15 vuotiaan pojan äitinä oleminen on ihan kamalaa

No parempi kuitenkin noin kuin, että istuisi vain kotona koneella? 

Ei ehkä äiteen tämänhetken kannalta, mutta pojan tulevaisuuden kannalta. 

Vierailija kirjoitti:

Paskat vanhemmat kasvattavat paskoja lapsia.

Paskat ihmiset kirjoittavat paskoja kommentteja.

Hei ap,

Älä välitä kommenteista, joissa syyttävä sormi osoitetaan kohti vanhempia. On toki perheitä, joissa vanhemmuus hukassa ja vaikeuksia tulee sen vuoksi. Mutta on aivan tavallista, että kasvu on nuorella kovaa hommaa ja persiilleen tuntuu menevän. Olen töissä nuorten kanssa. 15 v on paha ikä. Kun muutama vuosi menee saat pojan takaisin, mutta tee nämä asiat:

-välitä ja kehu. Edes pienistä jutuista.

-sano mitä et hyväksy. Et voi perässä kulkea ja järkeä takoa päähän. Et voi ikuiseen arestiin laittaa tai kytätä 24/7

-sano pojalle säännöt. Jos et tule ajoissa kotiin, lähden etsimään ja etsin niin kauan kun löydän. Ne välitä siitä nolostutko, kun päräytän yöpuvussa kavereittesi ovelle tai kaupungille

-sano että kotiin saat aina tulla

Tiedän. Vaikeaa on.

Olen varma, että hyvä poika sulla on. Kasvu on kipeää.

Vierailija kirjoitti:

Mutta mieti että hän uskaltaa näyttää sulle vaikeatkin tunteensa ja tulla kännissä kotiin. Se on jo PALJON!

Kiitos. Ihana kun löysit tästä valoisankin puolen! 🧡 Mun on tällä hetkellä sitä vaikea nähdä, mutta tiedän että olet oikeassa. Ap

Ai, minusta teinit on parhaita 😍

Paljon kivampaa elämä teinien kanssa on, kuin pikkulasten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskat vanhemmat kasvattavat paskoja lapsia.

Paskat ihmiset kirjoittavat paskoja kommentteja.

No argumentoipa sitten, miksi kommenttini on mielestäsi väärin. On selvää, että ap on luovuttanut lapsensa suhteen, ei ole asettanut ajoissa rajoja, ja on menettänyt auktoriteettinsä aikapäiviä sitten. Lapsi puuhaa mitä haluaa ja ap ei tee mitään. Jos se ei ole pa skaa vanhemmuutta, niin mikä sitten on? Ei lapsi osaa käyttäytyä sivistyneesti, jos hänelle ei opeta sitä mallia. Vaikka sitten ratakiskosta, jos ei muu auta.

Ei ap tarvitse mitään "tapu tapu, kyllä se siitä" -sääliä. Ap tarvitsee ravistelua ja herättämistä. Muuten kakaransa jää vielä yhteiskunnan riesaksi loppuelämäkseen.

Ei ole koskaan ollut sun oma vaan erillinen itsenäinen yksilö.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap,

Älä välitä kommenteista, joissa syyttävä sormi osoitetaan kohti vanhempia. On toki perheitä, joissa vanhemmuus hukassa ja vaikeuksia tulee sen vuoksi. Mutta on aivan tavallista, että kasvu on nuorella kovaa hommaa ja persiilleen tuntuu menevän. Olen töissä nuorten kanssa. 15 v on paha ikä. Kun muutama vuosi menee saat pojan takaisin, mutta tee nämä asiat:

-välitä ja kehu. Edes pienistä jutuista.

-sano mitä et hyväksy. Et voi perässä kulkea ja järkeä takoa päähän. Et voi ikuiseen arestiin laittaa tai kytätä 24/7

-sano pojalle säännöt. Jos et tule ajoissa kotiin, lähden etsimään ja etsin niin kauan kun löydän. Ne välitä siitä nolostutko, kun päräytän yöpuvussa kavereittesi ovelle tai kaupungille

-sano että kotiin saat aina tulla

Tiedän. Vaikeaa on.

Olen varma, että hyvä poika sulla on. Kasvu on kipeää.

Kiitos 🧡 mä yritän olla hyvä äiti ja tehdä noita asioita pojan eteen. Rakastan mun lasta vaikka tällä hetkellä meillä on liian vaikeaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Voit vaihtaa poikasi meidän poikaan. Ikää 17v, ei tee muuta kuin istuu kotona, syö ja pelaa. Vakavasti masentunut ja syrjäytyy kovaa vauhtia. Koko ikänsä ollut kiltti ja pärjännyt koulussa hyvin, mutta jokin meni pieleen silti. Ei ole kavereita, ei ole mitään unelmia eikä halua tehdä mitään. Omat voimat eivät enää riitä patistamaan poikaa ja olen lähes luovuttanut jo.

Ketään ei voi vaihtaa koska omaisuuttasi ei kukaan ole.

Ehkä sua sattuu sekin, kun sun lapsi kasvaa ja itsenäistyy? Onko hän sun kuopus?

Tsemppiä ap, olen kokenut tuon saman poikani kanssa. Odotin ja valvoin reissuiltaan poikaa kotiin,soitin perään jne. Todella raskasta aikaa oli, en olisi ikinä uskonut miten kiltti poikani yhtäkkiä muuttui. Mutta nyt hän on jo 35 v, vakituinen työpaikka ja kaikki ok, meillä hyvät ja lämpimät välit. Vaikka olisi miten raskasta,usko ja luota että tuo aika menee ohi, jaksamista sinulle🤗

Vierailija kirjoitti:

Voit vaihtaa poikasi meidän poikaan. Ikää 17v, ei tee muuta kuin istuu kotona, syö ja pelaa. Vakavasti masentunut ja syrjäytyy kovaa vauhtia. Koko ikänsä ollut kiltti ja pärjännyt koulussa hyvin, mutta jokin meni pieleen silti. Ei ole kavereita, ei ole mitään unelmia eikä halua tehdä mitään. Omat voimat eivät enää riitä patistamaan poikaa ja olen lähes luovuttanut jo.

Ap:n poika on jänn nä poika ja saa sentän todennäköisesti pil lua mutta syrjäytyneen kiltin miehen kohtalo tässä elämässä on kova :(

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuo oli tyttö... Poika oli ja on edelleen täysi enkeli.

Meillä myös. Poikien kanssa ei juuri ongelmia ollut. Ei nekään mitään enkeleitä sentään olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskat vanhemmat kasvattavat paskoja lapsia.

Paskat ihmiset kirjoittavat paskoja kommentteja.

No argumentoipa sitten, miksi kommenttini on mielestäsi väärin. On selvää, että ap on luovuttanut lapsensa suhteen, ei ole asettanut ajoissa rajoja, ja on menettänyt auktoriteettinsä aikapäiviä sitten. Lapsi puuhaa mitä haluaa ja ap ei tee mitään. Jos se ei ole pa skaa vanhemmuutta, niin mikä sitten on? Ei lapsi osaa käyttäytyä sivistyneesti, jos hänelle ei opeta sitä mallia. Vaikka sitten ratakiskosta, jos ei muu auta.

Ei ap tarvitse mitään "tapu tapu, kyllä se siitä" -sääliä. Ap tarvitsee ravistelua ja herättämistä. Muuten kakaransa jää vielä yhteiskunnan riesaksi loppuelämäkseen.

Ap ei kertonut mitä lapsen eteen tehty. Hän oksensi pahan olonsa ja se on välillä ihan fiksua, voimaannuttavaa. Hyvissäkin perheissä on kasvukipuja, jotka vaikuttavat koko perheeseen. On masennusta, päihteitä jne. Meilläkin on lapsella masennusta ja muuta ongelmaa. Ja silti tiedän olevani hyvä äiti. Itse asiassa tiedän olevani tosi hyvä äiti. Mutta olen vain äiti enkä valitettavasti kaikesta tahdosta huolimattani voi ratkaista kaikkia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Mikset laita mitään rajoja ja vaadi kunniottavampaa käytöstä? Oletko niitä vanhempia, joiden mielestä tämä tehtävä kuuluu yhteiskunnalle? Jos vanhempi ei sitä osaa, niin ne laittaa poliisi ja oikeuslaitos, ja muut ikävämmät tahot. Sinä laitat säännöt kotonasi, eikä kukaan muu.

Lisäksi kommunikoi lapsesi kanssa ja tee asioita yhdessä, ihan vaikka laitatte ruokaa, kävelette kauppaan ja kannatte kassit sieltä yhdessä jne. Sen tekemisen ei tarvi olla aina mitään ihmeellistä, mutta se on tärkeää kommunikointiyhteyden kannalta. Älä päästä asioita luisumaan hällä väliä -vanhemmuuteen. Se on kaikkein huonoin vanhemmuuden malli, jopa autoritääristä huonompi. Paras on demokraattinen malli. Sinä olet aikuinen, ota paikkasi perheesi johtajana.

Voi luoja mitä paskaa.

ei mulla muuta

Vierailija kirjoitti:

Olisipa lapseni saanut elää, että saisin valittaa jostain elämään kuuluvasta.

Niin mutta et sä voisit valittaa koska jonkun muun lapsi olis kuollut. Joltain kaksi lasta, että mitä siinä valitat yhden menetystä.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap, olen kokenut tuon saman poikani kanssa. Odotin ja valvoin reissuiltaan poikaa kotiin,soitin perään jne. Todella raskasta aikaa oli, en olisi ikinä uskonut miten kiltti poikani yhtäkkiä muuttui. Mutta nyt hän on jo 35 v, vakituinen työpaikka ja kaikki ok, meillä hyvät ja lämpimät välit. Vaikka olisi miten raskasta,usko ja luota että tuo aika menee ohi, jaksamista sinulle🤗

Kiitos. Et uskokaan miten tarvitsin noita sanoja. Rehellisesti sanottuna en usko tällä hetkellä että saisin mun kilttiä poikaa enää takaisin. Toivon niin paljon että olet oikeassa. Itku tuli. Oot enkeli 🧡 Ap

Omalla pojallani alkoi pahoinvointi jo kouluiässä. Syynä oli osaltaan oma ääriväsymykseni jopa aggressiivisuuteni ja turhautuneisuuteni tilanteeseeni yh:na. Vasta myöhemmin ymmärsin että hän kaipasi rakkautta, hyväksyntää ja rajoja. Tein samalla vaativaa työtä. Pojalla oli kymmeniä rajojen rikkomisia ja rikoksia vuosien aikana .

Nyt hieman alle 30-vuotiaana asiat ovat hyvin. Hän on valmistumassa korkeakoulusta, on hyviä ystäviä ja erinomaisia suosituksia työpaikoista.

Ymmärrän, että minun olisi pitänyt aikoinaan saada tukea enemmän. Avain olisi ollut se.

Onneksi hänen henkensä sentään säilyi ja hän ei ihan ääritilanteisiin mennyt.

Juuri noiden kauhukuvien takia minulla on tarkoitus muuttaa maalle ennen lasten teini-ikää... Sitten ei ainakaan ole mahdollisuuksia hengailla kaupungilla humalassa ja huonossa seurassa. Kaverisuhteet olkoot vain koulussa ja vapaa-ajalla urheilua ja perhearkea.

Tsemppiä ap, tiedän tunteen. Oli kuin omasta kynästä tuo teksti. En minäkään enää jaksanut. Kun lapsi täytti 18v niin etsittiin hänelle oma kämppä. Meillä oli siihen ihan sosiaalipuolen ja etsivän nuorisotyön suosittelu. Ja nämä tukimuodot myös käytössä. Ja sen enempää avaamatta, voin sanoa, et kaikkemme sitä ennen tehtiin.

Eli lapsi muutti omilleen kun tuli täysikäiseksi.

Tällä hetkelle on asunut jo toista vuotta omillaan ja on mennyt paremmin kuin koskaan. Tuntuu, että olen saanut oman lapseni takaisin. Soittelee/ tulee käymään. Puhuu ystävällisesti. On "aikuinen" ja löytänyt kivan tyttöystävän itselleen.

Meillä tuo rankka teini-ikä vaati loppujen lopuksi rajun muutoksen. Itse olin aivan palasina silloin.