Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhempani soittelevat minulle vain kertoakseen mitä kaikkea ovat tehneet sisarukseni kanssa? Eipä tunnu kivalta...
12.02.2022 |
Heillä siis kaksi lasta, minä, jonka kanssa ei tehdä mitään, ja sisarukseni, jonka lapset ja elämä on vanhemmilleni kaikki kaikessa. En ihan tarkoituksella pidä juurikaan yhteyttä, niin miksi ihmeessä pitää soitella "kun ei sinusta ole kuulunut mitään" vain kertoakseen mitä kaikkea ovat tehneet sisarukseni ja hänen lasten kanssa? Tuo tuntuu jo siltä että ehdoin tahdoin halutaan kiertää veistä haavassa. En kerro tarkoituksella enää mitään elämästäni, kun se ei heitä kiinnosta, kiinnostaa vain sisarukseni asiat.
Muita?
Kommentit (42)
Ehkä tahtovat sanoa, että haluaisivat tehdä samankaltaisia asioita sinunkin kanssa ja toivovat, että ottaisit yhteyttä useammin tai sitten vaan ajattelevat että olet kiinnostunut myös sisaruksiesi elämästä niin kuin perheessä yleensä on tapana olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisivat siis, että sinä käyt. Olet vaikea ja kiittämätön.
Niin, että kävisin kuuntelemassa sisaruksen asioita, ja mitä kaikkea ovat taas yhdessä puuhanneet :D
Ei kiitos
ap
Jostain syystä vanhemmilla on tapana kertoa mitä sisaruksille kuuluu. Sekä mies että minä olemme omien sisarussarjojen vanhimpia. Äidit vuodattavat kaikki sisarusten yksityisasiat ja vaikeudet niskaamme. Etäännyttää välejä tehokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisivat siis, että sinä käyt. Olet vaikea ja kiittämätön.
Niin, että kävisin kuuntelemassa sisaruksen asioita, ja mitä kaikkea ovat taas yhdessä puuhanneet :D
Ei kiitos
ap
Kylläpä oletkin hankala. Miten elämäsi noin muuten?
He haluaisivat sinunkin kanssasi tehdä jotain, mutta kuten sanoit, et anna edes mahdollisuutta. Vedät itse itsesi heistä kauemmas. Ehdota heille jotain yhdessä tekemistä, niin saatte yhteistä puhuttavaa, välinne paranevat ja elämänlaatusi kohenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
He haluaisivat sinunkin kanssasi tehdä jotain, mutta kuten sanoit, et anna edes mahdollisuutta. Vedät itse itsesi heistä kauemmas. Ehdota heille jotain yhdessä tekemistä, niin saatte yhteistä puhuttavaa, välinne paranevat ja elämänlaatusi kohenee.
Tätä mieltä minäkin. Vanhempasi haluaisivat viettää aikaa sinun kanssasi. Toivovat sitä, mutta eivät löydä sanoja. Arastelevat ehkä, jos olet sitä sorttia, joka helposti loukkaantuu tai väärinymmärtää.
Isovanhemmuus on oikeasti yksi elämän kohokohtia. Se on heille tärkeä asia ja he haluavat kertoa siitä sinulle. Sitä todennäköisesti ei ole tarkoitettu syyllistämään sinua, mutta on ymmärrettävää, että koet sen niin.
Omat vanhempani eivät osaa puhua aikuisten asioista. He eivät esimerkiksi ymmärrä koulutuksestani tai työstäni mitään ja heittävät niistä jonkun lapsellisen, ekana mieleen tulevan kysymyksen tai ajatuksen. Vaikea, suorastaan mahdoton, käydä keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä samaa. Mulla on lapsia (ainoat lapsenlapset) jotka ei kiinnosta tipan vertaa. Vanhempani ei halua tavata lapsiani ollenkaan eikä siis ole mitään kyläilyä, soittelua tai yhteydenpitoa. Soittavat kerta kahteen vuoteen jos on asiaa, siinä kaikki.
Mutta lapseton sisarukseni on heidän elämän sisältö. Auttavat kaikessa, viettävät aikaa, kaikki juhlapyhät yhdessä, hoitavat sisaruksen koiraa ja auttava siivoamaan ja remontoimaan, maksavat sisarukselle kaikenlaista, mm uuden auton ostivat. Mä en saa mitään, en edes joululahjaa tai korttia synttärinä.
Tuolle ei voi mitään. Pari kertaa puhuin asiasta, raivostuivat ja kostivat siten että suosiminen vain kiihtyi. Niillä on suosikki jota ne paapoo ja inhokki ei merkitse mitään.
Asia pitää vaan hyväksyä. Mitään et tuolle voi. Kaikki vanhemmat ei osaa eikä edes yritä olla tasapuolisia.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tahtovat sanoa, että haluaisivat tehdä samankaltaisia asioita sinunkin kanssa ja toivovat, että ottaisit yhteyttä useammin tai sitten vaan ajattelevat että olet kiinnostunut myös sisaruksiesi elämästä niin kuin perheessä yleensä on tapana olla.
Ei. Ennen kutsuivat syömään minutkin, nykyään saan kuulla miten ovat taas sisaruksen perheen kanssa syöneet. Minun lapselleni soittelevat parin kuukauden välein, sisaruksen lasten kanssa nähdään monta kertaa viikossa. Sisarukselleni käydään tekemässä kotiin kaikki remppahommat, minulle sanotaan että tee itse, tuohan on helppoa, tai että teemme jos sisaruksellesi, emme jaksa enää sinulle.
Tätä on siis jatkunut melko lailla aina, mutta vasta viimeaikoina olen väsähtänyt olemaan aina se jota ei auteta, ja jonka asiat ei kiinnosta, ja jota ei pyydetä mihinkään. Nyt ihmettelenkin enää sitä että miksi minulle soitellaan kuitenkin näitä sisaruksen asioita? Mitä järkeä tuossa on? Ai kun en mene enää paikanpäälle kuuntelemaan, ja katselemaan sitä että mninut on tiputettu pois perheestä, niin on ihan pakko kuitenkin soitella ja kertoa nämä asiat, jotta tietäisin miten kivaa heillä on keskenään, jotta minua oikein harmittaisi vielä lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmuus on oikeasti yksi elämän kohokohtia. Se on heille tärkeä asia ja he haluavat kertoa siitä sinulle. Sitä todennäköisesti ei ole tarkoitettu syyllistämään sinua, mutta on ymmärrettävää, että koet sen niin.
Omat vanhempani eivät osaa puhua aikuisten asioista. He eivät esimerkiksi ymmärrä koulutuksestani tai työstäni mitään ja heittävät niistä jonkun lapsellisen, ekana mieleen tulevan kysymyksen tai ajatuksen. Vaikea, suorastaan mahdoton, käydä keskustelua.
Nykyään monet isovanhemmat ei ole lainkaan kiinnostuneita lapsenlapista ja ihan itse ilmoittavat että emme ala isovanhemmiksi ollenkaan. Meillä tällaiset. Omat vanhemmat vielä. Eivät edes tiedä lasteni ikiä ja tuskin nimiäkään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä samaa. Mulla on lapsia (ainoat lapsenlapset) jotka ei kiinnosta tipan vertaa. Vanhempani ei halua tavata lapsiani ollenkaan eikä siis ole mitään kyläilyä, soittelua tai yhteydenpitoa. Soittavat kerta kahteen vuoteen jos on asiaa, siinä kaikki.
Mutta lapseton sisarukseni on heidän elämän sisältö. Auttavat kaikessa, viettävät aikaa, kaikki juhlapyhät yhdessä, hoitavat sisaruksen koiraa ja auttava siivoamaan ja remontoimaan, maksavat sisarukselle kaikenlaista, mm uuden auton ostivat. Mä en saa mitään, en edes joululahjaa tai korttia synttärinä.Tuolle ei voi mitään. Pari kertaa puhuin asiasta, raivostuivat ja kostivat siten että suosiminen vain kiihtyi. Niillä on suosikki jota ne paapoo ja inhokki ei merkitse mitään.
Asia pitää vaan hyväksyä. Mitään et tuolle voi. Kaikki vanhemmat ei osaa eikä edes yritä olla tasapuolisia.
Ymmärrän, eikä minulla ole mitään tarvetta olla hyväksymättä. Asiat olkoon kuten ovat, se on ihan fine, mutta kun ei huvittaisi enää tuokaan että soitellaan noita asioita. Se tuntuu ihan tahalliselta loukkaamiselta.
ap, kuten tuo edellinenkin pitempi teksti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tahtovat sanoa, että haluaisivat tehdä samankaltaisia asioita sinunkin kanssa ja toivovat, että ottaisit yhteyttä useammin tai sitten vaan ajattelevat että olet kiinnostunut myös sisaruksiesi elämästä niin kuin perheessä yleensä on tapana olla.
Ei. Ennen kutsuivat syömään minutkin, nykyään saan kuulla miten ovat taas sisaruksen perheen kanssa syöneet. Minun lapselleni soittelevat parin kuukauden välein, sisaruksen lasten kanssa nähdään monta kertaa viikossa. Sisarukselleni käydään tekemässä kotiin kaikki remppahommat, minulle sanotaan että tee itse, tuohan on helppoa, tai että teemme jos sisaruksellesi, emme jaksa enää sinulle.
Tätä on siis jatkunut melko lailla aina, mutta vasta viimeaikoina olen väsähtänyt olemaan aina se jota ei auteta, ja jonka asiat ei kiinnosta, ja jota ei pyydetä mihinkään. Nyt ihmettelenkin enää sitä että miksi minulle soitellaan kuitenkin näitä sisaruksen asioita? Mitä järkeä tuossa on? Ai kun en mene enää paikanpäälle kuuntelemaan, ja katselemaan sitä että mninut on tiputettu pois perheestä, niin on ihan pakko kuitenkin soitella ja kertoa nämä asiat, jotta tietäisin miten kivaa heillä on keskenään, jotta minua oikein harmittaisi vielä lisää?
Mun vanhemmat on ihan samanlaiset mutta toinen onkin narsisti, ja ne tekee just tahallaan tuota. Tarkoitus on ihan tietoisesti loukata, satuttaa ja käyttää valtaa. Oliko sun lapsuudessa mitään sellaista että vanhemmat oli narsistisia?
Kuulostaa suosimiselta. Oletko tietoinen perintöhommista? Eli onko kaikki valutettu jo siskollesi?
Jos suosimisesta sanoo vanhemmille, niin he kääntävät oman suosimisensa sen lapsen niskoille, ja loukkaantuvat itse kun heitä syytetään suosimisesta. Eli voittaa et voi, parempi niellä vain.
Voiskos tuo soittelu olla sellasta että yritetään pitää välejä yllä, ettei voida syyttää heitä siitä etteivät olisi tekemisissä? Eli sekin saadaan sinun syyksesi, jos et yhteyttä pidä "me kyllä on soiteltu mutta lapsi ei jostain syystä halua olla tekemisissä, mokoma kiittämätön"!"!
Moni vanhemman sukupolven edustaja haluaa pitää kulissit kunnossa, ja se joka niitä horjuttaa, leimataan joka paikkaan syylliseksi ja mielisairaagsi. Varo vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tahtovat sanoa, että haluaisivat tehdä samankaltaisia asioita sinunkin kanssa ja toivovat, että ottaisit yhteyttä useammin tai sitten vaan ajattelevat että olet kiinnostunut myös sisaruksiesi elämästä niin kuin perheessä yleensä on tapana olla.
Ei. Ennen kutsuivat syömään minutkin, nykyään saan kuulla miten ovat taas sisaruksen perheen kanssa syöneet. Minun lapselleni soittelevat parin kuukauden välein, sisaruksen lasten kanssa nähdään monta kertaa viikossa. Sisarukselleni käydään tekemässä kotiin kaikki remppahommat, minulle sanotaan että tee itse, tuohan on helppoa, tai että teemme jos sisaruksellesi, emme jaksa enää sinulle.
Tätä on siis jatkunut melko lailla aina, mutta vasta viimeaikoina olen väsähtänyt olemaan aina se jota ei auteta, ja jonka asiat ei kiinnosta, ja jota ei pyydetä mihinkään. Nyt ihmettelenkin enää sitä että miksi minulle soitellaan kuitenkin näitä sisaruksen asioita? Mitä järkeä tuossa on? Ai kun en mene enää paikanpäälle kuuntelemaan, ja katselemaan sitä että mninut on tiputettu pois perheestä, niin on ihan pakko kuitenkin soitella ja kertoa nämä asiat, jotta tietäisin miten kivaa heillä on keskenään, jotta minua oikein harmittaisi vielä lisää?
Mun vanhemmat on ihan samanlaiset mutta toinen onkin narsisti, ja ne tekee just tahallaan tuota. Tarkoitus on ihan tietoisesti loukata, satuttaa ja käyttää valtaa. Oliko sun lapsuudessa mitään sellaista että vanhemmat oli narsistisia?
Enpä osaa ajatella noin, suht normaali lapsuus minulla kait oli?
Sisarustani on kyllä suosittu aina.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa suosimiselta. Oletko tietoinen perintöhommista? Eli onko kaikki valutettu jo siskollesi?
Jos suosimisesta sanoo vanhemmille, niin he kääntävät oman suosimisensa sen lapsen niskoille, ja loukkaantuvat itse kun heitä syytetään suosimisesta. Eli voittaa et voi, parempi niellä vain.
Voiskos tuo soittelu olla sellasta että yritetään pitää välejä yllä, ettei voida syyttää heitä siitä etteivät olisi tekemisissä? Eli sekin saadaan sinun syyksesi, jos et yhteyttä pidä "me kyllä on soiteltu mutta lapsi ei jostain syystä halua olla tekemisissä, mokoma kiittämätön"!"!
Moni vanhemman sukupolven edustaja haluaa pitää kulissit kunnossa, ja se joka niitä horjuttaa, leimataan joka paikkaan syylliseksi ja mielisairaagsi. Varo vain.
Olen toinen tässä ketjussa vastannut ja meillä perintö menee suosikille, on tehty jo testamentti. Tätä hierotaan naamaan joka kerta kun soittavat, siis vahingoniloisena ilkkuvat ja muistuttelevat että se perintöhän menee sitten kokonaan sisarukselle!
On siis tietoista loukkaamista ja satuttamista tuo kaikki. Ei ole mistään vahingosta kyse vaan kaikki on suunnitelmallista.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa suosimiselta. Oletko tietoinen perintöhommista? Eli onko kaikki valutettu jo siskollesi?
Jos suosimisesta sanoo vanhemmille, niin he kääntävät oman suosimisensa sen lapsen niskoille, ja loukkaantuvat itse kun heitä syytetään suosimisesta. Eli voittaa et voi, parempi niellä vain.
Voiskos tuo soittelu olla sellasta että yritetään pitää välejä yllä, ettei voida syyttää heitä siitä etteivät olisi tekemisissä? Eli sekin saadaan sinun syyksesi, jos et yhteyttä pidä "me kyllä on soiteltu mutta lapsi ei jostain syystä halua olla tekemisissä, mokoma kiittämätön"!"!
Moni vanhemman sukupolven edustaja haluaa pitää kulissit kunnossa, ja se joka niitä horjuttaa, leimataan joka paikkaan syylliseksi ja mielisairaagsi. Varo vain.
Mä kun yritin ottaa suosimisen puheeksi - joka oli jo todella törkeällä levelillä, eli suosikille maksettiin opinnot, ostettiin asunto ja auto - niin siitä tuli kolmas maailmansota ja narsistiset epäreilut suosijavanhemmat käänsi koko suvun mua vastaan. Valehtelivat minusta kaikkea paskaa, ja mustamaalasivat minkä kerkesivät. Siinä meni sit suku kerralla.
Tuo on todella yleinen kuvio! Mutta samalla myös tabu josta ei voi puhua. Varsinkin se syrjitty lapsi leimataan ahneeksi paskaksi ja kiittämättömäksi jos se ottaa tän puheeksi, vaikka siis olisi miten törkeä suosiminen.
T. Myös yksi perinnöttä jäävä, suosikki saa kaiken
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa suosimiselta. Oletko tietoinen perintöhommista? Eli onko kaikki valutettu jo siskollesi?
Jos suosimisesta sanoo vanhemmille, niin he kääntävät oman suosimisensa sen lapsen niskoille, ja loukkaantuvat itse kun heitä syytetään suosimisesta. Eli voittaa et voi, parempi niellä vain.
Voiskos tuo soittelu olla sellasta että yritetään pitää välejä yllä, ettei voida syyttää heitä siitä etteivät olisi tekemisissä? Eli sekin saadaan sinun syyksesi, jos et yhteyttä pidä "me kyllä on soiteltu mutta lapsi ei jostain syystä halua olla tekemisissä, mokoma kiittämätön"!"!
Moni vanhemman sukupolven edustaja haluaa pitää kulissit kunnossa, ja se joka niitä horjuttaa, leimataan joka paikkaan syylliseksi ja mielisairaagsi. Varo vain.
Olen toinen tässä ketjussa vastannut ja meillä perintö menee suosikille, on tehty jo testamentti. Tätä hierotaan naamaan joka kerta kun soittavat, siis vahingoniloisena ilkkuvat ja muistuttelevat että se perintöhän menee sitten kokonaan sisarukselle!
On siis tietoista loukkaamista ja satuttamista tuo kaikki. Ei ole mistään vahingosta kyse vaan kaikki on suunnitelmallista.
Eli sulla on kokemusta samasta, mutta silti mielestäsi ap:n vanhemmat tahtovat sanoa, että haluaisivat tehdä samankaltaisia asioita apn kanssa ja toivovat, että hän ottaisi yhteyttä useammin tai sitten vaan ajattelevat että ap on kiinnostunut myös Suosikkisisaruksen elämästä niin kuin perheessä yleensä on tapana olla.
?? Mit vit?
Mä huomasin tuommoista teini-iässä isovanhemmissani. Vain pienten serkkujeni asiat olivat tärkeitä.
Kaikki korvatulehdukset ja oksennustaudit puhuttiin mulle, milloin kelläkin puhkesi hammas ja mitä hauskaa se lutunen pirkkoeemeli olikaan sanonut päiväkodissa. Sitten oli niiden juhlia videoilla ja kuvia pällisteltiin tuon tuosta.
Lukiolaisena kävin moikkaamassa isovanhempiani 2-3 viikossa. Parisen tuntia kahvitteltiin ja kuuntelin noita kuulumisia. Ei oikeastaan ollenkaan heistä mitään. Vain kuka oli milloinkin tulossa hoitoon tai he olivat menossa hoitamaan. Ei kysytty kertaakaan mun kuulumisia.
Mä yritin pitää yhteyksiä yllä siihen suuntaan, koko lapsuuteni. Sitten viimeinen niitti oli se, ettei ylppäreissä edes päässeet käymään. Serkku oli päässyt ysiltä ja sisarensa kutoselta, että siellä kävivät kahvilla.
Äitini oli eronnut heidän pojastaan(spurgu, asuikin veneen alla) ja siitäkö mua sitten rangaistiin? Ei ne tädit ja sedätkään mun kanssa yhteyksissä olleet, eivät tulleet ylppäreihin hekään, kun oli noita muita kevätjuhlajuhlia.
Olen vieläkin katkera. Yksi serkku yrittää pitää yhteyttä muhun ja aina ihmettelee katkeruuttani.
Siinä (mun) suvussa on ollut ristiäisiä, pienten synttäreitä, häitä, ylppäreitä, paljon kesäjuhlia - ovat todella tiivistä porukkaa.. Mua ei ole kertaakaan kutsuttu, ei pienenä lapsena, ei teininä, eikä nyt etenkään aikuisena. Hautajaisiin sain kutsut, että jos nyt edes viimeiset hyvästit haluaisin sanoa.
Jep, mä olen hankala, mutta hehän mut siihen kasvatti.
Haluaisivat siis, että sinä käyt. Olet vaikea ja kiittämätön.