"En ole koskaan lukenut yhtään kirjaa" - mitä tällä halutaan sanoa?
Lukutaidosta ja sen puutteesta kirjoitellaan lehdissä ja tälläkin palstalla paljon. Ajattelin aloittaa oman keskustelun otsikon toteamuksesta, jota olen kuullut vuosikymmenien mittaan aika usein.
Rajataan aihe keski-ikäisiin ja sitä vanhempiin, jotka ovat olleet aikuisia ennen internetin ja sosiaalisen median aikaa, joka on muuttanut perusteellisesti tarjolla olevia ajanviettotapoja.
Mitä ihminen, joka kertoo, ettei ole koskaan lukenut yhtään kirjaa, haluaa kertoa itsestään? Mitä on tuon toteamuksen taustalla? Mikä on toteamuksen tarkoitus?
Kommentit (88)
Ennenvanhaan pidettiin arvossa sitä että koko ajan tehtiin jotain hyödyllistä. Silloin oli alkeellisemmat olot ja lähes kaikki tehtiin itse joten kai se oli ymmärrettävää. Lukemista pidettiin laiskuutena ja turhuutena tavallisten ihmisten keskuudessa.
Nykyään saa paljon tietoa netistä joka asiasta, pitäisi vain pystyä erottamaan faktat ja valheet.
En osaa vastata aloituksen kysymykseen. Tiedän ihmisiä jotka pärjäävät hyvin töissään ja muutenkin mutta eivät tykkää lukemisesta. Itse aloin käymään kirjastossa heti kun opin lukemaan, kirjasto sijaitsi koulun vieressä. Meillä luettiin myös kotona ja oli paljon kirjoja vaikka olimme tavallinen duunariperhe. Koen että olen oppinut kirjoista kaikenlaisia asioita jos kirjan faktat ovat kunnossa. Pidän lukemisesta edelleen ja luen kirjoja myös sähköisesti. T. N60v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuo sanotaan kun keskustellaan kirjoista. Toinen tutuksi tullut toteamus on: "Luin minäkin ennen, mutta nykyään en enää syystä x."
Eiköhän sillä ole tarkoitus ilmoittaa että hänellä ei ole tähän keskusteluun annettavaa. Olen itsekin sanonut jotain samantapaista kun keskustellaan automallien hyvistä ja huonoista puolista. En ymmärrä niistä mitään enkä ole kiinnostunut.
Höpsistä. Jos ihmisellä ei ole aikaa lukea, niin hänellä ei ole aikaa lukea ihmisillä nyt sattuu olemaan erilaisia elämäntilanteita, esimerkiksi perhe, lapset, työ ja kotityöt, joiden jälkeen kirjaan ei pysty enää keskittymään. Kenenkään ei tarvitse selitellä asiaa millään tavoin. Luki ihminen konkreettisesti tai ei, niin siitä asiasta ei todellakaan voi muodostaa hänestä mitään yleispätevää mielipidettä.
Mummoni lähes menetti näkönsä viisikymppisenä onnettomuuden seurauksena ja hän oli viisas nainen, viisaampi kuin moni muu. Hänen kanssaan saattoi jutella lähes aiheesta kuin aiheesta, vaikka hän ei ollutkaan lukenut oikeastaan sanaakaan moneen kymmeneen vuoteen.
Oli selitys nyt mikä hyvänsä, ei se miksikään muutu että lukeminen on tipautettu pois tärkeysjärjestyksestä. Turha siitä on hermostua. En nyt yhtään ymmärrä miten marginaaliset ongelmat, kuten näkövammat olisivat olennaisia tässä keskustelussa.
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan pidettiin arvossa sitä että koko ajan tehtiin jotain hyödyllistä. Silloin oli alkeellisemmat olot ja lähes kaikki tehtiin itse joten kai se oli ymmärrettävää. Lukemista pidettiin laiskuutena ja turhuutena tavallisten ihmisten keskuudessa.
Nykyään saa paljon tietoa netistä joka asiasta, pitäisi vain pystyä erottamaan faktat ja valheet.
En osaa vastata aloituksen kysymykseen. Tiedän ihmisiä jotka pärjäävät hyvin töissään ja muutenkin mutta eivät tykkää lukemisesta. Itse aloin käymään kirjastossa heti kun opin lukemaan, kirjasto sijaitsi koulun vieressä. Meillä luettiin myös kotona ja oli paljon kirjoja vaikka olimme tavallinen duunariperhe. Koen että olen oppinut kirjoista kaikenlaisia asioita jos kirjan faktat ovat kunnossa. Pidän lukemisesta edelleen ja luen kirjoja myös sähköisesti. T. N60v
Luulen että tuossa olet oivaltanut syyn tuohon toteamukseen. Siinä paheksutaan ajan tuhlaamista lukemiseen :D
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on niin paha ADHD ettei saa luettua edes yhtä kirjaa..
Tuo on toki syy olla lukematta. Mutta miksei syytä mainita, vaan kerrotaan, ettei lueta?
Nuo ongelmat voivat tällä ikäluokalla olla myös diagnosoimattomia.
Luki-opettaja treenasi kyllä huonoja lukojoita 80- luvulla, mutta keskittymishäiriöitä tms. ei tunnettu.
No, monissa perheissä lukemista pidettiin joutavana ajanhukkana varsinkin miehille epämiehekkäänä hienosteluna.
Toki alemmuudentunto heikosta lukutaidosta voi saada kääntämään lukemattomuutensa rehvasteluksi.
Tuo joutavana ajanhukkana pitäminen onkin minulta päässyt unohtumaan. Nykyisin sentään yleinen mielipide taitaa pitää lukemista hyvänä juttuna. Ennen "nenä kirjassa" ei aina ollut mikään kehu.
Olen tavannut ihmisiä, joilla lukutaidon puute ei ole syy siihen, ettei koskaan ole lukenut yhtään kirjaa. Eräs diplomi-insinööri on jäänyt mieleen erityisen hyvin, koska minun on vaikea ymmärtää, miten dippainssiksi pääsee väistelemällä tehokkaasti kirjoja koko ikänsä. Voi tietysti olla niinkin, että tämä henkilö hieman väritti juttujaan suuntaan ja/tai toiseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Luen niin paljon työpäivän aikana ettei vaan jaksa enää kirjoja. Ja sanoohan täällä moni myös ettei ole ikinä ollut töissä... Jota minä taas en ymmärrä.
Ei ole kyse siitä, lukeeko kirjoja, vaan siitä, ettei ole koskaan lukenut yhtään kirjaa.
Ap
Naapurirapun pulska rva ilmoitti pihalla tupakoidessaan, ettei ole seihtemääntoesta vuoteen lukenna kirjoja eikä luje. -Seihtekytäluvulla piti olla jupeella koko seinän kokoonen hyllykkö vaikkei mittään kunnon lujettavaa, eihän se oo ennää nykypäevää. - Paheksui kirjamäärääni siis joka oli vain yritykseni esittää parempaa kuin olinkaan. Olin tuonut kirjoja aulaan jos joku haluaa lukea, palauttaa ei tarvitse. Kyllä niitä muut huoli. Jotkut ylpeilevät sillä etteivät lue. Mitään. Ja sen huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuo sanotaan kun keskustellaan kirjoista. Toinen tutuksi tullut toteamus on: "Luin minäkin ennen, mutta nykyään en enää syystä x."
Eiköhän sillä ole tarkoitus ilmoittaa että hänellä ei ole tähän keskusteluun annettavaa. Olen itsekin sanonut jotain samantapaista kun keskustellaan automallien hyvistä ja huonoista puolista. En ymmärrä niistä mitään enkä ole kiinnostunut.
Höpsistä. Jos ihmisellä ei ole aikaa lukea, niin hänellä ei ole aikaa lukea ihmisillä nyt sattuu olemaan erilaisia elämäntilanteita, esimerkiksi perhe, lapset, työ ja kotityöt, joiden jälkeen kirjaan ei pysty enää keskittymään. Kenenkään ei tarvitse selitellä asiaa millään tavoin. Luki ihminen konkreettisesti tai ei, niin siitä asiasta ei todellakaan voi muodostaa hänestä mitään yleispätevää mielipidettä.
Mummoni lähes menetti näkönsä viisikymppisenä onnettomuuden seurauksena ja hän oli viisas nainen, viisaampi kuin moni muu. Hänen kanssaan saattoi jutella lähes aiheesta kuin aiheesta, vaikka hän ei ollutkaan lukenut oikeastaan sanaakaan moneen kymmeneen vuoteen.
Oli selitys nyt mikä hyvänsä, ei se miksikään muutu että lukeminen on tipautettu pois tärkeysjärjestyksestä. Turha siitä on hermostua. En nyt yhtään ymmärrä miten marginaaliset ongelmat, kuten näkövammat olisivat olennaisia tässä keskustelussa.
No kyllä, lukeminen on jäänyt hieman vähemmälle kolmen lapsen, kodinhoidon ja työn takia. Itse asiassa en edes jaksa ajatella juuri nyt minkään muun kuin työhön liittyvän kirjallisuuden lukemista.
Minulla ei ole näkövammaa, lukihäiriötä tai muita, on vain liian vähän aikaa ja joku dekkarin tai muun lukeminen ei ole nyt se juttu.
En myöskään tiedä palaanko enää vanhaan kunnon kirjaan. Kirjastosta uusia hyviä kirjoja saa hyvin huonosti ja ostamaan en niitä ala enää ikinä.
Luin kylla nuorena paljon kirjoja, tykkasin niista tosi paljon. Koulukirjoista en niinkaan.
Sanon vaan ,etta valmistuin AMK sta lukematta YHTAAN kokonaista kirjaa.
Jouduin ottamaa patkia lopputyohon kirjoista. Patkia.
Sanon sen ja niin korostaakseni kuinka surkealla tolalla amk koulutus on. Yhta tyhjan kanssa. Ei papereita pitaisi saada, ellei oikeasti osaa ja kykene. Ei pitaisi selvita kursissta jotain lapyskoita ja dioja lukemalla.
Ja joo äät ja ööt jai sinne samaan paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä käsitän sen sellaisena alentuvana lausahduksena, että minäpä olen niin fiksu etten ole aikaani tuhlannut mihinkään hömppäromaanien tutkimiseen, on parempaakin tekemistä.
Minulle on sanottu näin muodossa "mulla ei ole koskaan ollut aikaa lukea".
TV:n kauniit että rohkeat seurattiin kyllä tarkkaan.
Minä olen huomannut, että hyvin usein nämä kirjojen lukemattomuudella kehuvat seuraavat hyvin innokkaasti esim. Salkkareita, ym. saippuasarjoja ja Tosi-TV:tä. Ajatuksenjuoksu on heillä myöskin hyvin pinnallisella tasolla, ja kaikki vähänkin ns. normista poikkeava on outoa/friikkiä/noloa/kummallista. En tahdo tietenkään yleistää, tämä on vain minun kokemukseni.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa ihminen, jonka olen kuullut noin sanovan, oli 40-luvulla syntynyt isäni. Ja hänkin vain, jos puhuttiin lukemisesta eli ei hän sitä pitänyt mitenkään ylpeilyn tai edes mainitsemisen arvoisena.
Formulakuskit tuntuvat leuhkivan sillä että eivät ole lukeneet yhtään kirjaa, mutta pätäkkää löytyy ja sen tuntuisi heille riittävän.
https://www.suomif1.com/2017/07/tasta-syysta-valtteri-bottas-ottaisi-ki…
Valtteri Bottasin haastattelu.
Mikä on suosikkikirjasi?
– En ole koskaan elämässäni lukenut yhtään kirjaa alusta loppuun. En tiedä, miten edes selvisin koulusta, mutta en ole tosiaankaan lukenut yhtään.
Kimi Räikkönen on muistaakseni antanut samanlaisen lausunnon.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huomannut, että hyvin usein nämä kirjojen lukemattomuudella kehuvat seuraavat hyvin innokkaasti esim. Salkkareita, ym. saippuasarjoja ja Tosi-TV:tä. Ajatuksenjuoksu on heillä myöskin hyvin pinnallisella tasolla, ja kaikki vähänkin ns. normista poikkeava on outoa/friikkiä/noloa/kummallista. En tahdo tietenkään yleistää, tämä on vain minun kokemukseni.
Tuollainen muiden kyylääminen kertoo sinusta kaiken oleellisen. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuo sanotaan kun keskustellaan kirjoista. Toinen tutuksi tullut toteamus on: "Luin minäkin ennen, mutta nykyään en enää syystä x."
Eiköhän sillä ole tarkoitus ilmoittaa että hänellä ei ole tähän keskusteluun annettavaa. Olen itsekin sanonut jotain samantapaista kun keskustellaan automallien hyvistä ja huonoista puolista. En ymmärrä niistä mitään enkä ole kiinnostunut.
Höpsistä. Jos ihmisellä ei ole aikaa lukea, niin hänellä ei ole aikaa lukea ihmisillä nyt sattuu olemaan erilaisia elämäntilanteita, esimerkiksi perhe, lapset, työ ja kotityöt, joiden jälkeen kirjaan ei pysty enää keskittymään. Kenenkään ei tarvitse selitellä asiaa millään tavoin. Luki ihminen konkreettisesti tai ei, niin siitä asiasta ei todellakaan voi muodostaa hänestä mitään yleispätevää mielipidettä.
Mummoni lähes menetti näkönsä viisikymppisenä onnettomuuden seurauksena ja hän oli viisas nainen, viisaampi kuin moni muu. Hänen kanssaan saattoi jutella lähes aiheesta kuin aiheesta, vaikka hän ei ollutkaan lukenut oikeastaan sanaakaan moneen kymmeneen vuoteen.
Oli selitys nyt mikä hyvänsä, ei se miksikään muutu että lukeminen on tipautettu pois tärkeysjärjestyksestä. Turha siitä on hermostua. En nyt yhtään ymmärrä miten marginaaliset ongelmat, kuten näkövammat olisivat olennaisia tässä keskustelussa.
No kyllä, lukeminen on jäänyt hieman vähemmälle kolmen lapsen, kodinhoidon ja työn takia. Itse asiassa en edes jaksa ajatella juuri nyt minkään muun kuin työhön liittyvän kirjallisuuden lukemista.
Minulla ei ole näkövammaa, lukihäiriötä tai muita, on vain liian vähän aikaa ja joku dekkarin tai muun lukeminen ei ole nyt se juttu.
En myöskään tiedä palaanko enää vanhaan kunnon kirjaan. Kirjastosta uusia hyviä kirjoja saa hyvin huonosti ja ostamaan en niitä ala enää ikinä.
En oikein usko, että olet käynyt kirjastossa kovinkaan montaa kertaa. Mistään muualta ei saa kirjoja niin monipuolisesti kuin kirjastosta. Ja jos ei omassa kirjastossasi ole, se voidaan kaukolainata. Mutta sun sivistynyt käsitys hyvästä kirjasta on tietysti paljon kehittyneempi kuin muiden, tavallisten ihmisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on niin paha ADHD ettei saa luettua edes yhtä kirjaa..
Adhd ja lukivaikeus yhdessä tekee ihmeitä. No, onneksi nykyään on äänikirjat.
Äänikirjaa kuunnellaan. Sillä ei ole mitään tekemistä lukemisen kanssa.
Ap
Lukeminen on lukemista, mutta onko se lukeminen mielestäsi jotenkin hienompaa kuin vaikka äänikirjojen kuuntelu? Sama teksti molemmissa, mutta eri muodossa.
Ajan työkseni hyvin paljon ja äänikirjat ovat minun lukemistani. Nuorena taas luin aamusta iltaan ja pitkälle yöhön. Olin ala-asteella luokkamme eniten lukeva tyttö ja minun kirjamadossani oli pallukoita kymmeniä enemmän kuin toiseksi eniten lukevalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuo sanotaan kun keskustellaan kirjoista. Toinen tutuksi tullut toteamus on: "Luin minäkin ennen, mutta nykyään en enää syystä x."
Eiköhän sillä ole tarkoitus ilmoittaa että hänellä ei ole tähän keskusteluun annettavaa. Olen itsekin sanonut jotain samantapaista kun keskustellaan automallien hyvistä ja huonoista puolista. En ymmärrä niistä mitään enkä ole kiinnostunut.
Höpsistä. Jos ihmisellä ei ole aikaa lukea, niin hänellä ei ole aikaa lukea ihmisillä nyt sattuu olemaan erilaisia elämäntilanteita, esimerkiksi perhe, lapset, työ ja kotityöt, joiden jälkeen kirjaan ei pysty enää keskittymään. Kenenkään ei tarvitse selitellä asiaa millään tavoin. Luki ihminen konkreettisesti tai ei, niin siitä asiasta ei todellakaan voi muodostaa hänestä mitään yleispätevää mielipidettä.
Mummoni lähes menetti näkönsä viisikymppisenä onnettomuuden seurauksena ja hän oli viisas nainen, viisaampi kuin moni muu. Hänen kanssaan saattoi jutella lähes aiheesta kuin aiheesta, vaikka hän ei ollutkaan lukenut oikeastaan sanaakaan moneen kymmeneen vuoteen.
Oli selitys nyt mikä hyvänsä, ei se miksikään muutu että lukeminen on tipautettu pois tärkeysjärjestyksestä. Turha siitä on hermostua. En nyt yhtään ymmärrä miten marginaaliset ongelmat, kuten näkövammat olisivat olennaisia tässä keskustelussa.
No kyllä, lukeminen on jäänyt hieman vähemmälle kolmen lapsen, kodinhoidon ja työn takia. Itse asiassa en edes jaksa ajatella juuri nyt minkään muun kuin työhön liittyvän kirjallisuuden lukemista.
Minulla ei ole näkövammaa, lukihäiriötä tai muita, on vain liian vähän aikaa ja joku dekkarin tai muun lukeminen ei ole nyt se juttu.
En myöskään tiedä palaanko enää vanhaan kunnon kirjaan. Kirjastosta uusia hyviä kirjoja saa hyvin huonosti ja ostamaan en niitä ala enää ikinä.
En oikein usko, että olet käynyt kirjastossa kovinkaan montaa kertaa. Mistään muualta ei saa kirjoja niin monipuolisesti kuin kirjastosta. Ja jos ei omassa kirjastossasi ole, se voidaan kaukolainata. Mutta sun sivistynyt käsitys hyvästä kirjasta on tietysti paljon kehittyneempi kuin muiden, tavallisten ihmisten.
Oho, no nyt vasta sen kerroit! Minä en ollut asiaa hitsiläinen tiennytkään, että voin varata kirjastooni kirjoja...
Okei, katsoin kirjaston varauksistani, että minulla on siellätulossa aikanaan mm. Papyrus, kirjan katkeamaton tarina -tietokirja. Ennen minua on näköjään enää 182 varausta. Silkkitiet, uusi maailmanhistoria -kirjassa edessäni on enää 327 varausta, Suomen ruokahistoriassa varauksia on noin 400, tosin kappaleita on 66, eli ei sitä tarvitse välttämättä ihan vuotta odotella.
En tiedä minkälaisia kirjoja sinä arvostat, mutta tällaisia kirjoja minä lukisin ja luen, kun ehdin ja voin. Voisin tietenkin ostaakin ne, mutta ostin ennen joulua juuri yli satasella kirjoja ja mielestäni se on aika paljon rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on niin paha ADHD ettei saa luettua edes yhtä kirjaa..
Adhd ja lukivaikeus yhdessä tekee ihmeitä. No, onneksi nykyään on äänikirjat.
Äänikirjaa kuunnellaan. Sillä ei ole mitään tekemistä lukemisen kanssa.
Ap
Lukeminen on lukemista, mutta onko se lukeminen mielestäsi jotenkin hienompaa kuin vaikka äänikirjojen kuuntelu? Sama teksti molemmissa, mutta eri muodossa.
Ajan työkseni hyvin paljon ja äänikirjat ovat minun lukemistani. Nuorena taas luin aamusta iltaan ja pitkälle yöhön. Olin ala-asteella luokkamme eniten lukeva tyttö ja minun kirjamadossani oli pallukoita kymmeniä enemmän kuin toiseksi eniten lukevalla.
Nyt on kysymys lukemisesta. Lukutaidotonkin pystyy kuuntelemaan äänikirjaa, joten ei ole kyse samasta toiminnasta.
Miksi tunnet tarvetta selittää, että olet myös lukenut paljon?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on niin paha ADHD ettei saa luettua edes yhtä kirjaa..
Adhd ja lukivaikeus yhdessä tekee ihmeitä. No, onneksi nykyään on äänikirjat.
Äänikirjaa kuunnellaan. Sillä ei ole mitään tekemistä lukemisen kanssa.
Ap
Lukeminen on lukemista, mutta onko se lukeminen mielestäsi jotenkin hienompaa kuin vaikka äänikirjojen kuuntelu? Sama teksti molemmissa, mutta eri muodossa.
Ajan työkseni hyvin paljon ja äänikirjat ovat minun lukemistani. Nuorena taas luin aamusta iltaan ja pitkälle yöhön. Olin ala-asteella luokkamme eniten lukeva tyttö ja minun kirjamadossani oli pallukoita kymmeniä enemmän kuin toiseksi eniten lukevalla.
Haa, olen -74 syntynyt ja meillä oli ala-asteella kirjamatoja luokan seinällä. Jokaisella oli oma mato ja kun oli lukenut jonkun oikean kirjan, niin siitä sai kirjoittaa nimen, tekijän ja pienen arvostelun. Myös jollakin lapsellani oli muistaakseni vastaavanlainen kymmenisen vuotta sitten.
Sillä halutaan sanoa, että on muutamin elämää ja kirjojen lukeminen; on aivan turhaa, kun senkin ajan voi käyttää järkevämmin netissä roikkumiseen ja puhelimella surffailuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on niin paha ADHD ettei saa luettua edes yhtä kirjaa..
Adhd ja lukivaikeus yhdessä tekee ihmeitä. No, onneksi nykyään on äänikirjat.
Äänikirjaa kuunnellaan. Sillä ei ole mitään tekemistä lukemisen kanssa.
Ap
Lukeminen on lukemista, mutta onko se lukeminen mielestäsi jotenkin hienompaa kuin vaikka äänikirjojen kuuntelu? Sama teksti molemmissa, mutta eri muodossa.
Ajan työkseni hyvin paljon ja äänikirjat ovat minun lukemistani. Nuorena taas luin aamusta iltaan ja pitkälle yöhön. Olin ala-asteella luokkamme eniten lukeva tyttö ja minun kirjamadossani oli pallukoita kymmeniä enemmän kuin toiseksi eniten lukevalla.
Nyt on kysymys lukemisesta. Lukutaidotonkin pystyy kuuntelemaan äänikirjaa, joten ei ole kyse samasta toiminnasta.
Miksi tunnet tarvetta selittää, että olet myös lukenut paljon?
Ap
Oletpas vihamielinen.
No eihän se nyt sitä tarkoita. Ei kaikkia vain kiinnosta lukea kirjoja enkä ymmärrä miksi edes pitäisi kaikkia kiinnostaa?
Mä luen paljon kirjoja, mutta ei ole mun asiani arvostella muita pelkästään sen perusteella lukeeko nämä kirjoja. Nimimerkillä se jonka lukihäiriöinen mies ei lue kirjoja.