"En ole koskaan lukenut yhtään kirjaa" - mitä tällä halutaan sanoa?

Ainoa ihminen, jonka olen kuullut noin sanovan, oli 40-luvulla syntynyt isäni. Ja hänkin vain, jos puhuttiin lukemisesta eli ei hän sitä pitänyt mitenkään ylpeilyn tai edes mainitsemisen arvoisena.

Siinä muodossa olen kuullut, että "en ole lukenut koskaan kuin sen kirjan mikä koulussa pakotettiin lukemaan". Se on sanottu usein yhteydessä, jossa keskustellaan lukemisesta ja etenkin positiivisessa sävyssä. Siihen pitää sitten tulla ilmoittamaan, että minähän en lue enkä tule lukemaan. En tiedä miksi joku tahtoo tehdä näin. 

Jos on niin paha ADHD ettei saa luettua edes yhtä kirjaa..

Vierailija kirjoitti:

Jos on niin paha ADHD ettei saa luettua edes yhtä kirjaa..

Adhd ja lukivaikeus yhdessä tekee ihmeitä. No, onneksi nykyään on äänikirjat.

Vierailija kirjoitti:

Siinä muodossa olen kuullut, että "en ole lukenut koskaan kuin sen kirjan mikä koulussa pakotettiin lukemaan". Se on sanottu usein yhteydessä, jossa keskustellaan lukemisesta ja etenkin positiivisessa sävyssä. Siihen pitää sitten tulla ilmoittamaan, että minähän en lue enkä tule lukemaan. En tiedä miksi joku tahtoo tehdä näin. 

Juuri tämä minuakin askarruttaa. Yleensä ihmiset eivät ylpeile sillä, että eivät esimerkiksi osaa tai jaksa tehdä jotakin, mutta tässä kirjojen lukeminen on poikkeus.

Samantyyppisiä aiheita ovat "en osaa ajaa autoa" ja "en osaa laittaa ruokaa". Niillä käsittääkseni korostetaan sitä, ettei tarvita tuollaisia taitoja, koska joku muu hoitaa asian, ja ajotaidottumuudessa on usein ideologiaakin mukana, mutta lukemattomuudella kehaisemista en ymmärrä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos on niin paha ADHD ettei saa luettua edes yhtä kirjaa..

Tuo on toki syy olla lukematta. Mutta miksei syytä mainita, vaan kerrotaan, ettei lueta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on niin paha ADHD ettei saa luettua edes yhtä kirjaa..

Adhd ja lukivaikeus yhdessä tekee ihmeitä. No, onneksi nykyään on äänikirjat.

Äänikirjaa kuunnellaan. Sillä ei ole mitään tekemistä lukemisen kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Siinä muodossa olen kuullut, että "en ole lukenut koskaan kuin sen kirjan mikä koulussa pakotettiin lukemaan". Se on sanottu usein yhteydessä, jossa keskustellaan lukemisesta ja etenkin positiivisessa sävyssä. Siihen pitää sitten tulla ilmoittamaan, että minähän en lue enkä tule lukemaan. En tiedä miksi joku tahtoo tehdä näin. 

Nykyään ei tarvitse koulussakaan lukea. Sen kun googlaa kirjan nimen niin löytää lyhennelmän juonesta.

Olen tämän kuullut monta kertaa. Se on sanottu ajatuksella: " vaikka yhtään kirjaa en ole lukenut, olen silti pärjännyt hyvin ja hyvä ihminen". Valitettavasti nykyiset kirjoja lukemattomat sukupolvet eivät tule pärjäämään hyvin. Maailmassa on aika vähän sellaisia ammatteja, jotka sujuvat kivasti ilman lukutaitoa.

Minä käsitän sen sellaisena alentuvana lausahduksena, että minäpä olen niin fiksu etten ole aikaani tuhlannut mihinkään hömppäromaanien tutkimiseen, on parempaakin tekemistä.

Hyökkäys on paras puolustus. Se, ettei saa edes yhtä kirjaa luettua, aiheuttaa alemmuudentunnetta ja sen peittelemiseksi käydään happamia pihlajanmarjoja -hyökkäykseen koko asiaa vastaan ja esitetään se negatiivisena, jolloin on täysin selvää, että minä olen hyvä ja oikeassa kun en tuohon ryhdy eikä ole mitään tarvetta yrittää muuttaa omaa toimintaani vaan jatkaa tuttua ja turvallista eli helppoa ja mukavaa enkä kohtaa mitään haastetta ja riskiä epäonnistumisesta.

Luen niin paljon työpäivän aikana ettei vaan jaksa enää kirjoja. Ja sanoohan täällä moni myös ettei ole ikinä ollut töissä... Jota minä taas en ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on niin paha ADHD ettei saa luettua edes yhtä kirjaa..

Tuo on toki syy olla lukematta. Mutta miksei syytä mainita, vaan kerrotaan, ettei lueta?

Nuo ongelmat voivat tällä ikäluokalla olla myös diagnosoimattomia.

Luki-opettaja treenasi kyllä huonoja lukojoita 80- luvulla, mutta keskittymishäiriöitä tms. ei tunnettu.

No, monissa perheissä lukemista pidettiin joutavana ajanhukkana varsinkin miehille epämiehekkäänä hienosteluna.

Toki alemmuudentunto heikosta lukutaidosta voi saada kääntämään lukemattomuutensa rehvasteluksi.

Yleensä tuo sanotaan kun keskustellaan kirjoista. Toinen tutuksi tullut toteamus on: "Luin minäkin ennen, mutta nykyään en enää syystä x."

Eiköhän sillä ole tarkoitus ilmoittaa että hänellä ei ole tähän keskusteluun annettavaa. Olen itsekin sanonut jotain samantapaista kun keskustellaan automallien hyvistä ja huonoista puolista. En ymmärrä niistä mitään enkä ole kiinnostunut.

Tulee mieleen ihminen, joka haluaa korostaa omaa elämänkoululaisuuttaan ja/tai on katkera siitä, ettei syystä tai toisesta johtuen päässyt opiskelemaan.

Mun mies on vähän alle 60v. ja ei ole kirjoja lukenut muuta kuin lapsena näitä ohuita lastenkirjoja ja koulukirjoja. Miehellä on lukihäiriö johon ei 70-luvulla koulussa puututtu. Pyytää aina mua tarkistamaan tekstin jos lähettää jotakin vähän virallisempaa sähköpostia tms. Miestä ei kiinnosta lukea kirjoja, mutta en sitten tiedä paljonko tuo lukihäiriö asiaan vaikuttaa. Lukee kyllä sanomalehtiä, tekstitv:tä ja netistä uutisia. Ei ole mikään tyhmä ja olisi varmasti voinut opiskella pidemmälle jos olisi saanut aikoinaan apua lukihäiriöön. Matikassa on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän kuullut monta kertaa. Se on sanottu ajatuksella: " vaikka yhtään kirjaa en ole lukenut, olen silti pärjännyt hyvin ja hyvä ihminen". Valitettavasti nykyiset kirjoja lukemattomat sukupolvet eivät tule pärjäämään hyvin. Maailmassa on aika vähän sellaisia ammatteja, jotka sujuvat kivasti ilman lukutaitoa.

Mitkä ihmeen "nykyiset kirjoja lukemattomat sukupolvet"? Mikä sukupolvi se sinun mielestäsi on?

Ehkä varsinaisia kirjoja luetaan vähemmän, mutta ei se tarkoita sitä, että niitä tai muuta kirjoitettua tekstiä ei olisi olemassa joillekin ollenkaan tai että he ylenkatsoisivat kirjoja/lukemista.

Ja se, että kuuntelen kirjoja, on todella hyvä asia. Kautta aikojen ihmiset ovat saaneet oppinsa eri tavoin, jotkut lukemalla, jotkut tekemällä, jotkut esimerkiksi kuuntelemalla ohjeita. Ohjeiden ja asioiden kuuntelu ja myös niiden sisäistäminen on todella tärkeää, ei se itse lukeminen. On siis lapsekasta ylpistellä kirjojen lukemisella enää nykyaikana.

Itse olen aina lukenut paljon ja olen ollut nuorena kirjastossa töissäkin, mutta nyt pystyn työni ohessa kuuntelemaan äänikirjoja. Tänään olen kuunnellut tietokirjaa maailman sääilmiöistä kuuden tunnin ajan. En ehtisi lukemaan kuutta tuntia kirjaa arkena koskaan, joten äänikirjat ovat parasta kuuntelemista. Tyttärelläni on lukihäiriö, mutta siltikin hän lukee kirjoja omalla tahdillaan. Hänelle kuitenkaan ei jää siitä valitettavasti oikein mitään mieleen, mutta kun hän kuuntelen jotain kirjaa, jää sen tekstit mieleen kirkkaina ja pitkäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on vähän alle 60v. ja ei ole kirjoja lukenut muuta kuin lapsena näitä ohuita lastenkirjoja ja koulukirjoja. Miehellä on lukihäiriö johon ei 70-luvulla koulussa puututtu. Pyytää aina mua tarkistamaan tekstin jos lähettää jotakin vähän virallisempaa sähköpostia tms. Miestä ei kiinnosta lukea kirjoja, mutta en sitten tiedä paljonko tuo lukihäiriö asiaan vaikuttaa. Lukee kyllä sanomalehtiä, tekstitv:tä ja netistä uutisia. Ei ole mikään tyhmä ja olisi varmasti voinut opiskella pidemmälle jos olisi saanut aikoinaan apua lukihäiriöön. Matikassa on hyvä.

Niin eikä mies mitenkään sillä ylpeile, että ei ole lukenut kirjoja. 

Siinä paljastetaan ettei osata lukea

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tuo sanotaan kun keskustellaan kirjoista. Toinen tutuksi tullut toteamus on: "Luin minäkin ennen, mutta nykyään en enää syystä x."

Eiköhän sillä ole tarkoitus ilmoittaa että hänellä ei ole tähän keskusteluun annettavaa. Olen itsekin sanonut jotain samantapaista kun keskustellaan automallien hyvistä ja huonoista puolista. En ymmärrä niistä mitään enkä ole kiinnostunut.

Höpsistä. Jos ihmisellä ei ole aikaa lukea, niin hänellä ei ole aikaa lukea ihmisillä nyt sattuu olemaan erilaisia elämäntilanteita, esimerkiksi perhe, lapset, työ ja kotityöt, joiden jälkeen kirjaan ei pysty enää keskittymään. Kenenkään ei tarvitse selitellä asiaa millään tavoin. Luki ihminen konkreettisesti tai ei, niin siitä asiasta ei todellakaan voi muodostaa hänestä mitään yleispätevää mielipidettä.

Mummoni lähes menetti näkönsä viisikymppisenä onnettomuuden seurauksena ja hän oli viisas nainen, viisaampi kuin moni muu. Hänen kanssaan saattoi jutella lähes aiheesta kuin aiheesta, vaikka hän ei ollutkaan lukenut oikeastaan sanaakaan moneen kymmeneen vuoteen.