Toimistokoirat ja lapset työpaikalla - olenko ainoa, joka ei ymmärrä tätä ilmiötä?

Mun mielestä olisi aivan ihanaa jos olisi toimistohauva <3  

Et ole ainut. 

Mikäli työpaikalla yhteisesti asiasta sovitaan, on käytäntö mielestäni täysin OK.

Jos aikuinen ihminen ei kehtaa kertoa mielipidettään (vaikka edes jälkikäteen sähköpostilla), on tilanne kyllä hieman hankala.

Mun työnteko häiriintyis kun paijailisin koissua koko ajan. Leikittäis piilosta ja palloteltais käytävillä.

viekää vanhus sinne myös päivähoitoon, kahvia keittelemmään :)

Olisipa ihanaa, jos olisi toimistohauva! ❤️

Minä aion ottaa mukaani töihin toimistoteinin, toimistorakastajan, toimistoanopin ja toimistohämähäkin. Kaikkien työkavereiden on sitten pakko ihailla niitä tai suutun.

Suhtautuminen voi riippua myös koiran rodusta. Joku spanieli tai minikoira voi olla tervetullut, mutta tietyt isommat rodut ehkä ei, koska niitä ”pelätään”.

Vierailija kirjoitti:

Mikäli työpaikalla yhteisesti asiasta sovitaan, on käytäntö mielestäni täysin OK.

Jos aikuinen ihminen ei kehtaa kertoa mielipidettään (vaikka edes jälkikäteen sähköpostilla), on tilanne kyllä hieman hankala.

Kuka kehtaa oikeasti kertoa vaikka pelkäävänsä työkaverin parin kilon painoista pikkukoiraa? :D Heti oltaisiin naureskelemassa, että tämä Rekku on niin söpö eikä tekisi pahaa kärpäsellekään. Vähäteltäisiin toisen pelkoa ja jankattaisiin, että kyllä muutat mielesi, kun tapaat Rekun.

Koiran ymmärrän, jos nimenomaan on sovittu että kaikille sopii, nii kuin oletan. Vähentää stressiä, ja koirulin ei tarvi olla yksin kotona.

Työkaveri otti toistuvasti lapsensa työpaikalle, kun päiväkoti oli kiinni. Oli vaikea pitää palavereja, kun jatkuvasti kaksi alle kouluikäistä vaati huomiota ja keskeytti.

Toimistokoirat on ihania <3

Sensijaan vihaan sitä kun joku rääkyvä pirjoeemeli tuodaan näytille ja tungetaan melkein naamaan kiinni ja tivataan: "Eikö ole söpö!!"  Näille hulluille kieltäysdyn ees vastaamasta. Ei ole söpö kun vain vanhempiensa mielestä. Oma lukunsa ovat ne jotka antavat lapsensa juoksennella ja kiljua työpaikalla. "Äiti/Isi tekee vielä hetken töitä. Kulta sä voit vaikka leikkiä sen aikaa tai piirtää". Ja sitten se leikki on sitä että sannijaakoppi juoksee huutaen työpaikan käytävällä ja käy tärkeän puhelun aikana kyselemässä tyhmiä. ARGH. Ja tokihan siellä töissä on aina se yksi (yleensä nainen) vauvahullu joka saa suunnilleen kohtauksen kun joku tuo lapsensa tai vauvansa näytille. En voi samaistua :D

Kaikki koirat mihin oon töissä törmännyt on muuten ollut ihan hiljaa ja käynyt korkeintaan joskus kerjäämässä rapsuja. Yleensä ne on vaan nukkunut omistajansa pöydän alla.

Toimistokoiran ymmärrän hyvin, mahtava idea! Lapset toimistossa taas... no ei ne vaan sovi sinne yhtään. Riippuu toki tiloista ja jopa lapsesta, mutta yleensä ne eivät ole hiljaa kuin 10min kerrallaan. Tuntemani toimistokoirat sen sijaan ovat käytännössä huomaamattomia.

Miten olis muistisairas omahoidettava toimistovanhus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli työpaikalla yhteisesti asiasta sovitaan, on käytäntö mielestäni täysin OK.

Jos aikuinen ihminen ei kehtaa kertoa mielipidettään (vaikka edes jälkikäteen sähköpostilla), on tilanne kyllä hieman hankala.

Kuka kehtaa oikeasti kertoa vaikka pelkäävänsä työkaverin parin kilon painoista pikkukoiraa? :D Heti oltaisiin naureskelemassa, että tämä Rekku on niin söpö eikä tekisi pahaa kärpäsellekään. Vähäteltäisiin toisen pelkoa ja jankattaisiin, että kyllä muutat mielesi, kun tapaat Rekun.

Ihan oikeasti nyt, kuka voi pelätä parin kilon painoista pikkukoiraa 😂? Minä ymmärrän hyvin, jos joku pelkää tai ei ainakaan halua lähestyä omaa 40 kg saksanpaimenurostani, mutta mitä pelkäämistä pikkukoirassa on?

Mä ymmärrän koirat oikein hyvin, kunhan eivät siis räksytä, mutta kakarat eivät tietenkään jaksa olla häiritsemättä muita. Toki joskus poikkeuksia lastenkin suhteen on suvaittava, mutta jos koira makaa jonkun vieressä työpäivän ajan niin iloahan se vaan tuo. Olet vain tiukkapipoinen rutisija. 

Meidän toimistollamme piipahtaa silloin tällöin koira. Välillä asiakkaan, välillä meidän henkilökunnan. Asia on puhuttu ja sovittu sataan kertaan kaikkien kanssa, kukaan ei ole allerginen ja homma on ollut kaikille aina ihan ok. Visiitit ovat nopeita ja usein vähän "pakon edessä", kuuma auto johon ei voi asioinnin ajaksi jättää, pentukoira joka ei pysty olemaan ilman hoitajaa kauhean pitkään, jne. Rakastan eläimiä ja minusta on ihana, että niitä käy välillä piristämässä työpäivää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli työpaikalla yhteisesti asiasta sovitaan, on käytäntö mielestäni täysin OK.

Jos aikuinen ihminen ei kehtaa kertoa mielipidettään (vaikka edes jälkikäteen sähköpostilla), on tilanne kyllä hieman hankala.

Kuka kehtaa oikeasti kertoa vaikka pelkäävänsä työkaverin parin kilon painoista pikkukoiraa? :D Heti oltaisiin naureskelemassa, että tämä Rekku on niin söpö eikä tekisi pahaa kärpäsellekään. Vähäteltäisiin toisen pelkoa ja jankattaisiin, että kyllä muutat mielesi, kun tapaat Rekun.

Ihan oikeasti nyt, kuka voi pelätä parin kilon painoista pikkukoiraa 😂? Minä ymmärrän hyvin, jos joku pelkää tai ei ainakaan halua lähestyä omaa 40 kg saksanpaimenurostani, mutta mitä pelkäämistä pikkukoirassa on?

Koirapelkoiselle koira kuin koira. Ystäväni kärsii ilmapallofobiasta. Hän pelkää kaikkia ilmapalloja pienistä suuriin, ei se sitä kokoa katso.

Vierailija kirjoitti:

Miten olis muistisairas omahoidettava toimistovanhus?

Mikä on omahoidettava?

Tässä ketjussa niin näkyy nykyaika:

Koira toimistossa on ihana ja okei, lapsi ei.

#lapsivihamielinenyhteiskunta