Teinit vihaisia koko ajan. Mitä tehdä toisin?

Sanot suoraan vähän kovemmalla volyymillä että nyt loppu jos ei kelpaa siinä on ovi ja että parhaasi sinäkin tässä koitat tehdä.Päästät  höyryjäsi ulos.

Tuo murrosiän jatkuva jankkaaminen huonon käytöksen kanssa on niin väsyttävää. Nykyään osa puhuu teineinä lapsiaan jo suunnilleen kolmannelta luokalta saakka...

Uhmaikä = saa tehdä mitä vaan

Murrosikä = saa tehdä mitä vaan

Metsään menee. Tottakai naperoita ja teinejä v*tuttaa, mutta käytös ei saa olla silti rumaa. Pahasti sanominen tai muuten tahallaan satuttaminen ei ole hyväksyttävää missään iässä. Taas pahamieli, tunnekuohut muuten ja niiden kanssa kasvaminen on normaalia.

Ei tarvitse miettiä, miksi nykyään joka toinen on joka toisen mielestä narsisti. Olisiko kenties syynä se, että jo pienestä opitaan, miten oma epämukavuus tai -varmuus puretaan toisiin ihmisiin inhottavilla sanoilla ja teoilla. Kun se on ainut väylä löytää helpotusta omaan olemiseen ja se vielä hyväksytään, jää se helposti päälle.

Tällainen ihminen on varmasti raskasta Seuraa aina sinne vanhuudenpäiville saakka.

Voi helpottaa jonkin verran jo ennen kuin muuttaa omilleen, mutta sen jälkeen kun on muuttanut omilleen, teillä voi tavatessanne olla taas tosi mukavaa. Niin meilläkin kävi. Yksi ei juuri mitään meidän muiden kanssa puuhannut, mutta nyt kun harvakseltaan nähdään, on mukavaa.

Moniko kolmesta lapsestasi on tyttö? Niiden kanssa tuntuu olevan hankalampaa.

Itse olen pitänyt kohtuullisen tiukkaa kuria jo alusta asti. Emme ole uskovaisia, mutta esim. kiroilu ja huono käytös ei olleet "sallittua". Koskaan ei tullut tilannetta, että vanhemmille olisi haistateltu. Jos teini haistattelee omalle vanhemmalleen, niin pirun raskastahan se silloin on. Autktoriteetti on menetetty.

Toinen meillä oli helpompi ja toinen kapinoivampi. Pidin aina ylimmän auktoriteetin aseman. Tehtiin selväksi, että aikuiset ovat kodissa "pomoja" ei suinkaan teinit. Totta kai oli kiukuttelua ja tiuskimista, mutta uskon, että alusta asti tehty pohjatyö helpotti kasvattamista sitten teinivaiheessa.

Omissa huoneissaan kyllä makasivat, mutta jos käskettiin esim. siivoamaan, niin se käsky toteutettiin. Vain yo-kokeisiin lukeminen tai muu erityinen kouluasia vapautti kotihommista. Ja niitä kotitöitä oli kuitenkin aika vähän. Jossain perheissä teinit vetosivat, että ei voi siivota, kun peli on kesken. Meillä se ei ollut selitys. Otin tietokoneen töpselin irti seinästä ja sanoin, että nyt peli loppui. Sen jälkeen "peli on kesken" selitystä ei enää yritetty. Otin myös puhelimen kädestä pois, jos sängystä ei muuten noustu.

-2xisä

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoraan vähän kovemmalla volyymillä että nyt loppu jos ei kelpaa siinä on ovi ja että parhaasi sinäkin tässä koitat tehdä.Päästät  höyryjäsi ulos.

Teinin oven voi ottaa pois ja viedä sen oven autotalliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoraan vähän kovemmalla volyymillä että nyt loppu jos ei kelpaa siinä on ovi ja että parhaasi sinäkin tässä koitat tehdä.Päästät  höyryjäsi ulos.

Teinin oven voi ottaa pois ja viedä sen oven autotalliin.

No hyi, onpa inhottava ajatus, että yksityisyys riistetään, varsinkin tuossa vaiheessa.

Mulla ei ole teinejä (vaan nuorempia lapsia), joten ymmärrän, että pohdintani ei välttämättä ihan osu maaliin. Toisaalta, olen asunut toisessa maassa, jossa teinit keskimäärin käyttäytyvät paremmin vanhempiaan kohtaan, joten ei se ehkä mikään luonnonlaki ole, että teinit eivät yhtään pysty hallitsemaan käytöstään?

Mun ajatus on siis se, että perheessä asetetaan jotkut raamit, joiden puitteissa saa käyttäytyä. Esim. se että tietenkin saa vetäytyä omaan huoneeseensa ja olla siellä. Ja saa olla niitä negatiivisia tunteita. Mutta että kun äiti kysyy koulupäivästä, niin mietitään valmiiksi yksi asia, joka kerrotaan, ja se kerrotaan ihan neutraalisti. Ja että ymmärretään se, että vanhempi on myös ihminen, jota kohtaan säilytetään peruskäytöstavat, eikä ensimmäiseksi tarjota sitä kiroilua ja äyskintää. Tästä asiasta voidaan sopia yhdessä lasten kanssa. 

Mäkin oon sopinut omien lasteni kanssa, että kun kysyn, mitä koulussa tänään tapahtui, vastaus ei voi olla "en muista", vaan kerrotaan joku yksi asia, esim. se, mitä oli ruokana. Siitä usein muistuu mieleen sitten muitakin asioita. Ja tiettyjen asioiden ympärille on luotu omat raaminsa. Esim. se, että kun meille hankittiin Pleikka, sovittiin heti kättelyssä, että pelatessa ei saa huutaa eikä kiroilla, muuten pleikka menee jäähylle.

Anna niiden olla rauhassa äläkä yritä keskustella tyhjänpäiväisistä asioista. Kuvittele että työpaikalla ärsyttävin työkaveri tulisi jauhamaan sulle jokaikinen ruoka- ja kahvitauko jotain jonninjoutavaa asiaa. Alkaisi jossain vaiheessa ärsyttämään eikö vain?

Lue "How to talk so kids will listen & how to listen so kids will talk".

Tuo kirja auttoi minua. Paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoraan vähän kovemmalla volyymillä että nyt loppu jos ei kelpaa siinä on ovi ja että parhaasi sinäkin tässä koitat tehdä.Päästät  höyryjäsi ulos.

Teinin oven voi ottaa pois ja viedä sen oven autotalliin.

No hyi, onpa inhottava ajatus, että yksityisyys riistetään, varsinkin tuossa vaiheessa.

Mulla ei ole teinejä (vaan nuorempia lapsia), joten ymmärrän, että pohdintani ei välttämättä ihan osu maaliin. Toisaalta, olen asunut toisessa maassa, jossa teinit keskimäärin käyttäytyvät paremmin vanhempiaan kohtaan, joten ei se ehkä mikään luonnonlaki ole, että teinit eivät yhtään pysty hallitsemaan käytöstään?

Mun ajatus on siis se, että perheessä asetetaan jotkut raamit, joiden puitteissa saa käyttäytyä. Esim. se että tietenkin saa vetäytyä omaan huoneeseensa ja olla siellä. Ja saa olla niitä negatiivisia tunteita. Mutta että kun äiti kysyy koulupäivästä, niin mietitään valmiiksi yksi asia, joka kerrotaan, ja se kerrotaan ihan neutraalisti. Ja että ymmärretään se, että vanhempi on myös ihminen, jota kohtaan säilytetään peruskäytöstavat, eikä ensimmäiseksi tarjota sitä kiroilua ja äyskintää. Tästä asiasta voidaan sopia yhdessä lasten kanssa. 

Mäkin oon sopinut omien lasteni kanssa, että kun kysyn, mitä koulussa tänään tapahtui, vastaus ei voi olla "en muista", vaan kerrotaan joku yksi asia, esim. se, mitä oli ruokana. Siitä usein muistuu mieleen sitten muitakin asioita. Ja tiettyjen asioiden ympärille on luotu omat raaminsa. Esim. se, että kun meille hankittiin Pleikka, sovittiin heti kättelyssä, että pelatessa ei saa huutaa eikä kiroilla, muuten pleikka menee jäähylle.

Eikö lasten koulu suju vai miksi siitä pitää tentata? Muuten saat lopputulemana koulun ruokalistan, jonka voisit itsekin katsoa koulun sivulta eli tuhlaat molempien aikaa.

eri

Kolme lasta, aikuisia jo. Kyllä toi murkkuaika menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoraan vähän kovemmalla volyymillä että nyt loppu jos ei kelpaa siinä on ovi ja että parhaasi sinäkin tässä koitat tehdä.Päästät  höyryjäsi ulos.

Teinin oven voi ottaa pois ja viedä sen oven autotalliin.

No hyi, onpa inhottava ajatus, että yksityisyys riistetään, varsinkin tuossa vaiheessa.

Mulla ei ole teinejä (vaan nuorempia lapsia), joten ymmärrän, että pohdintani ei välttämättä ihan osu maaliin. Toisaalta, olen asunut toisessa maassa, jossa teinit keskimäärin käyttäytyvät paremmin vanhempiaan kohtaan, joten ei se ehkä mikään luonnonlaki ole, että teinit eivät yhtään pysty hallitsemaan käytöstään?

Mun ajatus on siis se, että perheessä asetetaan jotkut raamit, joiden puitteissa saa käyttäytyä. Esim. se että tietenkin saa vetäytyä omaan huoneeseensa ja olla siellä. Ja saa olla niitä negatiivisia tunteita. Mutta että kun äiti kysyy koulupäivästä, niin mietitään valmiiksi yksi asia, joka kerrotaan, ja se kerrotaan ihan neutraalisti. Ja että ymmärretään se, että vanhempi on myös ihminen, jota kohtaan säilytetään peruskäytöstavat, eikä ensimmäiseksi tarjota sitä kiroilua ja äyskintää. Tästä asiasta voidaan sopia yhdessä lasten kanssa. 

Mäkin oon sopinut omien lasteni kanssa, että kun kysyn, mitä koulussa tänään tapahtui, vastaus ei voi olla "en muista", vaan kerrotaan joku yksi asia, esim. se, mitä oli ruokana. Siitä usein muistuu mieleen sitten muitakin asioita. Ja tiettyjen asioiden ympärille on luotu omat raaminsa. Esim. se, että kun meille hankittiin Pleikka, sovittiin heti kättelyssä, että pelatessa ei saa huutaa eikä kiroilla, muuten pleikka menee jäähylle.

Eikö lasten koulu suju vai miksi siitä pitää tentata? Muuten saat lopputulemana koulun ruokalistan, jonka voisit itsekin katsoa koulun sivulta eli tuhlaat molempien aikaa.

eri

Mun mielestä sun kysymys on epäkohtelias. Jos haluat keskustella jostain viestiini liittyvästä, niin keskustellaan toki, mutta tuollaisiin en vastaa.

(Lasten koulun nettisivuilla ei muuten ole koskaan ajantasaista ruokalistaa.)

Itsellä oli vastaava tilanne. Jälkeenpäin ajattelen että olisi ollut tärkeää minulla olla jotain omaa elämää ja omia harrastuksia. Olisi ollut helpompi kestää teinien negatiivisuutta. Ja toisaalta kun lapset ottaa mallia vanhemmistaan niin olisi ollut hyvä malli sellainen hyväntuulinen harrastava äiti eikä kotona istuva uhriutuja.

Mutta ei sitä siinä hetkessä osannut ajatella.

Lopeta oman seurasi tuputtaminen ja pakkoyhdessätekeminen. Sen aika on päättynyt. Riittää kun olet läsnä turvallisena aikuisena ja peruspalvelut pelittää. Aika korjaa muut asiat.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen pitänyt kohtuullisen tiukkaa kuria jo alusta asti. Emme ole uskovaisia, mutta esim. kiroilu ja huono käytös ei olleet "sallittua". Koskaan ei tullut tilannetta, että vanhemmille olisi haistateltu. Jos teini haistattelee omalle vanhemmalleen, niin pirun raskastahan se silloin on. Autktoriteetti on menetetty.

Toinen meillä oli helpompi ja toinen kapinoivampi. Pidin aina ylimmän auktoriteetin aseman. Tehtiin selväksi, että aikuiset ovat kodissa "pomoja" ei suinkaan teinit. Totta kai oli kiukuttelua ja tiuskimista, mutta uskon, että alusta asti tehty pohjatyö helpotti kasvattamista sitten teinivaiheessa.

Omissa huoneissaan kyllä makasivat, mutta jos käskettiin esim. siivoamaan, niin se käsky toteutettiin. Vain yo-kokeisiin lukeminen tai muu erityinen kouluasia vapautti kotihommista. Ja niitä kotitöitä oli kuitenkin aika vähän. Jossain perheissä teinit vetosivat, että ei voi siivota, kun peli on kesken. Meillä se ei ollut selitys. Otin tietokoneen töpselin irti seinästä ja sanoin, että nyt peli loppui. Sen jälkeen "peli on kesken" selitystä ei enää yritetty. Otin myös puhelimen kädestä pois, jos sängystä ei muuten noustu.

-2xisä

Pääosin samaa mieltä. Mutta meillä on suhtauduttu lasten harrastuksiin kunnioituksella. Jos pyydän siivoamaan ja teinillä peli kesken on ihan ok selitys siihen että pelaa kyseisen pelin loppuun ja siivoaa vasta sitten (max 60 min koska sen pidempää erää ei heidän pelaamassa peleissä ole). Toisaalta jos vaikka tarvin pikana apua siihen että auto jäi kiinni pihalla ja olen kiireessä lähdössä jonnekkin niin teinit tulee apuun vaikka kesken pelin. Eli molemminpuolista kunnioitusta eikä vain pelkkä auktoriteetti.

Meillä ei ole koskaan hyväksytty haistattelua ja kiroilua ym käytöstä lapsilta eikä aikuisilta. Vanhemmat puhuvat toisilleen ja lapsille/teineille asiallisesti. Vielä ei ole teinit kokeilleet tuollaista käytöstä meillä. Teinit 14-18v ikäisiä.

Usein teinit ovat paljon omassa huoneessaan ovet kiinni. Se on ihan ok kunhan tulee syömään ruoka-aikoina ja hoitaa muutenkin hommansa (koulunkäynnin, läksyt, sovitut kotityöt). Välillä taas on kausia kun teinit parveilevat meidän aikuisten seurassa. Jutellaan milloin mistäkin asiasta. Kun teinillä on halu jutella niin minulla on aikaa kuunnella ja jutella. Ruoka myöhästyy tai syödään vaikka hätävaraeineksiä.

Viimeisimpiä aiheita mistä on juteltu meidän 18v kanssa on mistä meidän rahat on peräisin, paljonko meidän talo on maksanut, miten omaisuus jakautuu jos naimisissa oleva pariskunta eroaa (puoliksi) tai miten jos on avioehto kuten meillä vanhemmilla. Mikä on reilua jos eroavansa pariskunnalla toinen ollut kotona ja toinen pyörittänyt omaa yritystä (mielestäni ei ole reilua laittaa kaikkea puoliksi mutta ei ole sekään reilua että kotona yhteiset lapset hoitanut ei saisi mitään) jne.

Yhteistä tekemistä tarjoan sen mukaan mikä ketäkin kiinnostaa. Paria teiniä kysyn koiralenkille mukaan, yksi meikkaa välillä minut tai tekee kampauksen ja yhden kanssa jutellaan autoharrastuksesta tai saatan lähteä kaveriksi puhdistamaan teinin harrasteautoa. Välillä tehdään yhdessä palapelejä ja toisinaan pelataan unoa tai muita korttipelejä.

Yleisesti tärkeintä on kunnioittava käytös. Teinejä ei nolata mutta huumoria harrastetaan kyllä. Ongelmakäytökseen puututaan mutta asiallisesti. Teinejä kehutaan ja heille annetaan omaa tilaa harrastaa/mököttää omissa huoneissaankin jos siltä tuntuu.

Komppaan aiempia kommentoijia. Kuulostat hyvältä vanhemmalta ja osaat olla vanhempi. Teinit on hankalia eikä teini-iän hankaluus johdu hyvästä tai huonosta vanhemmuudesta vaan luonteesta ja temperamentista. Sanoisin, että jatka samaan malliin eli ole kiinnostunut, kysele ja ehdota tekemistä. Anna myös armoa itsellesi eli, jos tuntuu ettei jaksa teinien asenteita, anna enemmän aikaa itsellesi.

Ps. Muistan, että teininä tykkäsin välillä olla vanhempien kanssa, mutta se oli "noloa", joten en näyttäytynyt kotikaupungissa heidän kanssaan.