Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ymmärrä syömishäiriötäni
04.11.2021 |
Kun aloimme tapailla, kerroin hänelle suoraan pitkän historiani syömishäiriön kanssa. Halusin tavallaan "varoittaa", että tällainen sairaus minulla on ja silloin tällöin se näkyy arjessa. Joskus vuosia sitten sh oli todella paha ja silloin varmasti kukaan ei olisi kestänyt arkea kanssani. Nykyään voin paremmin, mutta edelleen on tilanteita joissa syöminen on vaikeaa; sosiaaliset tilanteet joissa paljon ihmisiä tai tietyt ruuat. Paljon olen tullut eteenpäin ja tehnyt töitä sen eteen, ettei sairauteni haittaisi ympärilläni olevia ihmisiä. Häpeän sairauttani juurikin siksi, että monesti ihmiset eivät ymmärrä ja olettavat minun vain hakevan huomiota tai kiukuttelen turhasta. Todellisuudessa tekisin mitä vain, ettei sairautta olisi ja voisin toimia sosiaalisissa tilanteissa aina kuten "muutkin".
Tänään mies halusi tilata pizzaa ruuaksi. Ensiksi ajatus vähän ahdisti, mutta suostuin. Juuri hetki ennen tilauksen saapumista mies alkoi haastamaan riitaa ihan tyhjästä. Olen pyytänyt mielestäni hyvin vähän; kun on edessä tilanne jossa joudun kohdata ahdistusta ja pelkoa aiheuttavan ruuan, toivoisin että ilmapiiri olisi rento ja mahdollisimman helppo. Ehkä hali tai muutama kaunis sana auttaisi. Esim "tiedän että sinua ahdistaa mutta selviät kyllä". Mitään lapsenvahtia en kaipaa, mutta kannustusta ja tukea kuten minäkin annan rakkaalleni asioissa joissa hän sitä kaipaa.
Kehtasin sanoa, että hänen käytöksensä tuntui epämiellyttävältä. Hän käänsi sen niin päin, että vika oli minussa. Haukkui ja sanoi, että lähtee menemään ja minä saan luvan syödä pizzan yksinäni jos vielä mieli tekee. Että hänelle on lopulta aivan sama, syönkö ollenkaan.
Tiedostan, että syömishäiriö on vaikea sairaus ja sitä sairastavan kanssa voi toisinaan olla vaikeaa. Meillä arki on pääosin sitä, että minä kokkaan ja syömme yhdessä. En välttele ruokia, joinain päivinä saatan ahdistua esimerkiksi pizzasta. Ainoa asia mitä olen pyytänyt sen jälkeen kun hän hyväksyi sairauteni, on se, että hän kannustaisi minua niinä harvoina hetkinä kun jokin ahdistusta aiheuttava ruoka tuntuu vaikealta. Hali, pari kaunista sanaa.
Pyydänkö liikaa? Minä tuen häntä silloin kun hän sitä tarvitsee, silloin kun hänellä on vaikea tilanne edessä. Ajattelen, että nuo asiat kuuluvat terveeseen suhteeseen ja rakasta ihmistä tuetaan ja autetaan.
Kommentit (96)
Ap, auttaa en osaa mutta tiedän ja ymmärrän tilanteesi todella hyvin.
Syömishäiriötä (anoreksia) jollain asteella sairastaneena saa sanoa ikäni tiedän mitä tuskaa se voi aiheuttaa.
Tällä hetkellä ja nyt muutaman vuoden olen päässyt hieman helpommalla, mutta aina se peikko vaanii taustalla, ei siitä vain pääse.
Minua on haukuttu ja solvattu tämän takia. Ihmiset jotka eivät tätä ole kokeneet eivät voikaan ymmärtää.
Oletko tutustunut https://syomishairioliitto.fi/ toimintaan? Itseäni auttaa oikean tiedon ja sitä kauta tuen saaminen todela paljon. Voimia sinulle, jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi pitää saada tukea syömiseen. Kyse on yhdestä päivästä, mitä väliä. On kohtuutonta, että miehen pitäisi nyt vaikean ruuan kanssa erikoisesti tukea. Syö tai ole syömättä. Tai syö jotain muuta.
Syömisen pitää olla neutraali asia.
Olet itse virheetön ja voit vaatia toiselta täydellisyyttä?
ps. jos mies tilaa itselleen pitsan sinun ei ole mikään pakko sitä syödä
Hän on miehesi ei terapeuttisi, jos yhdessä syöminen ei onnistu, niin koita syödä eri tilassa ja sitä yhtä tiettyä ruokaa ei ole pakko syödä, koita jotain muuta tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olet aika itsekäs, kun vaadit miehen osallistuvan ja pyörivän sairautesi ympärillä kuten itse teet. Miehesi on vain ihminen, ei mikään tetapeutti, eikä häneltä voi odottaa koko ajan yli-inhimillisen hienoa ja keskeytymätöntä ymmärrystä.
Vierailija kirjoitti:
Olet itse virheetön ja voit vaatia toiselta täydellisyyttä?
ps. jos mies tilaa itselleen pitsan sinun ei ole mikään pakko sitä syödä
Kyllä ihmiset on erilaisia, meillä kukaan ei syö pitsaa, jos minä en saa.
-syömishäiriöinen 100kg n35-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän miestäsi. Hän on samalla lailla inhimillinen kuin sinäkin, ja hänellä on yhtä suuri oikeus tunteidensa esiin tuomiseen kuin sinullakin. Syömishäiriö samoin kuin erilaiset mielenterveyshäiriöt ovat joskus läheisille raskaita. Häiriöistä kärsivä asettaa herkästi oman sairautensa etusijalle, mikä on kyllä ymmärrettävää. Mutta niistä kärsivien läheisen tunteita helposti sivuutetaan. Toivon miehellesi ymmärrystä, mutta myös tervettä itsekkyyttä siinä, että pitää omat rajansa ja saa ilmaista myös omia tunteitaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olet aika itsekäs, kun vaadit miehen osallistuvan ja pyörivän sairautesi ympärillä kuten itse teet. Miehesi on vain ihminen, ei mikään tetapeutti, eikä häneltä voi odottaa koko ajan yli-inhimillisen hienoa ja keskeytymätöntä ymmärrystä.
Rakastavansa parisuhteessa sitä ei tarvitsekaan vaatia, vaan se tulee puolisolla luonnostaan.
Ei AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ymmärrä miksi sun olisi pitänyt syödä pitsaa jos miehesi syö. Ei meidän perheessä ole tällaista sääntöä, kellään meistä ei ole syömishäiriötä.
Ymmärrän että olet sairas, mutta eikö silloin saa kuitenkin itse päättää mitä syö.
Minusta on itsekästä vaatia että muut olisivat mukana tässä sinun syömis ongelmassa. Se ongelma on sinun ei miehesi. Ymmärrän miestäsi täysin , on kyllästynyt . Oletko hakenut terapiaa ? Eikö se auta ? Se että sinä pyörit ajatuksinesi ruuan ympärillä ei tarkoita että muut toimisi samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Että hänelle on lopulta aivan sama, syönkö ollenkaan."
Tietenkin on. Ei ruoka ole peli. Sinä päätät itse mitä syöt.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ymmärrä miksi sun olisi pitänyt syödä pitsaa jos miehesi syö. Ei meidän perheessä ole tällaista sääntöä, kellään meistä ei ole syömishäiriötä.
Ymmärrän että olet sairas, mutta eikö silloin saa kuitenkin itse päättää mitä syö.
Meillä on sääntö, että kukaan ei syö herkkuja, jos minä en saa
N 98kiloa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syöminen on ihan normaali asia.
Niin, niille, joille se ei ole ongelma. Sun kapeakatseisuus ei ole normaalia.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ymmärrä miksi sun olisi pitänyt syödä pitsaa jos miehesi syö. Ei meidän perheessä ole tällaista sääntöä, kellään meistä ei ole syömishäiriötä.
Ymmärrän että olet sairas, mutta eikö silloin saa kuitenkin itse päättää mitä syö.
Aina ei ole kyse pelkästään siitä, että haluaako syödä vai ei. Asia ei ole myöskään noin mustavalkoinen. Voi haluta syödä esim. pizzaa, mutta se voi samanaikaisesti tuntua vaikealta.
Syömishäiriöiselle pizzan tms. kielletyn ruuan syöminen voi edustaa esimerkiksi normaaliutta, johon häiriöinen haluaisi kovasti pyrkiä. Haluaa syödä ja olla normaali, mutta ei vain voi.
Ehkä tätä on hankala ymmärtää, jos ei ole kokenut samaa.
Tsemppiä ap:lle.
Läheisen kiukuttelu voi olla merkki huolesta, väsymyksestä tai turhautumisesta, jonka syömishäiriöisen kanssa eläminen aiheuttaa. Se ei siis välttämättä tarkoita, etteikö toinen rakastaisi tai haluaisi olla tukena. Ehkä hän ei vain jaksa tai osaa.
Kuullostaa siltä, että sairastutat tuota menoa läheisetkin. Siis ei ole oikein vaatia, että miehen pitäisi kävellä munankuorilla siksi, että haluaa syödä pitsaa. Se on sinun sairautesi, eikä sen pitäisi määritellä koko perheen elämää. Kuullostaa melkein henkiseltä väkivallalta miestä kohtaan. Ymmärrän että olet sairas, mutta sinun pitää hakea itsellesi apua ja ottaa ITSE vastuu paranemisesta, eikä ulkoistaa sitä vastuuta jonkun muun kuten miehen harteille.
N51
Vierailija kirjoitti:
"Että hänelle on lopulta aivan sama, syönkö ollenkaan."
Tietenkin on. Ei ruoka ole peli. Sinä päätät itse mitä syöt.
Voihan sen noinkin ajatella mutta itse pitäisin mielummin vierelläni ihmistä joka minusta välittää.
Heh heh, nykyään kommentti "0/5" jää ennakkosensuuriin.
On tämä kyllä surullinen "keskustelufoorumi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Että hänelle on lopulta aivan sama, syönkö ollenkaan."
Tietenkin on. Ei ruoka ole peli. Sinä päätät itse mitä syöt.
Voihan sen noinkin ajatella mutta itse pitäisin mielummin vierelläni ihmistä joka minusta välittää.
On täysin inhimillistä sen välittävänkin ihmisen väsyä koko ajan jatkuvaan toisen kannatteluun. Ei voi vain olla se josta välitetään vaan pitää myös osata asettua sen toisen asemaan.
Et pyydä liikaa, mutta muista, että miehesikin on inhimillinen ja hänelläkin on huonoja päiviä.