Lue keskustelun säännöt.
Puhumattomuudesta työpaikalla
Esimies
21.12.2021 |
Hiljaisista ihmisistä on täällä aikaisemminkin ollut juttua, mutta avaan taas uudelleen aiheen oman kokemuksen vuoksi ja toivon asiaan kommentteja ja mielipiteitä.
Työkaverini 32-vuotias mies ei juuri puhu muuta kuin aamulla huomenta ja lähtiessään hei. Olen hänen esimiehensä ja työt kärsii, kun en tiedä missä mennään ja hänen lomilla ollessaan asiakkaat kääntyvät puoleeni ja en taas tiedä, mitä missäkin vaiheessa on.
Hiljainen ihminen on usein ujo ja arka, ehkä vähän estynytkin, introvertti. Kyseinen henkilö on varmasti introvertti, mutta ei vaikuta yhtään ujolta tai aralta. Ei ole myöskään yhtään kiukkuinen eikä vihamielinen. Kun minä hänelle puhun ja kerron jotakin, hän lyhyesti ja ystävällisesti ottaa kyllä kantaa. Omista töistään ei sanaakaan puhu, apua tai mielipidettä ei pyydä koskaan. Googlettaa, jos tulee ongelma. Miksi suun avaaminen on niin vaikeaa?
Ihminen, joka tietoisesti tekee valinnan olemalla puhumatta, jää mielestäni paljosta paitsi. Kahvitunneilla muut keskustelee, jotkut kertoo avoimesti perheestään, vapaa-ajastaan yms. Tämä simpukka on hiljaa. Kun on aina vain hiljaa, kukaan ei häntä enää mitenkään noteeraa. On kuin olisi ilmaa tai tapettia. Vaikea uskoa, että tällaisella ihmisellä olisi juuri ystäviä. Jos kuuluu johonkin yhdistykseen, taloyhtiön hallitukseen tai muuhun yhteisöön, pitää välillä puhua ja tuoda mielipiteensä julki.
Arvaan, että täällä taas joku kirjoittaa, että työkaveri ei puhu, kun minä olen niin tyhmä ja koko meidän työyhteisö on niin vahvasti tämän hiljaisen alapuolella, ettei hän viitsi vaivautua meille puhumaan. Työasioiden sujumisen vuoksi vaadin, että puhutaan asioista.
Kommentit (64)
Missä ongelma? Teitä kotkottajia ei jaksa kukaan täysjärkinen kuunnella. Hey, how are you? Kysymys johon ei edes haluta vastausta. Mene sinne someen jauhamaan tärkeistä asioista ja uusista jenkkitrendeistä. Kaikki kun ei ole kuten sinä. Luultavasti tätä tyyppiä ei kiinnosta sun juttusi vttuakaan. Työt, ja kotiin omien asioiden pariin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei meillä jää lomalle ennen kuin on laittanut minulle muistion omista töistään. Ja meillä on myös kerran viikossa viikkopalaveri, jossa käydään läpi missä mennään kenen projektin kanssa. Se on sitä johtamista ja kartalla olemista omista töistään olemista eli alaistesi työt on = sinun työt.
Haista sinä sviddu. Töissä ollaan tekemässä töitä, jotta on rahaa nauttia asioista omalla vapaa-ajalla. Ei siellä olla seurustelemassa tai kertomassa minkälaista kakkaa meidän Satu-Petteriltä tuli viime yönä.
Kirjoittamasi perusteella vaikuttaa että ongelma on sinussa ei hänessä.
Vierailija kirjoitti:
Haista sinä sviddu. Töissä ollaan tekemässä töitä, jotta on rahaa nauttia asioista omalla vapaa-ajalla. Ei siellä olla seurustelemassa tai kertomassa minkälaista kakkaa meidän Satu-Petteriltä tuli viime yönä.
Akkojen työpaikoilla ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittamasi perusteella vaikuttaa että ongelma on sinussa ei hänessä.
Jos esimies ei ole tiedä alaisensa töistä on peiliin katsomisen paikka. Työasiat pitää pystyä puhumaan läpi. Työasioihin ei kuulu ne lasten jumppakerhot, yms
Pyydä raportoimaan sähköpostilla, jos puhuminen on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei ole ystäväsi, vaan alaisesi.
Kai sinä nyt esimiehenä itse osaat avata suusi ja kysyä missä mennään ja sovitte että jokainen työntekijä raportoi esimiehelleen keskeneräiset työnsä loman ajaksi.
Noin muuten en ymmärrä mikä ongelma puhumattomuudessa on. Hän suoriutuu työstään hyvin, etsii itse tarvittavat tiedot jne. En nyt näe muuta ongelmaa kun sinun huonot esimiestaidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen juuri tuollainen hiljainen hissukka/ujo/introvertti. Sanon aamulla huomenet ja päivän päätteeksi moikat. En lähes koskaan aloita itse keskustelua ja vastaan vaan jos multa kysytään jotain. En ole tullut töihin hankkiakseni kavereita (toisaalta ei mua täällä nää ihmiset kiinnostakkaan kun ovat kaikki mua vähintään sen 20 vuotta vanhempia) vaan teen työtä vain ja ainoastaan rahan takia. Ihan sama mitä musta ajattelevat kunhan palkkaa tulee.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen juuri tuollainen hiljainen hissukka/ujo/introvertti. Sanon aamulla huomenet ja päivän päätteeksi moikat. En lähes koskaan aloita itse keskustelua ja vastaan vaan jos multa kysytään jotain. En ole tullut töihin hankkiakseni kavereita (toisaalta ei mua täällä nää ihmiset kiinnostakkaan kun ovat kaikki mua vähintään sen 20 vuotta vanhempia) vaan teen työtä vain ja ainoastaan rahan takia. Ihan sama mitä musta ajattelevat kunhan palkkaa tulee.
Eikä tällainen ihminen ole ylimielinen, vaikka niin halutaan tulkita.
Ette te muutkaan ole hölöttäviä pellejä, vaikka olettekin koko ajan kyselemässä kaikkea turhaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP vastaa: En tarkoitakaan, että yksityisasioista pitäisi työpaikalla puhua. Ja työt ei suju, se tässä juuri on pointti. Asiakkaat valittavat ja vaihtavat firmaa. Olen usein yrittänyt puhua asioista, mutta tämä ihminen ei puhu. Varoituksen olen nyt antanut.
Toki syy voi olla minussa. Toisten ihmisten kanssa tulen kyllä hyvin toimeen, asiat puhutaan ja selvitetään.
Tarkoitukseni oli lähinnä kysyä, miksi joku käyttäytyy näin? Jos meidän yrityksessä ei viihdy, voihan hakea jotain toista työpaikkaa.
Voihan se olla, että hän hakee koko ajan uutta työpaikkaa. Mutta ei minustakaan työpaikalla kuulu kaikkia omia henkilökohtaisia asioita jakaa. Itseasiassa on aika rasittavaa, jos joku selittää aina esim. kaikki lastensa asiat kahvihuoneessa tai puolisonsa. Itse en haluaisi, että minun asioita puhutaan työpaikalla kaikelle kansalle. Haluaisitko sinä, että sinun asiasi kerrottaisiin siellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säännölliset työtunnit, joihin sinulla valmis kysymyspatteristo (mitä menossa, mitä tulossa, milloin valmistuu, onko ongelmia, liikaa työkuormaa yms).
Me ihmiset ollaan vaan erilaisia, kaikkien kanssa pitäisi kuitenkin tulla juttuun. Toivottavasti teidän työpaikassa ei kuitenkaan naureta selän takana tälle hiljaiselle tyypille, sen kyllä vaistoaa ja sulkeutuu vielä enemmän. Ja toivottavasti et anna ihmusen luonteen vaikuttaa hänen ura-tai palkkakehitykseensä.
Minäkin varmaan olen työpaikalla ollut turhan hiljainen.
Jotenkin olen nuorena päässyt siihen käsitykseen, että jokainen normaali ihminen selviytyy töistään suurimmaksi osaksi omin voimin, jos on saanut riittävän hyvän perehdytyksen. Olen vanhan ajan ihminen ja nuorena vanhemmat painottivat, että töissä on tarkoitus tehdä töitä eikä seurustella.
Työelämä on kuitenkin muuttunut omista nuoruuden ajoista. Pitäisi verkostoitua, mutta en oikein osaa enkä jaksa.
Tietysti aina on ollut tilanteita, jolloin on pitänyt tehdä ryhmätyötä tai pyytää apua asiantuntevammilta. Mutta en ole koskaan tottunut kertomaan vaikeuksista esihenkilölle, ellei tilanne ole ihan pakottava, jolloin niistä on ihan pakko kertoa.
Luonteeni on sellainen, että mitä vaikeampi asia, sitä vaikeampi siitä on puhua. Tämä rasittaa itseänikin tietysti, kun haudon juttuja.
Mutta jos työt eivät suju normaalistikaan, niin asiasta pitää voida puhua. Ja voihan olla, että työntekijä on vain väärällä alalla. Löytyisikö teiltä hänelle sopivampaa työtä?
Esimies kirjoitti:
AP vastaa: En tarkoitakaan, että yksityisasioista pitäisi työpaikalla puhua. Ja työt ei suju, se tässä juuri on pointti. Asiakkaat valittavat ja vaihtavat firmaa. Olen usein yrittänyt puhua asioista, mutta tämä ihminen ei puhu. Varoituksen olen nyt antanut.
Toki syy voi olla minussa. Toisten ihmisten kanssa tulen kyllä hyvin toimeen, asiat puhutaan ja selvitetään.
Tarkoitukseni oli lähinnä kysyä, miksi joku käyttäytyy näin? Jos meidän yrityksessä ei viihdy, voihan hakea jotain toista työpaikkaa.
Toivottavasti joulusi menee vesiripulin parissa.
Et ole työntekijän työkaveri, vaan esimies, mutta käyttäydyt kuin olisit työkaveri.
Olet hänen esimiehensä, mutta et edes ennen lomia ota selvää mihin tilanteeseen työt jää?
Erikoista.
Kuuluu sinun tehtäviisi selvittää missä mennään.
Itse teen hyvin itsenäistä työtä, niinkuin koko tiimini. Esimies järjestää joka viikko palaverin jossa käydään läpi jokaisen sen hetkinen työtilanne, mahdollinen lisäresurssien tarve sekä mietitään tulevien töiden järjestelyä.
Meillä on esihenkilö joka huutaa ja hihkuu aamusta iltapäivään kuin viisi elukkaa teurastamolla, kaikki päivät mennään hänen fiilisten mukaan eli jos häntä itkettää ja tunnin päästä naurattaa, niin muut joutuu myötäillä ja ymmärtää ja toimia sen perusteella ettei järkytetä häntä tai kritisoida väärinymmärretyllä katseella vahingossakaan.
Tekee kaikista tekemisistään suuren numeron eikä pysty keskittyä itse mihinkään, vaikuttaa että jonkin asteen häiriö hänellä kun aloittaa 10 juttua mutta jättää muiden selvitettäväksi, ja kun olemme pyytäneet työrauhaa sen jälkeen kun meille noita tehtäviään tunkee kun ei pystytä hänen takiaan keskittyä, niin ottaa henkilökohtaisena loukkauksena.
Tiimissämme on pari introverttia, tuo painostaa usein heitä puhumaan, kuulustelee ja tivaa perheasioista ym. Tämä on heille kiusallista kun haluaisivat vain hoitaa työnsä eikä leikkiä juorukerhoa. Sitten hihkuu että miten "Yhteistä kivaa nyt pitää keksiä kaikille hei!" Ei mene millään kaaliinsa ettei meitä kiinnosta, meillä on sentään vapaa-aikakin, kuvittelee että me lähtisimme hänen kanssaan viihteelle töiden jälkeen! Onneksi nyt on korona-aika niin tuollaiset suunnitelmat on jäissä.
Taitaa sitä paitsi vain esittää tunneihmistä, sillä kun hänen 6-vuotias koiransa kuoli syöpään niin sai kahden viikon verran itkukohtauksia kesken palavereiden ja kun joku mainitsi sanan koira niin vollotti ja valitti että "mä en kestä miten koko maailma kuolee syöpään, eläimet ja ihmiset ja joskus lapsiakin" (niin, oikeasti sanoi noin eli kuin lapset ei olisi ihmisiä vaikka on itselläänkin niitä!), mutta kun minun 9-vuotias kissa kuoli syöpään noin puoli vuotta tuosta hänen koiratapauksesta, niin kehtasi sanoa minulle että "etkö sinä nyt saanut sen kissasi kanssa viettää ihan tarpeeksi monia vuosia?!" 😠 Meni tuon jälkeen juoruamaan toiselle työkaverillemme että miten paljon hän vihaa kissoja. 😡
Minulla ei ole minkäänlaista arvostusta tuota meluavaa, sekopäätä kovaäänistä juorukerhopomoa kohtaan. Onneksi etätyöt jatkuvat niin ei tarvitse katsoa sen heilumista ja hyppimistä, kuunnella toki joutuu tunnin pari viikossa, mutta onneksi kuulokkeet saa vaimennettua hiljaiselle. 🙄
Teet selväksi mitkä asiat sinun täytyy tietää ja ennen lomia varaat yhteisen läpikäyntiajan, missä käydään asiat läpi.
Miksi pitäisi kysyä, jos asia selviää googlaamalla? Firman sisäiset asiat tietenkään eivät selviä, eikö niistä kysyminen riitä?
Ja perheasiat eivät kuulu työpaikalle, vaikka sinua miten kiinnostaisi. Ne ovat työntekijäsi puolison ja lasten henkilökohtaisia asioita.
Ongelma tässä on nyt sinussa, ei työntekijässä. Sinun tehtäväsi on johtaa häntä hänelle sopivalla tavalla, ei päinvastoin, kun työt kerran kuitenkin sujuvat.