Lue keskustelun säännöt.
Vilkas alle 2-vuotias päivähoidossa, Kokemuksia kuinka hoitajat suhtautuvat?
29.01.2010 |
Minkälaisia kokemuksia niin hoitajilla kuin vanhemmillakin on vilkkaiden lasten hoidosta? Jotenkin minusta tuntuu, että pieni poikani ei välttämättä ole yhtä pidetty kuin jotkut muut lapset hoitoryhmässään. Poika on oikea menijä. Ei juuri pysy paikoillaan, ja tarvitsee jatkuvaa rajojen pitoa. Hoidossakin on myönnetty, että on vilkkain lapsi ryhmässä ja eräs täti jopa niin kehui erästä toista lasta niin ihanaksi kun on niin rauhallinen. Jotenkin tuli sellainen tunne, että siitäkö se ihanuus katsotaan kuinka rauhallinen lapsi on. Lapseni on iloinen, sosiaalinen, syö ja nukkuu hyvin, mutta orastava uhma ja vilkas luonne ei anna periksi.
Kommentit (53)
erilaisista elämäntilanteista. Ehkäpä meille ei ole mahdollista jostakin syystä olla kotona.
Ja tiedoksesi, että lapseni on nyt ollut kuukauden hoidossa. Eli meni hoitoon 1v9kk ikäisenä. Yli kolme vuotta kotona olinkin. Sattuu nimittäin olemaan toinenkin lapsi. Rahat ei vain kertakaikkiaan riitä enää kotona oloon. Olisikin riittänyt. Onneksi voin sentään tehdä osa-aikaista. Kiitos myötätunnosta 2.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syyllistäminen.
ainakin on KOTI ? Ja mikset sinä ole sen kanssa kotona? Liian vilkas mukelo? Oi miksi näitä lapsia pitää hankkia jos ei ole aikeissa pitää niistä hyvää huolta???
aina paha uraohjus, joka ei rakasta lapsiaan. Huomasitkos muuten, että puolustelit heti ratkaisuasi lapsesi päivähoidosta?
Mun lapsi on kanssa vähän sellainen "vaahteramäeneemeli". Hoitotäti tuntuu pitävän kovasti tuosta rasavillistä. Lapseni on tosin pph:lla ja pienessä ryhmässä. Ehkä hoitajalla pienessä ryhmässä on erilaiset resurssit ja siksi tuo rasavilli on niin pidetty.
En silti usko, että päiväkodissa lastasi mitenkään hankalana pidettäisiin. Lapset ovat lapsia ja siellä päiväkodissa on varmasti ammattilaisia töissä, jotka ymmärtävät lapsesi kehitysvaiheet. Jos alkaa enempi vaikuttamaan siltä, että eivät ymmärrä, ota asia ihan avoimesti puheeksi.
kommentista ja kokemuksesta. Lisääkin olisi kiva kuulla. Eikö tosiaan muilla ole vilkkaita lapsia hoidossa?
Niin ja huomasin kyllä oman puolustuskantani, mutta kirpaisi niin kovasti. Siitähän tässä ei ole kyse rakastaako ja haluaako lapsia yhtään sen enempää tai vähempää olivat he sitten kotona tai hoidossa.
t.ap
välitä! Tiedän itsekin, että aina ei saa mitä haluaa (moni muukin AIKUINEN) sen ymmärtää. Itsekin taas palaan töihin ja vien alle vuoden ikäisen hoitoon ja varmasti kaikki menee hyvin. Mutta, minulla on tällainen kokemus esikoisen pph:sta, jolle lapsi meni hiukan yli vuoden iässä töihin palatessani. Lapsi, poika, oli hyvin ujo ja arka ja tutustutimmekin häntä huolella etukäteen hoitajaan. Hän jo tuolloin moneen kertaan kertoi, ettei pidä villeistä lapsista ja oli selvästi sitä mieltä, että kaikki pojat ovat sellaisia (hänellä itsellä sekä poikia että tyttöjä). Muutoin ihana hoitaja oli ja kaikki meni hienosti, mutta selvästi pelkäsi, että jossain vaiheessa alkaa se villi vaihe ja suositteli jatkuvasti siirtoa päiväkotiin. No, jälkikäteen kuulin, että oli tehnyt samoin kaikille poikahoidokeille, luonteesta ja temperamentistä riippumatta, eli kyse oli hoitajan oman pään sisällä olevasta ongelmasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmasti hoitajia pännii, samoin muita lapsia. Inhottavaa, jos koko ajan joutuu komentamaan, rauhoittelemaan, lapsi sotkee muiden leikit jne. Tuokioiden aikana pitää osata istua hiljaa ja tehdä niinkuin käsketään, oli uhmaikä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asialle oikeasti voi tehdä? Jos ei kerta kaikkiaan pysy paikoillaan? Siis vaikka itse ja hoitajat pitävät rajoja niin missä mättää? Luonne on luonne ei kai sille mitään voi. Älkää ymmärtäkö väärin, ettenkö olisi tarkka säännöistä. Lapseni ei lyö, ei töni (no ehkä harvoin, kun joku toinen on aluksi niin tehnyt). Pohjimmiltaan ei ole "tuhma" luonteeltaan. Silittää pienempiä jne. Mutta kun se energia on niin vaikea sitoa.
t.ap
Kyllä varmasti hoitajia pännii, samoin muita lapsia. Inhottavaa, jos koko ajan joutuu komentamaan, rauhoittelemaan, lapsi sotkee muiden leikit jne. Tuokioiden aikana pitää osata istua hiljaa ja tehdä niinkuin käsketään, oli uhmaikä tai ei.
on peritty. Tiedän. Vielä aikuisenakin olen kovin levoton ja energinen. Ehkä sitten jotenkin heijastuu lapseenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmasti hoitajia pännii, samoin muita lapsia. Inhottavaa, jos koko ajan joutuu komentamaan, rauhoittelemaan, lapsi sotkee muiden leikit jne. Tuokioiden aikana pitää osata istua hiljaa ja tehdä niinkuin käsketään, oli uhmaikä tai ei.
t. hoitaja
Olen uraohjus ja kohta neljän vilkkaan lapsen äiti. Lapseni ovat menneet päiväkotiin/pphoitoon 10kk-2v. ikäisinä. Olen tottunut kuulemaan tuosta vilkkaudesta, pojallani jatkui n. 10v:n ikään saakka (mutta sain kyllä tukea, että pojilla usein näin), eskarissa ja koulussakin vielä hankalaa, mutta rauhallinen ja täyspäinen 16v. hän nyt on. Samoin 14v. tyttäreni. Olen itse ollut vilkas lapsena, samoin sisareni ja näköjään heidänkin lapsensa.
Mutta, kysyit suhtautumisesta - kyllä, jos hoitajat tai opettajat eivät osaa hommaansa, kotia syyllistetään helposti ja olen saanut kuulla kaikenlaisia diagnoosiepäilyjä juuri tuossa 2-5 -ikäisinä heistä riippuen hoitopaikasta. Totta kai huolestutti. Lapseni ovat olleet myös isokokoisia, joten mielestäni silloin vaaditaan huomaamatta enemmän. Kaikki kehityshäiriöhöpötykset ovat osoittautuneet aiheettomiksi. Enkä usko, että kotona hoitamalla heistä olisi fiksumpia voinut tulla. Päinvastoin ehkäpä jopa, itseni tuntien.
Tarvitset vertaistukea kasvatustyöhön. Minulle on antanut sitä mieheni, joka on veljessakissa kasvanut ja hyvä villien lasten kanssa omassa työssään sekä sisareni.
Vanhemmuuteenkin oppii, ei rajojen asettaminen ollut minullekaan aluksi niin helppoa ja on ikävä kuulla aina negatiivista kommenttia. Yksikin osaava ja lasta arvostava lastentarhan ope tai muu ope on kyllä kullan arvoinen.
Asun tällä hetkellä ulkomailla ja täällä saakin olla villimpi lapsena, Suomessa ollaan jopa syrjäänvetäytyviä ja sitä pidetään kiltteytenä.
Iloitse terveestä ja vilkkaasta lapsestasi! Sinä joudut näkemään enemmän vaivaa kuin ns.rauhallisten lasten äidit. Näin olen itse asian kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asialle oikeasti voi tehdä? Jos ei kerta kaikkiaan pysy paikoillaan? Siis vaikka itse ja hoitajat pitävät rajoja niin missä mättää? Luonne on luonne ei kai sille mitään voi. Älkää ymmärtäkö väärin, ettenkö olisi tarkka säännöistä. Lapseni ei lyö, ei töni (no ehkä harvoin, kun joku toinen on aluksi niin tehnyt). Pohjimmiltaan ei ole "tuhma" luonteeltaan. Silittää pienempiä jne. Mutta kun se energia on niin vaikea sitoa.
t.ap
Niin siis tietenkin jos lapsellasi ei ole diagnoosia?
ymmärtää, että jokainen lapsi on oma yksilönsä.
Lisäksi ammattitaitoinen hoitaja osaa suunnitella ryhmänsä toimintaa sen mukaan mihin se kykenee. Toiminnan on lähdettävä lasten tarpeista, ei aikuisten.
Se, että kaikki tungetaan samaan kaavaan 1-vuotiaasta lähtien, on sairasta. Ja jos joku hoitaja ei ymmärrä, että 1-vuotiaalle on suorastaan luonnotonta istua pitkiä aikoja paikallaan ja toimia lamaantuneena vailla mitään oma-aloitteisuutta, on syytä vaihtaa alaa.
Kyllä varmasti hoitajia pännii, samoin muita lapsia. Inhottavaa, jos koko ajan joutuu komentamaan, rauhoittelemaan, lapsi sotkee muiden leikit jne. Tuokioiden aikana pitää osata istua hiljaa ja tehdä niinkuin käsketään, oli uhmaikä tai ei.
t. hoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin anna nyt sitten ihan konkreettisia neuvoja.
ap
Kyllä varmasti hoitajia pännii, samoin muita lapsia. Inhottavaa, jos koko ajan joutuu komentamaan, rauhoittelemaan, lapsi sotkee muiden leikit jne. Tuokioiden aikana pitää osata istua hiljaa ja tehdä niinkuin käsketään, oli uhmaikä tai ei.
t. hoitaja
pieni. Enkä nyt ymmärrä miksi aloin tänne selittelemään mitään. Mitään diagnoosia ei ole. Lapsihan on vasta vajaat 2 vuotta.
Kun alunperin ajatuksena oli saada muiden kokemuksia vilkkaista lapsista hoidossa. Niin hoitajien kuin vanhempien. Muutama vastaus nyt onkin jo tullut joten kiitos siitä.
ap
Olen uraohjus ja kohta neljän vilkkaan lapsen äiti. Lapseni ovat menneet päiväkotiin/pphoitoon 10kk-2v. ikäisinä. Olen tottunut kuulemaan tuosta vilkkaudesta, pojallani jatkui n. 10v:n ikään saakka (mutta sain kyllä tukea, että pojilla usein näin), eskarissa ja koulussakin vielä hankalaa, mutta rauhallinen ja täyspäinen 16v. hän nyt on. Samoin 14v. tyttäreni. Olen itse ollut vilkas lapsena, samoin sisareni ja näköjään heidänkin lapsensa.
Arvaas vain kuinka montaa lasta ja aikuista lapsesi ovat ehtinet kiusaamaan ja häiritsemään?? Oman lapseni eskarissa ja myöhemmin oli yksi lapsi joka onnistui "vilkkaudellaan" terrorisoimaan koko ryhmää. Vanhempien suhtautuminen oli juuri tuollaista mitä sinä kirjoitit eli kielsivät häiritsevän käytöksen johtuvan kotikasvatuksesta. Eskarissa ja koulussa yritettiin milloin minkäkinlaisilla keinoilla, mutta kun näitä keinoja ei käytetty kotona niin ei onnistunut! VAnhemmuus täysin hukassa!!!!
Kyllä varmasti hoitajia pännii, samoin muita lapsia. Inhottavaa, jos koko ajan joutuu komentamaan, rauhoittelemaan, lapsi sotkee muiden leikit jne. Tuokioiden aikana pitää osata istua hiljaa ja tehdä niinkuin käsketään, oli uhmaikä tai ei.
t. hoitaja
Siis PITÄÄ OSATA???! Eikös tuon ikäiset vielä harjoittele paikallaan istumista ja kuuntelemista? Tosi kurjaa että lapsi leimataan hirveäksi häiriköksi heti, eikä oteta yksilönä huomioon. Jokaisella on oma temperamentti, ja lasta pitäisi kannustaa ja kehua, kun edistyy omassa kehityksessään, oman temperamenttinsa puitteissa.
2-vuotias on vielä pieni, ja kaikki eivät ole hiljaisia ja rauhallisia. Tosi helposti joudutaan lapsen kanssa negatiiviseen kierteeseen, jos vilkkaaseen luonteeseen suhtaudutaan aina kielteisesti.
ryhmässä, ja terrorisoi kaikkia. Älä tee lapsia jos sysäät ne muiden hoidettavaksi, sama se kauanko olit kotona. Sitäpaitsi mahdottomia ei voi vaatia hoitajilta, nekin on vaan ihmisiä.
Poika oli siis 2-vuotias hoitoon mennessään, nyt jo eskari.
Meitä on kyllä onnistanut, sillä poikani päivähoitoryhmässä on aina ymmärretty myös vilkkaita lapsia. Olin alusta asti aktiivinen ja kyselin paljon päivien sujuvuudesta ja pyysin kertomaan reilusti, jos on jotain ongelmia. Pojastani on pidetty todella paljon. Hän on vilkas, mutta myös sosiaalisesti erittäin taitava, ei koskaan kiusaa muita, ei riko leikkejä, hän on ollut suosittu kaveri (saa paljon syntymäpäiväkutsuja ja kutsuja kavereille leikkimään) jne. Ainoa "synti" on tuo energisyys ja vilkkaus, joka toki vuosien myötä helpottuu, kun järjen määräkin päässä kasvaa :).
Vaikka lapsi on vilkas, häntä pitää niin kotona kuin päiväkodissakin aktiivisesti ohjata ja opastaa sellaisten askareiden pariin, jotka pikku hiljaa kehittävät keskittymiskykyä (palapelit, sadun kuunteleminen, piirtäminen jne.). Minä aikanaan lähdin muskariinkin pojan kanssa vain siksi, että opettelimme istumaan siellä sylikkäin sen puoli tuntia ja hyvinhän tuo sujui. En siis ole koskaan vilkkauden antanut olla syy sille, että esim. muskarissa, häissä, hautajaisissa tai päiväkodin joulujuhlissa saisi juoksennella ympäriinsä. Kärsivällisyyttähän se on vaatinut, mutta silti näitä normaaleja käyttäytymissääntöjä täytyy opettamalla opettaa vilkkaillekin lapsille.
Myönnän, että tuo 2v. on aika rasittava ikä. Vauhtia löytyy, mutta järkeä ei niinkään. Pyri silti yhteistyössä päiväkodin kanssa opettaa lapselle pienin erin sitä, että aina ja kaikkialla ei voi vaan mennä ja juosta. On tilanteita jolloin istutaan hetkisen aikaa ja odotetaan. Jos lapsi jaksaa alkuun odottaa puoli minuuttia, niin hyvä! Siitä se lähtee.
Uskoisin, että kun itsekin olet tämän asian suhteen päiväkotiin päin aktiivinen, niin poikaasi suhtaudutaan siellä kyllä ammattitaitoisesti!
ainakin on KOTI ? Ja mikset sinä ole sen kanssa kotona? Liian vilkas mukelo? Oi miksi näitä lapsia pitää hankkia jos ei ole aikeissa pitää niistä hyvää huolta???