15 vuotiaan pojan äitinä oleminen on ihan kamalaa

Niin, eihän siitä ole kauaa kun joku valitti Hesarissa, että hänen pikkupojista tuntui joku juttu pahalta eskarissa, oli ihan itkettänytkin. Ja siihen jotkut kommentoivat, että miksei miehiä ole töissä päiväkodissa. Kaikki olis varmasti sitten paremmin... Niin, miksihän ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskat vanhemmat kasvattavat paskoja lapsia.

Samaa mieltä PAITSI jos kyseessä ei ole normaali lapsi - ja harvoinpa täällä on normaalien lasten vanhemmat, vaan tänne kirjoittavat juuri eniten ADHD- ja muiden poikkeavien lasten vanhemmat. Mutta JOS siis kyse on terveestä lapsesta, ikinä en olisi itse äitinä ja kasvattajana antanut asioiden mennä niin pitkälle! Sitäpaitsi meitähän oli aina kaksi: minä ja mies.

Alapeukuista voi laskea, montako raivoavan teinin väsynyttä äitiä tässä ketjussa on, yrittämässä epätoivoisesti vakuutella itselleen, ettei olisi voinut tehdä mitään toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset laita mitään rajoja ja vaadi kunniottavampaa käytöstä? Oletko niitä vanhempia, joiden mielestä tämä tehtävä kuuluu yhteiskunnalle? Jos vanhempi ei sitä osaa, niin ne laittaa poliisi ja oikeuslaitos, ja muut ikävämmät tahot. Sinä laitat säännöt kotonasi, eikä kukaan muu.

Lisäksi kommunikoi lapsesi kanssa ja tee asioita yhdessä, ihan vaikka laitatte ruokaa, kävelette kauppaan ja kannatte kassit sieltä yhdessä jne. Sen tekemisen ei tarvi olla aina mitään ihmeellistä, mutta se on tärkeää kommunikointiyhteyden kannalta. Älä päästä asioita luisumaan hällä väliä -vanhemmuuteen. Se on kaikkein huonoin vanhemmuuden malli, jopa autoritääristä huonompi. Paras on demokraattinen malli. Sinä olet aikuinen, ota paikkasi perheesi johtajana.

Voi luoja mitä paskaa.

ei mulla muuta

Etkö osaa perustella mielipidettäsi? Osaatko vain kiroilla ja huudella? Enpä ihmettele yhtään, että poikasi on poliisin kanssa tekemisissä.

Toki osaan, mutta kaltaistesi puusilmien kanssa se on aivan turhaa.

ps. Minun poikani on jo aikuinen.

Noinko rumasti sinä sille pojallesikin jatkuvasti puhuit? Ja sitten ihmettelet, että poika ei viihdy kotona, ei osaa käyttäytyä, ei halua olla kanssasi tekemisissä? Mietipä miksi. Mieti omaa käytöstäsi. 

Mene pois. Riidan kylväjä.

No mutta tottahan tuossa sanottiin, että äiti puhuu itse rumasti, mitä silloin voi odottaa pojalta? Ärsyttää avuttomat yhärit, jotka eivät osaa laittaa rajoja ja tulevat tänne vain ruikuttamaan ja hakemaan vielä taputusta päälaelle siitä hyvästä. Lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta, se on lopulta aika yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Voit vaihtaa poikasi meidän poikaan. Ikää 17v, ei tee muuta kuin istuu kotona, syö ja pelaa. Vakavasti masentunut ja syrjäytyy kovaa vauhtia. Koko ikänsä ollut kiltti ja pärjännyt koulussa hyvin, mutta jokin meni pieleen silti. Ei ole kavereita, ei ole mitään unelmia eikä halua tehdä mitään. Omat voimat eivät enää riitä patistamaan poikaa ja olen lähes luovuttanut jo.

Veikkaanpa ettei masennus johdu siitä että saa olla rauhassa vaan siitä ettei saa...

Rakkautta ja rajoja. Keppiä ja porkkanaa. Kaikkia sopivassa suhteessa.

Kuuntelemista ja aitoa läsnäoloa pojan kanssa. Ja vastuunkannon opettelemista. Jos lapsi tolloilee, niin sotkunsa selvittää itse seuraukset kantaen.

Ja jotkut vain ovat kovapäisempiä. Minkäs teet. Elämä opettaa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Juuri noiden kauhukuvien takia minulla on tarkoitus muuttaa maalle ennen lasten teini-ikää... Sitten ei ainakaan ole mahdollisuuksia hengailla kaupungilla humalassa ja huonossa seurassa. Kaverisuhteet olkoot vain koulussa ja vapaa-ajalla urheilua ja perhearkea.

Mulla vois olla jotain kerrottavaa sulle, tällain maalla kasvaneena... =D Mutta olkoot, toivottavasti onnistut tavoitteessasi.

Vierailija kirjoitti:

Paskat vanhemmat kasvattavat paskoja lapsia.

kotoa nuo tavat on opittu

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa normaalilta teini-iältä. Ei teini halua olla pakotettu koko ajan kaikkeen (kouluun), vaan vapautta vähän. Ja poikahan on oikein kiva. Sano jotain positiivista joskus, toinen ilahtuu.

Mitä hittoa? „Teini ei halua olla pakotettu koko ajan kaiken (kouluun)“ ??

Miten te lapsenne kasvatette?? Mun lapsille on aina ollut selvä että jos ei koulu kiinnosta, menee töihin!

semmoisen olet sitten kasvattanut

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 15-vuotias poika, joka on aivan ihana. Ysin pinnassa numerot, ei ryyppää, viihtyy kotona, urheilee tavoitteellisesti jne.

Mutta suuri osa kavereistaan ei tällaisia ole. On ryyppyreissuja, viritettyjä mopoja, känniajeluita, heikot numerot eikä vanhemmilla hajuakaan, missä lapsi luuhaa viikonloput. Hirveän vaikea on tajuta, miksi vanhemmat tuon kaiken kustantavat. On mopot, iphonet, laskettelureissut ja etelänmatkat, uusimmat muotivaatteet ja jatkuvasti rahaa bensaan, alkoholiin jne. Moni täällä on kuvaillut minua natsiäidiksi, kun lapseni ei saa kaikkea mahdollista vain hengittämällä. Paljon toki saa, esim. pelaamiseen liittyviä juttuja ja harrastukseen liittyviä juttuja, mutta aina on sanottu, että koulun pitää sujua, jotta saa etuuksia. Ja niinhän se sujuu.

Toisaalta tämä 15v poika on varmaan ns. helppo tapaus, meillä on myös tulinen 12v jonka kanssa väännetään aivan kaikesta. On todella jäärä ja huutamiset on tulleet tutuiksi. Silti on säännöt, joista pidetään kiinni, ja on tosi vaikea kuvitella, etten parin vuoden päästä muka tietäisi, missä hän on lauantai-iltana. Se hyvä puoli natsiäitiydessä on, että lapsi on turvassa. Menettää tietokoneen, kännykän, peliaikaa jne. jos hommat ei suju. Tietää sen, joten huutamalla on vielä selvitty.

Pitää tähän itse nuorena aikuisena vastata, että jos suojelee liikaa ja rajoittaa niin sitten voi nuori täysi-ikäisenä menettää hallinnan täysin. Näin kävi esim yhdelle tutulleni joka ei alaikäisenä koskaan alkoholia käyttänyt tai tupakoinut ja halveksi sellaisia nuoria jotka kännäsivät. Kotonaan opetettiin "elämään kunnolla" ja ei ollut edes paljon ystäviä joten paljon vietti aikaa kotona. Sitten täysi-ikäisyyden jälkeen aloitti ihan erilaisen elämän. Joi todella paljon, tupakoi, taisi huumeitakin käyttää. Monia vuosia meni näin. Sitten viimein tajusi, että on mennyt liian lujaa ja rauhoitti elämänsä. Näinkin voi siis käydä. Tosin ei sekään ole hyvä jos jo alaikäisenä on väärässä porukassa ja en kiellä sitä.

Loppuun vielä se, kun joku kirjoitti ettei maalla niin paljon juoda. Minusta se on melkein toisin. Asuessani pienessä kylässä olen huomannut, että täällä vasta juodaankin. On mökkibileitä ja nuoret ajelevat pitkin kyliä. Jos täällä ei juo niin jää helposti porukasta ja muutenkin nuoria vähän niin voi olla muut aina juomassa. Siinä tulee tarve kuulua siihen ryhmään. Kaupungissa on myös enemmän harrastuspaikkoja, tapaamispaikkoja, tapahtumia yms. Maalla ei ole välttämättä mitään ja nuorilla juominen vaan korostuu. Näin itse ajattelen. Samoin kaupungeissa on enemmän nuoria niin voi olla helpompaa löytää samankaltaisia tyyppejä. Voi olla esim hyvinkin erilaisia ihmisiä ja näin helpompaa löytää ystäviä. Maalla voi olla vaan esim pari samankaltaista ja muut juovat. Samoin kiusaamista ei pääse helposti pakoon jos 8n vaan yksi koulu. Jos jäät porukoista niin sitten jäät kunnolla. Omiakin kokemuksia tässä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sua täysin AP, tsemppiä.

Itse lasken päiviä siihen, että teinit olisi täysi-ikäisiä. Välillä päiviä lasketaan sekunti kerrallaan huokaillen. En olisi ikinä voinut uskoa, millaista antipatiaa omia lapsia kohtaan voi tuntea. Nii tyttö kuin poika ovat perseilleet huolella ja mun kärsivällisyys aivan loppu. Ei enää kiinnostele, mitä tekevät. Nyt tahtiaan siitä, saako aiemmin ihan fiksu tyttö edes peruskoulua käytyä kunnialla loppuun....

t. Kasvatusalan ammattilainen, jolla todellisuuden taju horjunut vuosikymmenten lastensuojelutyössä. Muiden tenavien olen osannut kasvattaa ja ohjata hyvin, omia en.

Luulisi "ammattilaisen" tietävän, että heti kun teini tajuaa olevansa oman onnensa nojassa, käytös käy yhäkin epätoivoisemmaksi ja perseily vain kiihtyy. Ei teinistä ole ottamaan itsestään täyttä vastuuta. Sinä ne rajat asetat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit vaihtaa poikasi meidän poikaan. Ikää 17v, ei tee muuta kuin istuu kotona, syö ja pelaa. Vakavasti masentunut ja syrjäytyy kovaa vauhtia. Koko ikänsä ollut kiltti ja pärjännyt koulussa hyvin, mutta jokin meni pieleen silti. Ei ole kavereita, ei ole mitään unelmia eikä halua tehdä mitään. Omat voimat eivät enää riitä patistamaan poikaa ja olen lähes luovuttanut jo.

Ap:n poika on jänn nä poika ja saa sentän todennäköisesti pil lua mutta syrjäytyneen kiltin miehen kohtalo tässä elämässä on kova :(

Eipä taas kauaa kestänyt kun päästiin asian ytimeen...

No tottahan tuo on. Perseilevä poika tulee saamaan pilua, masentunut homie ei.

Äitinä minulle oli tärkeää pelastaa nuorempi poikani jälkimmäiseltä kohtalolta, oli vähän taipumusta hikikomerouteen. Annoin vapautta, en pakottanut ja patistellut, kehuin ja kannustin, mihin vain ryhtyikin. Hänestä tuli taiteilija, artisti.

Johtuu varmaan enemmänkin sinusta.

Oon pahoillani, mutta sä olet ollut aivan liian lepsu. Nyt ei auta muu kuin odottaa että se muuttaa omilleen ja toivottavasti järkevöityy.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 15-vuotias poika, joka on aivan ihana. Ysin pinnassa numerot, ei ryyppää, viihtyy kotona, urheilee tavoitteellisesti jne.

Mutta suuri osa kavereistaan ei tällaisia ole. On ryyppyreissuja, viritettyjä mopoja, känniajeluita, heikot numerot eikä vanhemmilla hajuakaan, missä lapsi luuhaa viikonloput. Hirveän vaikea on tajuta, miksi vanhemmat tuon kaiken kustantavat. On mopot, iphonet, laskettelureissut ja etelänmatkat, uusimmat muotivaatteet ja jatkuvasti rahaa bensaan, alkoholiin jne. Moni täällä on kuvaillut minua natsiäidiksi, kun lapseni ei saa kaikkea mahdollista vain hengittämällä. Paljon toki saa, esim. pelaamiseen liittyviä juttuja ja harrastukseen liittyviä juttuja, mutta aina on sanottu, että koulun pitää sujua, jotta saa etuuksia. Ja niinhän se sujuu.

Toisaalta tämä 15v poika on varmaan ns. helppo tapaus, meillä on myös tulinen 12v jonka kanssa väännetään aivan kaikesta. On todella jäärä ja huutamiset on tulleet tutuiksi. Silti on säännöt, joista pidetään kiinni, ja on tosi vaikea kuvitella, etten parin vuoden päästä muka tietäisi, missä hän on lauantai-iltana. Se hyvä puoli natsiäitiydessä on, että lapsi on turvassa. Menettää tietokoneen, kännykän, peliaikaa jne. jos hommat ei suju. Tietää sen, joten huutamalla on vielä selvitty.

Heh, vanhemmuuden kupla on ihana. Meilläkin esikoinen poika ja voi kuinka hyvänä äitinä olen itseäni pitänyt! Meinaatko, että niissä ei perheissä ei ole sääntöjä, joissa on hankaluuksia? Otetaanpa ajatusleikki. Jos nyt kävisikin niin, että tyttäresi alkaisi liikkumaan väärissä paikoissa. Otat kännykän pois ja lapsi lähtee silti. On uudella kaverilla etkä tiedä yhteystietoja tai kaverit ei kerro olinpaikkaa. Laitat lapsen kotiarestiin. Pystytkö viemään ja hakemaan hänet aina koulusta, ettei lähde omille teilleen? Pystytkö vahtimaan 24/7? Nimittäin, niitä ongelmia voi tulla hyvillekin perheille ja silloin se vanhemmuus vasta punnitaan. Harva pystyy edes kuvittelemaan millaisia ongelmia voi tulla rakkaudesta, säännöistä ja hyvistä väleistä HUOLIMATTA. Mutta niin, mitä tekisit noissa tilanteissa?

Rakkautta ja rajoja teema on ihan shaibaa. Sillä toki voi yrittää pärjäillä,mutta tosiasiassa on sattumaa, miten teinin elämä lutviutuu.

Aina on ollut niitä suht kilttejä teinejä ja niitä, joilla valtava elämännälkä ja teiniangsti ajaa kokeilemaan rajojaan liian rajusti. Ja, voi sitä tietämisen ja oikeassa olemisen määrää. Ei taida muissa elämänvaiheissa löytyä sama moista uhoa kaikkeen.

Se, että lapsi rämpii läpi haastavien vuosien kunnialla ilman lasuja tms ei ole yksin onnistuneen kasvatuksen tulosta, siinä on myös onnea matkassa. Kaikki voi luiskahtaa pieleen niin moninaisista syistä. Niihin syihin vanhemmat ei voi aina vaikuttaa. Kyllä näitä rakkautta ja rajoja besserwissereitä aina piisaa. Kokemusasiantuntijat tietävät teini-ikä karmeuden kaikkine suruineen ja huolineen.

Mikä siinä on, ettei mammat suostu yhtään katsomaan omaa kasvatustyyliään, vaan aina vika on siinä lapsessa?

Tuollaisia kuin sinä? Empatiakyvyttömiä, vahingoniloisia julmia..

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, ettei mammat suostu yhtään katsomaan omaa kasvatustyyliään, vaan aina vika on siinä lapsessa?

Samankin perheen lapsista, saman kasvatuksen saaneista, osa voi käyttäytyä ihan eri lailla kuin toiset.

Mä en olisi ikinä uskaltanut puhua mun vanhemmille noin. Sulla ei ole tarpeeksi auktoriteettia.