Kaunokirjallisuuden käännösten taso on laskenut huimasti
Uusissa käännetyissä kaunokirjallisissa teoksissa on ihan käsittämättömän paljon kirjoitusvirheitä, epäselkeitä lauseita, virkkeestä saattaa puuttua verbi tai joku muu sana kokonaan... Tekeekö kääntäjät työtä hirveässä kiireessä vai mikä muu tämän selittää?
Kommentit (35)
Kääntäjille maksetaan niin huonosti nykyään.
Kääntäjät tekevät työtään usein urakkapalkalla. Kun tähän yhdistetään kustantamoiden heikot editointiresurssit ja kova paine saada käännösuutuudet mahdollisimman nopeasti suomenkielisille markkinoille, niin eivätköhän ne syyt ole siinä.
Tosin menneiltä vuosikymmeniltä löytää paljon pahempia ”käännöskukkasia”, etenkin englannin kielen suhteen siihen aikaan kun meillä luettiin kouluissa yleisimmin saksaa. Pahimmillaan virheen näkee vanhoista käännöksistä ”läpi”, vaikka ei olisi itse alan ihminen.
Raha määrää. Sama tasonlasku on nähtävissä kaikkialla yhteiskunnassa. ENNEN AMMATTILAISTA ARVOSTETTIIN.
Kyllä tuosta syy kustannustoimittajan harteille lankeaa.
Ei se kääntäjä kirjoita tekstiä, joka menisi sellaisenaan suoraan kirjaan.
Arvaisin että moni kirja käännetään automaattisesti ja vain oikoluetaan nopeasti käännöksen jälkeen. Etenkin dekkareissa ym. kevyemmässä kirjallisuudessa tämä näkyy selvästi.
Markalla saa markan tuotteen. Sama koskee niin käännöksiä kuin vaikkapa juhlamekkoa: jos ostat kiinalaisen "silkkimekon" 15 eurolla Wishistä, et voi olettaa saavasi kovin laadukasta ja katseenkestävää tuotetta.
Käännösalaa on ajettu alas jo kauan, jotta miljardöörisijoittajat tahkoisivat enemmän voittoa.
Toimittajat valmistuivat yliopistosta. Nyt "kesätytöt" tekevät uutisia leikkaa, liimaa käytä google kääntäjää metodilla. Taksikuskit tiesivät jokaisen kinttupolun ulkoa, auttotivat vanhuksia kauppakassien kanssa, pukeutuivat pukuun. Nykytilan tietävät kaikki. Ennen ammattikouluista ja oppisopimuksilla valmistui tulevia ammattilaisia työelämään. Nykyään esim. vastavalmistunut "sähkömies" on hengenvaarallinen tapaus täydellisellä tietämättömyydellään koko alasta ja aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Toimittajat valmistuivat yliopistosta. Nyt "kesätytöt" tekevät uutisia leikkaa, liimaa käytä google kääntäjää metodilla. Taksikuskit tiesivät jokaisen kinttupolun ulkoa, auttotivat vanhuksia kauppakassien kanssa, pukeutuivat pukuun. Nykytilan tietävät kaikki. Ennen ammattikouluista ja oppisopimuksilla valmistui tulevia ammattilaisia työelämään. Nykyään esim. vastavalmistunut "sähkömies" on hengenvaarallinen tapaus täydellisellä tietämättömyydellään koko alasta ja aiheesta.
Koulutuksesta on säästetty, säästetty ja säästetty. Yliopisto-opiskelijoiden oletetaan lukevan kirjoja itsekseen, ammattiopinnot on siirretty työelämän vastuulle. Niin minkä työelämän?
Vierailija kirjoitti:
Arvaisin että moni kirja käännetään automaattisesti ja vain oikoluetaan nopeasti käännöksen jälkeen. Etenkin dekkareissa ym. kevyemmässä kirjallisuudessa tämä näkyy selvästi.
Konekäännökset eivät ole vielä sellaisella tasolla, että ne soveltuisivat lainkaan kaunokirjallisuuden kääntämiseen.
Tai no, kyllä sitä koetettiin, mutta ko. käännökset vedettiin nopeasti myynnistä ja ne olivat lehtijutun arvoinen epäonnistuminen.
"Kuningas oli kauhea rage", https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002917673.html
Vierailija kirjoitti:
Arvaisin että moni kirja käännetään automaattisesti ja vain oikoluetaan nopeasti käännöksen jälkeen. Etenkin dekkareissa ym. kevyemmässä kirjallisuudessa tämä näkyy selvästi.
Ei käännetä automaattisesti. Roskakirjat on erikseen ne voidaan kääntää heikosti.
Jokaisen kirjan alkusivuilla lukee kääntjän nimi. Ja tietyt kääntäjät kääntävät vain tietyistä kielistä.
Jos ja kun lukee paljon, etenkin laatukirjallisuutta, niin jokainen on tottunut luottamaan tiettyyn kääntäjään.
Ja nämä kääntäjät tulevat tutuksi. Jo kääntäjän nimestä näkee, että käännös on aivan varmasti laadukas.
Kaunokirjallisuuden kääntäminen ei ole mitään pelkkää sanojen kääntämistä, että luettelo sanoja kirjoitellaan suomeksi.
Kääntäjän on aina tavoitettava kirjan ydin, sen sanoma, huumori, sisältö kokonaisuudessaan.
Yksi parhaimmista kääntäjistä oli mm. Jaana Kapari, joka käänsi aikoinaan kaikki Harry Potter-kirjat. Loi aivan nimitykset olioille ja uusia sanoja suomalaiseen kieleen, ja osasi upeasti saada kirjonen sisällön tosi upeaksi suomalaisille.
Kääntäjille ei haluta maksaa. Jos työn halutaan kannattavan, ei käännökseen voi (aina) käyttää niin paljon aikaa kuin haluaisi tai kuin olisi tarpeen. Se näkyy vääjäämättä lopputuloksessa.
Kääntäjät kääntävät ansaitakseen elantonsa, ei se ole mitään hyväntekeväisyyttä. Varmasti kääntäjiä harmittaa, jos työ pitää tehdä vasemmalla kädellä, mutta sellaiseksi homma on pakon sanelemana mennyt.
Kaikkien alojen käännösten hintoja yritetään polkea alas. Halvalla saa vain huonoa.
Lisäksi ennen kustannusyhtiössä oli erikseen ihmisiä, jotka tarkistivat kirjoitusvirheet, unohtuneet sanat ja muut vastaavat virheet ennen painoon menoa. Nykyään tuntuu, ettei teksteihin enää käytetä edes automaattista kielentarkistusta, jossa jää haaviin ainakin suurin osa kirjoitusvirheistä.
Suomen kieli näivettyy kun englanti ottaa valtaa. Kun kaikki teksti ympärillä on englantia niin suomenkieliset vastineet helposti unohtuvat, ja kun on kiire, niin ei niitä jää miettimään vaan tekee sinnepäin.
Törmäsin esim tällaiseen - Janette Marshall: Nalle Puh ja elämisen taito. 100 ohjetta sisäisen karhun hellimiseksi. Hieman häiritsi kun suomentaja oli kääntänyt "puolen hehtaarin puisto". Vaikka kirjaan on laitettu lukuisia oikeiden kääntäjien suomentamia sitaatteja Milnen Nalle Puh kirjoista, näkee että varsinaisen leipätekstin kääntäjä ei ole kuuna päivänä lukenut yhtään Nalle Puh kirjaa. "Puolen hehtaarin metsä" on kyllä näissä kirjoissa aika vakiintunut sanonta.
Kääntäjistä on suuri puute. Pakkoenglanti on pilannut suomalaisten kielitaidon.
Suomen kielen taitokin heikentynyt. Eihän yo-kirjoituksissakaan taideta enää vaatia oikeakielisyyttä?
Kääntäjät ovat yleensä yksityisyrittäjiä, eivät he ole minkään kustanatamon palkkalsitoilla.
He ottavat käännöstöitä vastaan kuin niitä tarjotaan. Ja tarjoavat itse käännöspalveluja.
Jonkin 300 sivuisen kirjan kääntäminen japanin kielestä ei ole mikään läpihuuto juttu, vaikka olisikin kokenut kääntäjä. Kun se kääntäminen ei ole mitään pelkkää sanojen suomeksi kirjoittamista.
Ensin kääntäjän pitää lukea kirja alkukielellä, että pääsee sisään tarinaan ja ymmärtää kirjan syvimmän sanoman.
Kääntäjäksi pitää oppia, ja oltavat kiinnostunut kirjallisuudesta yleensäkin. On aivan eri asia olla tulkki kuin kirjoja suomentava kääntäjä.
Vierailija kirjoitti:
Kääntäjistä on suuri puute. Pakkoenglanti on pilannut suomalaisten kielitaidon.
Hyvistä, ammattitaitoisista kääntäjistä on suuri puuten. Huonoja löytyy vaikka kuinka paljon. Jälkimmäiset suostuvat tekemään työn todella halvalla, joten työn teettäjä säästää rahaa. Lopputuloksena järkyttävän huonot käännökset.
Sama juttu kuin monella muulla alalla.
Kaiken kulttuurin taso laskenut huimasti. Elämme viemärissä. Viimeinen sammuttakoon valot.