Miksi nykyään on niin paljon erityistä tukea tarvitsevia lapsia?

Nykyisin tarpeet tunnistetaan ja niihin vastataan tuen antamisella.

Ennen annettiin vitsaa, jälki-istuntoa ja laitettiin tarkkikselle.

Kumpi mielestäsi on hyödyllisempää?

Tuskinpa johtuu siitä. 

Itse epäilen isoksi syyksi, että lasten elämä on muuttunut vaativammaksi. Että kyllä meistä 1970-luvun lapsistakin varmaan aika iso osa olisi luokiteltu nykyää erityisiksi. Mutta silloin ei neuvoloissa tutkiittu niin tarkalla seulalla ja koulu vaati paljon vähemmän. Ei esim. tarvinnut lapsena olla itseohjautuva, osata ryhmässä toimimistaa tms. Itsekin olin lukioon asti sellainen vilkas vipeltäjä joka varmaan nykyään voiisi saada ADHD-diagnoosin. Mutta silloin ajateltiin vain, että tuo on tuollainen luonne, aina on ihmisiä joiden juttu koulunpenkillä istuminen ei ole ja heille sitten on työelämässä oma paikkansa. Enää sitä paikkaa ei kovin hyvin ole, vaan kaikista yritetään väkisin rauhallisia keskittyjiä.

Ei ole. On yhteiskunta joka vaatii erityistä näiltä nykylapsilta. Pitäis yhteiskunta laittaa erityisen tuen piiriin niin että ymmärtäisi että lapset on lapsia eikä mitään yhteiskuntakoneita.

Varmaan liikaa kemikaaleja joka paikassa, kännykkäsäteily voi olla yksi syy kun sille altistutaan vauvasta asti. Rikkonaiset perheet...

Itse korona-aikanakin lenkkeilen paljon ja joskus uskaltaudun julkisiin. Minua surettaa lapset rattaissaan, tai jo kävellen mukana kulkevina, kun äidit ovat naama liimattuna kännykkään. Lapsi tekee huomioita ympäristöstä tai jopa itkee sydäntä särkevästi , ja nämä pässit eivät ole huomaavinaan. Tekisi mieli sanoa jotain, mutta olen huomannut etteivät osaa muuta kuin hokea veetä. Jo 3-vuotilaalle sitten tungetaan oma kännykkä töppöseen.

    Eestään löytävät, lapsi tarvitsee aikaa ja kanssakäymistä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin tarpeet tunnistetaan ja niihin vastataan tuen antamisella.

Ennen annettiin vitsaa, jälki-istuntoa ja laitettiin tarkkikselle.

Kumpi mielestäsi on hyödyllisempää?

Ennen kasvoi yhteiskuntakelpoisia ja vastuullisia ihmisiä. Nykyään mt-ongelmaisia pillerinpopsijoita, jotka eivät pysty ottamaan vastuuta elämästään. Ennen oli paremmin tässä asiassa, joten kasvatusmetodit olivat parempia - niissä oli vielä järki ja ymmärrys mukana. Nykykasvatuksessa järki ja ymmärrys on kadonnut, ja se näkyy ongelmakäyttäytymisen ja mt-ongelmien räjähdysmäisenä kasvuna.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin tarpeet tunnistetaan ja niihin vastataan tuen antamisella.

Ennen annettiin vitsaa, jälki-istuntoa ja laitettiin tarkkikselle.

Kumpi mielestäsi on hyödyllisempää?

Jälkimmäinen tietysti. Silloin saivat muut opiskella rauhassa ja häiriköt laitettiin ruotuun.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan liikaa kemikaaleja joka paikassa, kännykkäsäteily voi olla yksi syy kun sille altistutaan vauvasta asti. Rikkonaiset perheet...

Rikkonaiset perheet syynä neuropsykiatrisiin ongelmiin? Jep.. 

Nykyinen huono ravinto on pääsyy.  Aitoa ruokaa hyljeksitään ja syödään kaikenlaisia korvikkeita. Miten lapset voi kehittyä hyvin sellaisella ravinnolla??

Elämästä on tullut nopeatempoisempaa, joka varmasti osaltaan vaikuttaa. Minä jaksoin lapsena istua hiljaa tunnteilla ja keskittyä. Nyt aikuisena sitä on välillä fyysisesti ja pääkopaltaan niin levoton ettei paikallaan meinaa pysyä. Olen vasta myöhemmin käsittänyt miksi useat lapset eivät millään pysy paikallaan. Kauheasti ärsykkeitä joka tuutista, ihan eri tavalla mitä vielä 70- ja 80-luvun taitteessa.

Syitä on monia ja ne liittyvät toisiinsa. Lapsilta odotetaan ei-lapsille-tyypillistä käytöstä. Pitäisi olla pikkuaikuinen jo leikki-ikäisenä. Diagnooseja tehdään enemmän, koska tiedetään enemmän. Lapsilla on vähemmän virikkeitä. Lähinnä kännykkä tai pelikone, eli ulkona ei tule remuttua kuten ennen ja siihen päälle vielä nykyinen ymmärtävä kasvatus tapa, jonka moni taas vetää överiksi, lähes helikopterivanhemmuudeksi.

Diagnooseja oire kuvineen on siis vaikka minkälaista ja lapset ovat eri syistä levottomia ja sitä tyypillistä levottomuutta ei yhteiskunnassa siedetä normaalina, kuten ennen. Toisaalta lapset eivät saa purettua energiaakaan kuten ennen, koska ovat joko kännykän lumoissa tai sitten on kielletty, ettei tule pipi tai koska naapurin Marketta ei kestä jos kuuluu iloisia ääniä pihalta.

Mun tuttavalla monta erityislasta, taitaa johtua vanhempien pirin käytöstä ennen raskautta

Autismi ja adhd ovat perinnöllisiä ja vanhojen isien lapset ovat helpommin autisteja. Katseet siis vanhojen isien lisääntymiseen, ettei lapsia hankittaisi ainakaan enää yli 50-vuotiaana. 

Hektinen elämänmeno. Jo vauvasta alkaen täytyy olla olla harrastus ja ne lisääntyy vuosi vuodelta. Perheessä kaikki menee ja tulee, on harrastusta jos jonkinlaista.

Missä on aika, kun perhe kokonntui n. 19 iltakaffelle/ teelle?

Oltiin perheen kesken työn ja koulun jälkeen.

Omat lapseni ovat ainakin tykänneet kovasti olla vaan kotona, ilman aikataulutettua elämää.

Nepsy-lapsia tuntuu olevan hyvin monella. Taitaa tämäkin kaikki johtua siitä että vesimelooni puserretaan ulos liian pienestä töötistä ja sitten tarvitaankin imukuppia tai hätäleikkausta kun ei muuten saada ulos. Pahimmassa tapauksessa synnytys kestänyt 24-30h ja vasta sitten hätäleikkaukseen kun äiti on jo ihan loppu ja lapsella hätä kohdussa, happi loppuu. Kaikki ne lapset ovat lähipiirissäni "normaaleja" jotka ovat tulleet suunnitellulla leikkauksella ulos, eli eivät ole joutuneet puserrukseen taikka hätäleikkaukseen syntymässään.

Vapaa kasvatus. Ennen sai raippaa jos perseili ja siitä opittiin tavoille, toiset nopeemmin ja toiset hitaammin. Nyt käsitellään silkkihansikkain ettei vaan janipetteristä tuntuisi pahalta.

Varmasti monia syitä. Yksi voisi olla se, että jo pienestä lähtien ollaan älylaitteiden ääressä ja siellä kaikki tapahtuu heti ja helposti ja näin ei olekaan oikeassa elämässä. Ehkä on vaikeaa keskittyä vaikkapa opettajan puheeseen, kun on tottunut tuijottamaan ruutua ja saamaan "palkinnon" tekemisistään hyvin pian, siis esim. peleissä. 

Nykylapset elää ihan eri maailmassa kuin aiemmat sukupolvet. Siinä missä me 70-luvun lapset keräiltiin mudasta kastematoja, nämä nykyiset surffailee tiedon valtatiellä. Vaatimuksetkin ovat ihan toista luokkaa. Ei meiltä kukaan vaatinut juuri mitään, kunhan nyt käytiin siellä koulussa ja oltiin suht ihmisiksi ja tehtiin suunnilleen läksyt. Nykyään lasten pitää olla älykkäitä, fiksuja, sosiaalisia, rohkeita, reippaita, esiintymiskykyisiä ja käyttäytyä aina hienosti. Ja kun se lapsen "valmentaminen" alkaa suunnilleen synnytyssalista.

Osuutensa voi olla silläkin, että lapset ovat pienestä asti päivät erossa vanhemmistaan ja voi olla, että vielä illatkin menee kaikilla omissa harrastuksissaan. Sellainen rauhallinen yhdessä touhuaminen ja kotielämä jää vähälle. Ja rikkonaiset perheet voi olla osasyynä. Ei välttämättä juuri avioeroperhe, vaan monilla niitä kumppaneita tulee ja menee ja siinä samalla lapsi saa koko ajan uusia perheenjäseniä, jotka häipyvät yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Sukuunkaan ei välttämättä olla paljon yhteydessä, isovanhemmatkin voivat asua satojen kilometrien päässä tai heillä on niin paljon sitä aktiivista omaa elämää, että lastenlapset melkein unohtuu kokonaan. 

Vaikutusta voi olla myös vaikkapa ruokavaliolla, siinä miten se vaikuttaa esim. suoliston bakteerikantaan, jolla on yhteys aivoihin. Tai lääkkeillä, joita nykyään käytetään paljon enemmän kuin ennen. Entä voivatko jotkut reagoida negatiivisesti rokotuksiin? 

Jotenkin tuntuu, että mitä kauemmaksi mennään luonnosta ja luonnonläheisestä elämäntavasta, sitä enemmän ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vapaa kasvatus. Ennen sai raippaa jos perseili ja siitä opittiin tavoille, toiset nopeemmin ja toiset hitaammin. Nyt käsitellään silkkihansikkain ettei vaan janipetteristä tuntuisi pahalta.

Ei mun lapsuudessa 70-luvulla kauheasti enää käytetty "raippaa" lapsiin, joskus joku sai tukkapöllyä. Yhden tapauksen muistan, jota äitinsä piiskasi ja löi. Lapsi sai jotenkuten peruskoulun käytyä, ei ammattia, ajatui rikollisille teille. Alkoholiongelmaa, useita eroon päätyneitä liittoja, lapsia siellä ja täällä. En usko kyllä väkivaltaan kasvatuksessa. Puhe ja toisenlaiset rangaistukset riittää, esim. ei saa pelata, vähennetään viikkorahaa, kotiarestia. Ei lapset ole tyhmiä, jotka eivät ymmärrä puhetta. Pitää vaan pienestä asti puhua ja selittää asiat lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaa kasvatus. Ennen sai raippaa jos perseili ja siitä opittiin tavoille, toiset nopeemmin ja toiset hitaammin. Nyt käsitellään silkkihansikkain ettei vaan janipetteristä tuntuisi pahalta.

Ei mun lapsuudessa 70-luvulla kauheasti enää käytetty "raippaa" lapsiin, joskus joku sai tukkapöllyä. Yhden tapauksen muistan, jota äitinsä piiskasi ja löi. Lapsi sai jotenkuten peruskoulun käytyä, ei ammattia, ajatui rikollisille teille. Alkoholiongelmaa, useita eroon päätyneitä liittoja, lapsia siellä ja täällä. En usko kyllä väkivaltaan kasvatuksessa. Puhe ja toisenlaiset rangaistukset riittää, esim. ei saa pelata, vähennetään viikkorahaa, kotiarestia. Ei lapset ole tyhmiä, jotka eivät ymmärrä puhetta. Pitää vaan pienestä asti puhua ja selittää asiat lapsille.

Rangaistusten käyttöä ei suositella. Ne eivät opeta lapselle mitään vaan kasvattavat vain katkeruutta vanhempia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti monia syitä. Yksi voisi olla se, että jo pienestä lähtien ollaan älylaitteiden ääressä ja siellä kaikki tapahtuu heti ja helposti ja näin ei olekaan oikeassa elämässä. Ehkä on vaikeaa keskittyä vaikkapa opettajan puheeseen, kun on tottunut tuijottamaan ruutua ja saamaan "palkinnon" tekemisistään hyvin pian, siis esim. peleissä. 

Nykylapset elää ihan eri maailmassa kuin aiemmat sukupolvet. Siinä missä me 70-luvun lapset keräiltiin mudasta kastematoja, nämä nykyiset surffailee tiedon valtatiellä. Vaatimuksetkin ovat ihan toista luokkaa. Ei meiltä kukaan vaatinut juuri mitään, kunhan nyt käytiin siellä koulussa ja oltiin suht ihmisiksi ja tehtiin suunnilleen läksyt. Nykyään lasten pitää olla älykkäitä, fiksuja, sosiaalisia, rohkeita, reippaita, esiintymiskykyisiä ja käyttäytyä aina hienosti. Ja kun se lapsen "valmentaminen" alkaa suunnilleen synnytyssalista.

Osuutensa voi olla silläkin, että lapset ovat pienestä asti päivät erossa vanhemmistaan ja voi olla, että vielä illatkin menee kaikilla omissa harrastuksissaan. Sellainen rauhallinen yhdessä touhuaminen ja kotielämä jää vähälle. Ja rikkonaiset perheet voi olla osasyynä. Ei välttämättä juuri avioeroperhe, vaan monilla niitä kumppaneita tulee ja menee ja siinä samalla lapsi saa koko ajan uusia perheenjäseniä, jotka häipyvät yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Sukuunkaan ei välttämättä olla paljon yhteydessä, isovanhemmatkin voivat asua satojen kilometrien päässä tai heillä on niin paljon sitä aktiivista omaa elämää, että lastenlapset melkein unohtuu kokonaan. 

Vaikutusta voi olla myös vaikkapa ruokavaliolla, siinä miten se vaikuttaa esim. suoliston bakteerikantaan, jolla on yhteys aivoihin. Tai lääkkeillä, joita nykyään käytetään paljon enemmän kuin ennen. Entä voivatko jotkut reagoida negatiivisesti rokotuksiin? 

Jotenkin tuntuu, että mitä kauemmaksi mennään luonnosta ja luonnonläheisestä elämäntavasta, sitä enemmän ongelmia. 

Ruokavaliolla on suuri merkitys lasten kehitykseen ja kasvamiseen.  Nykyinen keinoruoka sopimattomine rasvoineen on tosi huono. Kun ravinnottomuudella saadaan häiriytyneitä lapsia, niin sitä yritetään korjata lääkkeillä ja psykologialla. Sairasta touhua!