Puhumattomuudesta työpaikalla

Itse olen myös melko hiljainen töissä enkä turhia puhele, kun sellaisten kanssa jotka tunnen paremmin. Olen tottunut hoitamaan työni hyvin itsenäisesti ja hyvin, joten esimiestä en turhaan häiriköi. Pitää olla todella tärkeä asia, joka ei muuten selviä että kysyn esimieheltä ja sellaisia ei juurikaan ole.  Hyviä ystäviä minulla kyllä on, mutta pidän työt työnä ja vapaa-ajan täysin erillään. Toki kehityskeskusteluja käyn esimieheni kanssa ja muitakin kleskusteluja, mutta useimmiten niin päin, että esimies kyselee asioita tms. Ratkaisu olisi, että kysyisit työntekijältäsi ennen lomia missä mennään työtehtävien suhteen. Varaat vaikka tunnin keskusteluajan yhdessä tai pyydät kirjaamaan ylös missä vaiheessa mikin työtehtävä on ennen lomalle jäämistä. Minä toki kerron, jos jokin tärkeä työtehtäni jää kesken ennen lomaa. Sellainen, joista voi tulla kyselyitä.

Ap tarvitset selvästi johtajuudessa koulutusta. Jos tuollainen asia on sinulle ongelma jota et osaa ratkaista, niin ehkä sinun kannattaa miettiä johtajuusuraasi uudelleen.

Esimies kirjoitti:

AP vastaa: En tarkoitakaan, että yksityisasioista pitäisi työpaikalla puhua. Ja työt ei suju, se tässä juuri on pointti. Asiakkaat valittavat ja vaihtavat firmaa. Olen usein yrittänyt puhua asioista, mutta tämä ihminen ei puhu. Varoituksen olen nyt antanut.

Toki syy voi olla minussa. Toisten ihmisten kanssa tulen kyllä hyvin toimeen, asiat puhutaan ja selvitetään.

Tarkoitukseni oli lähinnä kysyä, miksi joku käyttäytyy näin? Jos meidän yrityksessä ei viihdy, voihan hakea jotain toista työpaikkaa.

Siis mistä käytännössä annoit varoituksen?

Vierailija kirjoitti:

Ap tarvitset selvästi johtajuudessa koulutusta. Jos tuollainen asia on sinulle ongelma jota et osaa ratkaista, niin ehkä sinun kannattaa miettiä johtajuusuraasi uudelleen.

Esimies etsii kadonnutta johtajuuttaan nillittämällä av vauvalla. 😂

Onneks mä en ole AP:n alainen! Vetäisin varmaan ranteet auki tommosen tiimissä! Oikeesti!!

Vierailija kirjoitti:

Meillä on esihenkilö joka huutaa ja hihkuu aamusta iltapäivään kuin viisi elukkaa teurastamolla, kaikki päivät mennään hänen fiilisten mukaan eli jos häntä itkettää ja tunnin päästä naurattaa, niin muut joutuu myötäillä ja ymmärtää ja toimia sen perusteella ettei järkytetä häntä tai kritisoida väärinymmärretyllä katseella vahingossakaan.

Tekee kaikista tekemisistään suuren numeron eikä pysty keskittyä itse mihinkään, vaikuttaa että jonkin asteen häiriö hänellä kun aloittaa 10 juttua mutta jättää muiden selvitettäväksi, ja kun olemme pyytäneet työrauhaa sen jälkeen kun meille noita tehtäviään tunkee kun ei pystytä hänen takiaan keskittyä, niin ottaa henkilökohtaisena loukkauksena.

Tiimissämme on pari introverttia, tuo painostaa usein heitä puhumaan, kuulustelee ja tivaa perheasioista ym. Tämä on heille kiusallista kun haluaisivat vain hoitaa työnsä eikä leikkiä juorukerhoa. Sitten hihkuu että miten "Yhteistä kivaa nyt pitää keksiä kaikille hei!" Ei mene millään kaaliinsa ettei meitä kiinnosta, meillä on sentään vapaa-aikakin, kuvittelee että me lähtisimme hänen kanssaan viihteelle töiden jälkeen! Onneksi nyt on korona-aika niin tuollaiset suunnitelmat on jäissä.

Taitaa sitä paitsi vain esittää tunneihmistä, sillä kun hänen 6-vuotias koiransa kuoli syöpään niin sai kahden viikon verran itkukohtauksia kesken palavereiden ja kun joku mainitsi sanan koira niin vollotti ja valitti että "mä en kestä miten koko maailma kuolee syöpään, eläimet ja ihmiset ja joskus lapsiakin" (niin, oikeasti sanoi noin eli kuin lapset ei olisi ihmisiä vaikka on itselläänkin niitä!), mutta kun minun 9-vuotias kissa kuoli syöpään noin puoli vuotta tuosta hänen koiratapauksesta, niin kehtasi sanoa minulle että "etkö sinä nyt saanut sen kissasi kanssa viettää ihan tarpeeksi monia vuosia?!" 😠 Meni tuon jälkeen juoruamaan toiselle työkaverillemme että miten paljon hän vihaa kissoja. 😡 

Minulla ei ole minkäänlaista arvostusta tuota meluavaa, sekopäätä kovaäänistä juorukerhopomoa kohtaan. Onneksi etätyöt jatkuvat niin ei tarvitse katsoa sen heilumista ja hyppimistä, kuunnella toki joutuu tunnin pari viikossa, mutta onneksi kuulokkeet saa vaimennettua hiljaiselle. 🙄

Apua! Mullakin on ollut samanlainen pomo joka oli samalla työnantaja. Todella raskas ihminen! Ihanaa (ja samalla kamalaa) kun saa kuulla että jollain muullakin tämmöinen kokemus! Itse kun olen yrittänyt kertoa kavereilleni pomostani niin eivät ole uskoa, että tämänlaista voisi olla olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Esimies kirjoitti:

AP vastaa: En tarkoitakaan, että yksityisasioista pitäisi työpaikalla puhua. Ja työt ei suju, se tässä juuri on pointti. Asiakkaat valittavat ja vaihtavat firmaa. Olen usein yrittänyt puhua asioista, mutta tämä ihminen ei puhu. Varoituksen olen nyt antanut.

Toki syy voi olla minussa. Toisten ihmisten kanssa tulen kyllä hyvin toimeen, asiat puhutaan ja selvitetään.

Tarkoitukseni oli lähinnä kysyä, miksi joku käyttäytyy näin? Jos meidän yrityksessä ei viihdy, voihan hakea jotain toista työpaikkaa.

Siis mistä käytännössä annoit varoituksen?

Samaa piti minunkin kysyä. Annat varoituksen ja ihmettelet, että kaveri ei puhu? (Niin tai ei uskalla puhua kun pelkää että mokaa ja jaellaan varoituksia...)

Mielenkiinnolla odotan ap:n vastausta.

Uppista

Ehdotan ap, että sinä puhuisit tälle alaisellesi.

Mä en ole erityisen hiljainen, mutta en halua puhua henkilökohtaisista asioista työpaikalla, yli kaiken inhoan niistä utelemista. Mun suhteet, menemiset ja terveystiedot on yksityisasia eikä niistä ole kohteliasta kysellä. Kaikesta muusta mahdollisesta voin kyllä puhua.

Esimiehelle luulisi olevan tärkeintä se, että tyyppi tekee työnsä.

Sinulle tärkeintä on se, että tyyppi on sosiaalinen. Olet väärässä tehtävässä.

Esimies kirjoitti:

AP vastaa: En tarkoitakaan, että yksityisasioista pitäisi työpaikalla puhua. Ja työt ei suju, se tässä juuri on pointti. Asiakkaat valittavat ja vaihtavat firmaa. Olen usein yrittänyt puhua asioista, mutta tämä ihminen ei puhu. Varoituksen olen nyt antanut.

Toki syy voi olla minussa. Toisten ihmisten kanssa tulen kyllä hyvin toimeen, asiat puhutaan ja selvitetään.

Tarkoitukseni oli lähinnä kysyä, miksi joku käyttäytyy näin? Jos meidän yrityksessä ei viihdy, voihan hakea jotain toista työpaikkaa.

Siis eikö hän tee töitään ja asiakkaat valittavat, vai onko hänen työnsä puhua sinulle vai mitä siellä oikein tapahtuu?Puhumattomuus ja se ettei hoida työtään ovat eri asia.

Itse asiassa ymmärrän aloittajaa siinä mielessä, että liiallinen sulkeutuneisuus ei osoita kovin hyviä alaistaitoja töissä, joissa muiden on olennaista tietää projekteistasi ymv.

Ei hiljaisuus ja umpimielisyys todellakaan ole mikään meriitti, vaikka moni täällä omaa mykkyyttään mainostaakin.

Tämän päivän työelämätaidot ovat muun muassa sitä, että osaa substanssin lisäksi myös viestiä tekemisistään riittävästi ja oikealla tasolla ja pitää esimiehensä ja viiteryhmänsä ajan tasalla ilman että muiden täytyy lypsää informaatiota vastahakoiselta jurottajalta (jota ”ei voisi muiden lätinät vähempää kiinnostaa”).

Itse en palkkaisi epäsosiaalisia ihmisiä, joiden kanssa on kovin hankalaa kommunikoida.

Monien on muuten aivan mahdottoman vaikeaa tunnustaa, että he tarvitsisivat apua tai neuvoja. Sellaiset ihmiset ovat projekteissa aikapommeja, koska he pimittävät osaamattomuuttaan niin pitkään että homma todennäköisesti kusee jossain vaiheessa.

Usein vasta lähellä deadlinea, jolloin he jäävät saikulle.

Kuulostaa ihan mun siskon mieheltä, paitsi siskon mies ei ole erityisen ystävällinen.

Kyllä minä ainakin puhun jatkuvasti töihin liittyvistä asioista vaikka olenkin ujo introvertti. Ei töistä muuten tulisi mitään jos ei kommunikoisi. Samalla olen kuitenkin firmalleni erittäin arvokas työntekijä sillä minulla on tapana keskittyä töihin syvällisesti ylimääräisen hölöttämisen. Omista vapaa-ajan asioista en hiisku, ne ovat minun henkilökohtaisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin puhun jatkuvasti töihin liittyvistä asioista vaikka olenkin ujo introvertti. Ei töistä muuten tulisi mitään jos ei kommunikoisi. Samalla olen kuitenkin firmalleni erittäin arvokas työntekijä sillä minulla on tapana keskittyä töihin syvällisesti ylimääräisen hölöttämisen. Omista vapaa-ajan asioista en hiisku, ne ovat minun henkilökohtaisia asioita.

*hölöttämisen sijaan

Hiljaisemmille ihmisille täytyy kehittää oikea rooli. Heidän vahvuutensa ovat muualla. Jos odotat heiltä samanlaista kommunikointia kuin extroverteiltä ja jos työn tekeminen myös riippuu vahvasti heidän kommunikaatiostaan niin silloin työntekijän roolitus on pielessä.

Minulla ainakin on esimies, jolle en ole edes olemassa. Olen jotenkin ymmärtänyt, että se on normi.

Mä inhoan työelämässä yhtä paljon sitä, että joku pimittää asioita ja koko ajan joutuu lypsämään tietoa, kuin sitä, että joku avaa koko elämänsä työpaikalla reposteltavaksi.

Parasta on, jos ihminen on riittävän vahva pystyäkseen luontevasti kertomaan kaikki työn kannalta vähänkään olennaiset asiat ja tunnustamaan myös epävarmat kohtansa, mutta pitämään sisällään muut kuin mukavaan, kohteliaseen small talkiin sopivat teemat.

En enää arvosta sitä vanhakantaista ”töihin tullaan vain töitä tekemään ja sitten pois” -asennetta. Toki se sopii suorittavaan työhön kuten teollisuuden tuotantohommiin tai vaikka siivoustyöhön, mutta jos firmassa tehdään jotain yhtään tuottavampaa, pitää jokaisella olla sen verran peruskäytöstapoja, sosiaalisuutta että rohkeutta, ettei mykkyys vaikeuta muiden hommia. On tosi lapsellista ajatella, että esimiehen pitäisi erikseen pyytää jokaista tiedonjyvää. Moderni työntekijä osaa raportoida tekemisistään niin että jos hän jää tänään kotimatkalla auton alle, firman toiminta ei siihen pysähdy. Sulkeutunut ihminen on riski, ei mikään aarre.