Vilkas alle 2-vuotias päivähoidossa, Kokemuksia kuinka hoitajat suhtautuvat?

ymmärtää, että jokainen lapsi on oma yksilönsä.

Lisäksi ammattitaitoinen hoitaja osaa suunnitella ryhmänsä toimintaa sen mukaan mihin se kykenee. Toiminnan on lähdettävä lasten tarpeista, ei aikuisten.

Se, että kaikki tungetaan samaan kaavaan 1-vuotiaasta lähtien, on sairasta. Ja jos joku hoitaja ei ymmärrä, että 1-vuotiaalle on suorastaan luonnotonta istua pitkiä aikoja paikallaan ja toimia lamaantuneena vailla mitään oma-aloitteisuutta, on syytä vaihtaa alaa.

Kyllä varmasti hoitajia pännii, samoin muita lapsia. Inhottavaa, jos koko ajan joutuu komentamaan, rauhoittelemaan, lapsi sotkee muiden leikit jne. Tuokioiden aikana pitää osata istua hiljaa ja tehdä niinkuin käsketään, oli uhmaikä tai ei.

t. hoitaja

En kyllä sanonut, että meillä kotona ei olisi toimittu samoin kuin hoidossa, lue vastaukseni paremmin. Sitä paitsi olen itse opettaja ja mielestäni ongelmallista lasta ei olekaan, jos vanhempien kanssa löytyy yhteinen sävel. Enkä missään vaiheessa ole kieltänyt lasteni vilkkautta. En pidä tuosta mustalammas-asetelmasta, se on rankkaa. Eikä vilkkaan lapsen vanhempana ole helppoa, kun on tuollaisia vanhempia kuten sinä. "Meidän lapset ja nnapurin kakarat".Aika aggressiivista argumentointia tällä jatkuvasti. Ap:han kysyi kokemuksia. Hienoa, että sinulla on vanhemmuus noin upeasti hanskassa.



Summa summarum: jos hoitajat antavat lasten terrorisoida ryhmässä, on ohjaamisessa vika. Sama juttu koulussa

Tuon tyyppinen uskon omani poikanikin olevan. On niin kova auttamaan ja pienempiä hoitamaan, mutta keskittymistä ei ole juuri lainkaan. Iloinen ja energinen ja hyväntahtoinen. Mutta tosiaan järkeä ei juuri vielä päässä ole. Kaikki on siellä jaloissa.

t.ap

Ja ihan sama oikeus kuules 2 minulla on niitä lapsia sysätä tänne maailmaan kuin sinullakin. Voisit ottaa piristystirsat, että tulisit paremmalle tuulelle.

Poika oli siis 2-vuotias hoitoon mennessään, nyt jo eskari.

Meitä on kyllä onnistanut, sillä poikani päivähoitoryhmässä on aina ymmärretty myös vilkkaita lapsia. Olin alusta asti aktiivinen ja kyselin paljon päivien sujuvuudesta ja pyysin kertomaan reilusti, jos on jotain ongelmia. Pojastani on pidetty todella paljon. Hän on vilkas, mutta myös sosiaalisesti erittäin taitava, ei koskaan kiusaa muita, ei riko leikkejä, hän on ollut suosittu kaveri (saa paljon syntymäpäiväkutsuja ja kutsuja kavereille leikkimään) jne. Ainoa "synti" on tuo energisyys ja vilkkaus, joka toki vuosien myötä helpottuu, kun järjen määräkin päässä kasvaa :).

Vaikka lapsi on vilkas, häntä pitää niin kotona kuin päiväkodissakin aktiivisesti ohjata ja opastaa sellaisten askareiden pariin, jotka pikku hiljaa kehittävät keskittymiskykyä (palapelit, sadun kuunteleminen, piirtäminen jne.). Minä aikanaan lähdin muskariinkin pojan kanssa vain siksi, että opettelimme istumaan siellä sylikkäin sen puoli tuntia ja hyvinhän tuo sujui. En siis ole koskaan vilkkauden antanut olla syy sille, että esim. muskarissa, häissä, hautajaisissa tai päiväkodin joulujuhlissa saisi juoksennella ympäriinsä. Kärsivällisyyttähän se on vaatinut, mutta silti näitä normaaleja käyttäytymissääntöjä täytyy opettamalla opettaa vilkkaillekin lapsille.

Myönnän, että tuo 2v. on aika rasittava ikä. Vauhtia löytyy, mutta järkeä ei niinkään. Pyri silti yhteistyössä päiväkodin kanssa opettaa lapselle pienin erin sitä, että aina ja kaikkialla ei voi vaan mennä ja juosta. On tilanteita jolloin istutaan hetkisen aikaa ja odotetaan. Jos lapsi jaksaa alkuun odottaa puoli minuuttia, niin hyvä! Siitä se lähtee.

Uskoisin, että kun itsekin olet tämän asian suhteen päiväkotiin päin aktiivinen, niin poikaasi suhtaudutaan siellä kyllä ammattitaitoisesti!

jossa 21 lasta, 1-5-vuotiaita. Tällä hetkellä nuorimmainen on 1v7kk ja seuraavaksi nuorin 2v2kk. Tämä 2v2kk on aika rauhallinen tapaus, myöhään lähtenyt liikkumaan jne. Mutta tämä nuorimmainen on kyllä nopea kuin salama! Mennä vipeltää pitkin huonetta, levittelee mielellään isommille tarkoitettuja pelejä ja palapelejä, kyniä, kirjoja yms. ja kiipeilee "pitkin seiniä". Meitä on ryhmässä neljä aikuista, ja yksi menee lähinnä tuohon nuorimmaiseen.



Mutta kukaan ei pidä mitenkään vähempää tuosta vipeltäjästä, päinvastoin! Suurin osa isommistakin lapsista ymmärtää, että hän on pieni, eikä hermostu kovin, jos hän menee sotkemaan leikkejä. toki aikuisina puutumme, eikä tämä pienikään saa esim. sotkea toisten leikkejä, mutta kun koko ajan ei voi seurata vain ja ainoastaan tätä taaperoa. Isommat lapset myös pitävät pikkuisesta (varsinkin tytöt), ja haluavat auttaa ja "hoitaa" häntä, pitävät huolta, ettei pienelle satu mitään, ja esimerkiksi näin talvella vetävät pihalla pulkassa.



Meillä toimintatuokiot on jaettu iän mukaan, eikä noin pienen tarvitse osata istua hiljaa paikallaan. Toki hekin harjoittelevat esim. laulutuokioita ja satuhetkiä (useimmiten pienryhmissä), mutta aina on sovittu, kuka vastaa pienimmistä, eli tarvittaessa esim. poistuu heidän kanssaan toiseen tilaan puuhastelemaan muuta, jos eivät jaksa enää keskittyä esimerkiksi sadun kuunteluun. Mielestäni ei tosiaankaan voi olettaa, että noin pieni istuisi puoli tuntia hiljaa kuuntelemassa satua ja vielä isommassa lapsiryhmässä!



Sanoisin, että meidän ryhmässä tämä villi 1v7kk on vähän ryhmän maskotti, kaikki pitävät hänestä. Mutta toki sitä työntekijänä on myönnettävä sekin, että jos kyseinen menijä on jonkun päivän poissa, on päivä usein huomattavasti rauhallisempi ja "helpompi". Johtunee toki siitäkin, että meillä lapsia niin suurella ikäjakaumalla ja pieniä menoijöitä vain tuo yksi. Mutta kukaan ei ajattele mitenkään pahasti tuosta lapsesta (tai hänen vanhemmistaan)! Ihan normaalia tuon ikäisen käytöstä, lapset ovat yksilöllisiä, toiset enemmän vilkkaampia ja toiset vähemmän.



LTO

Vastasin siis edellä 18:lle.

2 hoitolasta on myös jotka ovat alle 2v.

Ei meillä elellä kuin apinatarhassa.

Pää ei kestäisi jos lapset menisivät rauhattomasti kaiken aikaa. Porukalla voimme maalata sormiväreillä ja pelata ikätasoisia pelejä. Kun lapsi ei pysty istumaan piirissä ja laulaa/leikkiä 5min. niin kyllä on ongelmia.

Ja nämä ujot ja rauhalliset lapset ovat heidän mielestään paljon vaikeampia hoidettavia. Syynä se, että eivät välttämättä uskalla hankkia kavereita, mennä leikkeihin mukaan, itketään äitiä pienimmästäkin syystä, ei osata pitää yhtään omaa puoltaan jne.



Minusta oli ihan kiva kuulla tällainenkin kommentti hoitajan suusta, koska itselläkin on joskus ollut olettamus, että nämä "näkymättömät" rauhalliset lapset ovat niitä hoitajien suosikkeja.



Oma vilkas lapseni on ollut vuosia eri ryhmissä hoitajien suosiossa, koska on aina hyvällä tuulella ja aurinkoinen. Kaikki tekemiset ovat hänen mielestään kivaa ja hän kertoo mielellään hoitajille omia asioitaan. Kavereita on paljon mutta toisinaan hoitajatkin saavat tältä sosiaaliselta pakkaukselta halauksia ja "onpa ihana nähdä sua" -lausahduksia.

Väännetään rautalangasta: Ei ole mahdollista että yksi möykkää isommassa. ryhmässä, ja terrorisoi kaikkia. Älä tee lapsia jos sysäät ne muiden hoidettavaksi, sama se kauanko olit kotona. Sitäpaitsi mahdottomia ei voi vaatia hoitajilta, nekin on vaan ihmisiä.

Minulla on kokemusta 3-6-vuotiaiden ryhmästä, jossa kaikki olivat aivan hajalla yhden lapsen terrorista: hän huusi, töni, kiusasi, kyseli, roikkui, juoksi, riehui jne. KOKO päivän, aamusta iltaan nonstoppina. Vanhemmat hyvyilivät ja kannustivat lasta tuohon käytökseen ja vielä vaativat hoitajilta enemmän panostusta heidän lapseensa - kun hänen kysymyksiinsä ei vastata riittävästi! Ihan turha sanoa, ettei ole mahdollista, että yksi lapsi möykkää ja terrorisoi.

Ikä se terrori ei usein katso, mutta villkkaatkin lapset voi kasvattaa niin, että he saavat purkaa energiaansa turvallisesti ja ajan kanssa oppivat kontrolloimaan käytöstään ja parantamaan keskittymistään. Usein kyllä vasta kouluiässä.

Meille hoitajat vain päivittelivät, että "kylläpäs tuo teidän X on kerkeävä". Jonka kuittasin vain tyyliin " Niinhän se on" ja kerroin jonkin tapauksen kotoa.



Ikinä ei mitään sen pahempaa kommenttia tullut, vaikka tiedän, että oikeasti joutuivat perässä juoksemaan ja oli vaaraksi itselleenkin, kun kiipeili ja hyppäsi surutta korkealtakin alas. Eikä minkäänlaista järkeä.



Ei tuolle voi mitään tehdä. Täytyy vain näyttää rajoja ja jonakin päivänä lapsi itse tajuaa, mikä on turvallista ja luvallista. Järkevä hoitaja tuon tajuaa. Jos ei tajua, niin...

t. kolmen äiti

Minusta oli ihan kiva kuulla tällainenkin kommentti hoitajan suusta, koska itselläkin on joskus ollut olettamus, että nämä "näkymättömät" rauhalliset lapset ovat niitä hoitajien suosikkeja.

koska heidät vain jätetään valitettavan usein noteeraamatta isossa ryhmässä, koska pärjäävät ilman huomiotakin! Suosikit ovat kyllä niitä puheliaita ja sosiaalsia, jotka osaavat käyttäytyä hyvin, eivätkä kiusaa (esiintyjätyypit).

t. 27 ja kaikkiaan 5 lapsen äiti

Tuon tyyppinen uskon omani poikanikin olevan. On niin kova auttamaan ja pienempiä hoitamaan, mutta keskittymistä ei ole juuri lainkaan. Iloinen ja energinen ja hyväntahtoinen.

pesi jopa sukkansakin kaverinsa kanssa 2-vuotiaana päiväkodin vessanpöntössä. Parhaat kaverit saivat päähänsä tämän kuningasajatuksen, molemmat siis jo 2-vuotiaana puhuivat kuin Runebergit, joten kaikesta kivasta oli mukava keskustella ja päättää yhdessä :).

Hoitajat tykkäsivät tästä kaksikosta aivan hirveästi kaikista kommelluksista huolimatta :).

Yhdessä ryhmässä oli aikanaan paljon vilkkaita 3-4-vuotiaita, joilla oli vaikeuksia seistä ruokajonossa, kun jono kiemurteli milloin missäkin eikä lapset tahtoneet pysyä omalla paikallaan. Muistan lämpimästi sitä vastavalmistunutta lastentarhanopettajaa, joka laittoin lattiaan maalarinteipillä viivan ja sanoi, että tässä on teidän ruokajono, tässä seistään ja odotetaan omaa vuoroa. KAIKKI vilkkaatkin lapset oppivat saman tien seisomaan sen teipin päällä ja vahtivat kuin haukat, että kaveritkin seisoivat tarkasti juuri siinä teipillä :).

Kyllä siellä päiväkodissa osataan, jos vain henkilökunta haluaa! Kannattaa vain itse olla aktiivinen ja kaikesta huolimatta opettaa sille omalle lapselle oman vuoron odottamista, ylipäätään odottamista jne. vaikka se onkin turkallinen taival :).

Sitä paitsi olen itse opettaja ja mielestäni ongelmallista lasta ei olekaan, jos vanhempien kanssa löytyy yhteinen sävel. Enkä missään vaiheessa ole kieltänyt lasteni vilkkautta. En pidä tuosta mustalammas-asetelmasta, se on rankkaa. Eikä vilkkaan lapsen vanhempana ole helppoa, kun on tuollaisia vanhempia kuten sinä. .

Ongelmallisia lapsia ON, et ole tainnut paljoa ammattiisi opiskella jos muuta väität. Ja tosiasia on, että ne teidän vilkkaat häiritsevät KAIKKIA muita lapsia, vievät opettajan huomion jne. Ihan turha sun on heittäytyä reppanaksi vilkkaiden lastesi kanssa :-))

Ei meillä elellä kuin apinatarhassa. Pää ei kestäisi jos lapset menisivät rauhattomasti kaiken aikaa. Porukalla voimme maalata sormiväreillä ja pelata ikätasoisia pelejä. Kun lapsi ei pysty istumaan piirissä ja laulaa/leikkiä 5min. niin kyllä on ongelmia.

Ja olet todella ammattitaidoton (tod.näk. ei mitään alan kokemusta, kun olet pph), kun et ymmärrä, että kaikki alle 2-vuotiaat eivät todellakaan vielä jaksa keskittyä mainitsemiisi asioihin.

Ikä se terrori ei usein katso, mutta villkkaatkin lapset voi kasvattaa niin, että he saavat purkaa energiaansa turvallisesti ja ajan kanssa oppivat kontrolloimaan käytöstään ja parantamaan keskittymistään. Usein kyllä vasta kouluiässä.

Terrorisoiva lapsi tekee koko ajan jotain pahaa: kiusaa muita, sotkee leikkejä, käyttää sopimatonta kieltä jne. Vilkas lapsi on vain vilkas. Hän on yleensä sosiaalinen ja reipas, saa helposti kavereita ja on taitava leikeissä. Kerkiää kenties "joka paikkaan" ja on nopea liikkeissään.

Terrorisoivan lapsen kanssa kasvatus on jo pahasti perseellään ja sille on syytä tehdä kiireesti jotain.

Vilkkaan lapsen kanssa mitään ei ole erityisesti pielessä, vaan hyvän kasvatuksen kanssa vilkas lapsi oppii keskittymään ajan myötä paremmin ja paremmin, kaipaa kenties koko ikänsä paljon tilaisuuksia purkaa energiaansa (urheiluharrastuksia jne.), mutta hän ei ole vilkkaudestaan huolimatta mikään erityinen häirikkö.

Vilkasta lasta ei silti opettamalla opeteta rauhalliseksi tai rauhallista lasta vilkkaaksi. Ne ovat molemmat luonteenpiirteitä, jotka ovat ja pysyvät loppuelämän.

Itsellä kuopus on 1v5kk ja vauhti ei lopu. Sama juttu oli esikoisella saman ikäisenä ja normaaliahan se on. Pieni tutkii ja menee:)

kaikista kokemuksista! Mielenkiintoista kuulla tosiaan miten muillakin vilkkailla lapsilla on mennyt. Ja erityisesti hoitajien kommentit on kiinnostavia! Niin kuin sanoin. Meidän poika on vilkas, mutta hyväntahtoinen. Nyt ne rajat on todella tärkeitä tiedän sen. Älkää ymmärtäkö väärin. Minulla on kaksi lasta ja he ovat kuin yö ja päivä. Esikoinen on niin rauhallinen ja rakastaa lukemista, piirtämistä ja yleensäkin kaikkea mihin tarvitaan keskittymiskykyä. Kuopus taas on jo vauvasta lähtien ollut ihan päinvastainen. Kun esikoinen nukkui huonosti, mutta oli rauhallinen päivisin. Kuopus nukkui kuin tukki, mutta esim. kävelemään oppi 9kk iässä. On vain niin liikunnallinen ja ehtivä. Sama kasvatus ollut ja lopputulos eri. Niin se vain on mahdollista, että vilkas ei ole terrorisoiva. Meillä on rajat, mutta niille ehtiville jaloille ei aina voi mitään.

t.ap

alkaa tuntua, että hoitokin sujuu paremmin. Lapsi on onnellinen kun sinne pääsee ja hoitajat ovat alkaneet jakamaan ryhmää useammin. Se sopii meidän pikkumiehelle paremmin. Iloinen auttavainen mies vieläkin. Laulutuokioissa vain joutuvat pitämään häntä sylissä kun muuten olisi joka paikassa, ilmeisesti muut osaavat jo hyvin istua paikoillaan. Paljon parempi fiilis nykyään lapsesta hoidossa. Kotonakin jotenkin rauhoittunut, tai ehkäpä tämä johtuu siitä, että pojan ymmärrys on jo parantunut viimeisten parin kuukauden aikana.

t.ap

vaan katson tämän olevan normaalin uhmaikäisen käyttäytymistä. Oletko kuullut koskaan uhmaiästä joka englanniksi on THE TERRIBLE TWO'S.

T.AP

lapsesi saattaa oireilla uhmakkuudella ja vilkkaudella sitä kun on noin aikaisin laitettu hoitoon. Kannattaisiko katsoa peiliin.