Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhempani soittelevat minulle vain kertoakseen mitä kaikkea ovat tehneet sisarukseni kanssa? Eipä tunnu kivalta...
12.02.2022 |
Heillä siis kaksi lasta, minä, jonka kanssa ei tehdä mitään, ja sisarukseni, jonka lapset ja elämä on vanhemmilleni kaikki kaikessa. En ihan tarkoituksella pidä juurikaan yhteyttä, niin miksi ihmeessä pitää soitella "kun ei sinusta ole kuulunut mitään" vain kertoakseen mitä kaikkea ovat tehneet sisarukseni ja hänen lasten kanssa? Tuo tuntuu jo siltä että ehdoin tahdoin halutaan kiertää veistä haavassa. En kerro tarkoituksella enää mitään elämästäni, kun se ei heitä kiinnosta, kiinnostaa vain sisarukseni asiat.
Muita?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Mä huomasin tuommoista teini-iässä isovanhemmissani. Vain pienten serkkujeni asiat olivat tärkeitä.
Kaikki korvatulehdukset ja oksennustaudit puhuttiin mulle, milloin kelläkin puhkesi hammas ja mitä hauskaa se lutunen pirkkoeemeli olikaan sanonut päiväkodissa. Sitten oli niiden juhlia videoilla ja kuvia pällisteltiin tuon tuosta.
Lukiolaisena kävin moikkaamassa isovanhempiani 2-3 viikossa. Parisen tuntia kahvitteltiin ja kuuntelin noita kuulumisia. Ei oikeastaan ollenkaan heistä mitään. Vain kuka oli milloinkin tulossa hoitoon tai he olivat menossa hoitamaan. Ei kysytty kertaakaan mun kuulumisia.
Mä yritin pitää yhteyksiä yllä siihen suuntaan, koko lapsuuteni. Sitten viimeinen niitti oli se, ettei ylppäreissä edes päässeet käymään. Serkku oli päässyt ysiltä ja sisarensa kutoselta, että siellä kävivät kahvilla.
Äitini oli eronnut heidän pojastaan(spurgu, asuikin veneen alla) ja siitäkö mua sitten rangaistiin? Ei ne tädit ja sedätkään mun kanssa yhteyksissä olleet, eivät tulleet ylppäreihin hekään, kun oli noita muita kevätjuhlajuhlia.
Olen vieläkin katkera. Yksi serkku yrittää pitää yhteyttä muhun ja aina ihmettelee katkeruuttani.
Siinä (mun) suvussa on ollut ristiäisiä, pienten synttäreitä, häitä, ylppäreitä, paljon kesäjuhlia - ovat todella tiivistä porukkaa.. Mua ei ole kertaakaan kutsuttu, ei pienenä lapsena, ei teininä, eikä nyt etenkään aikuisena. Hautajaisiin sain kutsut, että jos nyt edes viimeiset hyvästit haluaisin sanoa.
Jep, mä olen hankala, mutta hehän mut siihen kasvatti.
Mulla on ihan samanlaista isän suvun puolelta, vaikka hän on edelleen yhdessä äitini kanssa. Suosikkia halutaan kyllä tavata, muttei minua. En oel enää ollut tekemisissä kymmeneen vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne epäreilut suosijat tietää sisimmässään että ovat tietoisesti epäreiluja. Ensin on se päätös että päätän olla epäreilu ja suosia toista. Ja sen jälkeen yritetään keksiä itseä suojatakseen perustelut miksi sitä inhokkia ei auteta. Kun se on niin vaikea, se on niin loukkaantuva, se on niin ikävä kaikin puolin. Ja kas, omstunto on puhdas, ne syyt oikeuttavat kaiken suosimisen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa suosimiselta. Oletko tietoinen perintöhommista? Eli onko kaikki valutettu jo siskollesi?
Jos suosimisesta sanoo vanhemmille, niin he kääntävät oman suosimisensa sen lapsen niskoille, ja loukkaantuvat itse kun heitä syytetään suosimisesta. Eli voittaa et voi, parempi niellä vain.
Voiskos tuo soittelu olla sellasta että yritetään pitää välejä yllä, ettei voida syyttää heitä siitä etteivät olisi tekemisissä? Eli sekin saadaan sinun syyksesi, jos et yhteyttä pidä "me kyllä on soiteltu mutta lapsi ei jostain syystä halua olla tekemisissä, mokoma kiittämätön"!"!
Moni vanhemman sukupolven edustaja haluaa pitää kulissit kunnossa, ja se joka niitä horjuttaa, leimataan joka paikkaan syylliseksi ja mielisairaagsi. Varo vain.
Mä kun yritin ottaa suosimisen puheeksi - joka oli jo todella törkeällä levelillä, eli suosikille maksettiin opinnot, ostettiin asunto ja auto - niin siitä tuli kolmas maailmansota ja narsistiset epäreilut suosijavanhemmat käänsi koko suvun mua vastaan. Valehtelivat minusta kaikkea paskaa, ja mustamaalasivat minkä kerkesivät. Siinä meni sit suku kerralla.
Tätäpä tarkoitan. Ap tekee ihan oikein kun ei ole tekemisissä. Seuraavaksi kannattaa olla enää vastaamatta puhelimeenkaan...
Meilläkin suosikille nääs maksettu kaikki, ja hänen lapsetkin hoidettu, mutta siitä ei saa sanoa mitään, koska 3. maailmansota alkaa. Meinaavat vetää hautaan asti sillä linjalla että minä olen vain kiittämätön typerys, jota on ihan samalla tavalla aina autettu ja hoivattu.
Suosija on myös usein ovelia ja suunnitelmallisia. Esim mua (inhokkilasta) ei ole koskaan autettu mitenkään aikuisiällä, siis kertaakaan. Sisarusta autetaan viikottain ja päivittäin ja myös rahallisesti.
Osaavat sepittä silti suvulle ja tutuille tarinaa miten niin auttavan minua ja hoitavat minun lapsiani. Ja miten niin osallistutaan ja hankitaan kaikki.
Olin aivan pöllämystynyt kun ekan kerran nuo ”jäi kiinni” eli kun tuttu näki minut ja ihaili ääneen miten ne mun vanhemmat aina mua auttaa ja lapsiani hoitaa. Olin aivan suu auki enkä osannut sanoa mitään. Täyttä valhetta kaikki, koskaan ei olla apua saatu!
Sittemmin olen tottunut jo, mutta en jaksa korjata valheita sillä huomaan että mua ei uskota jos korjaan.
Tavallaan pitää ihailla noiden oveluutta kun osaavat rakentaa ”alibia” tuekseen.
Perinnöttähän ei voi jättää ilman painavaa syytä eli lapsi on laki-osaansa oikeutettu.
Perinnöttä jättäminen ei onnistu vain, koska vanhempi tätä haluaisi.
Otan osaa. Mutkin on "unohdettu" kutsua perhepäivällisille, joihin osallistuivat molemmat siskoni miehineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perinnöttähän ei voi jättää ilman painavaa syytä eli lapsi on laki-osaansa oikeutettu.
Perinnöttä jättäminen ei onnistu vain, koska vanhempi tätä haluaisi.
Se ei silti estä vanhemman tekemästä testamenttia. Testamentti voi olla miten lainavastainen tahansa. Se sit käräjillä ratkaistaan.
Esim oma narsistivanhempi on tehnyt testamentin jossa syyttää mua loukkaavasta käytöksestä ja vaati etten saa lakiosaakaan. Mä olen siis se kiltti lapsi, ahkera ja tunnollinen, kouluttanut itseni, asiat hyvin hoitanut eikä koskaan rikoksia tms epäsopivaa. Ja mua syytetään siis tuosta!
Sen sijaan suosikki jolle kaikki menee on rötöstellyt, töhöttänyt kaikkea, alko maistuu ja työt ei. Mutta on kuitenkin suosikkilapsi jolle kaikki testamentattiin.
Lakiosan saadakseni mun pitäis riitauttaa tuo testamentti.
Tyypillinen kuvio ja voi aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa suhteille.
Ja kun livenäkin tavataan, ainoa oma keino osoittaa olevansa "normaali ja kiitollinen" lapsi, on kuunnella loputonta tarinaa ja hassunhauskaa juttua siitå, mitä toiselle siskolle, hänen miehelleen ja perheelleen kuuluu × 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen kuvio ja voi aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa suhteille.
Ja kun livenäkin tavataan, ainoa oma keino osoittaa olevansa "normaali ja kiitollinen" lapsi, on kuunnella loputonta tarinaa ja hassunhauskaa juttua siitå, mitä toiselle siskolle, hänen miehelleen ja perheelleen kuuluu × 10
Meillä tää johti siihen että en ole enää väleissä vanhempiini enkä suosikkilapseen eli sisarukseen. Vanhemmat siis suosimisellaan tuhosi lopullisesti välit. Tulee olemaan hankalaa asioiden hoito kun ovat todella vanhoja ja avuntarpeisia.
Kunpa tästä puhuttaisiin, mutta asia on tabu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen kuvio ja voi aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa suhteille.
Ja kun livenäkin tavataan, ainoa oma keino osoittaa olevansa "normaali ja kiitollinen" lapsi, on kuunnella loputonta tarinaa ja hassunhauskaa juttua siitå, mitä toiselle siskolle, hänen miehelleen ja perheelleen kuuluu × 10
Meillä tää johti siihen että en ole enää väleissä vanhempiini enkä suosikkilapseen eli sisarukseen. Vanhemmat siis suosimisellaan tuhosi lopullisesti välit. Tulee olemaan hankalaa asioiden hoito kun ovat todella vanhoja ja avuntarpeisia.
Mä olen siskoni kanssa yhteyksissä. Hän on itsekin perillä äitini suosiosta ja on toisinaan yrittänyt keskustella aiheesta.
Sisko on nuorin meistä ja eniten saavuttanut elämässä. Mutta oli jo pienestä pitäen äidin silmäterä. Tavallaan ymmärrän, lähes iltatähti.. mutta sitten aikuisena tuommoinen suosiminen ei näytä hyvältä. Eikä tunnukaan.
Olen pyytänyt, ettei käytä tarmoaan enää äidin kanssa väleistä keskusteluihin. Menee heilläkin aivan joutavaksi riidaksi. Pitää välit nyt vaan hyvänä itsensä ja lapsiensa takia.
Mun ja siskonkaan ei tarvitse äidistä ja tilanteesta enää puhua. Asia on todettu ja sen kanssa on eletty, joten mennään sillä. Pidetään edes nämä välit ystävällisinä ja lämpiminä.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnöttähän ei voi jättää ilman painavaa syytä eli lapsi on laki-osaansa oikeutettu.
Perinnöttä jättäminen ei onnistu vain, koska vanhempi tätä haluaisi.Se ei silti estä vanhemman tekemästä testamenttia. Testamentti voi olla miten lainavastainen tahansa. Se sit käräjillä ratkaistaan.
Esim oma narsistivanhempi on tehnyt testamentin jossa syyttää mua loukkaavasta käytöksestä ja vaati etten saa lakiosaakaan. Mä olen siis se kiltti lapsi, ahkera ja tunnollinen, kouluttanut itseni, asiat hyvin hoitanut eikä koskaan rikoksia tms epäsopivaa. Ja mua syytetään siis tuosta!
Sen sijaan suosikki jolle kaikki menee on rötöstellyt, töhöttänyt kaikkea, alko maistuu ja työt ei. Mutta on kuitenkin suosikkilapsi jolle kaikki testamentattiin.
Lakiosan saadakseni mun pitäis riitauttaa tuo testamentti.
Ei estä, mutta jos mitään rikoksia muuta epäsopivaksi käytökseksi laskettavaa ei löydy olet osaasi oikeutettu.
Harvempi sieltä haudan takaa tulee enää huutelemaan.
Uskoisin, että ei mene perukirjan kirjoittajallekkaan ihan läpi, kun perinnöstä kieltäytyminenkin aiheuttaa melkoisen paperisodan eri tahojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisivat siis, että sinä käyt. Olet vaikea ja kiittämätön.
Niin, että kävisin kuuntelemassa sisaruksen asioita, ja mitä kaikkea ovat taas yhdessä puuhanneet :D
Ei kiitos
ap
Mistä katkeruus kumpuaa? Sinä itse poltat sillat takanasi ja vaikeutat omaa oloasi kun kostat itsellesi olemalla entistäkin vähemmin kontaktissa vanhempiisi. Selkeästi kaipaavat seuraasi ja varmasti ovat vähän huolissaankin vetäytymisestäsi. Sinulla on ihan yhtäläiset mahdollisuudet viettää mukavaa, yhteistä aikaa vanhempiesi kanssa kuin siskollasikin. Tätä et kuitenkaan halua syystä että?
Puhumattomuus ja tuntriden säätely näyttää olevan myös olevan sinulle haaste. Kaikki sosiaalisuus mitä siskosi saa, on sinulta pois näemmä. On aika katsoa peiliin, kukaan ei ole sinua kuitenkaan hyljännyt.
Mitä ihmeen "sisaruksia" täällä on ap:lla ja kommentoijilla? Onko sukupuolikäsitys niin sekaisin, ettette edes itse tiedå, onko teillä sisko vai veli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen kuvio ja voi aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa suhteille.
Ja kun livenäkin tavataan, ainoa oma keino osoittaa olevansa "normaali ja kiitollinen" lapsi, on kuunnella loputonta tarinaa ja hassunhauskaa juttua siitå, mitä toiselle siskolle, hänen miehelleen ja perheelleen kuuluu × 10
Meillä tää johti siihen että en ole enää väleissä vanhempiini enkä suosikkilapseen eli sisarukseen. Vanhemmat siis suosimisellaan tuhosi lopullisesti välit. Tulee olemaan hankalaa asioiden hoito kun ovat todella vanhoja ja avuntarpeisia.
Mä olen siskoni kanssa yhteyksissä. Hän on itsekin perillä äitini suosiosta ja on toisinaan yrittänyt keskustella aiheesta.
Sisko on nuorin meistä ja eniten saavuttanut elämässä. Mutta oli jo pienestä pitäen äidin silmäterä. Tavallaan ymmärrän, lähes iltatähti.. mutta sitten aikuisena tuommoinen suosiminen ei näytä hyvältä. Eikä tunnukaan.
Olen pyytänyt, ettei käytä tarmoaan enää äidin kanssa väleistä keskusteluihin. Menee heilläkin aivan joutavaksi riidaksi. Pitää välit nyt vaan hyvänä itsensä ja lapsiensa takia.
Mun ja siskonkaan ei tarvitse äidistä ja tilanteesta enää puhua. Asia on todettu ja sen kanssa on eletty, joten mennään sillä. Pidetään edes nämä välit ystävällisinä ja lämpiminä.ohis
Sulla on hyvä tilanne kun suosikkisisko tunnistaa tilanteen ja myöntää sen (ja kokee ehkä jopa syyllisyyttä).
Meillä sisarus ei tunnusta ilmiötä (siis kiistää suosimisen vaikka on saanut asunnon, auton jne ja mä en koskaan mitään). Viimeinen niitti oli kun mulla katkesi välit vanhempiin tän takia. Sisarus otti vanhempien puolen, meni niiden leiriin ja alkoi myös sitä samaa haukkumista ja säksätystä tuuttamaan mitä ne vanhemmatkin, eli miten olen kiittämätön, vaikea ja sen sellaista.
Nyt ei ole sit sisaruskaan elämässäni mukana. Suosiminen voi tuhota kaikki perheen suhteet niinkuin meillä nyt kävi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen "sisaruksia" täällä on ap:lla ja kommentoijilla? Onko sukupuolikäsitys niin sekaisin, ettette edes itse tiedå, onko teillä sisko vai veli?
Kaikki ei halua tulla tunnistetuksi. Mun sisarus - jonka sukupuolen tiedän hyvin - käy tällä palstalla joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisivat siis, että sinä käyt. Olet vaikea ja kiittämätön.
Niin, että kävisin kuuntelemassa sisaruksen asioita, ja mitä kaikkea ovat taas yhdessä puuhanneet :D
Ei kiitos
ap
Mistä katkeruus kumpuaa? Sinä itse poltat sillat takanasi ja vaikeutat omaa oloasi kun kostat itsellesi olemalla entistäkin vähemmin kontaktissa vanhempiisi. Selkeästi kaipaavat seuraasi ja varmasti ovat vähän huolissaankin vetäytymisestäsi. Sinulla on ihan yhtäläiset mahdollisuudet viettää mukavaa, yhteistä aikaa vanhempiesi kanssa kuin siskollasikin. Tätä et kuitenkaan halua syystä että?
Puhumattomuus ja tuntriden säätely näyttää olevan myös olevan sinulle haaste. Kaikki sosiaalisuus mitä siskosi saa, on sinulta pois näemmä. On aika katsoa peiliin, kukaan ei ole sinua kuitenkaan hyljännyt.
Hölmö. Itse katsoisit ihan iloisena vierestä kun sun siskoa/veljeä vietäisiin etelään, annettaisiin isoja summia rahaa, ostettaisiin auto, maksettaisiin käsiraha omakotitaloon, tehtäisiin ja maksettaisiin remontti - ja sä et saisi mitään, et edes joulukorttia.
Tuo on ITSENSÄ SUOJELEMISTA. Ja järkevää. Ettei mene siihen katsomaan itkua pidättäen mitä kaikkea toiselle syydetään ja mitä itse jää ilman. Ettei tarvi teeskennellä tekohymy naamassa että ei tää mua haittaa, ihan reilusti meni taas.
Se on helvetinmoista typeryyttä altistaa itsensä kiusaamiselle ja henkiselle väkivallalle mitä nuo vanhemmat jatkuvasti tekee.
Numerot estoon. Koko lapsuudenperheeltä. Vasta tämä toi rauhan ja riittävän etäisyyden asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisivat siis, että sinä käyt. Olet vaikea ja kiittämätön.
Niin, että kävisin kuuntelemassa sisaruksen asioita, ja mitä kaikkea ovat taas yhdessä puuhanneet :D
Ei kiitos
ap
Mistä katkeruus kumpuaa? Sinä itse poltat sillat takanasi ja vaikeutat omaa oloasi kun kostat itsellesi olemalla entistäkin vähemmin kontaktissa vanhempiisi. Selkeästi kaipaavat seuraasi ja varmasti ovat vähän huolissaankin vetäytymisestäsi. Sinulla on ihan yhtäläiset mahdollisuudet viettää mukavaa, yhteistä aikaa vanhempiesi kanssa kuin siskollasikin. Tätä et kuitenkaan halua syystä että?
Puhumattomuus ja tuntriden säätely näyttää olevan myös olevan sinulle haaste. Kaikki sosiaalisuus mitä siskosi saa, on sinulta pois näemmä. On aika katsoa peiliin, kukaan ei ole sinua kuitenkaan hyljännyt.
”Mistä katkeruus kumpuaa”? Ei jeesus taas nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen kuvio ja voi aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa suhteille.
Ja kun livenäkin tavataan, ainoa oma keino osoittaa olevansa "normaali ja kiitollinen" lapsi, on kuunnella loputonta tarinaa ja hassunhauskaa juttua siitå, mitä toiselle siskolle, hänen miehelleen ja perheelleen kuuluu × 10
Meillä tää johti siihen että en ole enää väleissä vanhempiini enkä suosikkilapseen eli sisarukseen. Vanhemmat siis suosimisellaan tuhosi lopullisesti välit. Tulee olemaan hankalaa asioiden hoito kun ovat todella vanhoja ja avuntarpeisia.
Mä olen siskoni kanssa yhteyksissä. Hän on itsekin perillä äitini suosiosta ja on toisinaan yrittänyt keskustella aiheesta.
Sisko on nuorin meistä ja eniten saavuttanut elämässä. Mutta oli jo pienestä pitäen äidin silmäterä. Tavallaan ymmärrän, lähes iltatähti.. mutta sitten aikuisena tuommoinen suosiminen ei näytä hyvältä. Eikä tunnukaan.
Olen pyytänyt, ettei käytä tarmoaan enää äidin kanssa väleistä keskusteluihin. Menee heilläkin aivan joutavaksi riidaksi. Pitää välit nyt vaan hyvänä itsensä ja lapsiensa takia.
Mun ja siskonkaan ei tarvitse äidistä ja tilanteesta enää puhua. Asia on todettu ja sen kanssa on eletty, joten mennään sillä. Pidetään edes nämä välit ystävällisinä ja lämpiminä.ohis
Sulla on hyvä tilanne kun suosikkisisko tunnistaa tilanteen ja myöntää sen (ja kokee ehkä jopa syyllisyyttä).
Meillä sisarus ei tunnusta ilmiötä (siis kiistää suosimisen vaikka on saanut asunnon, auton jne ja mä en koskaan mitään). Viimeinen niitti oli kun mulla katkesi välit vanhempiin tän takia. Sisarus otti vanhempien puolen, meni niiden leiriin ja alkoi myös sitä samaa haukkumista ja säksätystä tuuttamaan mitä ne vanhemmatkin, eli miten olen kiittämätön, vaikea ja sen sellaista.
Nyt ei ole sit sisaruskaan elämässäni mukana. Suosiminen voi tuhota kaikki perheen suhteet niinkuin meillä nyt kävi.
Nää on kyllä kurjia tarinoita. Voimia!
Mulla sama tilanne.
Olen sisaruksista vanhin ja aina on kaadettu nuorempien asiat mun niskaan.
Nyt ollaan kaikki sisarukset nelikymppisiä ja äitini tekee tuota vieläkin, tosin nykyään nähdään ja soitellaan hyvin harvakseltaan.
Juuri tuo Ap:n lause, että 'susta kuuluu nykyisin niin harvoin' on myös sanasta sanaan äitini suusta.
No, äitini kertoo puhelimessa tai nähdessä omat asiansa ja sisarusteni asiat ja sitten onkin jo juttelut juteltu.
Tätähän tää oli jo lapsuudessa, toinen äitini usein käyttämä lause oli 'no et sä tarvi' ja tämä koski kaikkea, kaverisuhteita, harrastuksia, vaatteita, ihan kaikkea. Jopa opiskeluja, ammattihaaveita, tavallisia elämän etappeja.
Pitkälle aikuisuuteen alitajuisesti toteutinkin tätä päähäni taottua oppia, kunnes mone käänteen jälkeen tajusin, että mitä ihmettä, totta kai tarvitsen, ihan samoja asioita kuin kuka tahansa tässä maailmassa.
On kyllä ollut opettelua ja välillä ottaa koville. Niin monet ihmiset elämässä ovat oppineet siihen, että en tarvitse, hoidan kyllä, minut voi sivuuttaa.
Jopa oma avioliitto on mennyt uusintatarkasteluun ja välit lapsuuden perheeseen ovat etääntyneet huomattavasti.
Positiivista on se, että olen edennyt urallani ihan uudella tavalla ja vauhdilla, elämään on tullut uusia harrastuksia, teinini ovat oppineet kunnioittamaan äitiä, olemme kyllä läheisiä ja välit ovat hyvät, mutta rooliani auktoriteettina ja rajojen asettajana ei epäillä. Tilaa keskustella on, mutta vanhemmuuteni on jämäkämpää kuin aiemmin.
Avioliittoni tuskin selviää, mutta en voi enää palata vanhaan, tunnen löytäneeni itseni ensimmäisen kerran elämässäni.
Ei vanhempien hölmöilyjä voi surra loputtomiin, olen käyttänyt paljon aikaa sen miettimiseen, miksi äitini toimi kuten toimi ja toivonut jonkinlaista, jota englanniksi hyvin kutsutaan sanoilla 'closure' ja 'resolution'.
Mutta eihän tälläistä tule ja turha toivominen vain laittaa minut taas solmuun, kaikilla vain ei ole hyvää äitiä, tämän hyväksyminen on vapauttanut minut.
Tätäpä tarkoitan. Ap tekee ihan oikein kun ei ole tekemisissä. Seuraavaksi kannattaa olla enää vastaamatta puhelimeenkaan...
Meilläkin suosikille nääs maksettu kaikki, ja hänen lapsetkin hoidettu, mutta siitä ei saa sanoa mitään, koska 3. maailmansota alkaa. Meinaavat vetää hautaan asti sillä linjalla että minä olen vain kiittämätön typerys, jota on ihan samalla tavalla aina autettu ja hoivattu.