Onko muita jotka ei uskalla luottaa ja muodostaa parisuhdetta?
Viimeiset 10 vuotta ollut sinkkuna, olen nainen. Olen seurustellut elämäni aikana 2 kertaa, ensimmäisen kerran kun olin 18, ja sitä kesti 2kk ja loppui siihen kun silloinen poikaystävä meni armeijaan. Toisen kerran seurustelin noin 20 vuotiaana ja sitä kesti noin 3 vuotta, se päättyi siihen kun mies petti. Sen jälkeen olen ollut sinkku 10 vuotta, koska en uskalla luottaa, pelkään sitä että taas petettäisiin. Onko miehiä jotka ei petä? Olen toki ollut ihastunut tuonkin jälkeen mutta ne ei ole edistynyt. Olen myös huomannut, että naimisissa olevat miehet on lähestynyt minua, ja osoittanut kiinnostusta. Onko kaikki miehet oikesti tuollaisia, ja pettääkö kaikki ennemmin tai myöhemmin? En halua taas tulla petetyksi, en vain halua tehdä itsestä pelleä ja sitä että joku nauraa seläntakana ja kieroilee. Hyi yäk. Vaikeina päivinä olisi kiva kun olisi joku elämässä, mutta siihenkin on tottunut kun elää yksin. Tuskin enään helpolla alan seurustella ja jaan elämässä asioitani. Nykyään pettäminenkin on niin helppoa ja joka paikassa houkutuksia. Olen myös aika vaikea ihminen omasta mielestäni, en usko että kukaan jaksaisi minua. Minulla on aina ollut sellainen olo, että olen jotenkin outo, varmaan johtuu siitä, että minua kiusattiin koulussa. Minut on aina enemmin tai myöhemmin hylätty, joten pelkään sitä, että se toistuisi enkä halua sitä enään kokea.
Kommentit (4)
En pysty luottamaan. Ei tarvi miettiä noita suhdeasioita kun mua ei huolita seurusteluun. Lisäksi mä ihastun vain miehiin jotka omaavat pelimiespiirteitä. Muakin on vikitelleet varatut miehet jopa vaimonsa läsnäollessa. Pistää todella miettimään onko mitään järkeä pariutua. Lisäksi mua lähestyy aina karseimmat pervot kun olen todella nuoren näköinen ja muodokas blondi eli kerään sen miesjätteen perääni... mielestäni ihan normaalia pohtia näitä asioita.
Mullakin on noita hylkäämiskokemuksia mutta ei ole isäongelmia vaikka joidenkin mielestä miesongelmani kielivät siitä. En ole kuitenkaan ikinä tullut toimeen poikien/miesten kanssa. Kaikki "suhteeni" ovat olleet jollakin tapaa sitä että katsellaan toisiamme hampaat irvessä. Pidän itseäni myös jollakin tapaa outona.
N25
On muakin petetty ja jätetty. Mutta en pelkää ainakaan koko aikaa. Minäkään en ole aina kiva.
Vaikka uskaltaisitkin luottaa toiseen, silti sinua voidaan pettää. Opettele luottamaan itseesi, että selviät, tapahtui mitä tahansa.
On muita. En rehellisesti usko koskaan kohtaavani miestä, johon voisin luottaa niin paljon että suhteen syntyminen olisi mahdollista. Kerran olen suhdetta yrittänyt ja se päättyi heti alkuunsa, eikä se ollut mikään suuri yllätys. Silloin harvoin kun kiinnostun kenestäkään, mies on satavarmasti sellainen, jolla on valinnanvaraa riesaksi saakka, enkä minä ole se ensimmäinen valinta. Kun ensimmäinen kokemus on tuollainen, ei ole kovin helppoa lähteä uudelleen yrittämään.
Minäkin olen ollut nuorempana kiusattu. Vaikka miesten puolelta en ole koskaan ainakaan mitään selkeää kiusaamista kokenut, uskon että sekin kokemus osaltaan vaikuttaa vaikeuteeni luottaa.