Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei ymmärrä syömishäiriötäni
04.11.2021 |
Kun aloimme tapailla, kerroin hänelle suoraan pitkän historiani syömishäiriön kanssa. Halusin tavallaan "varoittaa", että tällainen sairaus minulla on ja silloin tällöin se näkyy arjessa. Joskus vuosia sitten sh oli todella paha ja silloin varmasti kukaan ei olisi kestänyt arkea kanssani. Nykyään voin paremmin, mutta edelleen on tilanteita joissa syöminen on vaikeaa; sosiaaliset tilanteet joissa paljon ihmisiä tai tietyt ruuat. Paljon olen tullut eteenpäin ja tehnyt töitä sen eteen, ettei sairauteni haittaisi ympärilläni olevia ihmisiä. Häpeän sairauttani juurikin siksi, että monesti ihmiset eivät ymmärrä ja olettavat minun vain hakevan huomiota tai kiukuttelen turhasta. Todellisuudessa tekisin mitä vain, ettei sairautta olisi ja voisin toimia sosiaalisissa tilanteissa aina kuten "muutkin".
Tänään mies halusi tilata pizzaa ruuaksi. Ensiksi ajatus vähän ahdisti, mutta suostuin. Juuri hetki ennen tilauksen saapumista mies alkoi haastamaan riitaa ihan tyhjästä. Olen pyytänyt mielestäni hyvin vähän; kun on edessä tilanne jossa joudun kohdata ahdistusta ja pelkoa aiheuttavan ruuan, toivoisin että ilmapiiri olisi rento ja mahdollisimman helppo. Ehkä hali tai muutama kaunis sana auttaisi. Esim "tiedän että sinua ahdistaa mutta selviät kyllä". Mitään lapsenvahtia en kaipaa, mutta kannustusta ja tukea kuten minäkin annan rakkaalleni asioissa joissa hän sitä kaipaa.
Kehtasin sanoa, että hänen käytöksensä tuntui epämiellyttävältä. Hän käänsi sen niin päin, että vika oli minussa. Haukkui ja sanoi, että lähtee menemään ja minä saan luvan syödä pizzan yksinäni jos vielä mieli tekee. Että hänelle on lopulta aivan sama, syönkö ollenkaan.
Tiedostan, että syömishäiriö on vaikea sairaus ja sitä sairastavan kanssa voi toisinaan olla vaikeaa. Meillä arki on pääosin sitä, että minä kokkaan ja syömme yhdessä. En välttele ruokia, joinain päivinä saatan ahdistua esimerkiksi pizzasta. Ainoa asia mitä olen pyytänyt sen jälkeen kun hän hyväksyi sairauteni, on se, että hän kannustaisi minua niinä harvoina hetkinä kun jokin ahdistusta aiheuttava ruoka tuntuu vaikealta. Hali, pari kaunista sanaa.
Pyydänkö liikaa? Minä tuen häntä silloin kun hän sitä tarvitsee, silloin kun hänellä on vaikea tilanne edessä. Ajattelen, että nuo asiat kuuluvat terveeseen suhteeseen ja rakasta ihmistä tuetaan ja autetaan.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
"Mies alkoi haastaa riitaa tyhjästä.."? Eli miehesi pitäisi olla yli-ihminen, aina kärsivällinen ja ymmärtäväinen ? Sinulla on oikeus olla joskus vihainen, pettynyt ja surullinen mutta kun miehesi osoittaa näitä tunteita hän on tyhjästä riidan haastaja? Mietipä hetken tätä paradoksiaa...
Riita ei liittynyt millään tavalla syömiseen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käykö ap terapiassa? Itse en jaksaisi tuota pitemmän päälle, koska se alkaisi vaikuttaa jo omaankin elämään liikaa ahdistavasti. Ei se puolisokaan voi olla aina terapeuttina.
Kyllä. Tilanteet jolloin syöminen on vaikeaa tai tarvitsee tukea, ovat tosi harvassa. Yleensä sairautta ei edes huomaa arjessamme. Ap
Tällaisia aloituksia ei tosiaan kannata tehdä tänne. Jos aloitus olisi koskenut vaikkapa syöpää, ymmärrystä ja myötätuntoa olisi varmasti herunut. Huomaa, miten vähäistä ihmisten ymmärrys mt-ongelmia kohtaan edelleen on.
Vierailija kirjoitti:
Olisin lopun elämäni yksin, jos kerta syöminen on noin vatun vaikeeta. "Syömishäiriö", että sellaista sitten joo. Käyppä kuule kysymässä vähävaraisten perheitten lapsilta että ahdistuuvatko he pitsasta.
Syömishäiriöstä voi toipua, se ei myöskään tarkoita että ihminen ei kykenisi normaaleihin ruokailuihin tms. Köyhien perheiden lapset ja syömishäiriöstä kärsivät ihmiset ovat myös kaksi eri asiaa etkä voi verrata sairautta varallisuuteen. Myös köyhän perheen lapsi voi sairastua syömishäiriöön. Hienoa, kun ihmiset jotka eivät ole ottaneet asiasta mitään selvää, huutelevat täällä käsityksiään totuutena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olet aika itsekäs, kun vaadit miehen osallistuvan ja pyörivän sairautesi ympärillä kuten itse teet. Miehesi on vain ihminen, ei mikään tetapeutti, eikä häneltä voi odottaa koko ajan yli-inhimillisen hienoa ja keskeytymätöntä ymmärrystä.
Oli virhe tehdä tämä aloitus tänne, sillä valtaosa ei tosiaan ymmärrä mistä syömishäiriössä on kyse. En VAADI, vaan toivon. Minä tuen miestäni hänelle vaikeissa asioissa eikä se ole mielestäni itsekästä häneltä odottaa, että tuen häntä. Terapeuttia en hänestä tarvitse, toivon vain tukea. Hänellä on ADD jonka vuoksi hänellä on joskus vaikeuksia viedä kotityöt loppuun, on välillä tosi huolimaton. En suutu, vaan tsemppaan ja kehun. On se kumma jos rakkaaltaan ei saa toivoa tukea vaikeissa asioissa, luulin että kuuluu normaaliin parisuhteeseen. Ap
No, oma taustani on epätyypillinen syömishäiriö bulimiasta anoreksiaan ja takaisin bulimiaan ja siitä vielä ortoreksian kautta sitten toipuneiden joukkoon.
Ja en ole sinun "puolellasi" nimenomaan siksi, koska nyt vasta kun tarpeeksi aikaa on kulunut ja tullut tarpeeksi kauan vietettyä siinä leirissä, missä pizza on ihan vain pizza versus jotain mielipahaa tai draamaa aiheuttavaa tajuan, miten sekoilua se oma touhu oli. Ja jonka kestäminen ihan liikaa vaadittua kumppaneilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaisin itsekin väsyä ja ajatella että en jaksa kuunnella ja tukea, syö sen pizzan tai sitten ei. Varsinkin jos tukea pitäisi vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olet aika itsekäs, kun vaadit miehen osallistuvan ja pyörivän sairautesi ympärillä kuten itse teet. Miehesi on vain ihminen, ei mikään tetapeutti, eikä häneltä voi odottaa koko ajan yli-inhimillisen hienoa ja keskeytymätöntä ymmärrystä.
Oli virhe tehdä tämä aloitus tänne, sillä valtaosa ei tosiaan ymmärrä mistä syömishäiriössä on kyse. En VAADI, vaan toivon. Minä tuen miestäni hänelle vaikeissa asioissa eikä se ole mielestäni itsekästä häneltä odottaa, että tuen häntä. Terapeuttia en hänestä tarvitse, toivon vain tukea. Hänellä on ADD jonka vuoksi hänellä on joskus vaikeuksia viedä kotityöt loppuun, on välillä tosi huolimaton. En suutu, vaan tsemppaan ja kehun. On se kumma jos rakkaaltaan ei saa toivoa tukea vaikeissa asioissa, luulin että kuuluu normaaliin parisuhteeseen. Ap
Jostakin syystä kaikenlainen herkkyys, tarvitsevuus ja heikkous herättää suurta raivoa palstalaisissa. Tulkitsen sen niin, että näillä on itsellään vaikeuksia hyväksyä omaa tarvitsevuuttaan ja omia heikkoja kohtiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa syömishäiriöisen muistaa että omainen ei ole ammattilainen. Monesti omaiset jäävät sairaan jalkoihin ja sairauksien aiheuttamaan oireiluun. Ensimmäiseksi ammattilaisapua ennenkuin mies ottaa eron.
Ei voi vaatia että mies on terapeutti, sitä hän ei ole. Ap, koeta nyt järkeillä ne asiat miksi aloit miehesi kanssa seurustelemaan ja mitä odotat suhteelta. Sen jälkeen voisit jäsennellä mitä haluaisit terapiasta. Vertaa näitä listoja keskenään ja mieti mitä rajaisit pois mieheltäsi. Sitten voisit keikauttaa asian toisinpäin ja miettiä mitä jos miehesi sairastuisi vakavasti, miten sinä olisit valmis antamaan miehellesi tukea ja apua. Olisiko se jokapäiväistä, missä haluaisit että ammattilaiset ottaisivat vetovastuun ja mitkä olisivat realistiset odotukset sinua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olet aika itsekäs, kun vaadit miehen osallistuvan ja pyörivän sairautesi ympärillä kuten itse teet. Miehesi on vain ihminen, ei mikään tetapeutti, eikä häneltä voi odottaa koko ajan yli-inhimillisen hienoa ja keskeytymätöntä ymmärrystä.
Oli virhe tehdä tämä aloitus tänne, sillä valtaosa ei tosiaan ymmärrä mistä syömishäiriössä on kyse. En VAADI, vaan toivon. Minä tuen miestäni hänelle vaikeissa asioissa eikä se ole mielestäni itsekästä häneltä odottaa, että tuen häntä. Terapeuttia en hänestä tarvitse, toivon vain tukea. Hänellä on ADD jonka vuoksi hänellä on joskus vaikeuksia viedä kotityöt loppuun, on välillä tosi huolimaton. En suutu, vaan tsemppaan ja kehun. On se kumma jos rakkaaltaan ei saa toivoa tukea vaikeissa asioissa, luulin että kuuluu normaaliin parisuhteeseen. Ap
No, oma taustani on epätyypillinen syömishäiriö bulimiasta anoreksiaan ja takaisin bulimiaan ja siitä vielä ortoreksian kautta sitten toipuneiden joukkoon.
Ja en ole sinun "puolellasi" nimenomaan siksi, koska nyt vasta kun tarpeeksi aikaa on kulunut ja tullut tarpeeksi kauan vietettyä siinä leirissä, missä pizza on ihan vain pizza versus jotain mielipahaa tai draamaa aiheuttavaa tajuan, miten sekoilua se oma touhu oli. Ja jonka kestäminen ihan liikaa vaadittua kumppaneilta.
Syömishäiriöisen käytös on toki sekoilua, mutta ei tietoista. Syömishäiriöinen ei halua olla hankala. Möröt pään sisällä sotkevat ajatuksia ja tekoja. Joka ei tätä ymmärrä, ei ole itse ollut oikeasti syömishäiriöinen. Tai on unohtanut totaalisesti, mistä siinä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olet aika itsekäs, kun vaadit miehen osallistuvan ja pyörivän sairautesi ympärillä kuten itse teet. Miehesi on vain ihminen, ei mikään tetapeutti, eikä häneltä voi odottaa koko ajan yli-inhimillisen hienoa ja keskeytymätöntä ymmärrystä.
Oli virhe tehdä tämä aloitus tänne, sillä valtaosa ei tosiaan ymmärrä mistä syömishäiriössä on kyse. En VAADI, vaan toivon. Minä tuen miestäni hänelle vaikeissa asioissa eikä se ole mielestäni itsekästä häneltä odottaa, että tuen häntä. Terapeuttia en hänestä tarvitse, toivon vain tukea. Hänellä on ADD jonka vuoksi hänellä on joskus vaikeuksia viedä kotityöt loppuun, on välillä tosi huolimaton. En suutu, vaan tsemppaan ja kehun. On se kumma jos rakkaaltaan ei saa toivoa tukea vaikeissa asioissa, luulin että kuuluu normaaliin parisuhteeseen. Ap
No, oma taustani on epätyypillinen syömishäiriö bulimiasta anoreksiaan ja takaisin bulimiaan ja siitä vielä ortoreksian kautta sitten toipuneiden joukkoon.
Ja en ole sinun "puolellasi" nimenomaan siksi, koska nyt vasta kun tarpeeksi aikaa on kulunut ja tullut tarpeeksi kauan vietettyä siinä leirissä, missä pizza on ihan vain pizza versus jotain mielipahaa tai draamaa aiheuttavaa tajuan, miten sekoilua se oma touhu oli. Ja jonka kestäminen ihan liikaa vaadittua kumppaneilta.
Syömishäiriöisen käytös on toki sekoilua, mutta ei tietoista. Syömishäiriöinen ei halua olla hankala. Möröt pään sisällä sotkevat ajatuksia ja tekoja. Joka ei tätä ymmärrä, ei ole itse ollut oikeasti syömishäiriöinen. Tai on unohtanut totaalisesti, mistä siinä on kyse.
Niin. Enkö ihan samaa kirjoittanut, eli nyt vasta jälkikäteen ymmärrän sen, millaista se kanssaihmisille oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olet aika itsekäs, kun vaadit miehen osallistuvan ja pyörivän sairautesi ympärillä kuten itse teet. Miehesi on vain ihminen, ei mikään tetapeutti, eikä häneltä voi odottaa koko ajan yli-inhimillisen hienoa ja keskeytymätöntä ymmärrystä.
Oli virhe tehdä tämä aloitus tänne, sillä valtaosa ei tosiaan ymmärrä mistä syömishäiriössä on kyse. En VAADI, vaan toivon. Minä tuen miestäni hänelle vaikeissa asioissa eikä se ole mielestäni itsekästä häneltä odottaa, että tuen häntä. Terapeuttia en hänestä tarvitse, toivon vain tukea. Hänellä on ADD jonka vuoksi hänellä on joskus vaikeuksia viedä kotityöt loppuun, on välillä tosi huolimaton. En suutu, vaan tsemppaan ja kehun. On se kumma jos rakkaaltaan ei saa toivoa tukea vaikeissa asioissa, luulin että kuuluu normaaliin parisuhteeseen. Ap
Mutta annatko hänelle tilaa olla joskus jaksamaton kumppani? Jos tilanne oli poikkeuksellinen, niin miksi tehdä siitä suurta numeroa? Jos hän yleensä tukee ja ymmärtää sinua syömishäiriön kanssa, niin on minusta ihan ok välillä tehdä poikkeus.
Ja edelleen kuten monet muutkin ovat sanoneet, jos et voi syödä pizzaa, niin miksi sitten yrittää syödä? Syö vaikka leipää tai porkkanaa. En minäkään aina syö kaikkea mitä muut syö ja se on minusta ihan ok. Ongelma on jos siitä tehdään ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olet aika itsekäs, kun vaadit miehen osallistuvan ja pyörivän sairautesi ympärillä kuten itse teet. Miehesi on vain ihminen, ei mikään tetapeutti, eikä häneltä voi odottaa koko ajan yli-inhimillisen hienoa ja keskeytymätöntä ymmärrystä.
Oli virhe tehdä tämä aloitus tänne, sillä valtaosa ei tosiaan ymmärrä mistä syömishäiriössä on kyse. En VAADI, vaan toivon. Minä tuen miestäni hänelle vaikeissa asioissa eikä se ole mielestäni itsekästä häneltä odottaa, että tuen häntä. Terapeuttia en hänestä tarvitse, toivon vain tukea. Hänellä on ADD jonka vuoksi hänellä on joskus vaikeuksia viedä kotityöt loppuun, on välillä tosi huolimaton. En suutu, vaan tsemppaan ja kehun. On se kumma jos rakkaaltaan ei saa toivoa tukea vaikeissa asioissa, luulin että kuuluu normaaliin parisuhteeseen. Ap
No, oma taustani on epätyypillinen syömishäiriö bulimiasta anoreksiaan ja takaisin bulimiaan ja siitä vielä ortoreksian kautta sitten toipuneiden joukkoon.
Ja en ole sinun "puolellasi" nimenomaan siksi, koska nyt vasta kun tarpeeksi aikaa on kulunut ja tullut tarpeeksi kauan vietettyä siinä leirissä, missä pizza on ihan vain pizza versus jotain mielipahaa tai draamaa aiheuttavaa tajuan, miten sekoilua se oma touhu oli. Ja jonka kestäminen ihan liikaa vaadittua kumppaneilta.
Syömishäiriöisen käytös on toki sekoilua, mutta ei tietoista. Syömishäiriöinen ei halua olla hankala. Möröt pään sisällä sotkevat ajatuksia ja tekoja. Joka ei tätä ymmärrä, ei ole itse ollut oikeasti syömishäiriöinen. Tai on unohtanut totaalisesti, mistä siinä on kyse.
Miksi syömishäiriöistä pitää aina ymmärtää, mutta läheisen normaaleja tunteita ei tarvitse ymmärtää? Hänelläkin voi olla elämässä huonoja hetkiä jolloin ei vain jaksa skarpata ja olla sitä sairasta paijaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olet aika itsekäs, kun vaadit miehen osallistuvan ja pyörivän sairautesi ympärillä kuten itse teet. Miehesi on vain ihminen, ei mikään tetapeutti, eikä häneltä voi odottaa koko ajan yli-inhimillisen hienoa ja keskeytymätöntä ymmärrystä.
Oli virhe tehdä tämä aloitus tänne, sillä valtaosa ei tosiaan ymmärrä mistä syömishäiriössä on kyse. En VAADI, vaan toivon. Minä tuen miestäni hänelle vaikeissa asioissa eikä se ole mielestäni itsekästä häneltä odottaa, että tuen häntä. Terapeuttia en hänestä tarvitse, toivon vain tukea. Hänellä on ADD jonka vuoksi hänellä on joskus vaikeuksia viedä kotityöt loppuun, on välillä tosi huolimaton. En suutu, vaan tsemppaan ja kehun. On se kumma jos rakkaaltaan ei saa toivoa tukea vaikeissa asioissa, luulin että kuuluu normaaliin parisuhteeseen. Ap
No, oma taustani on epätyypillinen syömishäiriö bulimiasta anoreksiaan ja takaisin bulimiaan ja siitä vielä ortoreksian kautta sitten toipuneiden joukkoon.
Ja en ole sinun "puolellasi" nimenomaan siksi, koska nyt vasta kun tarpeeksi aikaa on kulunut ja tullut tarpeeksi kauan vietettyä siinä leirissä, missä pizza on ihan vain pizza versus jotain mielipahaa tai draamaa aiheuttavaa tajuan, miten sekoilua se oma touhu oli. Ja jonka kestäminen ihan liikaa vaadittua kumppaneilta.
Syömishäiriöisen käytös on toki sekoilua, mutta ei tietoista. Syömishäiriöinen ei halua olla hankala. Möröt pään sisällä sotkevat ajatuksia ja tekoja. Joka ei tätä ymmärrä, ei ole itse ollut oikeasti syömishäiriöinen. Tai on unohtanut totaalisesti, mistä siinä on kyse.
Miksi syömishäiriöistä pitää aina ymmärtää, mutta läheisen normaaleja tunteita ei tarvitse ymmärtää? Hänelläkin voi olla elämässä huonoja hetkiä jolloin ei vain jaksa skarpata ja olla sitä sairasta paijaamassa.
Tämä. Ihan kuin se "mutta en minä tahallaan, vaan kun minulla on tämä sairaus" tekisi sen käytöksen jotenkin automaattisesti helpommaksi aina vaan kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poikani seurusteli nuorempana syömishäiriöisen kanssa. Lopetti kuitenkin suhteen kun sanoi, että on liian monimutkaista eikä hän ymmärrä miksi terve ihminen tekee itsestään sairaan. Oli nuori ja ymmärsin häntä kyllä.
Noin siinä käy ja ihan oikeutetusti. Ei kukaan nuori ihminen jaksa/ halua pilata elämäänsä henkilön kanssa ,joka jatkuvasti keksii ongelmia elämäänsä. Todella, todella rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pyytänyt mielestäni hyvin vähän; kun on edessä tilanne jossa joudun kohdata ahdistusta ja pelkoa aiheuttavan ruuan, toivoisin että ilmapiiri olisi rento ja mahdollisimman helppo. Ehkä hali tai muutama kaunis sana auttaisi. Esim "tiedän että sinua ahdistaa mutta selviät kyllä".
Ainoa asia mitä olen pyytänyt sen jälkeen kun hän hyväksyi sairauteni, on se, että hän kannustaisi minua niinä harvoina hetkinä kun jokin ahdistusta aiheuttava ruoka tuntuu vaikealta. Hali, pari kaunista sanaa.Ihan älytön ajatus että pitäisi ennen pizzan syömistä halailla toista ja lässytellä kauniita kannustavia sanoja ja tsempata että kyllä sinä tastä selviät. Ei ihme että miehellä keitti yli. Eihän tuollaista kestäisi juuri kukaan. Voi hemmetti, jotkut ihmiset kyllä tarvitsisivat kipeästi ihan oikeita ongelmia elämäänsä. Alkaisi tuollainen naurettava pelleily vähetä.
Haista *****. Sulla ei selvästi ole harmainta aavistustakaan siitä mikä syömishäiriö on.
No minulla on, ja olen samaa mieltä. Ei toista aikuista voi orjuuttaa terapeutiksi ja tukihenkilöksi. Ja onhan se absurdia että aikuinen ihminen tarvitsee pizzapalan takia jtn haleja ja tukea. Tuota syömishäiriöt on, absurdiutta ja minäminä-prinsessan harhoja.
Sulla ei tasan ole syömishäiriötä koska et ymmärrä mitä sairas voi tarvita tueksi.
Olen parantunut todella pahasta anoreksiasta. Tiedätkö miksi parannuin? Koska lopetin tuollaisen itsekeskeisen draamailun ja ryhdyin määrätietoisesti toimimaan oikein. Söin hyvin, ja en pakottanut itseni vetämään roskaruokaa jos se aiheutti ahdistusta. Eiköhän tässä ole kyse nyt ihan siitä että ap halusi pizzaa ja näki siinä hyvän mahdollisuuden tehdä illasta minäminä-show.
Tiedoksesi, en myöskään IKINÄ tarvinnut ketään halailemaan minua tai kuiskimaan korvaani jtn tsemppilauseita :D en vaikka olin yläasteikäinen. Mulla oli nimittäin oikea syömishäiriö, ei huomionhakuhäiriö.
Jos sinulla olisi ollut "todella paha" anoreksia, niin et olisi parantunut siitä vain päättämällä ja noin helposti
Alue: Aihe vapaa
Oli virhe tehdä tämä aloitus tänne, sillä valtaosa ei tosiaan ymmärrä mistä syömishäiriössä on kyse. En VAADI, vaan toivon. Minä tuen miestäni hänelle vaikeissa asioissa eikä se ole mielestäni itsekästä häneltä odottaa, että tuen häntä. Terapeuttia en hänestä tarvitse, toivon vain tukea. Hänellä on ADD jonka vuoksi hänellä on joskus vaikeuksia viedä kotityöt loppuun, on välillä tosi huolimaton. En suutu, vaan tsemppaan ja kehun. On se kumma jos rakkaaltaan ei saa toivoa tukea vaikeissa asioissa, luulin että kuuluu normaaliin parisuhteeseen. Ap