Vaihtaisitko 70-80-luvun nuoruutesi 2020-luvun nuoruuteen netteineen ja tikkitokkeineen?

Ei todellakaan kiinnostaisi tiktokit ja muut adhd-jonneilut :D

Jotenkin se 70-80-luvun nuoruus rajallisine mahdollisuuksineen oli kuitenkin täynnä toivoa ja itsestään selvää, että asiat tulevat menemään hienosti, jos ei niitä ihan mokaamalla mokaa itse.

En ikinä luopuisi 80-luvun nuoruusvuosista. Ääretön vapaus touhuta mitä huvitti, ihmiskunnan parasta aikaa.

Eikö se ole niin ettei nykyään ole nuorille mitään hyvää täällä.

Uskon että olisin ollut 90- ja 2000-luvulla vähemmän ahdistuneempi netin tietojen/videoiden/ohjeiden ansiosta. Mutta taas riski olisi ollut saalistajat, kuten olikin ja liikaa sähkömagneettisuutta. 

Vähissä kai on ihmiset, jotka eivät omaa nuoruuttaan parhaana aikakautena muistelisi. Kuten tuo äänestystuloskin todistaa.

Me muutaman aikuisen kanssa järjestettiin nuorille päivä, johon kuului lentopalloa, yhdessäoloa jne. Kaikki olivat ennen sitä päivää haluttomia lähtemään pois koneiltaan ja puhelimiltaan, seuraavana päivänä alkoi tulla viestejä, ettei heillä ole ikinä ollut yhtä kivaa ja nyt he pelaavat lentopalloa, kulkevat yhdessä, siis oikeasti viettävät aikaa niin kuin nuoret ennen ja ilmeet heillä ovat oikeasti elävät.

En vaihtaisi, koska mulla oli elämä ja kavereita. Jos ei olisi ollut - kuten nyt - olisi ollut melko ankeeta ilman nettiä.

Olen 60-kymppinen ja jos taikasauvaa heilauttamalla voisi muuttua nuoreksi, niin ottaisin mieluummin oman nuoruuden aikakauden kuin nykyajan. Jotenkin ankealta tuo näyttää niin monen osalta. Uuvutaan vissiin jo päiväkodissa, jos ei sitten purra ja potkita ja siitä sitten eteenpäin. Huh.

Kumpi vaan kävisi, jos voisin vaihtaa lapsuusperheen toiseen.

Nykyajan nuorilla taas ajatus kaikesta teknologiasta luopumisesta on kauhistus. Mutta niinhän se menee. Oma nuoruus on aina sitä kulta-aikaa.

Kasariteini kirjoitti:

Vähissä kai on ihmiset, jotka eivät omaa nuoruuttaan parhaana aikakautena muistelisi. Kuten tuo äänestystuloskin todistaa.

Mutta olihan se 80-luku lapsille hienoa! Ei tarvinnut pelätä kuin kotímaisia namusetíä. Pultsaritkin olivat leppoisia, eivätkä mitään arvaamattomia nístejä.

Oli alkuperäinen Star Wars, ja toivoa että sille saagalle tulee vielä jatkoa. No, se meni kyllä vithuralleen. Kesät olivat kuumia ja talvet kylmiä, miehet rautaa eivätkä naisetkaan lautaa.

M/ vm-75

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan nuorilla taas ajatus kaikesta teknologiasta luopumisesta on kauhistus. Mutta niinhän se menee. Oma nuoruus on aina sitä kulta-aikaa.

Nykyajan nuoret ei tiedä paremmasta. Ne ei koskaan ole kokeneet sitä aikaa, kun kenelläkään ei ollut mitään nettiä, somea, älypuhelinta. Ei sitä voi kuvitella, jos ei itse ole elänyt sitä todellisuutta. Ne jotka ovat tuon ajan kokeneet, ovat myös kokeneet muutoksen ja nykyajan, joten heillä on vertailupohjaa näiden vaintoehtojen välillä.

Ikinä en vaihtaisi nuoruutta 80-luvulla tämän päivän nuoruuteen. En ikinä! Nykyään nuoret elää virtuaalielämää. Mikään ei ole aitoa. On vain kilpailua, suoriutumista, muille näyttämistä. Kaikki keinotekoisesti, ja keinoja kaihtamatta. Illuusio elämästä. Elämä eletään somen välityksellä. Elämyksiä ei ole. Tärkeintä on vaan saada asiat kuvattua someen. Itse kokemus ei ole mitään, jos sitä ei pääse levittämään someen. Ja sen levittämisen ideahan on tehdä muut kateelliseksi, ja nostaa omaa statustaan. Nykynuoret voi äärettömän huonosti. On syrjäytyneisyyttä, mielenterveysongelmia, päihdeongelmia, yksinäisyyttä, itsetuhoisuutta, kouluväkivaltaa. Ihan eri mittakaavassa kuin aikaan ennen somea. Kukaan ei riitä, mikään ei riitä.

En vaihtaisi, 1980-luku oli huippuaika ilman someja ja kännyköitä.

80-luvulla oli vielä vapaata seksiä. Provinssissakin oli 5 miestä yhtenä vuonna.

Koulussakin oikeasti oppi jotain, jos piti päänsä kiinni ja seurasi vähänkään. Ei ollut luokka täynnä nepsyjä ja ADHD-sekopäitä. Eikä jokaisella oppilaalla henkilökohtaista avustajaa. 30 teiniä pystyi olemaan 45 minuuttia samassa huoneessa ilman, että kenenkään polla sekosi.

Omat nuoruuden törttöilyt eivät päätyneet nettiin kaikkien nähtäväksi, paljon vapaammin sai olla lapsellinen tai pukeutua miten haluaa kun ei tarvinnut matkia nettijulkkiksia ja tehdä sisältöä tiktokiin.

80 luvulla naiset ei ollut pihtareita.

Vierailija kirjoitti:

Koulussakin oikeasti oppi jotain, jos piti päänsä kiinni ja seurasi vähänkään. Ei ollut luokka täynnä nepsyjä ja ADHD-sekopäitä. Eikä jokaisella oppilaalla henkilökohtaista avustajaa. 30 teiniä pystyi olemaan 45 minuuttia samassa huoneessa ilman, että kenenkään polla sekosi.

Peruskoulun tasokurssit oli mahtavia, ei ne häiriköt olleet muilla kuin niillä alimman tason tunneilla tai sitten tarkkiksella. Meidän luokalla oli 36 enimmillään.