Lue keskustelun säännöt.
Parhaat oivallukset onnistuneessa painonpudotuksessa?
19.01.2022 |
Tämäkään vuosi ei alkanut 10 kiloa hoikempana, vaikka vuosi sitten olin varma että onnistun.
Millä ajatuksilla, oivalluksilla, toimenpiteillä, konkreettisella ratkaisuilla sinä onnistuit?
Kommentit (33)
VHH vuoden alusta-4kg.
Nälkää näkemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätin sokerin ja kaikki makeutusaineet pois. -30 kg puolessa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Jätin sokerin ja kaikki makeutusaineet pois. -30 kg puolessa vuodessa.
vartalotyyypit "teoria".
jotkut eivät lihoa millään eikä tahdo saada lihas massaa. minä taas olen kookas eli endomorfi ja se periytyy. saan lihasta helpolla mutta myös läskiä. muuttamalla ruokavalion yksilöllisesti sopivaksi laihduin eli heitin romakoppaan kaikki yleispätevät "syö minkä kuluttaa" jutut.
se mikä erityisesti lääkärit tuosta älähtää väittämästä ettei minun vartalo tyyppi tarvitse paljoa hiilihydraatteja. käytännössä liika hiilihydraatti varastoituu rasvaksi ja sen kuluttaminen vaatisi koko päivän maratoonin siksi vähänen hiilihydraatti takaa ettei tule rasvaa.
lääkärit laittaa kaikki ihmiset samaan muottiin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Somatotyypit
https://en.wikipedia.org/wiki/Somatotype_and_constitutional_psychology
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla paino on laskenut reippaasti vain silloin, kun on ollut isoja suruja, huolia ja stressiä, joiden takia olen menettänyt ruokahaluni kokonaan. Normaalitilanteessakin laihtuminen on seurausta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista sekä mm. liikunnan lisäämisestä, eikä minulla onnistu mikään varsinainen laihduttaminen.
Jätin mehut, limut vain ensimmäiseksi pois. Sitten makeat. Mikään ei ole varsinaisesti kiellettyä. Ainoastaan sokerisia juomia vältän kokonaan. Muuten perinteistä kotiruokaa hyvillä mielin. 168 cm, 68 kilosta 57. Ajatuksella lisää kasviksia, muuten joustavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla paino on laskenut reippaasti vain silloin, kun on ollut isoja suruja, huolia ja stressiä, joiden takia olen menettänyt ruokahaluni kokonaan. Normaalitilanteessakin laihtuminen on seurausta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista sekä mm. liikunnan lisäämisestä, eikä minulla onnistu mikään varsinainen laihduttaminen.
Minäkin laihduin 23 kiloa puolessa vuodessa suuren surun jälkeen. En pystynyt syömään, se mitä söin oli kun maistelin vaan muutaman lusikallisen ruokaa tehdessä muille että onko mausteet kohillaan. No sit kun suru haaleni, alkoi ruoka taas maistua ja lihoin kaiken takaisin! Olisinpa ollut fiksu silloin ja tarkkaillut syömisiäni ettei lihoisi...Ei kylläkään mikään mukava laihdutuskeino. Kumma mitä suru tekee, ei kertakaikkiaan tehnyt mieli vaikka olis mitä herkkuja ollut nenän edessä, niin ei. Toisilla taas on toisipän että syövät suruunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laihtumisen fysiologia ei sovi hätähousuille.
T. Kuntoon kesäksi 2023!
Vähän tylsä niille jotka haluaa nopeasti, mutta se etten omia resursseja pidä yliarvioida ja kuvitella että ruuhkavuosiarjen keskellä pystyy/jaksaa/viitsii mitään totaalisia elämänmutoksia. Että pitää tyytyä yhteen pienen pieneen tavan muutokseen kerrallaan, vaikka se laihduttaisi vain vähän. Koska kaikki liiian raju rutiininmuutos johtaa vain retkahdukseen ja takaisin lihomiseen. Mulla kestii 6 vuotta laihtua 122 kilosta 58 kiloon, mutta eipä ollut ankaraa, tiukkaa, nälkää tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että pitää hankkia elämä. Muuta tekemistä kuin syöminen.
Syön vähän..etupäässä omenoita ja ruisleipää.
En syö oikeaa ruokaa ollenkaan.
N53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pudotus kirjoitti:
Jätin mehut, limut vain ensimmäiseksi pois. Sitten makeat. Mikään ei ole varsinaisesti kiellettyä. Ainoastaan sokerisia juomia vältän kokonaan. Muuten perinteistä kotiruokaa hyvillä mielin. 168 cm, 68 kilosta 57. Ajatuksella lisää kasviksia, muuten joustavasti.
Tähän vielä lisäyksenä että olen aina syönyt säännöllisesti aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Kilot kertyneet hiljalleen lasten saannin myötä. Pidän liikunnasta vaikka harvoin nykyään enää ehtii kunnon teholiikuntaa. Kävely jo nostaa kuntoa tehokkaasti ja tuo endorfiineja. 37 v.
Minä onnistuin viimein vhh-pätkäpaasto -yhdistelmällä. Alku oli tuskaa, mutta prosessi muuttui helpommaksi ja sitten paino putosi kuin itsestään. Hiilareitakin pystyin ensimmäisten kuukausien jälkeen lisäämään, toki lähinnä fiksuja sellaisia mutta laihduin, vaikka otin välillä viiniä ja sokeriherkkuja. Mulla on PCOS ja insuliiniresistenssi joten laihdutuksen käyntiin saaminen ei ollut helppoa, tuntui että vaikka mitä tein niin paino ei putoa. Onneksi lopulta löysin tämän avaimen.
Vierailija kirjoitti:
vartalotyyypit "teoria".
jotkut eivät lihoa millään eikä tahdo saada lihas massaa. minä taas olen kookas eli endomorfi ja se periytyy. saan lihasta helpolla mutta myös läskiä. muuttamalla ruokavalion yksilöllisesti sopivaksi laihduin eli heitin romakoppaan kaikki yleispätevät "syö minkä kuluttaa" jutut.
se mikä erityisesti lääkärit tuosta älähtää väittämästä ettei minun vartalo tyyppi tarvitse paljoa hiilihydraatteja. käytännössä liika hiilihydraatti varastoituu rasvaksi ja sen kuluttaminen vaatisi koko päivän maratoonin siksi vähänen hiilihydraatti takaa ettei tule rasvaa.
lääkärit laittaa kaikki ihmiset samaan muottiin.https://fi.wikipedia.org/wiki/Somatotyypit
https://en.wikipedia.org/wiki/Somatotype_and_constitutional_psychology
Olen omalla kohdallani huomannut tismalleen saman. Lihasta tulee tosi nopeasti- mutta niin myös läskiä. Ja hiilareihin tulee kova himo jos niitä on ruokavaliossa paljon, ihan sama kuinka hyviä hiilareita olisivat. Samoin nälkä vääristyy mulla vaan makeanhimoksi, kun on runsaasti hiilareita ruokavaliossa.
Sitten taas kun syön SOPIVAN vähähiilarisesti, eli en todellakaan kaipaa ketoosiin tms. niin olo on hyvä, nälkä on nälkää, ja mielitekoja ei ole.
Mulle sopii tällainen: viitenä päivänä viikossa syön vähähiilarisesti, jolloin hiilarit tulee kasviksista ja kahdesta hedelmästä/päivä.
kahtena päivänä syön mahdollisimman intuitiivisesti, eli sitä mitä tekee mieli. Ruokarytmistä pidän kuitenkin molempina päivinä kiinni, ja näinä kahtenakaan päivänä en syö niin, että tulisin ähkyyn tai huono olo tms.
Näin on paino alkanut vihdoin laskea, ja niin etten koe millään lailla edes olevani dieetillä.
Vierailija kirjoitti:
Että pitää hankkia elämä. Muuta tekemistä kuin syöminen.
Tämä on oikeasti niin tärkeä asia! Ihan liian usein annetaan sellainen kuva, että kun vain laihtuu, niin sitten se elämä jotenkin kuin itsestään vaan "alkaa". No ei mene niin. Todellakin, ala toteuttaa omia haaveitasi, ja tee arjestasi sellaista mistä tykkäät, niin se syöminen ei enää ole koko ajan pääosassa.
syö vähemmän kun kulutat. lisää kasviksia ja vettä. liikuntaakin voi lisätä ees iha vähä.
Että syömisen määrää voikin lisätä nälkäkuurien sijaan.
Ei laihdutusta, vaan pysyvä ja loppuelämän kestävä ravinto- ja liikuntatottumusten muutos.
Tarpeeksi hitaasti ja vain yksi muutos kerrallaan, kunnes se on vakiintunut.