Miten isättömyys vaikuttaa lapsiin?

Miksi kysyt? Avaa vähän.

Jokaisella on isä tai ainakin ollut.

Kyllähän yh-äitien kasvatit ikävästi erottuu väkivaltaisina porukoista. Syrjäytyneitä häiriköitä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän yh-äitien kasvatit ikävästi erottuu väkivaltaisina porukoista. Syrjäytyneitä häiriköitä.

Olin aikanaan nuorisokodissa töissä, niin kyllä ne siellä asuvat lapset tosiaan pääsääntöisesti oli yksinäisten äitien kasvattamia. Mistä lie johtuu sitten, en osaa sanoa. Onko se isän puutetta vai ihan vaan aikuisen väsymystä ongelmien ilmetessä ilman arjen jakajaa?

Eräällä ystävälläni, nyt jo kaski-ikäinen, ei ole ollut isää hän ei edes tiedä kuka isänsä on. Koko nuoruutensa ajan hän kärsi siitä ja oli katkera, vielä joskus nykyäänkin hän suree sitä. Mikään ei ole voinut häntä lohduttaa, onneksi hänen miehensä isä on voinut toimia varaisänä hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Eräällä ystävälläni, nyt jo kaski-ikäinen, ei ole ollut isää hän ei edes tiedä kuka isänsä on. Koko nuoruutensa ajan hän kärsi siitä ja oli katkera, vielä joskus nykyäänkin hän suree sitä. Mikään ei ole voinut häntä lohduttaa, onneksi hänen miehensä isä on voinut toimia varaisänä hänelle.

Eikö äitinsäkään tiedä lapsensa isää.

Lapsella on oikeus tietää isänsä, vaikka ei tekemisissä olisikaan tai on kuollut.

Heistä tulee parrakkaita Audi tai Bmw narsisteja.

Hylkäämiskokemuksena voi olla hylkäämispelkoja niin ystävien kuin puolison suhteen.

Samoin huonoisä suhde näkyy naisissa ja miksei miehissäkin. Toki myös huono äitisuhde. 

Ihminen hakee puolisoltaan sellaisia asioita, joita on jäänyt paitsi vanhemmiltaan lapsuudessa.

Jorma Myllärniemellä on kirja Mieheksi ilman isää.

Joillakin vaikuttaa positiivisesti, jos isä olisi ollut vihainen ja selkäsaunaa antamassa. Ainakin isona lapsena jo pärjää, pienenä tarvitsee olla toinen aikuinen huolehtimassa, jos yksi on töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän yh-äitien kasvatit ikävästi erottuu väkivaltaisina porukoista. Syrjäytyneitä häiriköitä.

Olin aikanaan nuorisokodissa töissä, niin kyllä ne siellä asuvat lapset tosiaan pääsääntöisesti oli yksinäisten äitien kasvattamia. Mistä lie johtuu sitten, en osaa sanoa. Onko se isän puutetta vai ihan vaan aikuisen väsymystä ongelmien ilmetessä ilman arjen jakajaa?

Minun mielestäni se on ihan sama isän puute molemmissa tapauksissa. Kyllähän lapset tarvitsisivat elämäänsä sekä isän että äidin. Isä ja äiti tarvitsevat ja täydentävät toisiaan kasvattajina.

Aika tavallista, että yksinhuoltaja väsyy ihan sukupuolesta riippumatta, jos turvaverkot puuttuvat tai oma elämänhallinta ei ole kunnossa.

Isän puute (kun tässä puhutaan isättömyydestä) voi johtua myös siitä, että isä ei kotona ollessaan osallistu perheen elämään, tai osallistuu taitamattomasti. Taitamattomuudella tarkoitan esimerkiksi pelkän kurinpitäjän tai myötäilijän roolia, EN "vääränvärisen" paidan pukemista lapsen päälle tms.

Isän puuttuminen johtaa huonompaan taloudelliseen tilanteeseen ja yh-vanhemman väsymiseen. Oma isäni ei ollut kauhean hyvä ja oltaisiin ilmankin pärjätty, ehkä paremminkin, mutta rahaa oli kyllä enemmän kahdella huoltajalla kuin olisi ollut vain yhdellä.

No mun isä jätti meidät ku olin 11v, mä etin varmaa isähahmoo miehistä ja joiski asiois oon avuton ja oon tosi herkkä. Opiskelen yliopistos. Oon kateelline kaikille keil on läheinen perhe ja suku.

Tunnen muutaman aikuisen sekä alaikäisen, jotka eivät näe ollenkaan isäänsä ja ihan normaaleja ovat. Yksikin yh:n lapsi on tosi empaattinen ja ujo luonteeltaan, ei mikään villikko ja kiusaaja. Stereotypiat elää, mutta yh:iden lapsien ongelmat silloin jos niitä on niin liittyy muuhunkin kuin pelkkään isän puuttumiseen.

14 jatkaaa mun äiti kyl oli rikas joten rahallisesti oltiin rikkaita ja matkusteltiin paljon. Et isä ei mein perheeseen rahaa tuonut, vaan äidin työ oli se joka meidät piti rikkaana.

Eli ei se yh ain tarkota köyhyyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän yh-äitien kasvatit ikävästi erottuu väkivaltaisina porukoista. Syrjäytyneitä häiriköitä.

Olin aikanaan nuorisokodissa töissä, niin kyllä ne siellä asuvat lapset tosiaan pääsääntöisesti oli yksinäisten äitien kasvattamia. Mistä lie johtuu sitten, en osaa sanoa. Onko se isän puutetta vai ihan vaan aikuisen väsymystä ongelmien ilmetessä ilman arjen jakajaa?

Kyllähän sitä arkea olis jakanut, mut oman kokemuksen mukaan pääsääntöisesti yh:lle on tarjolla moni ongelmaisia miehiä. Otetaan esim. Alkoholisti tai sekakäyttäjä ja toisesta ääripäästä liian vanha mies. Monesti näissä on kyse se, ettei osata/haluta hoitaa arkea kunnolla vaan keskitytään ihan vääriin asioihin. Mulla ole koskaan ollut haluja ottaa tähän mitään mieslasta passattavaksi. Koska keskittyy lapseen niin se arki näyttäytyy tasaisena itsekkin jaksaa paremmin, kun nukkuu samaan aikaan lapsen kanssa ja ennen kaikkea sen pienen ihmeen ainutkertaisen elämän suojeleminen auttaa jaksamaan. Korvatulehduksen jälkeen ensimmäinen hymy mitä voit saada.

Tuntuu, että enemmän on näitä tapauksia missä isäpuoli on pedo.. annan halin itselleni halin, kun menen nukkumaan. Ne on just näitä mitkä naamioituvat auttajiksi niinkuin erään pienen tytön kohdalla.

Olen itse isätön ja samoin oma lapseni ja hänestä olen saanut kasvatettua kunnon ihmisen paljon paremmin kuin että isänsä olisi läsnä elämässämme ikinä ollut.

Ei ainakaan minuun vaikuttanut mitenkään.

Jari sinkkonen, lue mitä hän on asiasta mieltä

Riippuu isästä