Minkä alan töitä yksinhuoltajana?

Ihan ekana luovu koirista. Ne ovat vain lisästressi ja lisämeno vaikka sun eka reaktio ehdotukseen varmasti onkin, ettei missään nimessä ja kuinka kehtaan edes ehdottaa. Pitemmän päälle se on kuitenkin järkevintä.

Työ, jossa työaika on käytännössä virka-aika, olisi sulle selvästi paras. Valitse se. Nyt on työvoimapula ja avoinna on paljon työpaikkoja, joissa työaika on mahdollista sopia. Millä alalla olet ollut ja mikä on koulutuksesi?

Itse kun olin sun vastaavassa tilanteessa niin sopi hyvin päivätyö hoitoalalla. Siellä ymmärrettiin hyvin elämän eri vaiheita ja koskaan en saanut kuraa niskaani jos vaikka joutui olemaan lapsen sairauden vuoksi pois. Ihmis- ja elämänymmärrysystävällinen työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Itse kun olin sun vastaavassa tilanteessa niin sopi hyvin päivätyö hoitoalalla. Siellä ymmärrettiin hyvin elämän eri vaiheita ja koskaan en saanut kuraa niskaani jos vaikka joutui olemaan lapsen sairauden vuoksi pois. Ihmis- ja elämänymmärrysystävällinen työpaikka.

Lienee harvinainen työpaikka hoitoalalla tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kun olin sun vastaavassa tilanteessa niin sopi hyvin päivätyö hoitoalalla. Siellä ymmärrettiin hyvin elämän eri vaiheita ja koskaan en saanut kuraa niskaani jos vaikka joutui olemaan lapsen sairauden vuoksi pois. Ihmis- ja elämänymmärrysystävällinen työpaikka.

Lienee harvinainen työpaikka hoitoalalla tuollainen.

Kuntoutuspuolella

Mä työskentelen johtotehtävissä markkinoinnin parissa ulkomailla. Periaatteessa mun työaika on 9-17:30 mutta usein teen töitä vielä iltaisin lapsen mentyä nukkumaan ja herään pari tuntia ennen lasta että ehdin treenata ja lukea sähköpostit ennen aamiaista.

Rahaa palaa aika paljon arjen pyörittämiseen ja lapsen ollessa pieni lastenhoitoon meni ihan järjettömiä summia, mutta nyt on onneksi jo helpompaa.

Lemmikkejä ei tähän yhtälöön ole voitu ottaa.

Miksipä siis eroaisit? Ei kuulosta kannattavalta, eikä olisi lapsellekaan kiva joutua tuollaista elämää elämään.

Kiitos asiallisista vastauksista. Uusia koiria en ole ottamassa mutta nämä on pakko hoitaa loppuunsa, mies ei pysty siihenkään työnsä vuoksi. Ikää niillä on jo 7v ja 10v eli monista vuosista ei onneksi ole kyse.

Olen aiemmin työskennellyt sairaanhoitaja osastoilla, sellaiseen ei ainakaan ole enää mahdollisuutta mutta viimeisimmässä hommassani ei ole polikliinista vaihtoehtoa joten uusi työpaikka pitäisi joka tapauksessa hakea. Nuorempana työskentelin myös kirjanpitäjänä ja pohdin olisiko sen uudelleen käynnistely järkevintä koska voisin työskennellä paljon kotona.

Nuorena olen ollut myös monenlaisessa kahvilatyössä joten periaatteessa sekin olisi mahdollista jos vaan saisin sovittua varmat päivätyön ajat. Tässä vaihtoehdossa houkuttelee eniten stressittömyys ja se ettei mikään työstä tule kotiin.

Mietin myös jonkinlaiseen yhteisöasumiseen hakeutumista, onko kellään sellaisesta kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista. Uusia koiria en ole ottamassa mutta nämä on pakko hoitaa loppuunsa, mies ei pysty siihenkään työnsä vuoksi. Ikää niillä on jo 7v ja 10v eli monista vuosista ei onneksi ole kyse.

Olen aiemmin työskennellyt sairaanhoitaja osastoilla, sellaiseen ei ainakaan ole enää mahdollisuutta mutta viimeisimmässä hommassani ei ole polikliinista vaihtoehtoa joten uusi työpaikka pitäisi joka tapauksessa hakea. Nuorempana työskentelin myös kirjanpitäjänä ja pohdin olisiko sen uudelleen käynnistely järkevintä koska voisin työskennellä paljon kotona.

Nuorena olen ollut myös monenlaisessa kahvilatyössä joten periaatteessa sekin olisi mahdollista jos vaan saisin sovittua varmat päivätyön ajat. Tässä vaihtoehdossa houkuttelee eniten stressittömyys ja se ettei mikään työstä tule kotiin.

Mietin myös jonkinlaiseen yhteisöasumiseen hakeutumista, onko kellään sellaisesta kokemuksia?

Oletko miettinyt ihan sellaista perusasiaa, että jos et eroaisikaan. Saisitte kaiki asua ihan kunnollisessa talossa eikä missään luukussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista. Uusia koiria en ole ottamassa mutta nämä on pakko hoitaa loppuunsa, mies ei pysty siihenkään työnsä vuoksi. Ikää niillä on jo 7v ja 10v eli monista vuosista ei onneksi ole kyse.

Olen aiemmin työskennellyt sairaanhoitaja osastoilla, sellaiseen ei ainakaan ole enää mahdollisuutta mutta viimeisimmässä hommassani ei ole polikliinista vaihtoehtoa joten uusi työpaikka pitäisi joka tapauksessa hakea. Nuorempana työskentelin myös kirjanpitäjänä ja pohdin olisiko sen uudelleen käynnistely järkevintä koska voisin työskennellä paljon kotona.

Nuorena olen ollut myös monenlaisessa kahvilatyössä joten periaatteessa sekin olisi mahdollista jos vaan saisin sovittua varmat päivätyön ajat. Tässä vaihtoehdossa houkuttelee eniten stressittömyys ja se ettei mikään työstä tule kotiin.

Mietin myös jonkinlaiseen yhteisöasumiseen hakeutumista, onko kellään sellaisesta kokemuksia?

Oletko miettinyt ihan sellaista perusasiaa, että jos et eroaisikaan. Saisitte kaiki asua ihan kunnollisessa talossa eikä missään luukussa?

Kyllä. Ja mietin kokoajan. Silmät on tänäkin aamuna itketty nakeiksi.

Ahdistus on niin voimakasta että poistin myös kaikki sometilit kun en halua nähdä nyt mitään muiden elämästä ja onnesta enkä jaksaisikaan pitää yhteyttä keneenkään. Huomasin sen kyllä hieman keventäneen oloa. Päivä kerrallaan hengitellen, mutta siihen varaudun, että kesällä täytyy järjestää oma asunto.

Ap

Kahvilatyöstä voin ainakin sanoa ettei kannata, palkka on niin pieni tavallisilla arkipäivän päivätunneilla ettet tulisi toimeen.

Se "vanhin"