Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan eksynyt?
27.11.2021 |
Siis ihan kunnolla eksynyt niin että olet hätääntynyt ja tiedostanut että sulla ei ole hajuakaan mihin suuntaan kuuluu mennä?
Itselläni maailman huonoin suuntavaisto ja ollut eksyksissä mutta nopeasti järkeilemällä löytänyt taas oikealle reitille. Miltä tuntuu kun on todella eksynyt? Tuntikausia haahuillut tuntemattomassa eikä mitään tuttua näkyvissä
Kommentit (13)
En oo koskaan eksynyt. Oon nyt 46v. Tiedä sitten jos eksyn vanhuksena, jos elän vanhaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, koulun liikuntatunnilla. Oltiin suunnistamassa. Sen jälkeen en ole suunnistanut.
Hesassa eksyin, kun olin matkalla lintsille. Piti vähän pyöriä ympäriinsä, jos sitä näkisi jonkun korkean laitteen.
T: Maalaiskaupunkilainen
Oonhan mä lapsena pariin otteeseen metsäänkin eksynyt. Koulusta saaduilla opeilla pääsin takaisin ihmisten ilmoille.
Jos metsässä näkee polkuja niin ne johtavat lähes aina jonnekin ja jos näkee sähköpylväitä niin niiden suuntaan kannattaa lähteä. Itse en lähtisi mistään muurahaiskeosta arvelee, että onkohan se nyt pohjoisessa vai etelässä.
T: Maalaiskaupunkilainen
Harrastan suunnistusta, joten olen eksynyt monta kertaa. Hassusti ihmiset luulevat, että eksyvät koska eivät osaa suunnistaa. Kokeilkaapa suunnistusta niin eksyminen tulee tutuksi!
Vankasta suunnistustaidosta huolimatta olen myös eksynyt erämaavaelluksella oikein Pohjanmaan kautta silleen, että piti jäädä yöksi sinne missä on ja yrittää aamulla päivän valjettua päästä takaisin oikeille urille. Ei se kuitenkaan pelottanut kun kuitenkin oli varusteet yöpymiseen selässä ja periaatteessa tieto-taito kartalle takaisin löytämiseen.
En eksy vieraissa kaupungeissa, muutta yleensä eksyn kauppakeskuksissa. Jostain syystä se jotenkin niin keinotekoinen ja vieras ympäristö ettei suunnistustaidoista ole apua. Kaikki kaupat näyttävät samalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan eksynyt mutta aina en ole tiennyt varmuudella missä olen...
No ainakin eksyin vähäksi aikaa kun olin tutulla luontopolulla lenkillä. Kuljin normaalisti tuttua luontopolkua ja tapana on siitä oikaista sivupolkua taas oikealle polulle. Noh kävi niin että alkoi olla jo pimeää ja lampusta akku loppu, lisäksi paikalla oli tehty harvennusta ja polku oli peittynyt lumeen. Löysin lopulta reitille osittain tunnistamalla kovemman lumen ja päättelemällä reitin. Sitten jonkin ajan päästä olin hukassa mutta suuntavaisto jotenkin selvillä.
Rämmin lumessa ja aloin hätääntyä, piti keretä kotia kohta ja yllätys yllätys puhelin kotona. Rämmin siinä jonkin aikaa ja en oikein tiennyt mihin mennä. Olin jo lähdössä toiseen suuntaan mutta vaisto sano että toiseen ja onneksi löysin varsinaisen polun ihan vierestä.
Tuo metsä on varsin pieni ja lähellä kaupunkia mutta kun puhelin on kotona ja pimeetä menee aika vakavaksi. Jos olisin valinnu toisen suunnan olisin saanu rämpiä ties kuinka kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parin promillen kännissä kerran eksyin kaverin luota kotiin kävellessä. Pari tuntia tuli haahuiltua.
Vierailija kirjoitti:
Joo, koulun liikuntatunnilla. Oltiin suunnistamassa. Sen jälkeen en ole suunnistanut.
Mullekin kävi näin parin kanssa.
Kouluajan jälkeen opettelin suunnistamaan. Enää en eksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armeijassa eksyin, kun piti kolmelta yöllä kömpiä teltasta pimeässä metsässä olevaan vartiopaikkaan. Matkaa oli varmaan 50 metriä mutta umpihangessa sitä vaan lähti hiukan väärään suuntaan.
Puoli tuntia pyörin etsimässä vartiopaikkaa tai edes telttaa. Sain maineen loppupalveluksen ajaksi eksyjänä.
Jatkuvasti. Wiklundin herkussa lopetin käymästä harhailtuani siellä tunnin. Lähes soitin jo hätänumeroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:llä ei ole maailman huonoin suuntavaisto (vaikka niin väittääkin) vaan minulla. Eksyin kerran opettajakunnankokouksesta omalle osastolleni (johon oli noin 100 metrin matka) mennessäni vaikka olin käynyt itse pääkoululla (siis samassa paikassa missä opettajakunnankokous oli) syömässä joka arkipäivä vajaan puoli vuotta kahdeksi tunniksi vaikka kuinka yritin muka löytää perille (ajoneuvoni oli nimittäin osaston pihassa). Ei siinä mitään mutta kun niitä tuttuja osastoja on vieri vieressä ympäri sitä pääkoulua. Ja tämähän ei ole ensimmäinen kerta kun eksyn, eikä viimeinen.
Pahinta on kun alkaa kiertämään ympyrää. Ikävä fiilis huomata, että olin tässä äsken.