Kerran elämässä naimisiin

On hienoa lukea, kuinka jotkut ihmiset ovat olleet naimisissa niin monta vuotta. Uskoin myös, että olisin aina mieheni kanssa, mutta hän osoittautui riippuvaiseksi uusien naisten saamisesta koko ajan. Nyt hän on kullankaivajan kanssa, joka käyttää häntä matkojensa ja lomiensa maksamiseen.On erittäin surullista, että narsistiset miehet ovat kaltaisia ​​ja käyttävät, hyväksikäyttävät ja roskaavat naisia.

Minulle ajatus on yllättävän tärkeä näköjään. Kyllä se on selkeä kertakäyttö-optio elämässä ja olen äärimmäisen nirso siitä kenen kanssa sen teen jos teen.

Tähän mennessä (3-kymppinen) en ole halunnut mennä naimisiin vielä kenenkään miehen kanssa, vaikka suoria kosintoja on tehty neljä, ja siihen viittaavia puheita on lukuisia päälle eli tilaisuuksia olisi ollut. Siinä ei paljoa miehen miljoonat tai yhteiskunnallinen asema eikä sielunkumppanuus paina kun meikäleidiä alkaa ahdistamaan, koettu on. Kihloihin yksi onnistui minut saamaan mutta siitä ei oikein kehdannut kieltäytyä ja olin raskaana. Päädyin lopulta heittämään sormuksen auton ikkunasta ulos.

Naimisiinmeno ja ajatus häistä ahdistaa ihan stanasti. En tiedä miksi. En ehkä vain halua olla vaimo. Vanhapiika ja ikäneito kuulostaa omalta jutulta.

Kerran olen tähän mennessä mennyt naimisiin eikä toivottavasti tarvitse erota koskaan. Jos nyt jostain syystä päätyisin sinkkuna seurustelemaan toisen miehen kanssa nii ehkä voisin naimisiinkin mennä. Jos se olisi tosirakkautta ja molemmilla tahto jakaa loppu elämäksi yhdessä. En silloinkaan menisi naimisiin ajatuksella, että katsellaan toistaiseksi ainakin... pitäisi olla sama tilanne kuin mieheni kosiessa, toki lapsia en enempää halua ja luultavasti nämä lapset saisivat olla sitten jo omilleen muuttaneita, että alkaisin miehen kanssa niin paljon viettää aikaa yhdessä. Ei kai yhteenmuuttokaan tietenkään mikään pakko olisi, mutta paljon yhteistä pitäisi kuitenkin olla ja rakkautta. Jos menisin toisen kerran naimisiin niin pidettäisiin kyllä kunnon häät. Vähän harmittaa kun menimme nuorina lähes salaa naimisiin, oltaisiin oltu niin megakaunis pari jos oltaisiin kehdattu olla huomion keskipisteenä. Silloin ei jotenkin kehdannut kun ajatteli ihmisten makaavan suhdetta lyhyen tuntemisen perusteella, ei olisi ollut kiva kestitä sellaisia... Mut olisi se kiva, että olisi otatettu edes kunnon hääkuva. Kai sen voi vielä jonain hääpäivänä ottaa?