Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puhumattomuudesta työpaikalla
Esimies
21.12.2021 |
Hiljaisista ihmisistä on täällä aikaisemminkin ollut juttua, mutta avaan taas uudelleen aiheen oman kokemuksen vuoksi ja toivon asiaan kommentteja ja mielipiteitä.
Työkaverini 32-vuotias mies ei juuri puhu muuta kuin aamulla huomenta ja lähtiessään hei. Olen hänen esimiehensä ja työt kärsii, kun en tiedä missä mennään ja hänen lomilla ollessaan asiakkaat kääntyvät puoleeni ja en taas tiedä, mitä missäkin vaiheessa on.
Hiljainen ihminen on usein ujo ja arka, ehkä vähän estynytkin, introvertti. Kyseinen henkilö on varmasti introvertti, mutta ei vaikuta yhtään ujolta tai aralta. Ei ole myöskään yhtään kiukkuinen eikä vihamielinen. Kun minä hänelle puhun ja kerron jotakin, hän lyhyesti ja ystävällisesti ottaa kyllä kantaa. Omista töistään ei sanaakaan puhu, apua tai mielipidettä ei pyydä koskaan. Googlettaa, jos tulee ongelma. Miksi suun avaaminen on niin vaikeaa?
Ihminen, joka tietoisesti tekee valinnan olemalla puhumatta, jää mielestäni paljosta paitsi. Kahvitunneilla muut keskustelee, jotkut kertoo avoimesti perheestään, vapaa-ajastaan yms. Tämä simpukka on hiljaa. Kun on aina vain hiljaa, kukaan ei häntä enää mitenkään noteeraa. On kuin olisi ilmaa tai tapettia. Vaikea uskoa, että tällaisella ihmisellä olisi juuri ystäviä. Jos kuuluu johonkin yhdistykseen, taloyhtiön hallitukseen tai muuhun yhteisöön, pitää välillä puhua ja tuoda mielipiteensä julki.
Arvaan, että täällä taas joku kirjoittaa, että työkaveri ei puhu, kun minä olen niin tyhmä ja koko meidän työyhteisö on niin vahvasti tämän hiljaisen alapuolella, ettei hän viitsi vaivautua meille puhumaan. Työasioiden sujumisen vuoksi vaadin, että puhutaan asioista.
Kommentit (64)
Esimies kirjoitti:
AP vastaa: En tarkoitakaan, että yksityisasioista pitäisi työpaikalla puhua. Ja työt ei suju, se tässä juuri on pointti. Asiakkaat valittavat ja vaihtavat firmaa. Olen usein yrittänyt puhua asioista, mutta tämä ihminen ei puhu. Varoituksen olen nyt antanut.
Toki syy voi olla minussa. Toisten ihmisten kanssa tulen kyllä hyvin toimeen, asiat puhutaan ja selvitetään.
Tarkoitukseni oli lähinnä kysyä, miksi joku käyttäytyy näin? Jos meidän yrityksessä ei viihdy, voihan hakea jotain toista työpaikkaa.
No milloin olet viimeksi pitänyt kehityskeskustelut? Siellähän sitä puolin ja toisin pohditaan mm. työn mielekkyyttä ja jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet selväksi mitkä asiat sinun täytyy tietää ja ennen lomia varaat yhteisen läpikäyntiajan, missä käydään asiat läpi.
Miksi pitäisi kysyä, jos asia selviää googlaamalla? Firman sisäiset asiat tietenkään eivät selviä, eikö niistä kysyminen riitä?
Ja perheasiat eivät kuulu työpaikalle, vaikka sinua miten kiinnostaisi. Ne ovat työntekijäsi puolison ja lasten henkilökohtaisia asioita.
Ongelma tässä on nyt sinussa, ei työntekijässä. Sinun tehtäväsi on johtaa häntä hänelle sopivalla tavalla, ei päinvastoin, kun työt kerran kuitenkin sujuvat.
Juuri näin. Omituista toimintaa esimieheltä, jos ei ole tehnyt selväksi asoita, joiden tulisi olla myös hänen tiedossaan.
Ettei vaan yrittäisi tällä keinoin tehdä alaisestaan ’kelpaamatonta’.
Ei introverttiyteen kuulu työasioiden ’pimittämistä’ - alainen todennäköisesti luulee kaiken olevan ihan ok.
Toistan vielä, todella huonoa esimiestyöskentelyä!
Heh! Tyypillistä suomalaista asennetta, että esimiehen pitää erikseen kysyä joka asiasta vastahakoisesti vastailevalta alaiseltaan. Kyllä kai työntekijälläkin joku vastuu on viestiä tekemisistään ja työn ongelmakohdista. Toki jos työntekijä ei tällaisia asioita älyä, ne pitää hänelle erikseen alleviivata, mutta ap:n tekstistä sai kyllä kuvan, että yritetty on.
Jos puhuminen ei luonnistu, on monia hyviä tapoja avata projektinsa, työsuunnitelmansa, kalenterinsa ja tiedostonsa myös pomon nähtäväksi, ja jokainen vastuullinen ihminen miettii, miten projektin kävisi jos huomenna joutuisin koronateholle kuukaudeksi. Saisivatko kollegat selvän muistioistani ja töideni vaiheista? Mitä avoimemmin ja läpinäkyvämmin pystyt työtäsi tekemään, sitä ammattimaisempaa.
Minä olen introvertti, töissä vanhusalalla. En puhu kuin pakolliset työasiat. Teen työni, lähden kotiin. Inhoan kaikkea paskanjauhantaa ja juoruiluja.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen introvertti, töissä vanhusalalla. En puhu kuin pakolliset työasiat. Teen työni, lähden kotiin. Inhoan kaikkea paskanjauhantaa ja juoruiluja.
Eiköhän aloittajakin olisi tyytyväinen, jos hänen alaisensa puhuisi ”ne pakolliset työasiat”. Muu kohtelias jutustelu (vaikka kolmella sanalla säätilasta) sen sijaan voisi kotiuttaa häntä työyhteisöön edes hieman. Mutta tärkeintä tietysti on, että ymmärtää mitä ne pakolliset työasiat kussakin työssä ovat. Sinun ei varmaan tarvitse kertoa kollegalle, että huoneen 5 mummoa kävi pojanpoika tervehtimässä, mutta voisi olla hyvä kertoa jos samainen mummo kouristelee aika ajoin.
Aloittajan alaisen voisi olla hyvä kertoa esimiehelleen, jos jokin projekti tökkii tai jos ei osaa hoitaa jotakin ongelmaa. Samoin pakollinen työasia on sekin, että lomalle lähtiessä perehdyttää jonkun työtilanteeseensa siltä varalta että jotain tarvitsee tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen introvertti, töissä vanhusalalla. En puhu kuin pakolliset työasiat. Teen työni, lähden kotiin. Inhoan kaikkea paskanjauhantaa ja juoruiluja.
Eiköhän aloittajakin olisi tyytyväinen, jos hänen alaisensa puhuisi ”ne pakolliset työasiat”. Muu kohtelias jutustelu (vaikka kolmella sanalla säätilasta) sen sijaan voisi kotiuttaa häntä työyhteisöön edes hieman. Mutta tärkeintä tietysti on, että ymmärtää mitä ne pakolliset työasiat kussakin työssä ovat. Sinun ei varmaan tarvitse kertoa kollegalle, että huoneen 5 mummoa kävi pojanpoika tervehtimässä, mutta voisi olla hyvä kertoa jos samainen mummo kouristelee aika ajoin.
Aloittajan alaisen voisi olla hyvä kertoa esimiehelleen, jos jokin projekti tökkii tai jos ei osaa hoitaa jotakin ongelmaa. Samoin pakollinen työasia on sekin, että lomalle lähtiessä perehdyttää jonkun työtilanteeseensa siltä varalta että jotain tarvitsee tehdä.
Kerroin, että puhun vain pakolliset työasiat, joihin liittyy tietenkin asukkaiden vointi. En osallistu kahvihuonejuoruiluihin, enkä poissaolevien kollegoiden haukkumisiin. Asukkaat ovat tärkeintä, muihin kuppikuntien höpinöihin en osallistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen introvertti, töissä vanhusalalla. En puhu kuin pakolliset työasiat. Teen työni, lähden kotiin. Inhoan kaikkea paskanjauhantaa ja juoruiluja.
Minusta on mukavaa, ettei nykyisessä työyhteisössäni ole yhtään mykkää murjottajaa kuten aiemmassa, vaan kaikki ovat peruskohteliaita ja vaihtavat pari sanaa sopivan hetken tullen. Kenenkään yksityisasioista ei sen kummemmin jutella, mutta tunnelma pysyy viihtyisänä kun kaikki vähän viitsivät panostaa. On jotenkin töykeää osoittaa niin selvästi halveksivansa työkavereita, ettei viitsi edes paria sanaa vaihtaa. Ei luo kovin kivaa ilmapiiriä ympärilleen sellainen henkilö.
Siis mitä paria sanaa vaihtaa? Ei mulla ole mitään asiaa kellekään eikä mielipidettä. Jos kysytään työasioista niin vastaan, muuten olen kuin Zen mestari tyynessä Flow tilassa jonka katkaisee jonkun typerä pälätys jostain typerästä asiasta mikä ei kiinnosta yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommenteista kävi taas hyvin ilmi, kuinka introvertti kulttuuri Suomi on. Meillä arvostetaan vaikenemista ja toisten "rauhaan jättämistä". Jossain muussa maassa tällaista käytöstä pidettäisiin todella epäkohteliaana.
Itse olen toki ekstrovertti ja minulle painajaismaisia ovat olleet työpaikat, jossa kaikki pyritään hoitamaan yksin ja toisia työntekijöitä vältellään viimeiseen saakka, jotta ei vaan joutuisi puhumaan heille. Ymmärrän kyllä hyvin, että small talk ja muu jutustelu työpaikalla voi olla introverteille raskasta, mutta samalla mykkyydessä tiedonsiirto ja työpaikan yleisilmapiiri kärsivät. Kenenkään ei tietenkään tarvitse jakaa henkilökohtaisia kuulumisiaan vasten tahtoaan eivätkä toisaalta mitkään yliavautumisetkaan kuulu työpaikalle.
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista kävi taas hyvin ilmi, kuinka introvertti kulttuuri Suomi on. Meillä arvostetaan vaikenemista ja toisten "rauhaan jättämistä". Jossain muussa maassa tällaista käytöstä pidettäisiin todella epäkohteliaana.
Itse olen toki ekstrovertti ja minulle painajaismaisia ovat olleet työpaikat, jossa kaikki pyritään hoitamaan yksin ja toisia työntekijöitä vältellään viimeiseen saakka, jotta ei vaan joutuisi puhumaan heille. Ymmärrän kyllä hyvin, että small talk ja muu jutustelu työpaikalla voi olla introverteille raskasta, mutta samalla mykkyydessä tiedonsiirto ja työpaikan yleisilmapiiri kärsivät. Kenenkään ei tietenkään tarvitse jakaa henkilökohtaisia kuulumisiaan vasten tahtoaan eivätkä toisaalta mitkään yliavautumisetkaan kuulu työpaikalle.
No just näin! Ihmiset oikein ylpeilevät töykeydellään ja huonotapaisuudellaan! Toisaalta, niinhän meillä ylpeillään myös tyylitajuttomuudella (avaa mikä tahansa pukeutumista koskeva ketju) ja kulinaristisen kulttuurin puutteella (avaa mikä tahansa ruokailutottumuksia koskeva ketju). Mykkä, tyly, ”käytännöllisiin” vaatteisiin ja kenkiin pukeutuva, meikkaamaton ja kampaamaton, einesruokaa tietokoneen ääressä ahmiva tyyppi lienee palstan keskiarvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista kävi taas hyvin ilmi, kuinka introvertti kulttuuri Suomi on. Meillä arvostetaan vaikenemista ja toisten "rauhaan jättämistä". Jossain muussa maassa tällaista käytöstä pidettäisiin todella epäkohteliaana.
Itse olen toki ekstrovertti ja minulle painajaismaisia ovat olleet työpaikat, jossa kaikki pyritään hoitamaan yksin ja toisia työntekijöitä vältellään viimeiseen saakka, jotta ei vaan joutuisi puhumaan heille. Ymmärrän kyllä hyvin, että small talk ja muu jutustelu työpaikalla voi olla introverteille raskasta, mutta samalla mykkyydessä tiedonsiirto ja työpaikan yleisilmapiiri kärsivät. Kenenkään ei tietenkään tarvitse jakaa henkilökohtaisia kuulumisiaan vasten tahtoaan eivätkä toisaalta mitkään yliavautumisetkaan kuulu työpaikalle.
Minulla on kokemusta monesta eri työpaikasta ja ei yksi ihminen hiljaisuudellaan voi työilmapiiriä pilata. Sen pilaavat korkeintaan he jotka eivät pysty ymmärtämään erilaisuutta ja odottavat toisten olevan tietynlaisia. Ei ihmiset vaan ole ikinä samanlaisia, vaikka kuinka haluisi kaiken olevan niin kuin katsoisi vaaleanpunaisten lasien läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen introvertti, töissä vanhusalalla. En puhu kuin pakolliset työasiat. Teen työni, lähden kotiin. Inhoan kaikkea paskanjauhantaa ja juoruiluja.
Minusta on mukavaa, ettei nykyisessä työyhteisössäni ole yhtään mykkää murjottajaa kuten aiemmassa, vaan kaikki ovat peruskohteliaita ja vaihtavat pari sanaa sopivan hetken tullen. Kenenkään yksityisasioista ei sen kummemmin jutella, mutta tunnelma pysyy viihtyisänä kun kaikki vähän viitsivät panostaa. On jotenkin töykeää osoittaa niin selvästi halveksivansa työkavereita, ettei viitsi edes paria sanaa vaihtaa. Ei luo kovin kivaa ilmapiiriä ympärilleen sellainen henkilö.
Onko todella joku "mykkä murjottaja" pilannut ilmapiirin eikä epäkohteliaasti ole edes suostunut paria sanaa vaihtamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista kävi taas hyvin ilmi, kuinka introvertti kulttuuri Suomi on. Meillä arvostetaan vaikenemista ja toisten "rauhaan jättämistä". Jossain muussa maassa tällaista käytöstä pidettäisiin todella epäkohteliaana.
Itse olen toki ekstrovertti ja minulle painajaismaisia ovat olleet työpaikat, jossa kaikki pyritään hoitamaan yksin ja toisia työntekijöitä vältellään viimeiseen saakka, jotta ei vaan joutuisi puhumaan heille. Ymmärrän kyllä hyvin, että small talk ja muu jutustelu työpaikalla voi olla introverteille raskasta, mutta samalla mykkyydessä tiedonsiirto ja työpaikan yleisilmapiiri kärsivät. Kenenkään ei tietenkään tarvitse jakaa henkilökohtaisia kuulumisiaan vasten tahtoaan eivätkä toisaalta mitkään yliavautumisetkaan kuulu työpaikalle.
Minulla on kokemusta monesta eri työpaikasta ja ei yksi ihminen hiljaisuudellaan voi työilmapiiriä pilata. Sen pilaavat korkeintaan he jotka eivät pysty ymmärtämään erilaisuutta ja odottavat toisten olevan tietynlaisia. Ei ihmiset vaan ole ikinä samanlaisia, vaikka kuinka haluisi kaiken olevan niin kuin katsoisi vaaleanpunaisten lasien läpi.
Tarkoitukseni ei ollut syyllistää hiljaista ihmistä, vaan kuvailla työpaikkaa, jonne on syystä tai toisesta syntynyt puhumattomuuden kulttuuri. Itsellänikin on kokemusta useista erilaisista työyhteisöistä, ja tällainen ei sovi minulle, kuten edellä kirjoitin. Työpaikoilla voi hyvin olla erilaisia ihmisiä ja se on hienoakin, että on.
Tuo, mitä kirjoitit, toimii myös toisin päin; ihan yhtä lailla olen saanut kokea, ettei minua hyväksytä tällaisena kuin olen (enkä tosiaan ole mikään hallitsematon hölöttäjä). Olen taipunut mykässä työpaikassa mykkyyteen, ja se on ollut minusta ahdistavaa. Olen joutunut jännittämään toisten puheille menemistä. Psykologisesta turvallisuudesta ei tällöin ole tietoakaan.
Joku kirjoitti edellä hyvistä peruskäytöstavoista. Ne ovat varmaan aika yleisesti hyväksytty kulttuurinen normi, ja mielestäni ihan hyvä minimi sosiaalisessa kanssakäymiselle töissä, jos ei halua osallistua enempää: tervehdykset, kohteliaisuudet (sujuiko loma hyvin jne), muiden pitäminen ajan tasalla omista töistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä on todellinen avunpyyntö, niin mielestäni teillä on iso ongelma organisaatiossa.
Eihän tämä sivusto ole työpaikkojen ongelmien ratkaisupaikka.
Minä olen vähän samallainen, kuin aloituksen tyyppi, mutta nainen. Puhun työkavereille pienemmässä porukassa, kerron juttuja omasta elämästä ja yleisesti, hymyilen ja naureskelen paljon. Kahvihuoneessa olen hiljaa ja täysin tapetti! Ei tunnu luontevalta puhua isossa porukassa, jossa todennäköisesti joku muu alkaisi puhua päälle tai on muuten paljon ihmisiä kuulemassa, vaikka työkaverit onkin kivoja. Esimiehelle puhun vain, kun on asiaa töihin liittyen. En kaveeraa työkavereiden kanssa vapaalla.
Paljon enemmän ihmisten pitäisi käyttäytyä kuin ap:n alainen. Ei työpaikalle kuulu henkilökohtaiset asiat, ei työstä tarvitse tykätä, ei kenenkään tarvitse olla uraohjus, joka on oikeasti kiinnostunut työnsä kehittämisestä. Työntekijälle maksetaan siitä, että hän tekee työnsä. Hänen ei tarvitse tykätä, ei tarvitse hymyillä, eikä tarvitse olla aktiivinen työyhteisössä tai työkavereiden kanssa.
Jos sosiaalisuus ei riitä, ei ole luottamusta
Vierailija kirjoitti:
Paljon enemmän ihmisten pitäisi käyttäytyä kuin ap:n alainen. Ei työpaikalle kuulu henkilökohtaiset asiat, ei työstä tarvitse tykätä, ei kenenkään tarvitse olla uraohjus, joka on oikeasti kiinnostunut työnsä kehittämisestä. Työntekijälle maksetaan siitä, että hän tekee työnsä. Hänen ei tarvitse tykätä, ei tarvitse hymyillä, eikä tarvitse olla aktiivinen työyhteisössä tai työkavereiden kanssa.
Ei voi sanoa, että ihminen ”tekee työnsä” silloin kun työstä viestiminen ei suju, kun asiakkaat vaihtavat toiseen firmaan ja kun esimiehestä tuntuu ettei ihmisen työskentely oikein suju toivotulla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon enemmän ihmisten pitäisi käyttäytyä kuin ap:n alainen. Ei työpaikalle kuulu henkilökohtaiset asiat, ei työstä tarvitse tykätä, ei kenenkään tarvitse olla uraohjus, joka on oikeasti kiinnostunut työnsä kehittämisestä. Työntekijälle maksetaan siitä, että hän tekee työnsä. Hänen ei tarvitse tykätä, ei tarvitse hymyillä, eikä tarvitse olla aktiivinen työyhteisössä tai työkavereiden kanssa.
Ei voi sanoa, että ihminen ”tekee työnsä” silloin kun työstä viestiminen ei suju, kun asiakkaat vaihtavat toiseen firmaan ja kun esimiehestä tuntuu ettei ihmisen työskentely oikein suju toivotulla tavalla.
Ap kirjoitti: "hänen lomilla ollessaan asiakkaat kääntyvät puoleeni ja en taas tiedä, mitä missäkin vaiheessa on".
Eikö lomien aikaan ole ihan normaalia, että asiakkaat ottavat yhteyttä esimieheen, jos työntekijä on lomalla? Eikö se ole esimiehen tehtävä?
Niin ainakin meillä.
Eikö esimiehen kuulu ottaa selville mikä tilanne on?
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin. Omituista toimintaa esimieheltä, jos ei ole tehnyt selväksi asoita, joiden tulisi olla myös hänen tiedossaan.
Ettei vaan yrittäisi tällä keinoin tehdä alaisestaan ’kelpaamatonta’.
Ei introverttiyteen kuulu työasioiden ’pimittämistä’ - alainen todennäköisesti luulee kaiken olevan ihan ok.
Toistan vielä, todella huonoa esimiestyöskentelyä!