Miksi vanhempani soittelevat minulle vain kertoakseen mitä kaikkea ovat tehneet sisarukseni kanssa? Eipä tunnu kivalta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa suosimiselta. Oletko tietoinen perintöhommista? Eli onko kaikki valutettu jo siskollesi?

Jos suosimisesta sanoo vanhemmille, niin he kääntävät oman suosimisensa sen lapsen niskoille, ja loukkaantuvat itse kun heitä syytetään suosimisesta. Eli voittaa et voi, parempi niellä vain. 

Voiskos tuo soittelu olla sellasta että yritetään pitää välejä yllä, ettei voida syyttää heitä siitä etteivät olisi tekemisissä? Eli sekin saadaan sinun syyksesi, jos et yhteyttä pidä "me kyllä on soiteltu mutta lapsi ei jostain syystä halua olla tekemisissä, mokoma kiittämätön"!"!

Moni vanhemman sukupolven edustaja haluaa pitää kulissit kunnossa, ja se joka niitä horjuttaa, leimataan joka paikkaan syylliseksi ja mielisairaagsi. Varo vain.

Mä kun yritin ottaa suosimisen puheeksi - joka oli jo todella törkeällä levelillä, eli suosikille maksettiin opinnot, ostettiin asunto ja auto - niin siitä tuli kolmas maailmansota ja narsistiset epäreilut suosijavanhemmat käänsi koko suvun mua vastaan. Valehtelivat minusta kaikkea paskaa, ja mustamaalasivat minkä kerkesivät. Siinä meni sit suku kerralla.

Tätäpä tarkoitan. Ap tekee ihan oikein kun ei ole tekemisissä. Seuraavaksi kannattaa olla enää vastaamatta puhelimeenkaan...

Meilläkin suosikille nääs maksettu kaikki, ja hänen lapsetkin hoidettu, mutta siitä ei saa sanoa mitään, koska 3. maailmansota alkaa. Meinaavat vetää hautaan asti sillä linjalla että minä olen vain kiittämätön typerys, jota on ihan samalla tavalla aina autettu ja hoivattu.

Suosija on myös usein ovelia ja suunnitelmallisia. Esim mua (inhokkilasta) ei ole koskaan autettu mitenkään aikuisiällä, siis kertaakaan. Sisarusta autetaan viikottain ja päivittäin ja myös rahallisesti.

Osaavat sepittä silti suvulle ja tutuille tarinaa miten niin auttavan minua ja hoitavat minun lapsiani. Ja miten niin osallistutaan ja hankitaan kaikki.

Olin aivan pöllämystynyt kun ekan kerran nuo ”jäi kiinni” eli kun tuttu näki minut ja ihaili ääneen miten ne mun vanhemmat aina mua auttaa ja lapsiani hoitaa. Olin aivan suu auki enkä osannut sanoa mitään. Täyttä valhetta kaikki, koskaan ei olla apua saatu!

Sittemmin olen tottunut jo, mutta en jaksa korjata valheita sillä huomaan että mua ei uskota jos korjaan.

Tavallaan pitää ihailla noiden oveluutta kun osaavat rakentaa ”alibia” tuekseen.

Tällaista se meilläkin ikävä kyllä on. Sisarus on aina saanut kaiken. Olen tämän kanssa sillä tavalla sinut, että asia ei minua enää liikauta. Silti haluaisin pitää yhteyttä vanhempiini mahdollisimman vähän, mutta nyt kun en sitä pidä, he tunkeutuvat elämääni puhelimen väliyksellä. Jos sanon etten halua olla tekemisissä, on se viimeinen kerta kun heitä enää näen. Rakastan sisarukseni lapsia äärettömästi, ja olen valmis kärsimään tätä KUNHAN eivät soittelisi perään. On ikävää joutua tällaiseen tilanteeseen.

ap

No siis mitä tapahtuu jos vain ei vastaa enää? Tuleeks ne oven taakse?