Kertooko teidän muiden äidit/anopit/mummot yksityisasianne eteenpäin?

En ole ihan varma. Toivottavasti ei kerro.

Anoppi nimittäin kertoo kaikkien muiden sukulaisten ja tuttujen jutut meille vaikka emme halua edes kuulla.

Tärkeintä ovat erillaiset ihmissuhdekoukerot, eroamiset, vieraissa käynnit, sukupuolipoikkeavuudet, urheilusaavutukset, saavutukset tai vastoinkäymiset työelämässä, sairaudet,. Osa tapahtumista on saattanut tapahtua jo helkkarin kauan sitten mutta hän kertoo siihen tyyliin kuin olisi tapahtunut eilen.

Myös oma äitini lörpöttelee joskus. 

Kyseiset henkilöt ovat jo yli 80-vuotiaita mutta he lörpöttelivät myös nuorempina.

On lörpötelty ja saatu isoa vahinkoa aikaiseksi. Se on kiusaamista.

Ei, mutta miniä kertoo eteenpäin.

Anoppi kertoo. Aloin odottaa toista lastamme ja asia tuli anopille ilmi vahingossa jo ihan alkumetreillä. Hän kertoi raskaudesta aivan kaikille, vaikka minulla oli useita keskenmenoja takana. Ei kuulemma ajatellut, että se haittaisi, kun oli vaan niin onnellinen meidän puolesta.

Vierailija kirjoitti:

En ole ihan varma. Toivottavasti ei kerro.

Anoppi nimittäin kertoo kaikkien muiden sukulaisten ja tuttujen jutut meille vaikka emme halua edes kuulla.

Tärkeintä ovat erillaiset ihmissuhdekoukerot, eroamiset, vieraissa käynnit, sukupuolipoikkeavuudet, urheilusaavutukset, saavutukset tai vastoinkäymiset työelämässä, sairaudet,. Osa tapahtumista on saattanut tapahtua jo helkkarin kauan sitten mutta hän kertoo siihen tyyliin kuin olisi tapahtunut eilen.

Myös oma äitini lörpöttelee joskus. 

Kyseiset henkilöt ovat jo yli 80-vuotiaita mutta he lörpöttelivät myös nuorempina.

Taatusti lörpöttelee teidänkin asiat.

Tuon ikäisissä olen havainnut samaa. Kerrotaan perheenjäsenten ja naapurien vaivat ihmisille, joiden nimiä ei edes tiedetä. Ihan omituista.

Anoppi jakaa niin omansa kuin kaikkien tuntemiensa ihmisten alapäävaivat, jos sattuu sellaisia tietämään. On sanonut olevansa sellaista ikäluokkaa, joka ei häpeile luonnollisia asioita.

Anoppi kertoo ainakin miehen veljelle ja hänen vaimolleen. Asia ottaa päähän koska en pidä niistä kummastakaan ja pidän huolen että tapaan heitä vain pakollisissa sukutilanteissa kuten häät tai hautajaiset.

Kyllä on tuttua, äiti ja tädit. 40-50 luvuilla ovat syntyneet. Jutut vielä mehustuu matkan varrella, pitää miettiä tarkkaan mitä omalle äidilleni kerron. Anoppia mulla ei ole, vaikka naimisissa olenkin.

Miehen mummo kertoo, sellaisella innolla että hyvä kun malttaa odottaa että pääsee eroon asianosaisesta.

Valitettavasti kyllä, omat vanhempani ymmärsivät lopettaa kun sanoin heille etten toivo yksityisasioitani kerrottavan eteenpäin. anoppi kun ei millään ymmärtänyt sellaista, juorusi kaikkien lastensa asiat ihan kelle tahansa ja todennäköisesti myös keksi vähän omiaan niihin juttuihin myös. Hirvittävää kuunnella kuinka mieheni sisaria meidän kuullen haukuttiin, aina ihmettelin miten äiti voi tehdä niin omille lapsilleen.

Anoppi kertoo aivan kaiken, mitättömimmätkin yksityiskohdat. Emme ole enää vuosiin kertoneet hänelle muuta kuin ihan yleisiä juttuja, tyylin ”jouluna oltiin kotona”.

Miksi mummoni tai ANOPPINI tietäisi yksityisasioitani? Ei niitä kyllä äitinikään tiedä, mutta ymmärrän jos jonkun äiti tietää.

Eli ei.

Ei ole sukupolvijuttu vaa sukupuolijuttu. Karvain kokemuksin opin nuorena sen totuuden että varmin tapa välittää tietoa eteenpäin on kertoa naiselle luottamuksellisia asioita. 

Oma äitini on jo poissa ja tietääkseni hän ei yksityisasioitani puhellut. Jotain yleistä, tyyliin opiskelupaikan saaminen, tai työpaikan vaihto on saattanut tutuilleen kertoa. Isäni taas on sellainen loppahuuli, ettei mitään suodatinta. Anoppi on mukava, mutta hänestä huomasin jo ensimmäisellä tapaamisella, että puhuu aivan kaiken eteenpäin. Hän selitti oman, puolisonsa ja sisarensa terveydentilat, sekä tyttärensä parisuhdekriiseilyn. En ollut näitä henkilöitä silloin edes vielä tavannut. Anopille ja isälleni en ole sitten pahemmin omia tai lasten asioita kertonutkaan.

Mulla on vähän hankala tilanne: mies kertoo kaiken äidilleen joka sitten jakaa auliisti tiedon koko suvulle. Esim. Sain melko mittavan bonuksen töistä vuoden lopussa ja kun loppiaisena oltiin miehen enon luona käymässä, enon vaimo sanoi että herranjestas, te ootte varmasti rikkaita kun sinun bonus on jo yksistään melkein saman verran kuin hänen tyttärensä vuositulot

Itse olin sanonut bonuksesta miehelle, en muille. Enpä sano tästä eteenpäin. Hän ei näe asiaa ongelmana vaan sanoo olevansa ylpeä minusta

Vierailija kirjoitti:

Hän ei näe asiaa ongelmana vaan sanoo olevansa ylpeä minusta

Kuulostaapa tutulta. Olen itse joutunut vääntämään tällaisen juoruilevan läheisen kanssa asiasta. Hän ei näe mitään ongelmaa, koska ei ikinä kerro mitään pahantahtoisesti eteenpäin.

Kyllä kertoo.

Eikä yhtään haittaa kertoilla valheita koska mitään tietoa asioistamme ei ole.

Keksitään ja juorutaan.

En ole ihan varma, koska en yleensä kerro suvulle tärkeimmistä asioista. Toisaalta, kyllä kaikenlainen pikkutieto kyllä kulkee kaikille ulkopuolisille. Jos käyn tädin luona kylässä, soittaa äiti illalla sanoen "kuulin veljeltäsi että olit *Elinan luona käynyt?" Niin se juttu kiertää, joten varon puhumasta.

Aivan varmasti anoppi kertoo kaiken minkä kuulee eteenpäin. Minullekin hän puhuu naapureiden ja mieheni serkkujen sekä heidän lastensa terveysasiat.

Olen kieltänyt miestäni kertomasta äidilleen minun tai lasten yksityisasioita, kuten neuvolakuulumisia tms. Hän ymmärtää hyvin. Ihmettelen välillä, että miksi hän kertoo edes omista asioistaan, mutta se on hänen päätettävissään.