Kerran elämässä naimisiin

Voisin kuvitella ja olen mennytkin. Ensimmäinen avioliitto kesti 20 vuotta ja toista nyt menossa kuudes vuosi. Ihan hyvin on mennyt.

Rehellisyys, luottamus ja huolenpito ovat kaikkein tärkeimpiä suhteissa riippumatta siitä, onko avioliitto vai ei.

En. Avioliitto on näitä kerran elämässä -tapahtumia. Miksi ihmeessä pitäisi avioitua uudelleen, rahan ja leskeneläkkeen vuoksi? Vai siksi että sekoitettaisiin perintökuviot ja lesken asumisoikeudet vituralleen.

Menisin kyllä, ei minulla ole mitään avioliittoa vastaan, vaikka olenkin eronnut.

Jos puolisoni kuolisi yllättäen, niin voisin kuvitella meneväni vielä jonkun muun kanssa naimisiin. Mutta vain puolisoni kuolleen ruumiin yli. Toivon, että saamme olla yhdessä vanhoiksi saakka. Nämä 25 vuotta ovat olleet hyvät.

N46

Olen ollut naimisissa nyt 20 vuotta ja hyvin menee. Jos tässä kuitenkin jotain tapahtuisi, niin en usko, että menisin enää naimisiin, vaan pärjäisin oikein hyvin ilman naimisiin menoakin. N47

Minäkin ajattelin noin, mutta käin leskeksi 35 -vuotiaana. Yksinäinen elämä ei ollut minun juttuni ja olen avioitunut uudestaan.

En ole ajatellut mennä edes sitä ensimmäistä kertaa.

Voisin mennä, koska avioliitosta on toistaiseksi hyötyä myöhemmin elämässä (eli kun toinen osapuoli menehtyy) en kyllä enää suuria häitä järjestäisi. Jotenkin tuntuisi erikoiselta viettää prinsessapäivää keski-ikäisenä. Tai jos järjestäisin "häät", niin ne olisivat kyllä jotkut yltiörennot istujaiset vain.

Yksi avioliitto riittää niin kauan kuin ollaan molemmat elossa.

Niin minäkin ajattelin ja toivoin, kun nuorena menin naimisiin. En tiennyt, että joudun toivomaan sitä yli 30 vuotta uudestaan, kun avioliitto päättyi miehen sairaalloiseen mustasukkaisuuteen ja henkiseen väkivaltaan.

En näe mitään syytä mennä enää naimisiin, mutta ei minulla sille mitään vakaumuksellista estettä olisi. Olen kerran ollut naimisissa ja nykyisen kanssa mennään avoliitossa toivottavasti loppuun saakka (eli siihen saakka että jompikumpi kuolee).

Ensimmäinen puolisoni rikkoi lupauksensa, joten erottiin. En näe syytä kieltää itseltäni avio-onnea sen vuoksi. Toista liittoa on takana jo toistakymmentä vuotta.

Mun on todella vaikea kuvitella, että haluaisin asua kenenkään muun kanssa enää jos nykyisestä miehestäni aika jättää ennen minua. Saati että haluaisin mennä kenenkään muun kanssa ikinä naimisiin.

No mä olen ollut kaksi kertaa naimisissa. Ikää mulla on 47v.

Vaimo voi vaikka tänään kuolla, eli kyllä.

Samaa mieltä, yli 20 v yritin ja pinnistelin. Oli p*ska reissu, eiköhän tuo nyt tullut nähtyä, ei kiitos enää. N41

Toinen kierros menossa. Voisin mennä kolmannenkin kerran jos syystä tai toisesta siviilisäätyni muuttuisi. Näin keski-ikäisenä ei enää ole niin herkkä ja mieti mitä ne muut ajattelee, vaan tekee asioita, jotka tekee onnelliseksi. Voisin myös olla meneättä naimisiin, vaikka joutuisinkin takaisin markkinoille ja löytäisin jonkun, jonka kanssa haluan jakaa elämäni. 

Jos nuorena jäisin leskeksi, niin ehkä. Vanhana ei kannata enää alkaa sotkemaan perintöasioita avioliitoilla.

Säälittää ystävä, joka meni avioliittoon pitkän avoliiton ja lasten saamisen jälkeen. Mies on alkanut kohtelemaan häntä huonosti! Mies tupakoi enemmän ja käytää alkoholia enemmän ja puhuu ystävästä ikävään sävyyn. Luulen, että eroavat viimeistään silloin, kun lapset ovat isompia. 

Avoliitossa mies tarvitsi naisen ohjausta, kun oma elämänhallinta ei riittänyt. Mies luulee virheellisesti, että nyt voi vapaammin olla alkoholisti, kun on naimisiin asti päässyt.

Ystävä avioitui ajatuksella, että kerran elämässä.