Teinit vihaisia koko ajan. Mitä tehdä toisin?

Lapset ovat perseestä tai ainakin ihan siitä naapurista.

Normaalia siis. Älä itseäsi siis syytä, kuulostat ihanalta vanhemmalta.

Voisitko keksiä yhteistä tekemistä? Kiinnostuisko he lautapeleistä? Tai ota mukaan yhteisen loman suunnitteluun. Katsokaa yhdessä elokuvia. Kokatkaa kolmen ruokalajin illallinen sunnuntaisin.

Se "Miten meni koulupäivä?" ei kovin läheiseksi varmaan tee. Jutun juurta voisi kehittää päivän uutisista tms.

Onko tuo käytös jatkuvaa vai ajoittaista?

Jos jatkuvaa niin silloin voit sanoa, että huono käytös ei ole suvaittavaa. Käytte keskustelun kuinka toisia ihmisiä kohdellaan.

Niin se napanuora alkaa katketa. Oma teini ihan samanlainen, kuppi on yhdenkin kanssa täynnä.

Vaan tuota niin... köh. Äitini nauraa että ihan on samanlainen tuo lapseni kuin itse olin. Pitää kai yrittää totutella ajatukseen, että kohta on yhtä hiljaista, mutta ovet pysyvät auki, kun ei ole lasta enää laittamassa niitä kiinni vaan rakentaa omaa kotia sitten muualla.

Olet läheinen ja uskaltavat purkaa pahaa mieltä sinun läsnäollessa. Koulu kuormittaa ja myös kaverisuhteet ajoittain. Koronakin osaltaan.

Kannattaa myös antaa sitä tilaa ja rauhaa. Teinit nyt vaan usein on ärtyisiä, ei siinä sen kummempaa.

Käytös johtuu hormooneista, sille ei voi tehdä mitään, yrität vaan kestää, samoilla säännöillä mennään kuin tähänkin asti.

Murrosikäiset lapset haluavat viettää aikaansa kavereiden tai harrastusten parissa ei heidän perheensä tai vanhempiensa. Mitä enemmän koetat järjestää heille perheen yhteistä tekemistä niin sitä enemmän he taistelevat vastaan.

Kun mä olin teini-ikäinen niin jouduin joka viikonloppu sekä kaikki lomat viettämään perheen kesken mökillä. Se oli yhtä tappelua koko ajan aamusta iltaan. Koetin selittää etten halua käydä mökillä perheen kanssa muttei minua koskaan kuunneltu. Mitä vihaisemmaksi tulin niin sitä enemmän mökille ostettiin herkkuja ja sitten uhriuduttiin koska mikään ei kelvannut minulle.

Lapsesi kasvavat irti sinusta. Koeta hyväksyä etteivät he halua viettää kaikkea vapaa-aikaansa kanssasi vaan rakentavat omaa elämäänsä äläkä takerru heihin. 

Sellaisia ne teinit ovat. Jaxuhalit <3

Murrosikä. Ottaa koville sekä lapsilla että vanhemmilla. Meillä lapsi on ehkä noin 70% ajasta kärttyisä&muriseva peikko, mutta kyllä se välillä on herttainen ja tahtoo tehdä yhdessä asioita ja tulee jopa juttelemaan.

En provosoidu kärttyilystä, kunhan ei ala haukkua minua tai haistatella niin en ala rähjätä vastaan. Olen ajatellut että ohi menee helpommalla kun ei ala vääntämään ja kun ei ole tilanne niin sanotusti päällä käyn keskustelemassa siitä miten toisille saa ja miten ei saa puhua.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko keksiä yhteistä tekemistä? Kiinnostuisko he lautapeleistä? Tai ota mukaan yhteisen loman suunnitteluun. Katsokaa yhdessä elokuvia. Kokatkaa kolmen ruokalajin illallinen sunnuntaisin.

Se "Miten meni koulupäivä?" ei kovin läheiseksi varmaan tee. Jutun juurta voisi kehittää päivän uutisista tms.

Mm, pelit on pelattu eli vastaus on "mitään ...tun laitapelejä ala". Nuorempana kyllä tykkäsivät. Ruokaa saa toivoa väliillä jonainen ja sit yhdessä laitetaan. Tietysti lomat suunnitellaan yhdessä ja aina tehdään lomilla niin, että jokaiselle löytyy joku oma juttu, mitä haluaa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko keksiä yhteistä tekemistä? Kiinnostuisko he lautapeleistä? Tai ota mukaan yhteisen loman suunnitteluun. Katsokaa yhdessä elokuvia. Kokatkaa kolmen ruokalajin illallinen sunnuntaisin.

Se "Miten meni koulupäivä?" ei kovin läheiseksi varmaan tee. Jutun juurta voisi kehittää päivän uutisista tms.

Ne on murrosikäisiä eikä mitään 5-vuotiaita lapsia. Ihan yhtä hyvin voisi käskeä olemaan kiltisti tai pukki ei tuo lahjoja. 😂😂😂

En nyt ajatellutkaan, että 24/7 ollaan yhdessä. Kavereiden kanssa viettävät aikaa. Ja lomilla jää myös omaakin aikaa, on perhereissu ja sit omat jutut. Ja olkoot teinejä ja kaverit tärkeämpiä, mutta tässä perheessä on muitakin. Eli välillä ollaan yhdessä jossain, kun otetaan huomioon muitakin kuin oma napa. Käydään katsomassa mummoa tai tylsiä sukulaisia.

Ihana vanhempi oot. Ite olin teininä tosi vihanen kaikille ja kaikelle, mutta en äitini takia. Luultavasti ne raivoo koska kokee et oot turvallinen aikunen etkä lähde vaikka ne huutaa ja valittaa.

Kyl se helpottaa!! Kuulostat ihan unelmaäidiltä :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko keksiä yhteistä tekemistä? Kiinnostuisko he lautapeleistä? Tai ota mukaan yhteisen loman suunnitteluun. Katsokaa yhdessä elokuvia. Kokatkaa kolmen ruokalajin illallinen sunnuntaisin.

Se "Miten meni koulupäivä?" ei kovin läheiseksi varmaan tee. Jutun juurta voisi kehittää päivän uutisista tms.

Ne on murrosikäisiä eikä mitään 5-vuotiaita lapsia. Ihan yhtä hyvin voisi käskeä olemaan kiltisti tai pukki ei tuo lahjoja. 😂😂😂

Toivoin joululoman aikaan voivani katsoa teinin kanssa elokuvia. Lopulta suostui yhden katsomaan, kun kaverikin oli sen katsonut. Ei siis halunnut katsoa sitä että voisi minun kanssa siitä puhua, vaan sen kaverin kanssa.

Helpommin jutun juurta saisi teinin kanssa, jos jaksaisi seurata meemejä ja tubettajia, hyvä että teini tietää mitä uutiset ovat tai mitä oikeassa maailmassa tapahtuu eikä jossain pelimaailmassa. Kielimuurikin on, minä puhun jotain muinaisjäännesuomea ja teini nykyteinisuomea. En taida uskaltaa kysyä äidiltäni, oliko meilläkin kielimuuria kun olin teini.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös antaa sitä tilaa ja rauhaa. Teinit nyt vaan usein on ärtyisiä, ei siinä sen kummempaa.

En ymmärrä teitä! Minulle ei kukaan ole saanut vittuilla. Kysymyksiin on pitänyt vastata, murjottavaa naamaa minulle, äidille, ei ole saanut näyttää. Lyhyt ja tositarkoituksella lausuttu uhkaus puoleltani (,Jos ei naaman ilme muutu niin huomenna ei tarvitse yrittää tulla ruokapöytään!’ tai ,Jos es se roskapussi lähde sinne ulos nyt, niin unohda sun vaatteiden pyykkääminen!’) on aina auttanut. Ja te jotka aiotte sanoa tähän, että he tuntevat olonsa turvalliseksi voidessaan kiukutella minulle, äidille, sanon heti että ette ole ihan terveitä! Tärkeälle läheiselle ei kiukutella eikä mieltä pahoiteta! Rakastan lapsiani mitta rakkauteen kuuluvat myös rajat.

Miten te olette päästäneet tilanteen tuohon pisteeseen? Perheongelma, jos itse olette saaneet olla samanlaisia?

Suurin osa ihmisistä on melkoisia mulkeroita, suurella todennäköisyydellä siis monesta jälkikasvustakin kasvaa sellainen?

Minä sinisilmäisyydessäni ajattelin että vauva-aika oli raskasta...kunnes teini-ikä alkoi, ja sitä on kestänyt nyt viidettä vuotta. Lähinnä alkaa odottelemaan että lentäisi pesästä jo..

Kauheita penskoja, käytöstavat uudelleen optteteluun. Kyllä perheessä pitää hyvä olla kaikilla. Arvostus ja toisen kunnioitus toisia kohtaan, vaikka mikä murkkuikä olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Minä sinisilmäisyydessäni ajattelin että vauva-aika oli raskasta...kunnes teini-ikä alkoi, ja sitä on kestänyt nyt viidettä vuotta. Lähinnä alkaa odottelemaan että lentäisi pesästä jo..

Minäpä vähän luulen, että se on se murrosiän tarkoitus, siis että että alkaa odottelemaan, että lentäisi pesästä jo. Jos ne ois sellaisia ihania mussukoita koko teini-iän, niin kuinka hirveetä se kotoa muuttaminen sitten olisikaan…äidille siis.

Ja olen samaa mieltä, että vauva-aika oli piece of cake tähån teini-ikään verrattuna… mulla nyt jo yksi omillaan, yksi päässyt siitä pahimmasta kuohunnasta yli (kohta 17 vee) ja yksi vasta aloittamassa. Jippii..