Haluaisin vain yhden lapsen. Kärsiikö lapsi jos ei ole sisaruksia?

Yksi lapsi on ihan hyvä.

Ei tällaiseen ole yhtä vastausta. Joku ei kärsi, joku kärsii. Joku taas kärsii sisarusten joukossa. 

Ja omaikäistä seuraa kyllä löytyy, jos ei asu erämaassa. Jos vaan on valmis ottamaan aina kavereita kylään. 

Itse oon ainoa lapsi ja enemmän siinä positiivisia puolia oli. Riippuu kai siitäkin millainen lapsen luonne on, mä viihdyin hyvin itsekseni.

Ja uskon, että voit kyllä asian tiedostaessa olla lapsellesi apuna ja tukena , jotta oppii sosiaaliseksi, kun tiedostat asian. 

Voihan sitä haluta.

Pikemminkin päinvastoin... sisarkateus voi olla aikamoista. Ja jos ikäero on kolme vuotta tai enemmän, lapset eivät käytännössä leiki keskenään.

Kiva sitten kun tuleekin kaksoset? Mitä sitten eteen?

Ihan ok. Kyllähän sitä 'sisaruksen' saa vaikka lähisukulaisesta tai hyvästä ystävästä.

Lapset voi kärsiä ja katkeroitua mistä vain. Pääasia on, että itse on onnellinen ja sopusoinnussa ratkaisunsa kanssa. Siten lapsestakin tulee tasapainoinen ja onnellinen.

Mulla on yksi, 13v poika. Eipä hän kärsivältä näytä. Tykkää olla välillä yksin, on sen sanonut. Hänellä on paljon kavereita ja meillä kotona on iltaisin yleensä aina joku kaveri. Sitten hänellä on harrastukset, niissäkin on kavereita ja tietysti koulussa. Ja jos joskus haluaa olla yksin, niin se onnistuu hyvin.

Up

Ei tuo ole absoluuttista oikeaa vastausta. Tärkeimmäksi näkisin sen, että kerroit resurssien riittävän yhteen lapseen, niin silloinhan se on sulle paras ratkaisu!

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaiseen ole yhtä vastausta. Joku ei kärsi, joku kärsii. Joku taas kärsii sisarusten joukossa. 

Ja omaikäistä seuraa kyllä löytyy, jos ei asu erämaassa. Jos vaan on valmis ottamaan aina kavereita kylään. 

Meillä ainoalle lapselle tuli kavereita yökylään palotikkaiden kautta. Lapsi avasi ikkunan ja sohvan korvikkeena vierasvuode oli aina valmiiksi pedattu puhtailla lakanoilla. Minä en jäkättänyt yllätysvieraista kun toesin, että he ovat kännistä vanhempaansa paossa. Lapsi haki aamupalaleivät huoneeseensa. Välillä törmäsin kavereihin kun he kävivät vessassa ja he moikkasivat ujosti.

Ainoa lapsi ei aluksi tajua sitä, että maailmassa on ihan oikeasti ilkeitä, riidanhaluisia tai pahoja ihmisiä. Lapseni oli ihan Hoo Moilasena hiekkalaatikolla kun tuntematon lapsi vei häneltä lelun. Asiaa ei auttanut yhtään se, että toisen lapsen vanhempi väitti lapseni kiusanneen leikkimällä hiekkalelullaan liian kauan ja siksi on hänen lapsensa vuoro. Minä sanoin, että jokainen leikkii hiekkalaatikolla omilla leluillaan ja siksi kehotan antamaan lelun sovinnolla takaisin ennen kuin otan sen väkisin. Onneksi lelun ottanut lapsi antoi lelun takaisin lapselleni enkä joutunut tappelemaan noin itsestäänselvästä asiasta. Oma lapseni kysyi, miksi toinen lapsi teki niin ja minun piti sanoa, että puhutaan siitä kotona.

Siinä mielessä episodi oli opettavainen ja lapsestani tuli itseään sanoin puolustava tapaus.

Ainoa lapsi joutuu itse olemaan aktiivinen leikkiseuran ja myöhemmin oman teinikaveripiirin suhteen, koska kotona ei ole leikkikavereita eikä toisia teinejä. Se, ettei ole tottunut riitelemään kuin muissa perheissä voi ahdistaa lasta. Kannattaa selittää, että sisarukset ovat aina tapelleet keskenään historian alusta lähtien. Kannattaa myös muistuttaa siitä, ettei kannata ottaa liian raskaasti jos kaverin kanssa syntyy riitaa. Pysyy vain itse rauhallisena ja odottaa toisen rauhoittuvan kuuntelemaan toisen pointtia.

Lastani on kehuttu kohteliaisuudesta, hyvästä joukkuehengestä ja hyvistä hermoista. Koulussa sattui teknisessä työssä tapaus, joka olisi voinut päättyä ikävästi kun väärä henkilö sai vääränlaisen työkalun käsiinsä. Lapseni oli todennut, että häirikkö ei saavuta mitään hyvää pahoinpitelemällä ryhmää ja opettajaa. Siinä puhuessa oli opettaja ehtinyt hälyttää apuja luokkaan. Häirikkö otettiin kiinni ja vietiin pois. Hän ei palannut kouluun.

Lapseni huonoista tavoista voin kertoa sen, että pitää aina tehdä jokin juttu tai lukea jokin luku loppuun ennen kuin voi lähteä jonnekin, jossa pitää olla ajoissa. Nyt aikuisena hän osaa toimia niin, ettei ihan aamutuimaan käy mielenkiintoisimpien asioiden kimppuun.

Kavereita vaikuttaa olevan paljon, vaikka hän ei ole edes varakas eikä mikään valokuvamalli.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi, 13v poika. Eipä hän kärsivältä näytä. Tykkää olla välillä yksin, on sen sanonut. Hänellä on paljon kavereita ja meillä kotona on iltaisin yleensä aina joku kaveri. Sitten hänellä on harrastukset, niissäkin on kavereita ja tietysti koulussa. Ja jos joskus haluaa olla yksin, niin se onnistuu hyvin.

Nykyään nuoret tekevät läksyjä kun kotonaan mutta nykyteknologian ansiosta yhdessä. Ei kannata huolestua jos kuulee ainoan lapsensa pajattavan kouluasioista. Minusta tuo, että tehdään läksyt yhdessä on tärkeä yhteistyötaito.

Vierailija kirjoitti:

Kiva sitten kun tuleekin kaksoset? Mitä sitten eteen?

Eiköhän siitä selviä.

Oon ainokainen ja 43v. En ainakaan vielä oo kärsinyt.

Itselläni on monta lasta ja välillä säälittää kun jokainen ansaitsis olla ainokainen. Toivottavasti kokevat toisensa rikkautena.

Ainoana lapsena oleminen on pienimpiä ongelmiani. Kavereita on ollut, vanhimmat 3 kaveria hiekkalaatikolta saakka. En ole myöskään hemmoteltu. Jos asuu jossain syrjäkylällä niin ehkä sitten on yksinäisempää. T. N 57v

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin päinvastoin... sisarkateus voi olla aikamoista. Ja jos ikäero on kolme vuotta tai enemmän, lapset eivät käytännössä leiki keskenään.

Minulla on puolitoista vuotta nuorempi sisarus. Voi sitä jatkuvan tappelun määrää! Meillä tapeltiin ihan viimeisestä lauantaimakkarasiivustakin. Sitten vielä kun vanhemmat pitävät toista sukupuolta edustavaa lastaan parempana niin siinä kyllä tavallaan vieroittaa itsensä vuosien mittaan perheestä kun ei jaksa kuunnella sisaruksen ylistämistä.

Alkoi todellakin ärsyttää se, että kun minä onnistuin joissain asioissa niin siihen ei reagoitu mitenkään. Kun sisarukseni teki samoin niin hän oli oitis perheen ihmelapsi ja sitä varten paistettiin köyhät ritarit hilloin ja kermavaahdon kanssa iltapalaksi.

Hokema ainoan lapsen hemmottelusta on kyllä naurettavaa yleistämistä. Lastaan kasvatetaan siksi, että lapsi pärjäisi maailmassa ilman vanhempiaan. Siksi fiksu vanhempi ei lelli lastaan pilalle. Lapsella voivat olla läheiset ja luottavaiset suhteet toisiinsa ilman mitään hemmotteluja.

Olin ekat 10v ainoa lapsi enkä kärsinyt yhtään. Sitten kyllä kärsin kun syntyi erityistarpeinen pikkusisko.