Haluaisin vain yhden lapsen. Kärsiikö lapsi jos ei ole sisaruksia?
Siinäpä se kysymys onkin. Koen että minulla on aikaa ja voimavaroja hyvin yhteen lapseen, mutta en usko että voimat riittäisi useampaan enkä rehellisesti sanottuna edes halua enempää lapsia. Mietityttää toki, että mitä se tekee lapsen kehitykselle jos ei ole kotona oman ikäistä seuraa?
Kommentit (44)
Minulla on yksi lapsi (tytär).
Minä olen äitini ainoa lapsi.
Äitini oli mummuni ainoa lapsi.
Mummuni oli oman äitinsä ainoa lapsi.
Tietääkseni kukaan meistä ei koskaan ole kärsinyt sisarusten puutteesta. Ja kun meillä on ollut niin vahvana tuo yhden lapsen kulttuuri, niin minulle oli itsestään selvää, että yksi on oikein hyvä lapsimäärä itsellekin.
Kannattaa tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Minä olen aina kärsinyt siitä, että minulla on sisaruksia. Samoin sisarukseni. Äitini on lapsia rakastava ekstrovertti, joka teki introverttimiehen kanssa viisi introverttilasta. Isä vetäytyi töihinsä. Äiti rakasti sitä hälinää ympärillään ja me lapset hiljaa kärsimme siitä. Nyt meillä jokaisella on 0-1 lasta. Kukaan ei halua enempää.
Mieheni on myös isosta perheestä, mutta ei missään tekemisissä veljiensä kanssa. Lapsenakaan eivät tehneet mitään yhdessä. Olen ollut mieheni kanssa 12 vuotta yhdessä ja nähnyt molemmat veljet noin viisi kertaa.
No ei varmaan kärsi, mutta varmaan aikuisena olis ihanaa jos on sisaruksia. AInakin ite olen aika läheinen muutaman sisaruksen kanssa. SItte on muutama kenen kanssa en ole.
Tosin jos on vaikka serkkuja kenen kanssa voi olla paljon tekemisissä , niin siinä on sisarusta tarpeeks.
Yksin olevat lapset pitää sitten muistaa kasvattaa niin, että oppivat jakamaan asioita ja ottamaan muut huomioon. Koska muuten voi tulla liian itsekäs ja itteesä täynnä oleviks aikuisena. Näitäkin on nähty. MInä, minä ihmisiä.
Kärsii sisaruksista ja syntymisestään.