Lue keskustelun säännöt.
Hei lapseton (vela)! Mikä on elämäsi suola?
21.09.2021 |
Olen siis itsekin vela, enkä ajattele että vain lapsista saisi elämän täyttymyksen. Mutta itsellä paha kolmenkympinkriisi ja lähipiiri on ratkaissut samanlaiset ongelmat pykäämällä kakaroita. Oma mielikuvitus ei riitä keksimään elämälle sisältöä, etenkään nyt korona-aikana...
En siis ole lainkaan uraihminen myöskään, olen tehnyt vain pätkätöitä ja työtön olen tällä hetkellä. Eläimistä pidän todella paljon, kissa jo on ja haluaisin vielä joskus koiran. Matkustelu ihan kivaa joskus, mutta ei mikään "mun juttu" varsinaisesti ja koronan takia tauolla määrittelemättömän ajan muutenkin.
Olen jo opiskellut yhden tutkinnon (maisteri), joten nyt elämä on vain koko ajan "tätä samaa". Ei mitään uutta mielenkiintoista mitä odottaa tai mihin pyrkiä. Olisi kiva kuulla "elämäntarinoita" ihmisiltä, jotka elelevät mukavaa ja itselleen merkityksellistä elämää ILMAN LAPSIA, koska tosiaan lähipiiri pauhaa vain siitä, että lapset ne ovat elämän tärkein asia. Minua vaan ei lapset kiinnosta yhtään, ikävä kyllä. Olisi helpompaa jos kiinnostaisi.
Kommentit (164)
Urakehitys, uusien kiinnostuksenkohteiden etsiminen, vegaaninen elämäntapa, ja säännöllinen sipsi-karkki -ähky. :)
T. N28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taide, tiede, luonto, liikunta, henkinen kasvu.
Ei oikein mikään. Voisin ihan hyvin jättää jo tämän maailman. Ajan saan kulumaan urheilemalla ja sijoittamalla.
Tosin lasketaanko varsinaisesti "vela"ksi, jos voisi ajatella saavansa lapsia, mutta ei jaksa nähdä vaivaa sen eteen? Lopputulema kuitenkin on se, että puolisoa tai lapsia ei tule ja tulen kuolemaan yksin, kuten kyllä erittäin moni jälkikasvua saanutkin.
Ikää 34 vuotta.
Otapa vaikka sitten se koira. Ei tarvitse aikoihin miettiä, miten aikansa saisi kulumaan.
Nauttiminen jokapäiväisistä pienistä asioista ja eläminen hetkessä. Ne ovat tärkeitä on sitten lapsia tai ei. On suruulista jos ihminen tuntee ettei elämässä ole mitään sisältöä tai odotettavaa. Itselleni iloa tuottavat vaikka kävely metsässä tai puistossa, istuminen penkillä järven rannalla, ajeleminen autolla lähiseudulla, kaupassa asiointi, kirjastossa käynti, hyvän kirjan lukeminen, lautapelin pelaaminen, ystävien tapaaminen, ravintolassa käynti, markkinoilla vierailu, johonkin museoon tutustuminen, jonkin asian suunnittelu, ruoanlaitto vaikka vain itselle, tasokas tv-sarja, markkinoilla tai torilla katselu, kahvilla käynti... voi hyvänen aika, onhan sitä tekemistä jos haluaa. Voi myös vain käpertyä huoliensa alle ja jäädä sinne pimeään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ, harrastukset, ystävät, suku ja mies. Se tasainen tasapainoinen arki on parasta just nyt. Ei velkaa, ei elatusvelvollisuutta, jne voi ottaa vaan rennosti. Ei tarvitse pelätä esim työn menettämistä.
Anders kirjoitti:
Nauttiminen jokapäiväisistä pienistä asioista ja eläminen hetkessä. Ne ovat tärkeitä on sitten lapsia tai ei. On suruulista jos ihminen tuntee ettei elämässä ole mitään sisältöä tai odotettavaa. Itselleni iloa tuottavat vaikka kävely metsässä tai puistossa, istuminen penkillä järven rannalla, ajeleminen autolla lähiseudulla, kaupassa asiointi, kirjastossa käynti, hyvän kirjan lukeminen, lautapelin pelaaminen, ystävien tapaaminen, ravintolassa käynti, markkinoilla vierailu, johonkin museoon tutustuminen, jonkin asian suunnittelu, ruoanlaitto vaikka vain itselle, tasokas tv-sarja, markkinoilla tai torilla katselu, kahvilla käynti... voi hyvänen aika, onhan sitä tekemistä jos haluaa. Voi myös vain käpertyä huoliensa alle ja jäädä sinne pimeään.
Kyllä minäkin teen aikalailla kaikkia noita ja ne ovat ihan kivaa tekemistä, mutta sellainen suurempi merkitys niistä minulle puuttuu. Olen aina ollut vähän sellainen tyyppi, että perus arki on mielestäni tylsää. Ja kyllä, myös vastoinkäymisiä ja sairasteluja ja kriisejä on ollut, mutta silti. Kaipaan jotain suurempaa enkä vain pientä arkea.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työ, harrastukset, ystävät, suku ja mies. Se tasainen tasapainoinen arki on parasta just nyt. Ei velkaa, ei elatusvelvollisuutta, jne voi ottaa vaan rennosti. Ei tarvitse pelätä esim työn menettämistä.
Mitä sitten, kun olet aivan yksin?
Henkinen ja taloudellinen vapaus. Vastuu vain itselle ja puolisolle, jos sellainen on. Itselläkin oli tuota lapsikriisiä 3-kympin jälkeen, mutta pidin pääni ja olen pysynyt lapsettomana. Nyt 43-vuotiaana katson, että tämä oli kuin olikin paras ratkaisu ja sopii itselleni. Sisarusten lapset ajavat minulle sen hellittelyn tarpeen, mutta myönnän ihan suoraan että olen myös helpottunut kun pääsen siitä showsta pois. En usko että elämäni olisi saanut mitään täyttymystä lapsen mukana, päinvastoin se olisi aiheuttanut stressiä ja painetta, johon en olisi ollut valmis tai halukas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ, harrastukset, ystävät, suku ja mies. Se tasainen tasapainoinen arki on parasta just nyt. Ei velkaa, ei elatusvelvollisuutta, jne voi ottaa vaan rennosti. Ei tarvitse pelätä esim työn menettämistä.
Mitä sitten, kun olet aivan yksin?
En ole tuo lainaamasi, mutta mitä sitten? Itse olen valinnut lapsettomuuden ja olen valmis siihen, että yksinäisyys on yksi mahdollisuus. Toinen mahdollisuus on se, että minulla on iso sosiaalinen ystäväpiiri, jonka uskon kantavan niin pitkälle kuin meissä järki juoksee ja henki pihisee. Ei lapsettomuus tarkoita automaattisesti yksinäistä vanhuutta. Ja kaikkihan eivät tarvitse seuraa samalla tavalla, sekin on otettava huomioon.
Itselle se suola taitaa olla uuden oppiminen. Olen nyt löytänyt tieni asiantuntija-ammattiin, johon sisältyy paljon ongelmanratkaisua. Haasteiden ja onnistumisen tunteiden tasapaino palkitsee.
Vapaa-ajalla remppaan taloa ja kasvatan rotukissoja. Näissä molemmissa aiheissa riittää myös ihan mielettömästi uutta opittavaa.
Näiden lisäksi olen aiemmin harrastanut myös ratsastusta. Nyt vaan ei millään riitä aika siihen. Jos joskus koen, että elämästä puuttuu ohjelmaa ja haastetta, hankin varmaan oman hevosen, koska sen jälkeen ei ole pulaa tekemisestä eikä rahankäyttökohteista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Purusta firma tai yleishyödyllinen yhdistys, joka ajaa jotain sinulle tärkeää asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Anders kirjoitti:
Nauttiminen jokapäiväisistä pienistä asioista ja eläminen hetkessä. Ne ovat tärkeitä on sitten lapsia tai ei. On suruulista jos ihminen tuntee ettei elämässä ole mitään sisältöä tai odotettavaa. Itselleni iloa tuottavat vaikka kävely metsässä tai puistossa, istuminen penkillä järven rannalla, ajeleminen autolla lähiseudulla, kaupassa asiointi, kirjastossa käynti, hyvän kirjan lukeminen, lautapelin pelaaminen, ystävien tapaaminen, ravintolassa käynti, markkinoilla vierailu, johonkin museoon tutustuminen, jonkin asian suunnittelu, ruoanlaitto vaikka vain itselle, tasokas tv-sarja, markkinoilla tai torilla katselu, kahvilla käynti... voi hyvänen aika, onhan sitä tekemistä jos haluaa. Voi myös vain käpertyä huoliensa alle ja jäädä sinne pimeään.
Kyllä minäkin teen aikalailla kaikkia noita ja ne ovat ihan kivaa tekemistä, mutta sellainen suurempi merkitys niistä minulle puuttuu. Olen aina ollut vähän sellainen tyyppi, että perus arki on mielestäni tylsää. Ja kyllä, myös vastoinkäymisiä ja sairasteluja ja kriisejä on ollut, mutta silti. Kaipaan jotain suurempaa enkä vain pientä arkea.
Ap
Kun korona hellittää, voit lähteä vaikka reissaamaan eikä tarvitse stressata lapsen kouluista tai sairauksista. Oikeasti sitä vapautta on ihan eri tavalla. Mielikuvitus (ja raha) vaan on rajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä aina pykäistä yhden kakaran. Sen kanssa jää omaakin elämää vielä.
Matkailu ja harrastukset. Sukututkimus on tärkeä projekti itselleni.
Ei minullakaan ole kuin vuokrakämppä keskustassa ja huonopalkkainen työ, mutta pyrin arvostamaan pieniä hetkiä ja asioita elämässä. Ja ehkä mulla on vähän sellaista Peter Pan-asennetta. Teen iltatöitä, ja en minä sitä kiellä, ettenkö nauttisi siitä, että aamuisin voi nukkua pitkään, tai töiden sallimissa rajoissa lähteä reissuun hetkenkin varoitusajalla.
Olisiko joku uusi harrastus mitään? Vapaaehtoistyö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ, harrastukset, ystävät, suku ja mies. Se tasainen tasapainoinen arki on parasta just nyt. Ei velkaa, ei elatusvelvollisuutta, jne voi ottaa vaan rennosti. Ei tarvitse pelätä esim työn menettämistä.
Mitä sitten, kun olet aivan yksin?
Lapset ei takaa sitä, etteikö olisi yksinäinen. Isälläni on 4 lasta, eikä yksikään pidä yhteyttä, koska päihdeongelmainen sairastuttaa koko perheen ja emme enää jaksa sitä.
Olen jo 48v, joten vapaaehtoislapsetonta elämää on takana (ja toivottavasti edessäkin) jo aika paljon. Mulla on hyvä koulutus ja ura, mutta en ole ns. uraihminen. Mulla on puoliso ja molempien lähisukulaiset. Mulla on ystäviä ja harrastuksia. Olen matkustanut aika paljon ja asunut ulkomailla ja mulla on ystäviä ja sukulaisia ulkomaillakin. Nyt haluttaisiin kesämökki, lähinnä koska tykätään olla puolison kanssa kahdestaan, harrastaa ulkoliikuntaa ja retkeilyä jne. Koskaan en ole lapsia halunnut enkä kaivannut. Sisarusteni lapsista välitän kyllä, kuten välitän sisaruksistanikin. Tunnen myös ystävieni lapset, mutta ei heidän asiansa minua varsinaisesti kiinnosta.
Viihdyn myös hirveän hyvin yksin itsekseni enkä voisi kestää sellaista elämää, missä en saisi koskaan olla yksin (esim kotona tai matkustaessa). t.20
Tämä palsta on varmastikin väärä paikka pohtia aihetta.