyy kovaa vauhtia. Koko ikänsä ollut kiltti ja pärjännyt koulussa hyvin, mutta jokin meni pieleen silti. Ei ole kavereita, ei ole mitään unelmia eikä halua tehdä mitään. Omat voimat eivät enää riitä patistamaan poikaa ja olen lähes luovuttanut jo.

Ei sullakaan ole helppoa. Koita jaksaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Voit vaihtaa poikasi meidän poikaan. Ikää 17v, ei tee muuta kuin istuu kotona, syö ja pelaa. Vakavasti masentunut ja syrjäytyy kovaa vauhtia. Koko ikänsä ollut kiltti ja pärjännyt koulussa hyvin, mutta jokin meni pieleen silti. Ei ole kavereita, ei ole mitään unelmia eikä halua tehdä mitään. Omat voimat eivät enää riitä patistamaan poikaa ja olen lähes luovuttanut jo.

Saahan lapsesi apua?

Kuulostaa normaalilta teini-iältä. Ei teini halua olla pakotettu koko ajan kaikkeen (kouluun), vaan vapautta vähän. Ja poikahan on oikein kiva. Sano jotain positiivista joskus, toinen ilahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa lapseni saanut elää, että saisin valittaa jostain elämään kuuluvasta.

Olen pahoillani, mutta mielestäni kommenttisi on tässä kohtaa mauton. Jos lapsesi eläisi ja eläisit karmeiden haasteiden kanssa, tuntisit itsekin huolta, surua, vihaa ja epätoivoa kaiken hyvän lisäksi. Niin se elämä vaan menee.

Kyllähän se siitä. 

Niin ne pikkukullannuput puetaan ensin rusettiin ja lierihattuun. Sitten pikku uhmista. Pahin on vatsa edessä viimeiset huoltajuuden alla olevat vuodet eli 12-17.

Onnea teille tulevaisuuteen innokkaat lapsekkaat hyvöuskoiset ja naiivit vanhemmat 😁

Mutta mieti että hän uskaltaa näyttää sulle vaikeatkin tunteensa ja tulla kännissä kotiin. Se on jo PALJON!