Miksi parisuhteessa on pakko teeskennellä pitävänsä itsestään?
Toki monesti pätee "fake it, until you make it", mutta silti tuntuu ärsyttävältä feikata pitävänsä itsestään ja pitävänsä itseään fyysisesti siedettävänä. Haluaisin lähteä parisuhteeseen ja kumppanin hakuun sillä rehellisellä näkökulmalla, että vihaan itseäni ja olen omasta mielestäni ruma ja naisena täysin ala-arvoinen sontaläjä. Silti sillä tavalla karkoittaisin ne vähänkin normaalit kumppaniehdokkaat luotani.
Miten selvitä tämän ongelmani kanssa? Miten jaksaa se typerä teeskentely, että pitäisin itsestäni?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä juttu, että itsetuntosi on noin pohjamudissa. Itselläni miehen kehut auttoi mua näkemään oman kauneuteni. Miksi et usko olevasi kaunis? Miksi luulet olevasi kyvykkäämpi arvioimaan kauneuttasi kuin muut ihmiset?
Oletko nyt riippuvainen niistä miehen kehuista ja pakko saada kuulla vähintään yksi kehu päivässä, ettei taannu entisenlaiseen itsensä inhoamiseen? Koska noin siinä sitten tuppaa käymään jos luulee että toinen ihminen on sinut jotenkin "parantanut".
En ole. Työstin asiaa myös itsekseni ja terapeutin kanssa, ja ikäkin on tuonut itsevarmuutta. Olen huomannut olevani haluttava ylipäänsä, eikä asia muuttuisi, vaikka mieheni jättäisi minut. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että hän auttoi minua näkemään itseni positiivisessa valossa. Sellainen heijastuu ihan kaikkeen elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä juttu, että itsetuntosi on noin pohjamudissa. Itselläni miehen kehut auttoi mua näkemään oman kauneuteni. Miksi et usko olevasi kaunis? Miksi luulet olevasi kyvykkäämpi arvioimaan kauneuttasi kuin muut ihmiset?
Olen esteettisesti orientoitunut ja tykkään maalata ja piirtää. Ne minusta pitäneet miehet eivät ole olleet kovinkaan lahjakkaita kuvataiteellisesti, joten uskoisin, että heillä oli melko heikko arvostelukyky naiskauneuden osalta.
Ap
Minä ymmärrän ap:tä täysin: itseasiassa mietin viime yönä jotain tämän aloituksen kaltaista. Olisi niin virkistävää löytää joku, jonka kanssa voisi olla oma heikko, haavoittuva ja epävarma itsensä. Kyllähän ihminen voi olla hyvää seuraa, vaikka olisikin vähän huonoitsetuntoinen.
Ehkä suhde onnistuisi, jos toisella osapuolella olisi vähän samanlaista henkilöhistoriaa ja kumpikin olisi jo työstänyt ongelmiaan jonkin verran.
Vierailija kirjoitti:
Miten usein miehet kysyy, mitä mieltä olet itsestäsi? Ei multa ainakaan koskaan ole kysytty. Olet vain hiljaa ja keskityt pitämään miehestä.
Tämä!
Ei parisuhteeseen pudäkään lähteä Minäminä-asenteella.
Kunhan miehestä pudät, ja Anna hänen muodostaa igan oma mielipiteensä. Et sinä voi kenenkään tunteita määräillä.
-parisuhteessa pitää voida olla itsensä
-muutenkin pitää enimmäkseen voida olla itsensä
-ei ole mitään syytä olla rakastamatta itseään
-omien puutteiden hyväksyminen voi olla vaikeaa, mutta niitä on kaikilla, vaikka kaikki ei näkyisi
-vuodet muuttavat näkökulmaa, teininä ajattelet, että pitäisi olla tikut reidet ja myöhemmin ajattelet, että ovatpa olleet hyvänmalliset, ja lisäksi opit, ettei sellaiset asiat paljon paina, jollet halua malliksi
-jos haluaa jonkun, joka kokoaa itsen ehjäksi, on pulassa, kun törmää narsistiin
-rakas ihminen voi tehdä olon paremmaksi, mutta ei kehuilla tai kantamalla, vaan siksi, että on olemassa
-toisten ei pidä antaa kohdella huonosti
-surua ei kannata peittää vihaan
Vierailija kirjoitti:
Olisi kivaa laittaa jo ihan mahdolliseen treffi-ilmoitukseen anteeksipyynnöt siitä, että olen liian ruma naiseksi jne., mutta se ei toimi.
Ainoa kohtalainen parisuhde elämäni aikana lähti liikkeelle sellaisesta, etten koskaan tunnustanut miehelle sitä, mitä oikeasti ajattelen itsestäni. Siispä hän piti mua kauniina ja fiksuna, kun luuli mua sellaiseksi ymmärtämättömyyttään.
Vasta eron jälkeen paljastin sen, miten vihaan oikeasti itseäni ja huomasin, kuinka hänenkin mielipiteensä minusta laski sen myötä.
Haluaisin saada olla avoin ja rehellinen silti. Asioiden peittely stressaa ja tuntuu valheelliselta.
Ap
Et ole kokeillut. Naisten parhaat profiilit ovat juuri niitä, joissa nainen esittelee itsensä rehellisesti ja aidosti, eikä teeskentele olevansa kaikkea ja vähän muuta.
Vierailija kirjoitti:
Itsetuntoa ei voi koskaan olla liikaa. Iän myötä ihminen oppii useimmiten hyväksymään kivilohkareen näköisen nenän, oudot tissit ja epätasaiset hampaat.
Todellakin voi. Ja naisen kohdalla parempi liikaa kuin liian vähän. Liika (katteeton) itsetunto tietyillä osa-alueilla on yksi isoimmista syistä naisten pariutumisongelmiin.
Minun mielestäni tuon voisi kirjoittaa deitti-ilmoitukseen, mutta se tulisi tehdä jotenkin verhotusti, jotta tyhmemmät eivät huomaa. Epävarmuuden paljastaminen saattaa ikävä kyllä vetää puoleensa kaikenmaailman hyväksikäyttäjiä ja ilkeilijöitä.
Kehodysforia?