Kuuluuko letut syödä sitä mukaa, kun ne paistetaan, vai jaetaanko ne vasta sitten, kun koko taikina on paistettu letuiksi?

Minusta olisi tylsää syödä lätyt yksin, kun muut ovat jo syöneet. Siksi ensin paistetaan kaikki ja sitten vasta syödään. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän ne parhaita on kuumana suoraan pannulta

Lätyt ja silahkafileet syödään sitä mukaa kun tulee pannulta.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän tilanteesta. Jos on aikuisia paikalla ja joku heistä paistaa lettuja, on mielestäni kohteliasta, että odotetaan ja syödään yhdessä. Mikäs piika ja passaaja se yksi olis, kun muut sais nauttia. Yksin se paistaja joutuis sitten syömään. Ei ainakaan meillä. Tai jos on perheen yhteinen herkkuhetki, silloin istutaan kaikki samaan aikaan pöytään nauttimaan letuista. Sen sijaan jos on lapsia ja sekalaista seurakuntaa vaikka grillillä ja tehdään muurinpohjalettuja, siitä vaan sitä mukaa syömään kun letut valmistuu.

Syödäänkö aikuisporukassa tosiaan joillakin lettuja?

Kokki saa napostella kun tekee kaiken työnkin.

Jos haluaa rapeita niin onhan ne toisaalta suoraan pannulta parhaita. Itse napostelen hieman paistaessa ja kun kaikki on valmista kuvun alta paljastuu lautanen täynnä kuumia plättyjä ja hilloa jossa on marjojakin siihen päälle. Nam.

No on teillä ongelmat...

Minä paistoin juuri tänä iltana lettuja ja minun tyyli on se, että paistan koko taikinan kerralla ja laitan letut lautaselle kakkukuvun alle. Keitän samalla kahvit ja kun kaikki on paistettu, kutsun porukat syömään. Toimii..Kaikki meni.  :D

Paistoin äsken omena-kanelirahkalettuja. Söin paistaessani vain kaksi. Syön niitä kohta pinon ruoaksi.

Sain idean Atrian Omena-kanelirahkaohukaisista joista tykkään. 

Lettuja syödään sitä mukaa kun niitä valmistuu. Paistan kuitenkin koko taikinan, joten loput mahdollisesti syömättä jääneet menee jääkaappiin odottamaan. Itse en kauheasti välitä, syön lopuksi yhden tai pari.

Kaikki letut ensin valmiiksi, hillot ja kermavaahto pöytään ja nautiskelemaan. Hellan ääressä on aika tukala seistä. Lettu kerrallaan sopii leirinuotiolle, mun miälest.

Pannulta suoraan ääntä kohti, kiitos nam!

Letut ovat kerrassaan minio jälkiruoka. Mutta kovin terveellisiä ne eivät ole. Siksi pitää varmistaa, että ateriakokonaisuuden muut osat sisältävät riittävästi proteiinia, kuituja, vitamiineja ja muuta tarpeellista.

Rohkaisevana esimerkkinä hyvästä ateriasuunnittelusta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Kukin tavallaan.