Lue keskustelun säännöt.
Miksi parisuhteessa on pakko teeskennellä pitävänsä itsestään?
29.01.2022 |
Toki monesti pätee "fake it, until you make it", mutta silti tuntuu ärsyttävältä feikata pitävänsä itsestään ja pitävänsä itseään fyysisesti siedettävänä. Haluaisin lähteä parisuhteeseen ja kumppanin hakuun sillä rehellisellä näkökulmalla, että vihaan itseäni ja olen omasta mielestäni ruma ja naisena täysin ala-arvoinen sontaläjä. Silti sillä tavalla karkoittaisin ne vähänkin normaalit kumppaniehdokkaat luotani.
Miten selvitä tämän ongelmani kanssa? Miten jaksaa se typerä teeskentely, että pitäisin itsestäni?
Kommentit (30)
Miten usein miehet kysyy, mitä mieltä olet itsestäsi? Ei multa ainakaan koskaan ole kysytty. Olet vain hiljaa ja keskityt pitämään miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsetuntoa ei voi koskaan olla liikaa. Iän myötä ihminen oppii useimmiten hyväksymään kivilohkareen näköisen nenän, oudot tissit ja epätasaiset hampaat.
Ylänuolitin, en lukenut sisältöä mutta otsikossa olet oikeassa, se on vartin verran varmaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten usein miehet kysyy, mitä mieltä olet itsestäsi? Ei multa ainakaan koskaan ole kysytty. Olet vain hiljaa ja keskityt pitämään miehestä.
Eli siis en kommentoi itseäni mitenkään (tai pyytele anteeksi ulkonäköäni) ja olen vain kiinnostunut miehestä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itsetuntoa ei voi koskaan olla liikaa. Iän myötä ihminen oppii useimmiten hyväksymään kivilohkareen näköisen nenän, oudot tissit ja epätasaiset hampaat.
Kuka hyväksyy, kuka ei. Minun on vaikeaa hyväksyä puutteita itsessäni. Ja oletan, että miehetkin haluavat ainoastaan priimaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä juttu, että itsetuntosi on noin pohjamudissa. Itselläni miehen kehut auttoi mua näkemään oman kauneuteni. Miksi et usko olevasi kaunis? Miksi luulet olevasi kyvykkäämpi arvioimaan kauneuttasi kuin muut ihmiset?
No eipä sitä kuule noilla eväillä kannata varmaan parisuhteeseen lähteä. Hommaa itsetuntosi kuntoon ensin, kukaan muu ei sitä puolestasi tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten usein miehet kysyy, mitä mieltä olet itsestäsi? Ei multa ainakaan koskaan ole kysytty. Olet vain hiljaa ja keskityt pitämään miehestä.
Eli siis en kommentoi itseäni mitenkään (tai pyytele anteeksi ulkonäköäni) ja olen vain kiinnostunut miehestä?
Ap
Niin. Ei kukaan jaksa kuunnella mitään ininää että yhyy kun olen niin ruma.
Vierailija kirjoitti:
Miten usein miehet kysyy, mitä mieltä olet itsestäsi? Ei multa ainakaan koskaan ole kysytty. Olet vain hiljaa ja keskityt pitämään miehestä.
On aika naivia kuvitella, etteikö ne ongelmat jossain vaiheessa pintautuisi suhteessa ja aiheuta sitten ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetuntoa ei voi koskaan olla liikaa. Iän myötä ihminen oppii useimmiten hyväksymään kivilohkareen näköisen nenän, oudot tissit ja epätasaiset hampaat.
Kuka hyväksyy, kuka ei. Minun on vaikeaa hyväksyä puutteita itsessäni. Ja oletan, että miehetkin haluavat ainoastaan priimaa.
Ap
Priimaa ei ole se, ettei muka ole mitään puutteita. Parisuhteessa hienoa on just se, että kumpikin on oma itsensä puutteineen ja huonoine puolineen. Epätäydellisyys tekee ihmisestä inhimillisen eli rakastettavan. Vetovoimaa se ei vähennä, päinvastoin.
Toivottavasti löydät vielä kumppanin, jonka seurassa uskallat olla oma, haavoittuvainen itsesi. Sitten voit huomata, ettet itse asiassa ole yhtään sen ällöttävämpi kuin kukaan muukaan.
Itsetunto heijastuu vahvasti siihen miten olet ja käyttäydyt ollessasi kontaktissa muihin ihmisiin.
Jos haluat vihata rauhassa itseäsi, luulen että jäät väistämättä yksin.
Itse en ainakaan sietäisi negatiivista ilmapiiriä ja jatkuvan ahdistuksen sävyttämää kohtaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä juttu, että itsetuntosi on noin pohjamudissa. Itselläni miehen kehut auttoi mua näkemään oman kauneuteni. Miksi et usko olevasi kaunis? Miksi luulet olevasi kyvykkäämpi arvioimaan kauneuttasi kuin muut ihmiset?
Hatunnosto miehelle ja tämän hermoille ja sinnikkyydelle, ei varmasti ollut helppo työmaa.
Kannattaa lopettaa anteeksipyyntely. On ihan opettelukysymys, puhun kokemuksesta. Mieti ulkopuolisen silmin, kuinka älytöntä on pyydellä anteeksi OMAA ULKONÄKÖÄÄN. Olet vain yksi ihminen muiden joukossa, eikä sinun ole mitään syytä pyydellä anteeksi sitä, millaiseksi olet syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä juttu, että itsetuntosi on noin pohjamudissa. Itselläni miehen kehut auttoi mua näkemään oman kauneuteni. Miksi et usko olevasi kaunis? Miksi luulet olevasi kyvykkäämpi arvioimaan kauneuttasi kuin muut ihmiset?
Oletko nyt riippuvainen niistä miehen kehuista ja pakko saada kuulla vähintään yksi kehu päivässä, ettei taannu entisenlaiseen itsensä inhoamiseen? Koska noin siinä sitten tuppaa käymään jos luulee että toinen ihminen on sinut jotenkin "parantanut".
Mistä moinen väite? Ei tietenkään tarvitse tykätä itsestään. Nimenomaan pitää olla oma itsensä. Mutta kukaan ei katso sitä että alat jankuttamaan siitä miehelle etkä usko jos mies kehuu sua...
Olisi taas sukupuolet toisinpäin niin eihän sellaista itseään surkuttelevaa miestä kukaan nainen katsoisi. Mutta naiset, parisuhteeseen vaan kyllä se mies teidät fiksaa!
Miksi kukaan mies ajattelisi sinusta sitten jotenkin toisin, kun itse olet niin vahvasti tuota mieltä?
Sinähän itsesi tunnet parhaiten, vai?
Jos olet kerran ala-arvoinen, niin ansaitset siis ala-arvoista kohtelua?
Etkä ansaitse mitään hyvää, rakkautta tai varsinkaan huolenpitoa, niinkö?
Ymmärrätkö mitä tässä haen takaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä juttu, että itsetuntosi on noin pohjamudissa. Itselläni miehen kehut auttoi mua näkemään oman kauneuteni. Miksi et usko olevasi kaunis? Miksi luulet olevasi kyvykkäämpi arvioimaan kauneuttasi kuin muut ihmiset?
Hatunnosto miehelle ja tämän hermoille ja sinnikkyydelle, ei varmasti ollut helppo työmaa.
Lähtötilanteeni ei ollut noin paha ja kävin myös terapiassa työstämässä itsetunto-ongelmiani. Suosittelen Ap:llekin. Yllätyt huomatessasi, että seksikkyys tulee sisältä.
Tietenkään ei kannata teeskennellä, mutta itsestään pitämistä kannattaa opetella. Luulisi että siinäkin itsetunto paranee, jos mies on sellainen joka kelpaisi muillekin ja tykkää kuitenkin olla kanssasi.
Olisi kivaa laittaa jo ihan mahdolliseen treffi-ilmoitukseen anteeksipyynnöt siitä, että olen liian ruma naiseksi jne., mutta se ei toimi.
Ainoa kohtalainen parisuhde elämäni aikana lähti liikkeelle sellaisesta, etten koskaan tunnustanut miehelle sitä, mitä oikeasti ajattelen itsestäni. Siispä hän piti mua kauniina ja fiksuna, kun luuli mua sellaiseksi ymmärtämättömyyttään.
Vasta eron jälkeen paljastin sen, miten vihaan oikeasti itseäni ja huomasin, kuinka hänenkin mielipiteensä minusta laski sen myötä.
Haluaisin saada olla avoin ja rehellinen silti. Asioiden peittely stressaa ja tuntuu valheelliselta.
Ap