Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko letut syödä sitä mukaa, kun ne paistetaan, vai jaetaanko ne vasta sitten, kun koko taikina on paistettu letuiksi?
Kommentit (355)
Sitä mukaa kun paistetaan. Paistaja saa ensimmäisen letun, ja paistaja myös vaihdetaan puolivälissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään kuuluuko -juttua vaan jokainen tekee niin kuin haluaa.
Turha inttää makuasiasta.
Ihan sama kuin väittely siitä että kuuluuko ananas pizzaan, mitä se kenellekään kuuluu, mitä omaan suuhun laittaa...
Vierailija kirjoitti:
Sitä mukaa kun paistetaan. Paistaja saa ensimmäisen letun, ja paistaja myös vaihdetaan puolivälissä.
Yleensä eka lettu on raaka tai palanu :D
yksi paistaa koko läjän ja syö kylmänä tai kuolee nälkään on ainoa oikea tapa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos paistaa itselleen lettuja, niin on mukavampi paistaa kaikki letut yhteen putkeen ja sitten syödä niitä rauhassa kahvin kanssa. Paistetut letut kannattaa laittaa isolle tarjottimelle ja peittää ne sopivalle kannella, jotta ne pysyvät lämpiminä.
Letut kuuluu paistaa vuorotellen kimpassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen lettukakun puolen litran taikinasta (4 isoa lettua). Lettu - hillo- lettu- vuohenjuustofeta - lettu - hillo - lettu. Ei ehdi kovin paljon jäähtyä.
Sitä mukaan kun tehdään, jäähtyneinä ne ei ole hyviä eikä uudelleen lämmitettyinä. Ja toisaalta, kuka on sanomaan miten kukakin lettunsa syö, ei siihen ole sääntöä, miten ne syödään. Eihän muitakaan ruokia syödä sitä mukaan ne kypsyy. Perunat, kukkakaalit, nakit, lihapullat, syödään aina yhtaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä mukaan kun tehdään, jäähtyneinä ne ei ole hyviä eikä uudelleen lämmitettyinä. Ja toisaalta, kuka on sanomaan miten kukakin lettunsa syö, ei siihen ole sääntöä, miten ne syödään. Eihän muitakaan ruokia syödä sitä mukaan ne kypsyy. Perunat, kukkakaalit, nakit, lihapullat, syödään aina yhtaikaa.
Jos paistaa ison lettutaikinan tai tekee uunipellisen kokoisen pannukakun, josta sai 9 isoa viipaletta (3 x 3), niin ei niitä ole pakko syödä kerralla. Niitä voi hyvin syödä vielä kylmänä hillon kanssa seuraavana päivänä.
Minä paistan sen pienen taikinani kokonaan ennen kuin alan syömään. Kolme neljä lettua siis tulee tehtyä kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 3 lasta ja 2 aikuista (välistä oli viisikin lasta kotona, nyt enää 3). Minä paistan lettuja kahdella pannulla, jokainen saa hakea niitä sitä mukaa kun niitä valmistuu. Jokainen saa letut lämpimänä, ja voi valita haluaako hieman tummemman tai vaaleamman (toinen levy paistaa tummemmaksi ja toinen vaaleammaksi). Kaikki on tyytyväisi. Minä syön lopuksi, joku mahansa on täyttänyt saattaa paistaa pari viimeistä niin minäkin saan letut lämpiminä.
Kylmiä lettuja en viitsi antaa toisille enkä kauheasti viitsi itsekään syödä. Laatu on tärkeää, ei se että jokainen saa sekunnilleen samaan aikaan letun.
En jaksa uskoa hetkeäkään siihen, että olisi olemassa joku yksi ainoa oikea tapa syödä lettuja. Narsistinen kiistelyn aihe. Syököön kukin lettunsa niinkuin itse tykkää.
Vähän sama kuin väiteltäisi aiheesta, tuleeko mukiin laittaa ensin sokeri ja sen päälle kaataa kahvi vai pitääkö ensin kaataa kahvi ja vasta kahvin sekaan sokeri. Jokainen tekee niin kuin tykkää ja on oppinut tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä syödään lennosta. Johtaa toki siihen, että kaikki muut paitse paistaja ovat jo syöneet kun paistaja saa osuutensa, tai toki paistajakin saa välissä syötyä, mutta riski palamiseen kasvaa exponentiaalisesti. :D
Mä yleensä paistelen. Ja tuoreus kuuluu asiaan. Letut on parhaita just pannulta tulleina.
M44
Tästä on kiistelty antiikin ajoista lähtien.
Platon päätyi siihen, että letut tulisi jakaa vasta, kun kaikki on paistettu, koska oikeudenmukaisuus koskee kokonaisuutta eikä yksittäisiä hetkiä. Aristoteles katsoi, että letun tarkoitus on tulla syödyksi täydellisessä, lämpimässä tilassaan, joten jokainen lettu tulisi syödä heti sen valmistuttua. Epikuros kannatti samaa käytännön johtopäätöstä nautinnon näkökulmasta: lämpimän letun välitön syöminen maksimoi nautinnon ja minimoi turhan kärsimyksen. Diogenes hylkäsi koko teoreettisen kehikon ja toimi suoraan luonnon mukaisesti syömällä letut heti ilman abstrakteja oikeutuksia. Sokrates ei antanut lopullista vastausta, vaan osoitti, että kysymys paljastaa syvemmän ristiriidan oikeudenmukaisuuden, tarkoituksen, nautinnon ja luonnollisen toiminnan välillä.