Superäiti synnyttää:))) (odotus-palstalta)

Joku kommentoi ylempänä kuinka kipeitä olivat supistukset käynnistetyssä synnytyksessä. Ap:n synnytystä ei tehostettu tipalla, eli supistukset olivat omia supistuksia.



Lääkkeillä (Pitocin-tipalla, tms) käynnistettyä ja luomuna käynnistynyttä synnytystä ei voi vertailla keskenään. Luomusupistukset tulevat yleensä ensin harvakseltaan ja ovat hyvin hallittavissa. Niiden kesto ja voimakkuus kasvavat hiljalleen, jolloin synnyttäjä ehtii niihin mukaan. Lääkkeillä aikaansaadut supistukset menevät usein hetkessä "nollasta sataan", ovat todella kipeitä heti, ja synnyttäjä menee helposti paniikkiin kun ei kykene hallitsemaan kipua.



Joku myös ihmetteli miksi pitäisi synnyttää ilman kivunlievitystä, ja vertasi sitä hampaan poistoon ilman puudutteita. Itse halusin synnyttää kaikki kolme lastani luomusti, koska en halunnut lääkkeiden sivuvaikutuksia vauvaan. En myöskään halunnut ottaa sitä riskiä, että epiduraali hidastaisi synnytyksen kulkua tai jopa pysäyttäisi sen. Kivunlievitys voi johtaa muihin toimenpiteisiin ja jopa sektioon. Jos ei erityistä syytä tai riskitekijöitä ole, on luomusynnytys paras vaihtoehto äidille ja vauvalle. Mutta koska kaikki eivät siedä kipua, on tietenkin hyvä etta kivunlievitystä on tarjolla.

itsellä kävi näin, joten puhun ihan kokemuksesta.

Joku myös ihmetteli miksi pitäisi synnyttää ilman kivunlievitystä, ja vertasi sitä hampaan poistoon ilman puudutteita. Itse halusin synnyttää kaikki kolme lastani luomusti, koska en halunnut lääkkeiden sivuvaikutuksia vauvaan. En myöskään halunnut ottaa sitä riskiä, että epiduraali hidastaisi synnytyksen kulkua tai jopa pysäyttäisi sen. Kivunlievitys voi johtaa muihin toimenpiteisiin ja jopa sektioon. Jos ei erityistä syytä tai riskitekijöitä ole, on luomusynnytys paras vaihtoehto äidille ja vauvalle. Mutta koska kaikki eivät siedä kipua, on tietenkin hyvä etta kivunlievitystä on tarjolla.

mikä tyyppi! :D :D :D

Mä en oo noin räväkkä, mutta noinhan se suurinpiirtein menee. Itse oon ollut avautumisvaiheen alkupuolen kuivalla maalla ja kävelllyt ympäriinsä se kun nopeuttaa etenemistä. Sitten loppuajaksi ammeeseen. Mitään kivunlievityksiä en oo tarvinnut ja koko ajan olo on ollut ok. Kätilöitten kans homma on toiminut kun oon selittänyt heti omat periaatteeni.



Ihme touhua tää nykysynnyttäminen, pitää olla puudutettuna päästä varpaisiin ja sittenkin itketään ja kiljutaan ja valitetaan kaikesta. Piuhoja on joka suuntaan ja sen kymmenen hoitajaa paapopassa yhtä synnyttäjää...kas kun ei perusteta kriisiryhmiä synnyttäneidän tueksi. Vai joko niitä on? On se synnytys niin traumaattinen kokemus.

on suurperheen äiti. Kyllä kai joklu seitsämäs tai kahdeksas lapsi jo suurinpiirtein putoo ulos varsinkin jos on pienikokoinen vauva.



Itse olen vääntänyt 54 cm ja 4,5 kg vauvan väärässä tarjonnassa ulos. Voi olla että Riesankin hymy olisi hyytynyt siinä. En tosin minäkään päästänyt ääntäkään, ei kuulu tapoihini.

onko potilas vai synnyttävä nainen.

Toisaalta kenenkään ei tarvitse kokea huonommuutta jos näin ei toimikaan. Siksi ne systeemit on kehitetty: kivunlievitykset ja sektiot, että äidit selviytyvät hommasta hengissä ja vammautumatta.

On hienoa, että joillain menee synnytys noin. Mutta miksi on niin vaikea ymmärtää, että kaikilla ei kertakaikkiaan ole yhtä hyvä tuuri? Minullakin oli asenne kohdallaan, kun lähdin synnyttämään. Olin terve, normaalipainoinen, hyväkuntoinen, hyvä sietämään kipua ja raskaus oli sujunut täydellisesti. Kuitenkin makasin letkuissa vielä 2 viikkoa synnytyksen jälkeen, henkihieverissä, lapsi teholla. Ja kyllä, sain morfiinia ja vaikka mitä, silti kivut olivat sietämättömät. Ja kyllä, oli traumaattinen kokemus. Ehkä teillekin, täydelliset ihmiset, joskus vielä käy niin, ettette hallitsekaan ihan kaikkea pelkällä tahdonvoimalla.

Ei mullakaan ollu lievityksiä, ja mä olin suihkussa seisaallaan avautumisvaiheesta suurimman osan. Enkä huutanut tai juurikaan pitänyt ääntä kun keskityin. Mutta kyllä se juukeli sattui! Enkä tosiaankaan usko, että kätilöt siellä ihmettelis miten mahtava synnyttäjä olinkaan. Ihan outo teksti minusta.

mahtavaa,aivan fantastista,kertakaikkisen mahtavaa

Ja ihan mukavastihan tuossa siitä kerrottu. Ehkä hiukan tuli leuhkimisen makua mutta ei kuitenkaan syyllistetty toisin synnyttäviä kuten monesti tuppaa supersynnyttäjillä käymään.



Sehän nyt vaan on niin etä ihmiset ovat erilaisia ja synnytykset etenevät erilailla. Itselläni neljä aivan erilaista synnytystä ja en kyllä menee ketään tuomitsemaan miten synnytyksen kokee. Toinen heittää vitsiä ja vaikka kutoo synnytyksen aikana pienokaiselle tervetulonutun. Toinen itkee ja huutaa kurkkusuorana vaikka kaikki mahdollinen kivunlievitys on saatuna ja väliin mahtuu sitten kaikkea tuolta väliltä. Synnytys on subjektiivinen kokemus ja jokaisen kokemus on ihan oikea. Lisänä vielä on monia asioita joihin ei voi vaikuttaa kuten synnyttäjän ja vauvan rakenne.



Voin kertoa että yhdessä synnytyksessä huusin ja kirosin ja sanoin että tämä on viimeinen kerta kun niin kipeetä otti. Vauvalla oli valtava pää joka ei tahtonut tulla ulos ei sitten millään ja kun viellä tilanne että vauvan kaulan ympärillä oli napanuora ja kiire oli niin kyllä oli sellainen tilanne ettei vitsiä tehnyt mieli murjaista. Yhden kohdalla taas kätilö oli ihan ällikällä lyöty kun kävi niin helosti synnytys. Kätilö totesi etä jos kaikki näin synnyttäisivät olisivat he työttömiä.

Siinä suomalainen tuli ja näytti, kuinka synnytettään ;-)





Taitaa mamma olla hormonihuuruissa, oli niin riehakas kirjoitus :) Aika nopeasti ne Ruotsissa päästää kotiin? Tai sit henkilökunnalla oli kiire päästä syömään Fazerin sinistä.

hyviäkin kokemuksia synnytyksestä ?

Hienoa että tuo äiti kokee asiat noin. Turha on jossitella että mitäs jos kaikki ei menisikään hyvin, eiköhän tekstikin olisi ollut hieman erilainen silloin, nyt noin ja hyvä niin.

Ei minullakaan synnytys mikään iso juttu ollut, mutta kyllä se sattui ja ymmärrän että useille naisille se kipu on ihan järkyttävää.



Tuossa tekstissä on yököttävä oman sädekehän kiilloituksen tarve. Kauheaa itsekorostamista ja muiden yläpuolelle nostamista.



Lukekaapa tuolta odotuspuolelta muutkin Tammikuun Tähdet ryhmän ketjut ja tämän Riesa75 kirjoitukset.

jos päätyy polikliiniseen synnytykseen :)

itselläni takana niitä neljä.

varmaan sitten vaan asenteesta johtui se, että lapsi syntyi pää vinossa ja painoa hermoa aiheuttaen helvetilliset kivut (tuntui kuin puukolla olisi revitty mahaa auki). Hermokivulta ja vaikealta synnytykseltä olisin varmasti välttynyt oikeialla asennoitumisella.



Toisessa synnytyksessä asenteeni taisi sitten olla kohdallaan, sillä synnytys eteni normaalisti eikä edes ollut erityisen kivulias.

alkuperäinen kirjoittaja on ilmeisesti ns. fantasiapersoona. Kyseinen henkilö tai joku aivan vastaavalla tyylillä kirjoitteleva on ollut olemassa eri nikillä myös muilla palstoilla. Tarinointi on jatkunut jo useamman vuoden. Kannattaa suhtautua varauksella hänen juttuihinsa ;)

tottakai silloin on eri asia jos vauva on "väärässä" asennossa, kuinka voit edes leikilläsi väittää että sun asenteessa oli silloin vikaa kun sattui. Taitaa kolahtaa lukea tuollaista hyvin mennyttä synnytyskertomusta.

Eipä hänenkään tekstinsä olis samanlainen jos olis mennyt toisin, mutta eiköhän sen jokainen synnyttänyt nainen tiedä :)

ainakaan suostu häpeämään että otin kivunlievitystä. Hyvä tälle synnyttäjälle että kaikki oli niin täydellistä... Mutta kun kaikki ei aina ole täydellistä silloin kun menee synnyttämään ja synnytyskään ei aina ole täydellinen. Minä makasin letkuissa ja valvotalaitteissa kiinni, vauvan sydänääniä seuraattiin, verenpaineeni huuteli taivaissa jo ennen synnytystä ......

Mä en oo noin räväkkä, mutta noinhan se suurinpiirtein menee. Itse oon ollut avautumisvaiheen alkupuolen kuivalla maalla ja kävelllyt ympäriinsä se kun nopeuttaa etenemistä. Sitten loppuajaksi ammeeseen. Mitään kivunlievityksiä en oo tarvinnut ja koko ajan olo on ollut ok. Kätilöitten kans homma on toiminut kun oon selittänyt heti omat periaatteeni.

Ihme touhua tää nykysynnyttäminen, pitää olla puudutettuna päästä varpaisiin ja sittenkin itketään ja kiljutaan ja valitetaan kaikesta. Piuhoja on joka suuntaan ja sen kymmenen hoitajaa paapopassa yhtä synnyttäjää...kas kun ei perusteta kriisiryhmiä synnyttäneidän tueksi. Vai joko niitä on? On se synnytys niin traumaattinen kokemus.

Tämän "neropatin" vastaus, ei alkuperäinen synnytyskertomus niinkään, hänhän vain kertoo omista kokemuksistaan eikä edes oleta että kaikilla on samanlaista, toisin kuin tämä...

omaa egoaan kiillottaa ja dissaa muita ryhmäläisiä