Lue keskustelun säännöt.
Hyvän miehen jättäminen kolmenkympin kriisin vuoksi?
23.12.2021 |
Elän aikalailla unelma elämääni. Sain tänä vuonna unelma työpaikkani, minulla on ihana mies joka on paras ystäväni, ja olen paremmassa kunnossa kuin koskaan. Olemme puhuneet häistä jo useamman vuoden, ja tämän vuoden alussa mies alkoi myös puhumaan perheen perustamisesta. En ole koskaan aiemmin halunnut lapsia, mutta jotenkin lämpenin ajatukselle.
Kaikki tuntui ihan hyvältä vielä tässä vaiheessa. Ainoa ongelma oli, että olen jo useamman vuoden harmitellut suhteesta puuttuvaa intohimoa. Mies ei ole omaa tyyppiäni, mutta ajattelin aina että rakkaus riittää ja että panostamalla suhteeseen voimme korjata ongelmat makuuhuoneessa.
Sitten täytin 30 ja siitä lähtien minulla on ollut aivan kamala ahdistus. Makaan yöt sängyssä hereillä ja mietin, että tässäkö tämä oli. Mies on vieläkin paras ystäväni, mutta en tunne häntä kohtaan minkäänlaista vetoa enää. En halua naimisiin, enkä todellakaan halua lapsia, tai en ainakaan halua lapsia tämän miehen kanssa. Olen viettänyt enemmän aikaa töissä ihan vaan, että ei tarvitse mennä kotia miehen luo. Tuntuu aivan sekopäiseltä, että edes ajattelen miehen jättämistä seksin vuoksi, kun hän kuitenkin on täydellinen kumppani muuten. Eikai muuten täydellistä kumppania voi jättää ilman hyvää syytä?
Pelottaa, että olen jotenkin seonnut tilapäisesti ja tulen katumaan miehen jättimistä. Sitten taas toisaalta pelottaa se miten voimakkaasti tunnen vetoa muita miehiä kohtaan, ja tulenko katumaan sitä, että tyydyin tähän suhteeseen. Onko täällä muita jotka ovat olleet tässä tilanteessa? Jäitkö vai lähditkö?
Kommentit (24)
Kriisit ovat nimensä mukaisesti ratkaistavia tehtäviä.
Toisaalta intohimon puute tappaa lopulta suhteen jokatapauksessa, ellei tilanne muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna miehelle tilaisuus etsiä nainen, joka oikeasti välittää. Käyt sen jälkeen kokeilemassa niitä muita miehiä ja voi äkkiä alkaa kaduttaa, mutta turha itkeä sitten takaisin.
Sitä seksielämää voi kehittää. Ei ole kymmeneen vuoteen haitannut, mutta nyt yhtäkkiä?
0/5
Meillä oli myös hailakkaa makuuhuoneessa, mutta sitten tilanne korjaantui. Mulla oli haluttomuutta pitkään mutta kun vihdoin sain suun auki ja kerroin mistä tykkään niin asiat alkoivat sujumaan. Ostin myös erilaisia seksipelejä jotka auttoivat asiassa.
Näkisin siis että tuota ongelmaa kannattaa koittaa ratkoa kun muuten suhde on hyvä. Kaikilla voi olla laimeampia kausia mutta kyllä niistä voi päästä yli.
Älkää nyt hitto vie leikkikö niillä ihmissuhteilla vain sen takia, kun arki ei ole tarpeeksi jännittävää.
Sehän siinä on riskinä, että se intohimo loppuu seuraavankin miehen kanssa 2-3 vuoden suhteen jälkeen. Vaikka kävisi hyvä tuuri uuden miehen kanssa.
Huono tuurihan uuden ihmisen kanssa voi aina käydä. Osuukin kohdalle joku mulkvisti, vaikka alkuun vaikuttaa lupaavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä on jonkun mielestä hyvä suhde. Mua naurattaa.
Kyllä sä jostakin vielä väkivaltaisen juopporetkun löydät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen jättämään miehen jouluaattona. Jos ei ole intohimoa niin sitten ei myöskään ole toivoa
Älä seurustele kaverin kanssa. Ei ole mikään kriisi vaan pieni ääni, joka yrittää kuiskia sinulle ihan oikeita asioita. Ei nämä kulissiliitot koskaan onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sehän siinä on riskinä, että se intohimo loppuu seuraavankin miehen kanssa 2-3 vuoden suhteen jälkeen. Vaikka kävisi hyvä tuuri uuden miehen kanssa.
Huono tuurihan uuden ihmisen kanssa voi aina käydä. Osuukin kohdalle joku mulkvisti, vaikka alkuun vaikuttaa lupaavalta.
Niin, entä sitten? Sekö on syy jäädä epätyydyttävään parisuhteeseen, että se/ne seuraavatkaan ei välttämättä kanna pidemmälle? Mielestäni: ei ole!
Ei parisuhde ole mikään itseisarvo, eikä varsinkaan, jos siinä ei ole hyvä olla.
En tajua tuota ap:n hehkutusta, miten "on niin hyvä mies, vaikka ei olekaan tyyppiäni, enkä halua edes mennä illaksi kotiin". 😟
Kuulostaa siltä, että mies on hyvätuloinen ja tarjoaa ap:lle mukavan elämän. Mutta ei tuo mistään rakkaudesta kerro. Ap ei halua jättää lompakkoa, kun ei tiedä löytyykö toista yhtä paksua tilalle. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän siinä on riskinä, että se intohimo loppuu seuraavankin miehen kanssa 2-3 vuoden suhteen jälkeen. Vaikka kävisi hyvä tuuri uuden miehen kanssa.
Huono tuurihan uuden ihmisen kanssa voi aina käydä. Osuukin kohdalle joku mulkvisti, vaikka alkuun vaikuttaa lupaavalta.
Niin, entä sitten? Sekö on syy jäädä epätyydyttävään parisuhteeseen, että se/ne seuraavatkaan ei välttämättä kanna pidemmälle? Mielestäni: ei ole!
Ei parisuhde ole mikään itseisarvo, eikä varsinkaan, jos siinä ei ole hyvä olla.
En tajua tuota ap:n hehkutusta, miten "on niin hyvä mies, vaikka ei olekaan tyyppiäni, enkä halua edes mennä illaksi kotiin". 😟
Kuulostaa siltä, että mies on hyvätuloinen ja tarjoaa ap:lle mukavan elämän. Mutta ei tuo mistään rakkaudesta kerro. Ap ei halua jättää lompakkoa, kun ei tiedä löytyykö toista yhtä paksua tilalle. 🙄
Minusta taas on naurettavaa vaihtaa kumppania parin vuoden välein vain sen takia, että parisuhde ei ole parisuhde ilman tulisesti räiskyvää intohimoa vuodesta toiseen. Siinähän nimenomaan itsetarkoitukseksi muodostuu se intohimo ja kaikki muut asiat, kuten luottamus, kunnioitus, muistot, unelmat, arvot jne heitetään noin vain romukoppaan, että päästään vähän naida nakuttelemaan jonkun carloksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän siinä on riskinä, että se intohimo loppuu seuraavankin miehen kanssa 2-3 vuoden suhteen jälkeen. Vaikka kävisi hyvä tuuri uuden miehen kanssa.
Huono tuurihan uuden ihmisen kanssa voi aina käydä. Osuukin kohdalle joku mulkvisti, vaikka alkuun vaikuttaa lupaavalta.
Niin, entä sitten? Sekö on syy jäädä epätyydyttävään parisuhteeseen, että se/ne seuraavatkaan ei välttämättä kanna pidemmälle? Mielestäni: ei ole!
Ei parisuhde ole mikään itseisarvo, eikä varsinkaan, jos siinä ei ole hyvä olla.
En tajua tuota ap:n hehkutusta, miten "on niin hyvä mies, vaikka ei olekaan tyyppiäni, enkä halua edes mennä illaksi kotiin". 😟
Kuulostaa siltä, että mies on hyvätuloinen ja tarjoaa ap:lle mukavan elämän. Mutta ei tuo mistään rakkaudesta kerro. Ap ei halua jättää lompakkoa, kun ei tiedä löytyykö toista yhtä paksua tilalle. 🙄
Paksu lompakko on järkisyy jäädä suhteeseen.
Sukulainen erosi miehestään ja meni uusiin naimisiin laiskan ukon kanssa. Entisen asunnon myynnistä saadut rahat meni ukon elättämiseen. Lisäksi otti pikavippejä ukon elatukseen kymppitonneja.
Ei ollut lopulta tyytyväinen.
Mikä siinä seksielämässä mättää? Mitä/millaista haluaisit? Jotain ns.likasempia leikkejä joita kehtaa puhua ääneen ja saada ehkä siten asiaa eteenpäin?
Onko mies tyytyväinen teidän seksielämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän siinä on riskinä, että se intohimo loppuu seuraavankin miehen kanssa 2-3 vuoden suhteen jälkeen. Vaikka kävisi hyvä tuuri uuden miehen kanssa.
Huono tuurihan uuden ihmisen kanssa voi aina käydä. Osuukin kohdalle joku mulkvisti, vaikka alkuun vaikuttaa lupaavalta.
Niin, entä sitten? Sekö on syy jäädä epätyydyttävään parisuhteeseen, että se/ne seuraavatkaan ei välttämättä kanna pidemmälle? Mielestäni: ei ole!
Ei parisuhde ole mikään itseisarvo, eikä varsinkaan, jos siinä ei ole hyvä olla.
En tajua tuota ap:n hehkutusta, miten "on niin hyvä mies, vaikka ei olekaan tyyppiäni, enkä halua edes mennä illaksi kotiin". 😟
Kuulostaa siltä, että mies on hyvätuloinen ja tarjoaa ap:lle mukavan elämän. Mutta ei tuo mistään rakkaudesta kerro. Ap ei halua jättää lompakkoa, kun ei tiedä löytyykö toista yhtä paksua tilalle. 🙄Minusta taas on naurettavaa vaihtaa kumppania parin vuoden välein vain sen takia, että parisuhde ei ole parisuhde ilman tulisesti räiskyvää intohimoa vuodesta toiseen. Siinähän nimenomaan itsetarkoitukseksi muodostuu se intohimo ja kaikki muut asiat, kuten luottamus, kunnioitus, muistot, unelmat, arvot jne heitetään noin vain romukoppaan, että päästään vähän naida nakuttelemaan jonkun carloksen kanssa.
Monelle parisuhteen tärkein asia on nimenomaan fyysinen läheisyys ja intohimo.
Kaikki eivät tarvitse toista ihmistä tuomaan itselleen turvallisuuden tunnetta.
Tämä on ihan hyvä peruste parisuhteelle. Itse asiassa monet miehet toteuttavat sitä.
Kumppanit menevät vaihtoon aika tiuhaan. Sitten kuuskymppisenä vakiinnutaan.
Se on jännä kun toisilla se seksuaalinen tarve vaan jotenkin niin paljon suurempi kuin toisilla.
Minä tapasin 34v oman mieheni jossa eniten arvostan tolkkua tunne-elämää, fiksuutta, myötätuntoisuutta ja loistavaa huumorintajua. Meillä ei ikinä ole ollut mitään ”ihmeellisyyksiä” makuuhuoneessa ja kokisin ihan hirveän ahdistavana jos miehellä olisi sellaisille tarve, olen niiiiiiiiiin tyytyväinen ihan vaan siihen ”tavalliseen seksiin”. Ja rakastan häntä näin 4vuoden ja 2 lapsen jälkeen vain entistäkin syvemmin.
En voinut ensin edes uskoa, että tällaisia miehiä on olemassa koska kaikissa aiemmissa (lyhyissä) suhteissani miehillä on ollut pornoelokuvien fantasiat ja kaikenlaista olisi pitänyt tehdä heitä tyydyttääkseen. Eli minä olisin sinun miehestäsi tosi kiitollinen (ja mustasukkainen jos ei minulla olisi jo omaani😄) Mutta ehkä teissä on sitten jokin aika perustavanlaatuinen erilaisuus joka minullakin oli noiden aiempien miesten kanssa vaikka en millään sitä halunnut ensin myöntää(halusin niin kovasti perheen). Ehkä sinun on siis parempi etsiä uutta nyt ennemmin kuin myöhemmin? Ja ehkä mieskin on loppujenlopuksi onnellisempi jos löytää naisen kenen kanssa on makuuhuoneessa yhteinen maku(?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän siinä on riskinä, että se intohimo loppuu seuraavankin miehen kanssa 2-3 vuoden suhteen jälkeen. Vaikka kävisi hyvä tuuri uuden miehen kanssa.
Huono tuurihan uuden ihmisen kanssa voi aina käydä. Osuukin kohdalle joku mulkvisti, vaikka alkuun vaikuttaa lupaavalta.
Niin, entä sitten? Sekö on syy jäädä epätyydyttävään parisuhteeseen, että se/ne seuraavatkaan ei välttämättä kanna pidemmälle? Mielestäni: ei ole!
Ei parisuhde ole mikään itseisarvo, eikä varsinkaan, jos siinä ei ole hyvä olla.
En tajua tuota ap:n hehkutusta, miten "on niin hyvä mies, vaikka ei olekaan tyyppiäni, enkä halua edes mennä illaksi kotiin". 😟
Kuulostaa siltä, että mies on hyvätuloinen ja tarjoaa ap:lle mukavan elämän. Mutta ei tuo mistään rakkaudesta kerro. Ap ei halua jättää lompakkoa, kun ei tiedä löytyykö toista yhtä paksua tilalle. 🙄Paksu lompakko on järkisyy jäädä suhteeseen.
Sukulainen erosi miehestään ja meni uusiin naimisiin laiskan ukon kanssa. Entisen asunnon myynnistä saadut rahat meni ukon elättämiseen. Lisäksi otti pikavippejä ukon elatukseen kymppitonneja.
Ei ollut lopulta tyytyväinen.
No tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Sukulaisesi valitsi huonosti, mutta pahempaa on, että otti vippejä elättääkseen ukkonsa! Siihen ei edes laki velvoita. Enpä taida oikein uskoa tarinaasi. Rikkauksista ryysyihin, eikä mitään välimuotoa ole.
Kyllä suurin osa ihmisistä on kumminkin siltä väliltä; ei mitään loistopakkauksia, mutta ei myöskään reppanoita. Toki noita jälkimmäisiä on vapaana enemmän.
Täti kertoo pitkällä elämänkokemuksella. Harvat ovat ne suhteet joissa intohimo pysyy samanlaisena tai edes lähellä samanlaista vuodesta toiseen. On ihan normaalia että intohimo laimenee. Joillain se tapahtuu nopeammin kuin toisilla. Mutta se laimenee. Ihan joka suhteessa paitsi tietenkin niillä aaveemammoilla jotka nyt yhtäkkiä ryntäävät tänne kertomaan että kyllä vaan kiksauttelevat yhtä sen saman kerran päivässä kuin 10v sittenkin. Joo-o. Ei.
Eli tässä mielessä vaihtamalla ei pitkällä tähtäimellä parane jos mies on muuten hyvä. 5-7v uutta suhdetta (tai mikä se sinulla onkaan) niin intohimo on taas laimentunut ja tuntuu että jaat asuntosi ystäväsi kanssa. Kyse onkin sitten siitä:
1. Haluatko koko loppuelämäsi vaihtaa kumppania aina x vuoden kuluttua kun intohimo pakosti laimenee siinä uudessakin suhteessa?
2. Jäädä nykysuhteeseen ja hyväksyä että se alkusuhteen intohimo oli nyt sellaista mitä tuskin enää koet mutta nauttia siitä kaikesta hyvästä jota suhteesta nyt saat.
3. Koitat etsiä uuden miehen jonka kanssa intohimo laimenee pakosti mutta saat ainakin kerran vielä kokea sen alkusuhteen intohimon ja toivot sitten että miehessä on niin paljon hyvää että se on siinä, vaikka intohimo laimenee kuten nykyisenkin kanssa kävi niin et vaihtanut huonompaan.
Päätöksiä, päätöksiä. Itse hakkasin päätä seinään kolme kertaa kunnes kolmannella kerralla tajusin ettei tämä miestä vaihtamalla muutu vaan sama intohimon lasku on edessä taas x vuoden kuluttua uudenkin miehen kanssa ja olen mielummin hyvässä, intohimottomassa, parisuhteessa jossa kaikki muu on hyvää kuin lähden etsimään uutta miestä taas kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän siinä on riskinä, että se intohimo loppuu seuraavankin miehen kanssa 2-3 vuoden suhteen jälkeen. Vaikka kävisi hyvä tuuri uuden miehen kanssa.
Huono tuurihan uuden ihmisen kanssa voi aina käydä. Osuukin kohdalle joku mulkvisti, vaikka alkuun vaikuttaa lupaavalta.
Niin, entä sitten? Sekö on syy jäädä epätyydyttävään parisuhteeseen, että se/ne seuraavatkaan ei välttämättä kanna pidemmälle? Mielestäni: ei ole!
Ei parisuhde ole mikään itseisarvo, eikä varsinkaan, jos siinä ei ole hyvä olla.
En tajua tuota ap:n hehkutusta, miten "on niin hyvä mies, vaikka ei olekaan tyyppiäni, enkä halua edes mennä illaksi kotiin". 😟
Kuulostaa siltä, että mies on hyvätuloinen ja tarjoaa ap:lle mukavan elämän. Mutta ei tuo mistään rakkaudesta kerro. Ap ei halua jättää lompakkoa, kun ei tiedä löytyykö toista yhtä paksua tilalle. 🙄Minusta taas on naurettavaa vaihtaa kumppania parin vuoden välein vain sen takia, että parisuhde ei ole parisuhde ilman tulisesti räiskyvää intohimoa vuodesta toiseen. Siinähän nimenomaan itsetarkoitukseksi muodostuu se intohimo ja kaikki muut asiat, kuten luottamus, kunnioitus, muistot, unelmat, arvot jne heitetään noin vain romukoppaan, että päästään vähän naida nakuttelemaan jonkun carloksen kanssa.
Monelle parisuhteen tärkein asia on nimenomaan fyysinen läheisyys ja intohimo.
Kaikki eivät tarvitse toista ihmistä tuomaan itselleen turvallisuuden tunnetta.
Tämä on ihan hyvä peruste parisuhteelle. Itse asiassa monet miehet toteuttavat sitä.
Kumppanit menevät vaihtoon aika tiuhaan. Sitten kuuskymppisenä vakiinnutaan.
Tämä. Minulla on ihan riittävästi ystäviä ja sosiaalisia suhteita ilman parisuhdettakin.
Olen yhdessä tyttöystäväni kanssa ensisijaisesti seksin takia.
Eikö yksi uusi satu per päivä riittäisi? Tämän piti olla huomiselle.