Miten saan lapsen puhumaan? Häntä selvästi vaivaa joku, mutta ei saa sanottua.
Soitti minulle kesken koulupäivän "vahingossa". Kävin äsken hänen huoneessaan juttelemassa kun tulin töistä. Kaksi kertaa oli aloittamassa kertomaan jotain, mutta "unohti" aina mitä oli sanomassa. Sanoin, että lähden tekemään ruokaa, mutta tietäähän, että saa tulla sanomaan, jos on jotain, niin hän karjaisi mulle, että ei oo mitään. Eli jotain on. Ja vielä äsken kun olin kuorimassa perunoita, niin poika nappas mua hihasta kiinni ja tuli "vain katsomaan, joko ruoka ois valmista". Ei ole enää ihan pieni eikä ole tuolla tavalla hakeutunut lähelle enää moneen vuoteen. Silloinkin vielä kysyin, että haluaako sanoa mulle jotakin, mutta huusi uudestaan, ettei ole mitään. Lähti äsken kaverille ja minä jäin ihmettelemään. Hieman erikoiselta nyt tuntuu.
Teini-äiti-teini sanakirjan tässä tarvitsee. Minäkin olen muka yläasteella töissä ja päivittäin kohtaan nuoria, mutta oma on välillä vaikee kohdata. Kai sitä on liian läheinen.
Kommentit (71)
Kysele hieman onko kiusattu, onko tapahtunut joku nolo tilanne koukussa, onko tehnyt jotain kiellettyä, kyllä se syy vielä selviää.
Vie lapsi ajelulle. Jostain syystä autossa moni alkaa puhua
Miten sä siellä töissä kohtaat nuoria? Eikö sama toimi oman kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Kysele hieman onko kiusattu, onko tapahtunut joku nolo tilanne koukussa, onko tehnyt jotain kiellettyä, kyllä se syy vielä selviää.
Sellainen aika olennainen asia jäi aloituksesta pois, että jostain syystä esikoisen kanssa nää suorat kysymykset ei oo ikinä oikein toiminut. Oon niitä monestikin kokeillut, mutta lapsi menee niistä jotenkin lukkoon. Omin sanoin saa sanottua helpommin eikä ikinä ole tarvinnut tällä tavalla lypsää. On sanavalmis ja reipas ja kerran kun oon kysynyt, että mikä on, niin on kertonut. Tää on ihan ensimmäinen kerta kun ei uskalla tai pysty sanomaan ja oon sen takia aika hukassa nyt. Ehkä tällä kertaa olisikin helpompi alkaa kertomaan vastailemalla mun kysymyksiin. Pitääpä kokeilla sitä illalla.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vie lapsi ajelulle. Jostain syystä autossa moni alkaa puhua
Tää on kans varmaan ihan toimiva. :)
-ap
Anna olla. Kyllä se sanoo jos haluaa
Onko hän ollut Ahmedin taksin kyydissä tänään? Tarkista onko hänen alushousunsa veressä
Tehkää jotain kivaa yhdessä ja jotain pojan lempiherkkuja. Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta pätee myös teinipoikiin.
Vierailija kirjoitti:
Anna olla. Kyllä se sanoo jos haluaa
Sehän tässä onkin se ongelma. Selvästi haluaa kertoa jotakin, mutta jostain syystä ei saa sanottua. Ja minä en saa häntä kertomaan niillä tavoin, mitkä ennen on toimineet. Turhauttava tilanne, kun näkee ja tuntee, että on jotain, mutta ei osaa ja pysty kuuntelemaan ja tukemaan. Siksi tulin viisaammilta kysymään neuvoja.
-ap
Ole lähellä, ole läsnä. Anna tilaisuuksia. Kuuntele. Voi olla, että kysely ei nyt auta. Mutta jos hän alkaa puhua niin ole kiinnostunut, tee täsmentäviä kysymyksiä, tarjoa lohtua ja apua.
Itse laitan joskus nuorelleni whatsap-viestiä, kysyn onko kaikki hyvin ja voinko jotenkin auttaa.. Siitä sitten joskus päästään eteenpäin ja ihan juttelemaan.
Oletko varma, että on kaverin luona? Oma veljeni usein lähti kaupungille tekee tihutöitä, kun oli jotain tapahtunut ja tätä jatkui pitkään, ennenkuin jäi kiinni ja kertoi kaiken. Koulussa oli parhaat kaverit hylänneet, koska oli leikkinyt kiusatun kanssa, eikä osannut käsitellä asiaa.
Jo pelkästään tuo soitto koulusta kertoo, että on joku juttu, mikä painaa mieltä. Ei teinit muuten vaan tai vahingossa soita äidille kesken koulupäivän.
Toivottavasti lapsesi saa kerrottua asiansa sinulle. Vaikutat välittävältä ja hyvältä äidiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie lapsi ajelulle. Jostain syystä autossa moni alkaa puhua
Tää on kans varmaan ihan toimiva. :)
-ap
Kyllä usein on. Ei tuokaan tenttaamalla puhu,mutta kahdestaan autossa tai muuten aikaa viettämällä se voi avata suunsa. Pitää ottaa aina hetkestä kiinni jos se juttelee. Silloin on puhuttu vaikka mistä.
Älä nyt ahdistele sitä lasta, anna sen hengittää. Kyllä se kertoo jos et ole liian utelias ja päällekäyvä.
Meillä oli myös hiljaisempi teini. Usein auttoi jos hetken marmatin jostain oman päiväni pilanneesta tilanteesta, olin ilmeisesti pojan mielestä samassa jamassa, joten kertoili sitten mulle itseään vaivaavista asioista. Nyt aikuisenakaan ei ole puheliainta sorttia, mutta yleensä tuo sama kikka toimii lukon avaamiseen.
Tuskin mitenkään, jos se on todennut, että sinä olet tyhmä, etkä ymmärrä. Onko teillä fiksua sukulaista?
Itsehän sain ehkä kerran kerrottua äidilleni, että minua huumattiin vastentahtoisesti. Ei rekisteröinyt.
Istut vaan sängyn reunalle ja olet hiljaa. Eiköhän jokainen teini halua että mutsi häipyy mahdollisimman pian pois ja sano asiansa.