Lue keskustelun säännöt.
Mies ottaa kaiken kritiikkinä
Väsynyt
13.03.2022 |
Mitä tehdä kun mies ottaa kaiken sanomani kritiikkinä?
On ollut pahalla tuulella nyt enemmän tai vähemmän kaksi vuotta. Ajattelin ensin, että miesten vaihdevuodet. Mutta tilanne vain kärjistyy.
Mies on puolustuskannalla ja huutaa pienistä asioista. Esimerkki : hän sanoi, katso vaan sitä ohjelmaa mitä haluat. Minä sanoin, en katsokaan sitä tänään, en katso nyt telkkaria joten katso sinä mitä haluat, eikös se ollut se elokuva X minkä halusit nähdä? Siinä luen kirjaa ja mies selailee telkkaria ja alkaa katsoa jotain. Kysyin että no mitäs katsot ? Vastaus : ” NO SITÄ ELOKUVAA X SITÄHÄN SINÄ HALUSIT KATSOA!!” Seuraa huuto että minä en kuuntele, vaadin katsomaan elokuvaa X enkä olekaan sitten kiinnostunut, ja 10minuutin monologi siitä miten keskustelu meni ennen sitä. Jos sanon selvä, anteeksi käsitin väärin jatkuu huuto KAI VÄÄRIN KÄSITÄT KUN ET KUUNTELE! Jne.
Toinen tilanne tänään. Mies lähdössä ulos lapsen kanssa. Lapsella ei sukkia. Mies on ulkovaatteissa jo ja vein lapselle sukat. Kysyin onko lattialla olevat vaatteet puhtaita vai likaisia . Vastaus NO PUHTAITA MUTTA KUN TULET SIIHEN TIELLE KUN YRITÄN JÄRJESTÄÄ NÄMÄ PYYKIT .. jne huutaen.
Ja sitten perään huusi vielä että minulla on asenneongelma ja kritisoin häntä kokoajan että se kun annoin lapselle sukat ja kysyin onko pyykit puhtaita vai likaisia oli kritiikkiä.
Tuntuu että sanon mitä tahansa mies sanoittaa tilanteen niin jälkeen päin minulle, että minä olen kritisoinut häntä niin ja näin. Vaikka en olisi sanonut mitään. Mies myös hokee että minä en selvästi halua olla hänen kanssaan ja olen hänen kanssa vain pakosta , vitsailee asialla koko ajan. Se on todella outoa ja vaivaannuttavaa. Jos vaikka olemme lenkillä, vitsailee yhtäkkiä ihan puun takaa että niin, kun sinun elämäsi on niin kamalaa kun olet jumissa kanssani.
Olen yrittänyt saada miestä avautumaan ja keskustelemaan, ei onnistu. Olen yrittänyt kysyä sovitaanko kirjallisia sääntöjä asioista ja kodinhoitovastuista, ei suostu. Sitten kun niitä sääntöjä ei ole niin helppo hänen taas syyttää että minä kritisoin/ en tee jotain asiaa kun mitään ei ole sovittu.
Hän suoraan sanottuna tuntuu keksivän päästään asioita. Olemme keskustelleet hamsterin hankinnasta lapselle. Ehdotin että tehtäisiin hoitokalenteri niin pysytään kartalla kumpi hoitanut eläimen milloin- ei suostu. Kommentoi vaan että turha tehdä kalenteria koska minä kuulema joka tapauksesa valitan, kritisoin enkä pidä omaa osaani vastuusta . Mikä ei pidä paikkansa ! Hän maalaa aivan outoja kuvia asioista.
Olisiko täällä ketään samantyyppistä ihmistä paikalla, joka käyttäytyy kuin mieheni ja osaisi selittää mistä kiikastaa? Mikä on paras toimintamalli tällaisen ihmisen kanssa? Vetäytyminen / hiljaisuus/ rehellisyys… mitä.
Antakaa vinkkejä. En haluaisi erota kun meillä on hyvä elämä yhdessä silloin kun on. Viime aikoina vaan on tuntunut että olen todella huono kumppani ja teen puolisoni onnettomaksi. Koitan jaksaa yrittää mutta en voi sille mitään että alkaa turhauttaa ja masentaa, kuunnella jatkuvaa valitusta.
Kommentit (94)
Mies myös hokee jatkuvasti miten minä pidän häntä seksuaalisesti epämiellyttävänä. Mikä ei ole totta !!! Tätä joudun kuuntelemaan viikottain että minun mielestäni hän on muka ällöttävä ja hänellä on liian pieni jne.. eikä se todellakaan pidä paikkaansa , mutta en enää tiedä mitä sanoa ja jos yhtään väärin reagoin mies pitää sitä merkkinä että olen sitä mieltä. Ja käsi sydämellä sanon, että en ole ja mieheni on lihaksikas ja komea.
Mitä ihmettä tämä on?
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se luulee sinua äidikseen ja projisoi eloonheränneet murrosikäisen tunteensa sinuun.
Murrosikäiselle kyseleminen on punainen vaate. Ihan sama mitä kysyt.
Se on miehen omaa epävarmuutta, egonsa pienuutta ja muita pelkoja, joita hän heijastaa ja purkaa sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Se luulee sinua äidikseen ja projisoi eloonheränneet murrosikäisen tunteensa sinuun.
Murrosikäiselle kyseleminen on punainen vaate. Ihan sama mitä kysyt.
Kieltämättä miehen toiminta muistuttaa murrosikäisen toimintaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Se on miehen omaa epävarmuutta, egonsa pienuutta ja muita pelkoja, joita hän heijastaa ja purkaa sinuun.
No mites näitten kanssa sitten eletään?
Siedän vaan ?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtemällä mukaan hänen kieroiluihinsa annat hallinnan avaimet hänelle. Jos kohtelisit häntä kuten tervejärkistä ihmistä (ajattele vaikka miten kohtelet jotain ystävääsi), niin et tietenkään lähtisi tuollaiseen sekoiluun mukaan.
Voit siis suhtautua häneen tavallisin käytöstavoin kuin tavalliseen ihmiseen, ja antaa hänen yksin pihistä ja puhista. Älä anna vettä hänen myllyynsä. Joku tulee muuttumaan ennen pitkää. Joko silmäsi aukeavat ja ymmärrät lähteä, mies ymmärtää miten pöljää käytöksensä on ja lopettaa, tai mies ei voi enää sietää sinua kun et lähde hänen lapsellisuuksiinsa mukaan ja antaa sinulle kenkää. Joka tapauksessa tuo pelleily loppuu mitä nyt tapahtuu ja eikö se ole pelkästään helpotus?
Vierailija kirjoitti:
Lähtemällä mukaan hänen kieroiluihinsa annat hallinnan avaimet hänelle. Jos kohtelisit häntä kuten tervejärkistä ihmistä (ajattele vaikka miten kohtelet jotain ystävääsi), niin et tietenkään lähtisi tuollaiseen sekoiluun mukaan.
Voit siis suhtautua häneen tavallisin käytöstavoin kuin tavalliseen ihmiseen, ja antaa hänen yksin pihistä ja puhista. Älä anna vettä hänen myllyynsä. Joku tulee muuttumaan ennen pitkää. Joko silmäsi aukeavat ja ymmärrät lähteä, mies ymmärtää miten pöljää käytöksensä on ja lopettaa, tai mies ei voi enää sietää sinua kun et lähde hänen lapsellisuuksiinsa mukaan ja antaa sinulle kenkää. Joka tapauksessa tuo pelleily loppuu mitä nyt tapahtuu ja eikö se ole pelkästään helpotus?
Kiitos. Tämä oli todella järkevä ja lohdullinen neuvo.
Olen yrittänyt mukautua ja sopeutua miehen mukaan mutta taidanpa lopettaa sen.
Suhtaudun häneen niinkuin asiakkaaseen/potilaaseen. Kohteliaasti ja järkevästi provosoitumatta. Harmittaa vaan että tilanteet luo kitkaa välillemme ja ajaudun jotenkin etäälle miehestäni niiden vuoksi.
Mutta jospa hänen käytös muuttuisi. Jos se on jotain hänen omaa henkkoht kriisiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono itsetunto, jotain lapsuus- tai teinitraumaa, joka on nyt aktivoitunut. Tuosta ulkonäköjutusta tuli mieleen, onko mies ollut joskus koulukiusattu? Tai ovatko hänen vanhempansa olleet kohtuuttoman ankaria, vaativia ja arvostelevia?
Näihin voi olla vaikea saada vastausta mieheltä, koska miehet eivät useimmiten halua myöntää omia traumojaan.
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto, jotain lapsuus- tai teinitraumaa, joka on nyt aktivoitunut. Tuosta ulkonäköjutusta tuli mieleen, onko mies ollut joskus koulukiusattu? Tai ovatko hänen vanhempansa olleet kohtuuttoman ankaria, vaativia ja arvostelevia?
Näihin voi olla vaikea saada vastausta mieheltä, koska miehet eivät useimmiten halua myöntää omia traumojaan.
On ollut vähän kiusattu/syrjitty kouluaikana.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on miehen omaa epävarmuutta, egonsa pienuutta ja muita pelkoja, joita hän heijastaa ja purkaa sinuun.
No mites näitten kanssa sitten eletään?
Siedän vaan ?Ap
Sietämistähän se on, jos haluaa elää käytöstavattoman, alistavan, kiristävän, lannistavan ja manipuloivan ihmisen kanssa. Mitä se elämä sitten on, ei kovin hehkeää varmaan.
Aina voi tietty valita olla elämättä sellaisen ihmisen kanssa. Yksi ja ainut elämä meillä kuitenkin vaan.
Mainitaan tässä nyt vielä lapsenkin etu, että millaisen kasvatuksen haluat hänelle antaa. Sellaisen mallin että perheenjäseniä voi kohdella miten sattuu?
Hysteerinen mies. Voi hemmetti. Ja mulla on sentään mies joka alkaa vittuilla ja äyskiä heti kun ottaa jonkun minun kommenttini moitteena. Sen jotenkin kestää koska sitten voin itse huutaa takaisin ja saan samalla tilaisuuden ilmoittaa kaikki todelliset moitteet, joita pitää normaalisti säästellä.
Mutta tuollaista epäsuoraa raatelemista vastaan olisin aika hukassa. Tekisi mieli huutaa sille sun miehelle myös, että mää sulle arvostelut näytän. Mistäs sen tietää, saattaisi jopa rauhoittua siitä.
Jokuhan täällä sanoi äskettäin muuttuneensa räyhääjäksi yhdessä suhteistaan, ja miten toisen varovaisuus ja vetäytymisyritykset vain pahensivat hänen kiukkuaan, jonka hän itsekin ymmärsi ongelmaksi. Oletko ap sortunut tuohon, että muutut koko ajan varovaisemmaksi ja toinen alkaa reagoida koko ajan herkemmin? Siinä tapauksessa kannattaisi varmaankin kääntää kelkkaa ja vallata näyttämöä sen verran, ettei mies pysty pitämään omaa sirkustaan laittaakseen sinut vielä hiljaisemmaksi. Se voi olla puoliksi teatteria.
Äänitä miehen meuhketta ja marssi sen kanssa jonnekin terapeutin juttusille jos et saa miestä hakemaan apua angstiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tuollainen eksä ja paras toimintamalli sellaisen ihmisen kanssa on kääntää kantapäät eri suuntiin.
Jos sun omat kantapäät osoittaa eri suuntiin niin kävely voi olla vähän hankalaa. Jos taas sun ja exän kantapäät osoittaa eri suuntiin niin tehän kävelette yhteen.
Mun mies on tuollainen. Tai no yrittää opetella siitä pois. Ilmeisesti on ollut lapsuudessa jotain häikkää, kun hänellä on tosi huono itsetunto. Siitä tuo kaikki negatiivisuus kumpuaa. Ei suostu kuitenkaan kertomaan mitä on tapahtunut. Kun miehellä on enemmän stressiä, hänelle iskee helposti masennus ja ryhtyy entistä enemmän kärttyiseksi ja ottaa kaiken loukkauksena. Yksi hänen suurimmista ongelmistaan on adhd. En ihan tarkalleen tiedä miten se aiheuttaa tuollaista raivoamista ja yliherkkyyttä, mutta jokin yhteys siinä on, kun tunnen muita vastaavanlaisia ihmisiä. Meillä on ollut pitkä polku opetellessa pois tuollaisesta käytöksestä. Ihan tärkeintä on sanoa miehelle, että saa ilmaista tunteensa, mutta huutaa ei saa. Aina kun menee huudon puolelle, huomautan että en aio keskustella kanssasi jos huudat. Sillä ei saa mitään hyvää aikaiseksi, että huomauttelee kuinka lapsellisesti mies käyttäytyy (omani on kuin uhmaikäinen toisinaan). Mutta hänelle voi kertoa mitä hänen käytöksensä saa sinut tuntemaan. Oma mieheni on kyllä empaattinen, eli ymmärtää, jos kerron omista tunteistani. Välillä on pakko käyttää mykkäkoulua, eli en katso häneen päin, en puhu mitään, en anna koskettaa. Tämä häiritsee häntä niin paljon, että pyytää anteeksi ja pyrkii muuttamaan käytöstään. Käytännössä siis paljon tunteiden sanoittamista, hyvän käytöksen palkitsemista ja huonon käytöksen kitkemistä. Aivan kuin pienen lapsen kanssa. Omalle miehelleni ei selvästi ole opetettu mitään tunnetaitoja lapsena, joten minä nyt sitten opetan niitä hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtemällä mukaan hänen kieroiluihinsa annat hallinnan avaimet hänelle. Jos kohtelisit häntä kuten tervejärkistä ihmistä (ajattele vaikka miten kohtelet jotain ystävääsi), niin et tietenkään lähtisi tuollaiseen sekoiluun mukaan.
Voit siis suhtautua häneen tavallisin käytöstavoin kuin tavalliseen ihmiseen, ja antaa hänen yksin pihistä ja puhista. Älä anna vettä hänen myllyynsä. Joku tulee muuttumaan ennen pitkää. Joko silmäsi aukeavat ja ymmärrät lähteä, mies ymmärtää miten pöljää käytöksensä on ja lopettaa, tai mies ei voi enää sietää sinua kun et lähde hänen lapsellisuuksiinsa mukaan ja antaa sinulle kenkää. Joka tapauksessa tuo pelleily loppuu mitä nyt tapahtuu ja eikö se ole pelkästään helpotus?
Kiitos. Tämä oli todella järkevä ja lohdullinen neuvo.
Olen yrittänyt mukautua ja sopeutua miehen mukaan mutta taidanpa lopettaa sen.
Suhtaudun häneen niinkuin asiakkaaseen/potilaaseen. Kohteliaasti ja järkevästi provosoitumatta. Harmittaa vaan että tilanteet luo kitkaa välillemme ja ajaudun jotenkin etäälle miehestäni niiden vuoksi.
Mutta jospa hänen käytös muuttuisi. Jos se on jotain hänen omaa henkkoht kriisiä.
Ap
Suosittelen lopettamaan. Jos et halua että joku jatkuu, niin joku muutos on tapahduttava. Jos et kerta miehen käytökseen ole tähänkään asti voinut vaikuttaa vaikka olet päälläsi seissyt, niin vaikuta omaan käytökseesi. Provosoitumatta oleminen voi olla välillä vaikeaa, mutta on se sen arvoista. Muutenkaan elämässä ei kannata laskeutua lapsellisten kiukuttelijoiden tasolle, vaan pitää pää kylmänä (mutta sydän lämpimänä) ja käytöstavat hallussa, niin ei tarvitse kauheasti mitään katuakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tuollainen eksä ja paras toimintamalli sellaisen ihmisen kanssa on kääntää kantapäät eri suuntiin.
Jos sun omat kantapäät osoittaa eri suuntiin niin kävely voi olla vähän hankalaa. Jos taas sun ja exän kantapäät osoittaa eri suuntiin niin tehän kävelette yhteen.
Paitsi jos oltiin alunperinkin rinnakkain.
Okei ensinnäkin miehelläsi ei ole tunteidensäätely kauhean hyvä ja tuohon purkauksiin vaikuttaa myös heikko itsetunto kun kerran tulee epävarmaksi ja aggressiiviseksi kun kyselet. Oletko miettinyt mistä johtuu, tosin hänenhän siitä pitäisi olla tietoinen eikä sinun, mikä johtaa taas siihen että hän on selvästi tunnemaailmaltaan pidättäytynyt koska ei halua kohdata niitä tunteita mitä hänellä on ja vain ärisee ja on herkkä kommenteille. Onkohan jokin kriisi meneillään jos on vasta alkanut tuollaiseksi muuttua? Liikaa mentaalista stressiä? Jos on aina ollut tuollainen tai olet nähnyt varoitusmerkkejä käytöksestä niin silloin diagnoosini on että miehesi on jäänyt teini-ikäisen tasolle. Ehkä juttelu jonkun kanssa auttaisi jos hän sellaiseen suostuu.
Muista kirjoittaa myös ylös teidän keskustelut sanasta sanaan, tuossa helposti rupeaa tuntemaan itsensä hulluksi jos toinen jatkuvasti syyllistää sinua ja tappelee, sittenpähän sinulla on paperilla todisteet miten asiat oikeasti ovat.
Deittasin miestä ja hänestä kuoriutui juurikin tuollainen teini, blokkasin elämästäni ulos, meni niin halut koko ihmiseen.
Vaikuttaa, että olet laiska ja pölähdät arvostelemaan kun miehesi tekee jotain.
Esimerkiksi: "Kysyin onko lattialla olevat vaatteet puhtaita vai likaisia ." Esität tämän kuten tämä olisi vain kysymys, vaikka pesijä tietää ja arvostelija tulee aina paikalle "esittämään kysymyksiä tietyllä äänenpainolla".
Miehellä on niin paljon tehtäviä, että odotellessa lapselle sukkia, hän päättää järjestellä puhtaan pyykin: Omituinen käytäntö levittää lattialle (vai oliko joku yksittäinen vaatekkappale pudonnut lattialle?), mutta pelkästään asiaan mitenkään liittymättömän seikan eli miehen ulkovaatteiden huomioiminen kertoo, että olet jokatilanteen nalkuttava akka.
Tee osuutesi ja lopeta toisen tekemisien jatkuva arvostelu.
Vierailija kirjoitti:
Mies myös hokee jatkuvasti miten minä pidän häntä seksuaalisesti epämiellyttävänä. Mikä ei ole totta !!! Tätä joudun kuuntelemaan viikottain että minun mielestäni hän on muka ällöttävä ja hänellä on liian pieni jne.. eikä se todellakaan pidä paikkaansa , mutta en enää tiedä mitä sanoa ja jos yhtään väärin reagoin mies pitää sitä merkkinä että olen sitä mieltä. Ja käsi sydämellä sanon, että en ole ja mieheni on lihaksikas ja komea.
Mitä ihmettä tämä on?
T. Ap
Eli pieni muna kuitenkin, niinkö?
Tai entäs jos tämän vallitsevan maailman kriiseilyn takia (sota, laman oireet, ilmastohömppä, korona-aika) on vetänyt miehen mielenterveyden niin ahtaalle, että on puhjennut masennus?
Itsessäni (80-luvulla syntynyt) tämä "pula-aika" laukaisi viimeviikolla ahdistuksen, kun tajusin että saatan joutua elämään uudelleen lama-ajan. Lapsuudessani 90-luvun lama rikkoi koko perheeni, kärsittiin nälästä ja menetettiin kaikki. Aivan kaikki. Myös vanhempamme.
Kuulostaisi todella siltä, että joku on triggeröitynyt miehelläsi, mutta ei osaa/halua kertoa sitä.
Kännykällä inhottava naputtaa, kertoisin enemmänkin sillä meillä samanlaista taustaa.
Hain apua pariterapiasta silloin sekä psykoterapiasta, mieheni muuttui lapsen syntymän jälkeen (lapsemme ollessa 2v) ihan utopistiseksi märmättäjäksi, ero oli lähellä. Oli muisto vain entisestään ja keskittyi vain murjottamaan, draamailemaan kuin murrosikäinen, seksi hävisi hänen puoleltaan ja syyllistäminen alkoi ihan ÄLYTTÖMISTÄ asioista.
Ilmoitin, että jos tämä draamailu ei lopu niin osoite muuttuu ja jos ei lähde terapiaa edes kokeilemaan niin adios.
Lähti pitkin hampain kokeilemaan ja kas kummaa, löytyi lapsuudesta trauma hänen ollessaan samoja ikiä, kuin lapsemme. Se jotenkin aktivoitui ja sieltä lähti purkautumaan sellainen lumipalloefekti, että mies oli itsekkin hölmönä. Ensin kielsi koko asian, terapeutti sanoi, että se on normaalia kieltää ensin.
Kuukausien päästä edistystä alkoi tapahtumaan, mutta prosessi on pitkä. Kävimme noin 2 vuotta terapiassa. Auttoi paljon, tehtävää silti jäi. Päivä kerrallaan kohti valoa mennään taas, onneksi.
Tsemppiä sinulle ap.
Muista jämäkästi sanoa miehellesi, että tuo draamailu saa luvan loppua. Kirjota konkreettisesti riitoja yms ylös ja sovinnon ollessa päällä näytä hänelle nuo riidat miten ne menevät ja kuka sen aloitti ja miten turhasta herneet meni taas nenään.
Mies todennäköisesti aloittaa draaman tyyliin "aijaa, mä olen niiiiiiin paska ja syypää kaikkeen" - metodin, mutya pysy itse rauhallisena ja kerro, ettei draamailu nyt auta vaan pyrit kertomaan miltä SINUSTA tuntuu sekä kehittämään rakentavaa riitelyä. Kerro, että rakastat miestäsi edelleen, mutta tällainen käytös ei voi jatkua ja "oletko huomannut että olet useammin kiukkuinen" tms.
Muista myöskim kertoa asiasi "minusta tuntuu/minä koen tämän asian" - muotoisesti, älä käytä "kun sinä aina"- fraasia. Se saa puolustuskannan heti pystyyn.
Kaikkea hyvää teille ja aurinkoista kevättä!
Mulla oli tuollainen eksä ja paras toimintamalli sellaisen ihmisen kanssa on kääntää kantapäät eri suuntiin.