Ahdistuksesta johtuvia oireita vai jotain muuta?
- Puhun useimmiten normaalisti, mutta välillä rupean sössöttämään, tulee hetkellisesti sellainen lievä ässävika, minkä muutkin ihmiset huomaa.
- Yleensä olen oikein näppäräsorminen ja kätevä käsistäni, mutta välillä tavarat ei pysy käsissä, esim. käsi saattaa varoittamatta vaan pudottaa jotain, tai tehdessäni jotakin saatan yhtäkkiä tönäistä kädelläni jotain tavaroita vierestä kumoon.
- Yleinen kehonhallintakin vaihtelee huomattavasta ketteryydestä ja sulavuudesta siihen, että esim. kolhin itseäni vaikkapa kävelemällä ovenkarmia päin tai kaupassa huitaisen ohimennen tuotteita alas hyllyiltä. Eli välillä olen aika lailla sellainen "kävelevä katastrofi".
- Lisäksi epämääräisiä nielemisvaikeuksia, vedän omaa sylkeä tai juotavaa väärään kurkkuun tai niellessä ei menekään mitään alas.
Kaikkia näitä pahentaa ahdistus ja jännittäminen, ja nuo oireet saa ahdistumaan entisestään, mutta voisiko näiden juurisyy olla jotain muuta kuin pelkää ahdistusta?
Motoristen taitojen vaihtelun suhteen olen alkanut pohtia sellaistakin vaihtoehtoa, että ehkä en vaan ole aina täysin läsnä, ehkä olen välillä jotenkin puoliksi omissa ajatuksissani, joten sen takia en ihan hahmota missä olen ja mitä olen tekemässä, ja sitten tuleekin sählättyä.
Ajatuksia?
Kommentit (22)
Itsellä ollut vakavaakin ahdistusta jo 20 vuotta. kaikki kuvaamasi oireet ovat erittäin tuttuja, varsinkin huono motoriikka. Oli syy mikä tahansa kannattaa mennä lekuriin
Sama juttu, olen kömpelö ja kolhin itseäni, tiputtelen tavaroita jne.
Olen ahdistusoireista kärsivä ja vaikka on lääkitys (joka muuten auttaa), niin näitä oireita se ei ole poistanut.
Vierailija kirjoitti:
Ps. Ei ole perussairauksia, ei lääkityksiä, enkä käytä lainkaan päihteitä. Olen ollut tällainen jokseenkin aina, mutta ehkä viimeisen viiden vuoden aikana mennyt jotenkin pahempaan. Ikää on 28. Ap
Hyvin tuttua, ihan kaikki noista, ollut koko elämän ajan. Olen ollut jännittäjä aina, niin töissä kuin vapaalla. Uskoisin että jännityksen piikkiin menee, liialliseen itsetarkkailuun ainakin minulla.
Kiitos vastanneille. Helpottavaa kuulla, etten ole tämän kanssa yksin. Ap
Tuttua on.
Väsymys, hormonit, ym. varmasti myös vaikuttaa ainakin itselläni.
Mulla vaihtuu herkästi, ihan päivän aikani skarppius ja kömplelyys.
Ahdistus, paniikki, väsymysoireyhtymä jne...
Entä minkälaisia reaktioita olette muut saaneet kömpelyydestänne?
Kun itselläni on valitettava taipumus joutua toistamiseen muiden ihmisten paheksunnan kohteeksi julkisesti sähläämisen takia. Saatetaan esim. luulla, että olen kännissä tai aineissa, mikä on tavallaan ihan ymmärrettävää, mutta erittäin ikävää, kun totuus on täysin päinvastaista, en käytä lainkaan päihteitä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Entä minkälaisia reaktioita olette muut saaneet kömpelyydestänne?
Kun itselläni on valitettava taipumus joutua toistamiseen muiden ihmisten paheksunnan kohteeksi julkisesti sähläämisen takia. Saatetaan esim. luulla, että olen kännissä tai aineissa, mikä on tavallaan ihan ymmärrettävää, mutta erittäin ikävää, kun totuus on täysin päinvastaista, en käytä lainkaan päihteitä. Ap
Välttelen sostilanteita.
Appivanhemmat jo tottuneet.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, olen kömpelö ja kolhin itseäni, tiputtelen tavaroita jne.
Olen ahdistusoireista kärsivä ja vaikka on lääkitys (joka muuten auttaa), niin näitä oireita se ei ole poistanut.
Ai onko pelkkään ahdistukseenkin saatavilla säännöllistä lääkitystä? Mikä lääke? Onko sinulla ollut sivuvaikutuksia? Saako siis vaikka ei ole samanaikaisesti masennusta?
Kyllähän nuo ovat ihan klassisia oireita ahdistuneille. Juuri tuollaisiksi aremmat ihmiset aina elokuvissakin esitetään. Se siinä onkin niin ikävää, että yrittää olla mahdollisimman huomaamaton, mutta sitten omilla oireillaan saattaa pahimmillaan saada kaikkien päät kääntymään, että tuolla se friikki taas menee.
Itsehän välttelen sosiaalisia tilanteita juuri sen takia, että oireeni pahenee niissä ja aina sitä enemmän mitä useampia ihmisiä on paikalla.
En uskalla esim kaupassa ottaa hyllyltä pieniä esineitä , varsinkin koriste-esineitä lähempään tarkasteluun, etteikö olisi vaara että viereiset tippuvat, näin ainakin kuvittelen. Varsinkin jos olen vähänkin väsynyt ja en jaksa keskittyä. Silloin yritän keskittyä kieli keskellä suuta. Usein vaikea myös saada avainta lukkoon helposti, varsinkaan kun joku jolle avaan, katsoo vieressä. Kaikki tarkka työ on vaikeaa, kun joku katsoo. Pahinta oli töissä kun asiakas katsoi kun kirjoitin näppäimistöllä.
Mene käymään lääkärillä. Itselläni on ahdistuneisuushäiriö muttei mitään tuollaista (ahdistuneisuushäiriöiden oireet voit käydä kurkkaamassa Käypä hoidosta). Nuo eivät ole tavallisia ahdistukseen liittyviä oireita, minkä takia suosittelen ehdottomasti kääntymään ammattilaisen puoleen.
Vierailija kirjoitti:
Mene käymään lääkärillä. Itselläni on ahdistuneisuushäiriö muttei mitään tuollaista (ahdistuneisuushäiriöiden oireet voit käydä kurkkaamassa Käypä hoidosta). Nuo eivät ole tavallisia ahdistukseen liittyviä oireita, minkä takia suosittelen ehdottomasti kääntymään ammattilaisen puoleen.
Millä perusteella ei ole ahdistuksen oireita?
Ahdistus nimenomaan aiheuttaa todella laajan kirjon fyysisiä ja kognitiivisia oireita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, olen kömpelö ja kolhin itseäni, tiputtelen tavaroita jne.
Olen ahdistusoireista kärsivä ja vaikka on lääkitys (joka muuten auttaa), niin näitä oireita se ei ole poistanut.Ai onko pelkkään ahdistukseenkin saatavilla säännöllistä lääkitystä? Mikä lääke? Onko sinulla ollut sivuvaikutuksia? Saako siis vaikka ei ole samanaikaisesti masennusta?
Minulla on essitalopraami, on masennus- ja ahdistuslääke. Minulla toimii.
En tiedä, olisiko muunlaisia lääkkeitä tarjolla.
Entä meneekö sekin ahdistuksen piikkiin, että ihmisten kanssa ollessa menee jotenkin sellaiseen tilaan, ettei osaa kunnolla vastata kysymyksiin itsestään tai elämästään? Ei ikään kuin ole sillä hetkellä pääsyä siihen informaatioon mielessään, se on jotenkin blokattu.
Esim. miksi erosin poikakaveristani vuonna X tai miksi valitsin jonkun tietyn vaihtoehdon jossakin asiassa tai mitä olen tehnyt viime aikoina tai jos esim. pyydetään kuvailemaan itseäni muutamalla sanalla, niin tapahtuu tätä. En vaan tiedä, en saa päähäni vastausta. Ellen sitten ole kyennyt ennakoimaan kysymystä ja miettimään sitä vastausta valmiiksi.
Ja tällaista tapahtuu ihan hyvien ystävienkin seurassa, jolloin en mielestäni edes ole kovin jännittynyt, tai en ainakaan ole sitten tiedostanut sitä. Monesti on syytetty valehtelusta, että välttelen vastaamasta kysymykseen sanomalla, etten muka tiedä. Mutta kun en sillä hetkellä ihan oikeasti tiedä!
Ps. Ei ole perussairauksia, ei lääkityksiä, enkä käytä lainkaan päihteitä. Olen ollut tällainen jokseenkin aina, mutta ehkä viimeisen viiden vuoden aikana mennyt jotenkin pahempaan. Ikää on 28. Ap