Kertooko teidän muiden äidit/anopit/mummot yksityisasianne eteenpäin?

Olen äiti,mummo ,anoppi. En kerro asioita etenpäin.En edes sitä sukulaisilleni tai ystävileni tutavilleni: Onko aikuiset lapset tai lapsen lapset käyneet.Olen siis todella kuiva tyyppi.Lisäksi ihan oma valintani en liitynyt F.B. Ei ole mitään syytä revitää elämäni, keinotekoisessa maailmassa. Haluan elävän ihmisen vuorovaikutusta.Olen silloin läsnä kuntelen mitä minulle puhutaan ja kuuntelen mitä minä itse puhun, edessä olevalle ihmisille. Joten en ole kutsuvieras juorufoorumit tai kahvi hetket, jossa pää tarkoitus on puida muiden asioita ja juoruta pahan suopeisesti muista.Samalla he nostavat itsensä jalustalle!Joten olen tosi tylsä tyyppi!

Pahin on äiti juoruaa kaiken ja siskot vielä pahempia nyt loppu enää en kuuntele.

Siinä perheen kesken puhumisessa on vielä jotain järkeä. Varsinkin, jos ollaan paljon tekemisissä niin niillä tiedoilla voi tehdäkin jotain.

Mutta miksi ihmeessä pitää kertoa lasten ja lastenlasten asiat heille aivan ventovieraille ihmisille?

Oma äitini on syntynyt 40-luvulla ja ikävä kyllä suu käy tiuhaan. Olen siitä muutaman kerran sanonut, mutta jotenkin se tuntuu aina unohtuvan. Hän ei tarkoita sillä pahaa, mutta toivoisin silti ettei kaikkia asioita selittäisi sisaruksilleni ja tuttavilleen.

Huvittavinta on, että hän ja isäni ovat hyvin tarkkoja omista yksityisasioistaan, eli niitä ei kerrota muille 🙄

Vierailija kirjoitti:

Miksi mummoni tai ANOPPINI tietäisi yksityisasioitani? Ei niitä kyllä äitinikään tiedä, mutta ymmärrän jos jonkun äiti tietää.

Eli ei.

No jos on vaikka lapsia, eli anopin lapsenlapsia/mummon lapsenlapsenlapsia, voidaan kertoa esim. lasten harrastuksista tai koulumenestyksestä. Ja sitten he kertovat kaiken tarkinta yksityiskohtaa myöten eteenpäin. Eihän tuo varsinaisesti haitallista ole, mutta jotenkin noloa ja ärsyttävää. Ei nuo asiat kuulu koko kylälle.

Anoppi kovasti kyselee 13 v. tyttömme kuukautisten perään. Ei taatusti kerrota sanaakaan, kun jakaisi tiedon auliisti eteenpäin sillä varjolla, että on niin ylpeä lapsenlapsen naiseksi tulemisesta.

Anoppi kertoo kaiken eteenpäin. Ollaan jo aikoja sitten opittu kertomaan vaan yleisluontoisia asioita tai sellaisia, joiden kertominen kaikille ei haittaa. Aika sääli, samalla anoppi jää tosi ulkopuolelle meidän elämästä ja vieraaksi. Mikään keskustelu ei auttanut.

Mieheni exä ei ole hyväksynyt minua ja on vuosien aikana käyttäytynyt todella asiattomasti. Jonkin aikaa eron jälkeen hän alkoi pitää yhteyttä mieheni äitiin. Varmaankin kiusallaan, koska eron jälkeen oli sanonut olevansa tyytyväinen, ettei tarvitse enää kuunnella miehen äitiä.

Ei ehkä heti tullut ajatelleeksi, että kun saa tietoja meistä, valuvat myös hänen ja sukunsa asiat meille. Valikoimme, mitä mieheni äidille kerromme ja epäilemättä hän on jo tajunnut tehdä samoin, koska anoppi tosiaan on hyvin lörppö. Mummo laittaa rahaa lapsille, joten uskon, että yhteydenpito tulee senkin vuoksi jatkumaan. Hyvä, että ex näkee sen eteen vaivaa ja viihdyttää mummoa. Minua tilanne naurattaisi, jos miestäni ei harmittaisi, ettei voi luottaa äitiinsä.

Äitini ja siskoni kertoilee minusta ja perheestäni omia näkemyksiään ja kuvitelmiaan eteenpäin.

Ei siis meidän asioitamme edes, vaan omia pahansuopuuksiaan.

Kertoo, valitettavasti. Siksi en kerro mitään ja olen laittanut rajoitukset someen.

Semmoiset arkisemmat yksityisasiat, kuten lievät sairaudet, leviävät kulovalkean tavoin, kun vaan oikealle sukulaiselle kertoo.

Kaikki asiat eivät leviä, joten joku suodatin heillä on mitä voi levittää ja mitä ei.

Äiti kertoo, kertonut siitä asti kun olen ollut elossa niin nopeasti sitä oppia olemaan hiljaa asioista joita ei halua kaikkien tietoon.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mummoni tai ANOPPINI tietäisi yksityisasioitani? Ei niitä kyllä äitinikään tiedä, mutta ymmärrän jos jonkun äiti tietää.

Eli ei.

Omien asioitten lörpöttely periytyy.

Olisiko tämä tosiaan joku suurten ikäluokkien ja sitä vanhempien naisten juttu? Monella ei ole oikein muuta elämää kuin lapset ja tuttavat, joten ei ole muuta puhuttavaa kuin muiden asiat.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sukupolvijuttu vaa sukupuolijuttu. Karvain kokemuksin opin nuorena sen totuuden että varmin tapa välittää tietoa eteenpäin on kertoa naiselle luottamuksellisia asioita. 

Täysin samaa mieltä. Sitten ihmetellään kun miesten on vaikea avautua esim. vaimolleen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sukupolvijuttu vaa sukupuolijuttu. Karvain kokemuksin opin nuorena sen totuuden että varmin tapa välittää tietoa eteenpäin on kertoa naiselle luottamuksellisia asioita. 

Meillä oli kyllä isä joka pälpätti koko päivän kaikenlaista kaikille ihmisille, tuntemattomillekin mutta erittäinkin sukulaisille juorusi kaikki mitä tiesi. Hän siis puhui aamusta iltaan. Television katselukin oli mahdottomuus kun isä kommentoi filmin kaikki kohtaukset. 

Mun äiti kertoo mulle ystäviensä lasten perheiden asioita. Ihan kuin mua kiinnostais täysin tuntemattomien asiat.

En luota keneenkään iästä, sukupuolesta tai läheisyydestä riippumatta. Miksi? Koska olen oppinut jo varhaisessa vaiheessa, että vaikka kuinka erikseen sanoisi asian olevan yksityinen ja että ei halua muiden tietävän, asia varmasti tulee vastaan jonkun kolmannen osapuolen suusta ennemmin tai myöhemmin. Ollaan "onnellisia sun puolesta" tai "huolissaan" tai "ystävä oli samankailtaisessa tilanteessa". 

Iso osa ihmisiä ei ymmärrä, että kun heille kerrotaan jokin yksityisasia, se on heihin luottaneen henkilön salaisuus eikä kuunnelleen ihmisen. Ja että luottamuksen pettäminen on oikeasti loukkaus, kertoo ettei arvosta tai pidä tärkeänä toisen ihmisen oikeutta yksityisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko tämä tosiaan joku suurten ikäluokkien ja sitä vanhempien naisten juttu? Monella ei ole oikein muuta elämää kuin lapset ja tuttavat, joten ei ole muuta puhuttavaa kuin muiden asiat.

Ei se ole vain naisten juttu. Minun suvussani juoruavat sekä naiset että miehet. Pahin juorukello on enoni, joka on esim. kertonut kaikkien lastensa/lasten puolisoiden raskaudet loppusuvulle aina heti, kun on saanut asian tietoonsa. Jossain vaiheessa kerkesi myös kertoa lasten syntymästä sekä suvulle että someen suunnilleen heti kun lapsi oli ulkona. Tuoreet vanhemmat olivat hieman ärsyyntyneitä, kun olisivat halunneet kertoa itse. Eno ei vaan halua ymmärtää, miksi ei saisi kertoa, varsinkaan jos asia on iloinen. 

Äidiltäni taas olen kuullut kaikki serkkujeni ja loppusuvun sairaudet yksityiskohtineen. Kaikki juorutaan myös uimahallikavereille, jotka sitten tulevat minulta kyselemään kaikkea henkilökohtaista, jos satumme samaan aikaan uimaan.  Olen aika monta kertaa ollut huuli pyöreänä, kun täysin tuntematon täti tulee kyselemään jotain yksityisasiaa. "Etkö sinä olekaan sen Liisan tyttö?" No olenhan minä, mutta kuka sinä olet, ja miksi sinulla on yksityiskohtaista tietoa kohdunlaskeumastani?

Tästä syystä nykyään vanhemmalle sukupolvelle kerrotaan vain sellaista, minkä eteenpäin juoruilu ei ole ongelma. Toki sitten tulee näitä valituksia, että miksi ei suostuta kertomaan vaikka miksi ollaan käyty lääkärissä.

Äitini on suurta ikäluokkaa ja tämä on asia, johon olen täysin kypsynyt.

A) Mulle kerrotaan kaikki asiat kaikista ihmisistä, myös niistä joita en tunne. Myös kaikki tuntemattomien naapurit, tädit, serkut ja lapsenlapset käydään läpi. Joka ikinen kerta, aina, ei poikkeuksia.

B) Mun ja perheeni asiat kerrotaan myös eteenpäin. "Ei osaa olla kertomatta", näin on sanonut. Tästä on mun pitänyt ihan suuttua ja kieltää minusta puhumisen. En tiedä onko tehonnut.

Ikävä huomata, että monella sama tilanne. Mikä ihme näitä vaivaa, kun luottamus ja toisen yksityisyyden kunnioitus on täysin vieraita asioita? Teorioita tähän??