Lue keskustelun säännöt.
En löytänyt kumppania yliopistosta
10.12.2021 |
Kovasti oli halu löytää sopiva elämänkumppani opiskelupiireistä kun aina on sanottu, että tuo on sitä aikaa milloin monet solmivat ne parisuhteet. En mä vaan löytänyt ketään vaikka parhaani yritin. Kohtalotovereita?
Kommentit (32)
En minäkään. Kymmenen vuotta valmistumisen jälkeen kyllä paikkakuntani yöelämästä. Nyt 8 vuotta yhdessä ja sattumalta molemmilla sama koulutus (di) eri yliopistoista toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään, koska jopa yliopistossa (nykyään olen jo professoritasolla) olin aina älykkäämpi kuin ihmiset ympärilläni. Suurin osa yliopistolaisista on kuitenkin aika tavallista massaa.
No en ihmettele yhtään että sunlainen itserakas egoisti ei seuraa saa. Sunlaisia ei katsos jaksa pitkään.
En minäkään. Ei ihme kun opinnot ovat olleet lähinnä etänä ruton alkamisen jälkeen.
Et vieläkään, monesko kerta?
Siellä opiskellaan, ja oot katsellut liikaa amerikkalaisia sarjoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä välissä opinnoissa löytää parisuhteen? Mä olin päivät koululla ja illat ja viikonloput töissä. Vapaa-aikaa oli noina vuosina 0 tuntia viikossa. Työelämässä ja valmistuneena on paljon helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Missä välissä opinnoissa löytää parisuhteen? Mä olin päivät koululla ja illat ja viikonloput töissä. Vapaa-aikaa oli noina vuosina 0 tuntia viikossa. Työelämässä ja valmistuneena on paljon helpompaa.
Oikeastaan olen samaa mieltä, mutta työelämässä ei puolestaan tapaa oman ikäisiä enää samalla tavalla ja ei sitä enää jaksa lähteä rientoihin. Miten valmistuneena ja työelämässä olevana enää edes tapaa ketään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En löytänyt minäkään. Löysin sitten nettideitti sivulta muutettuani pois opiskelupiakkakunnalta ja olemme koulutusasteeltamme ihan eri tasoa. Mutta silti sielunkumppaneita. ❤
No ap, tiedoksesi.
En minäkään löytänyt kumppania ammattikorkeakoulusta eli amk:sta jossa suorin tutkinnon jo vuosia sitten.
Elämänkumppanin, jonka kansas perustin perheen, löysin vasta jo työelämässä ollessan.
Itselläni on amk insinöörikoulustus ja toimin it-hommissa.
Myös elämänkumppanini, eli nykyinen vaimoni on amk-tutkinnon suorittanut terveydenhuollon ammattilainen, fysioterapeutti. Hän on tällä hetkellä yksityisyrittäjä, jolla on muutamia työntekijöitä omassa yrityksessään, he ovat erikoistuneet kuntouksen alaan. Ja toistaiseksi asiakkaita on riittänyt niin yksittäisinä asiakkaina, kuin julkisen puolen ostopalveluinakin.
Ei sitä koskaan voi ennalta tietää, mistä rakas ihminen löytyy. Se on useinmiten pelkkää sattumaa, missä tapaa kiinostavan ihmisen ja kenen kanssa ne tunteet syttyvät.
M. 33.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vuosikurssilla käytännössä kaikki miehet tuntuivat olevan varattuja ja monet mun muita aineita opiskelleet kaverit olivat puolestaan niin naisvaltaisilla aloilla, ettei niidenkään kautta tutustunut sinkkumiehiin. Eli ei, en löytänyt miestä opinnoista:(
En oo löytänyt. Olin yliopistossa henkisesti vielä ihan teini. Olin nörtti, jolta jäänyt kokematta elämää, en uskaltanut seurustella, kun otin sen liian vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään, koska jopa yliopistossa (nykyään olen jo professoritasolla) olin aina älykkäämpi kuin ihmiset ympärilläni. Suurin osa yliopistolaisista on kuitenkin aika tavallista massaa.
Totta. Olen tavan taapero, maisteri. Yliopistokoulutus vaatii perslihaksia, ei älyä.
Kilttis ei löydä seuraa yliopistostakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minä kun luulin, että sinne mennään opiskelemaan eikä deittailemaan..
En tunne ketään, joka ei olisi yliopistosta löytänyt seuraa halutessaan. Sinne kaikki, samassa elämäntilanteessa ja samoista asioista kiinnostuneet kerääntyy samaan aikaan. Jos ei sieltä löydä niin sitten ei löydä mistään.
Vierailija kirjoitti:
En tunne ketään, joka ei olisi yliopistosta löytänyt seuraa halutessaan. Sinne kaikki, samassa elämäntilanteessa ja samoista asioista kiinnostuneet kerääntyy samaan aikaan. Jos ei sieltä löydä niin sitten ei löydä mistään.
Mä olin opiskeluaikoina ahdistunut, masentunut ja kaikinpuolin epävarma itsestäni ja tulevaisuudestani eikä seurustelu sopinut siihen hetkeen lainkaan. Löysin elämääni positiivisemman sävelen vasta vuosia valmistumisen jälkeen, päälle kolmekymppisenä. Miehen tapasin sitten työpaikalla:)
Ei löytynyt ei. Hienoja naisia oli, mutta ne oli kaikki varattuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne ketään, joka ei olisi yliopistosta löytänyt seuraa halutessaan. Sinne kaikki, samassa elämäntilanteessa ja samoista asioista kiinnostuneet kerääntyy samaan aikaan. Jos ei sieltä löydä niin sitten ei löydä mistään.
Mä olin opiskeluaikoina ahdistunut, masentunut ja kaikinpuolin epävarma itsestäni ja tulevaisuudestani eikä seurustelu sopinut siihen hetkeen lainkaan. Löysin elämääni positiivisemman sävelen vasta vuosia valmistumisen jälkeen, päälle kolmekymppisenä. Miehen tapasin sitten työpaikalla:)
Et ollut masentunut. Masentunut ei edes valmistuisi.
En minäkään, koska jopa yliopistossa (nykyään olen jo professoritasolla) olin aina älykkäämpi kuin ihmiset ympärilläni. Suurin osa yliopistolaisista on kuitenkin aika tavallista massaa.