Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen niin kateellinen tuttavaperheelle, erityisesti niille lapsille- miten päästä kateudesta irti?
11.11.2021 |
Ennen kaikkea, ovat kaikki hyvin hoikkia ja kauniita. Lapset saavat kymppejä kokeista, ovat suosittuja koulussa, ja lisäksi vaikuttavat hyvin älykkäiltä. Koko perhe on hyvätuloinen ja asuu yli 250 neliön omakotitalossa. Kaikilla lapsilla oma PC, hienosti sisustettu ja aina siisti huone. Koko perhe tekee ainakin pari lomamatkaa vuodessa. Käyvät Keski-Euroopassa, Aasiassa, Karibialla....... Itse olen aivokuollut, kavereita ei ole ja taloudellinen tilanne vähän niin ja näin.
Mitä kannattaisi tehdä? En vaan osaa nauttia muiden menestyksestä. Onko minulla jonkinlainen persoonallisuushäiriö?
Kommentit (10)
Kannattaa muistaa että yksikään elämä ei ole pelkkää onnea. Kyllä lapset ovat ylikilttejä kun rankaisut on kovia /fyysisiä... Lomat on välillä kaikkea muuta kuin kivaa yhdessä oloa, vanhemmat juoksee vieraissa ja lapset pelkää yksin hotellihuoneessa mistä ne seuraavaksi tappelee kun kotiutuvat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus ei ole tervettä. Mieti miten itse voisit saavuttaa samat asiat. Kysy neuvoa, aseta tavoitteita, tee töitä unelmiesi eteen.
Olet vain normaali suomalainen, eli vihreä kateudesta.
Jokainen meistä on tullut tänne elämään tietynlaisen elämän. Niillä on tässä elämässä sellaiset elämät kuin on ja sulla omanlaisesi. Niillä on ongelmia joita sulla ei ole ja päinvastoin. Yritä ajatella että on ihan mahtavaa että sulla on niin mukavia tuttavia ja että voit viettää aikaa hyvässä seurassa!
Miksi pidät tuttavuutta yllä sellaiseen mikä aiheuttaa pahaa oloa itsellesi? Jotkut tarvitsevat astinlaudan omalle menestykselleen, hankkiudu eroon moisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa että yksikään elämä ei ole pelkkää onnea. Kyllä lapset ovat ylikilttejä kun rankaisut on kovia /fyysisiä... Lomat on välillä kaikkea muuta kuin kivaa yhdessä oloa, vanhemmat juoksee vieraissa ja lapset pelkää yksin hotellihuoneessa mistä ne seuraavaksi tappelee kun kotiutuvat...
Tämäkin outo asenne. Toivottavasti heillä on kaikki hyvin ja ovat onnellisia. Pitääkö aina olla niin katkera ja kateellinen ja kääntää kaikki negatiiviseksi.
Tuo "kaikilla on oma PC" sai provotutkani hieman kilkattamaan. Kun siis tietokoneen omistaminen oli jotenkin ihmeellistä viimeksi 1990-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan normaalia tuntea noin, kunhan siitä ei tule sinulle ongelmaa tai pakkomiellettä. Mieti mikä heidän elämässään on sellaista mitä kadehdit ja ota siitä ideoita omaan elämääsi. Pyri sitä kohti. Ja mieti myös siltä kannalta, että haluaisitko kuitenkaan vaihtaa osia kenenkään heidän kanssaan. Itselläni kateus loppuu aina siihen, kun ajattelen, että pitäisi ottaa se koko paketti. Juuri se mies, sama työ, samat vanhemmat, sama asuinpaikka jne. Silloin tajuan, että oma elämäni on oikeastaan aika hyvä.
Toisten menestyksestä on vaikea nauttia, mutta omasta on helpompaa. Jos haluat tuota, niin aloita opiskelemalla tutkinto ja hakeudu työhön, jossa on hyvä tulotaso. Etsi sopiva puoliso. Ottakaa laina ja ostakaa koti. Perustakaa perhe. Liikkukaa ja syökää terveellisesti, jotta pysytte kunnossa. Kasvattakaa lapset hyvin ja rakkaudella (niin kasvaa ihania ihmisiä). Huolehtikaa rakkaudestaan. Sitten vain nauttimaan perhe-elämästä, kauniista kodista ja jännittävistä matkoista.
Terveisin tuota elämää elävä. Ilmaiseksi tai sattumalla se ei todellakaan ole tullut, vaan päättäväisyydellä ja kovalla uurastuksella.
Alue: Aihe vapaa
Tuskin heidän elämänsä on niin auvoista kuin miltä se sinulle näyttää. Mieti mitä kaikkea hyvää omassa elämässäsi on, varmasti löytyy paljon hyviä.
Kateus on kyllä turhaa, mistä tiedät vaikka heillä edessään olisi paljon vaikeuksia, tai voi olla muita ongelmia joista ei puhuta.